Arecibon teleskooppi Puerto Ricossa havainnoi avaruudesta kantautuvia radioaaltoja. Kuva: H. Schweiker/WIYN ja NOAO/AURA/NSF

Yksi purkaus kestää vain sekunnin tuhannesosia. Ennen ne eivät ole toistuneet.

Tähtitietelijät ovat ensi kertaa havainneet arvoituksellisen nopean radioaaltopurkauksen useammin kuin kerran samasta suunnasta avaruutta. Sykäysten lähdettä ei tunneta, mutta sen uskotaan olevan kaukana oman galaksimme Linnunradan tuolla puolen.

Aiemmin nopeat radiopurkaukset eli FRB:t (fast radio bursts) ovat vaikuttaneet ainutkertaisilta tapauksilta. Siksi tutkijat ovat uskoneet niiden lähteeksi jotakin äkillistä tapahtumaa, jossa pulssin lähettäjä tuhoutuu. Ehdokkaita ovat supernovaräjähdykset ja neutronitähden romahtaminen mustaksi aukoksi.

Uudet, Naturessa julkaistut havainnot viittaavat siihen, että ainakin jotkin purkaukset syntyvät muulla tavoin.

Nopea radiopulssi kestää kestää vain muutaman sekunnin tuhannesosan. Ensi kertaa sellainen havaittiin kymmenkunta vuotta sitten, mutta koskaan niiden ei ole nähty toistuvan.

Nyt astronomit ovat löytäneet useita purkauksia, jotka tulevat todennäköisesti samasta lähteestä kuin vuonna 2012 havaittu purkaus. Kaikkiaan uusia purkauksia löytyi kymmenen.

Toistuvat purkaukset erosivat ainutkertaisista pulsseista kirkkaudeltaan ja spektriltään.

Purkausten täytyy tulla tutkijoiden mukaan hyvin erikoislaatuisesta kappaleesta. Tällainen voi olla nuori, pyörivä neutronitähti. Sellaisessa on kylliksi energiaa, jotta se voi lähettää matkaan äärimmäisen kirkkaita radiopurkauksia.

Havainnot tehtiin Puerto Ricossa sijaitsevalla Arecibon-radiokaukoputkella, joka on maailman suurin. Niistä kertoo McGill-yliopisto verkkosivullaan.

Naisten Facebook-postauksissa vilisevät sanat ”ihana” ja ”kiitos”, miesten ”voitto” ja ”taistelu”.

Miesten on väitetty olevan Marsista ja naisten Venuksesta – ja tämä kaavamainen mielikuva näyttää olevan totta ainakin Facebookissa, osoitti yhdysvaltalais-australialainen tutkimus.

Tutkijaryhmä pyysi yli 65 000:lta Facebook-käyttäjältä luvan tutkia heidän viestejään. Seulottavaksi noukittiin noin kymmenen miljoonaa viestiä.

Kävi ilmi, että naiset käyttävät lämminhenkisempiä sanoja kuin miehet. He suosivat esimerkiksi termejä ihana, onnellinen, syntymäpäivä, tytär, vauva, innostunut ja kiitollinen. Miesten useimmin käyttämiin sanoihin taas lukeutui muun muassa vapaus, voittaa, hävitä, taistelu ja vihollinen.

Analyysin mukaan naiset mainitsivat miehiä useammin ystävät, perheen ja sosiaaliset suhteet. Miehet taas kiroilivat useammin, ja heidän tyylinsä viestiä oli vihaisempi. He väittelivät naisia enemmän. He myös puhuivat useammin esineistä kuin ihmisistä.

”Keskimäärin naiset käyttivät myötätuntoisempaa ja ystävillisempää kieltä kuin miehet, jotka taas olivat vihamielisempiä”, tutkijat kiteyttävät tutkimustiedotteessaan.

Naiset onnistuivat tutkijoiden mukaan kuitenkin olemaan jopa miehiä vakuuttavampia lempeämmästä kielenkäytöstään huolimatta.

Ero kielenkäytössä oli niin suurta, että algoritmi pystyi arvaamaan kirjoittajan sukupuolen 90 prosentin varmuudella.

"Sosiaalisen median kielen tutkiminen on tuore näkökulma sukupuolierojen ymmärtämiseen”, sanoo H. Andrew Schwartz Stony Brookin yliopistosta.

“Monella tapaa naisten ja miesten käsittelemät aiheet eivät yllättäneet – ne istuvat yleisiin sukupuolistereotypioihin. Laskennalliset menetelmät vain toivat ne esiin”, tutkijaryhmään niin ikään lukeutunut Margaret Kern lisää.

Tutkimuksen julkaisi Plos One.

Edes viimekätinen antibiootti ei bakteeriin tepsi.

Asiantuntijat ovat jo vuosikausia varoitelleet bakteereista, joihin eivät tepsi enää mitkään lääkkeet. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan pelkästään Euroopan unionissa kuolee vuosittain 25 000 ihmistä lääkkeille vastustuskykyisten bakteerien takia.

Uusi, pelkoa herättävä bakteeri on nyt löytynyt Yhdysvalloista.

Superbakteerit ovat tunnettuja myös Suomessa. Kaikille antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat meillä onneksi harvinaisia, niitä tulee yleensä muutamia vuodessa ulkomaantuliaisina.

Sen sijaan lähes kaikille antibiooteille resistenttejä bakteereita on enemmän. Yleisimpiä niistä ovat esbl-suolistobakteerit, joita löytyy noin 5 000 suomalaispotilaalta vuosittain. Niihin puree vielä muutama antibiootti.

Jos bakteeri on kehittänyt vastustuskyvyn uusille antibiooteille, lääkärit ovat joutuneet viimeisenä keinona turvautumaan vanhoihin, myrkyllisyytensä takia käytöstä poistettuihin lääkkeisiin.

Tällainen viimeinen oljenkorsi on ollut kolistiini. Se tepsii niin kutsuttuihin gramnegatiivisiin bakteereihin, kuten E.coliin ja salmonellaan. Kolistiini kehitettiin jo vuonna 1959, mutta sen käyttö lopetettiin, kun huomattiin, että se voi aiheuttaa munuaisvaurioita. Lääkärit päätyivät 2000-luvulla kuitenkin ottamaan sen uudelleen käyttöön tapauksissa, joissa muita keinoja ei ole.

”Kolistiini on viimeisiä konsteja nujertaa bakteerit, jotka ovat vastustuskykyisiä muille antibiooteille. Se on ollut paras työkalu hoitaa multiresistenttejä bakteereita, joihin muut lääkkeet eivät enää pure. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sekin on menettämässä tehonsa”, yhdysvaltalainen tutkijaryhmä toteaa tutkimustiedotteessa.

Viime vuoden marraskuussa kiinalaistutkijat raportoivat The Lancet-lehdessä paikantaneensa paikallisista kolibakteereista geenin, joka tekee niistä vastustuskykyisen kolistiinille. Tämä mcr-1-geeni löytyi niin ihmisistä, sioista kuin broilerinlihasta.

Löytö sai tanskalaistutkijat käymään Tanskassa kerättyjä E.coli- ja salmonellanäytteitä uudestaan läpi. Analyysissä pelätty mcr-1-geeni löytyi yhdeltä viime vuonna sairastuneelta potilaalta sekä viidestä ruokanäytteestä vuosilta 2012–2014.

Pelätty geenimuunnos on ehtinyt nyt siis myös Yhdysvaltoihinkin, raportoivat tutkijat torstaina Antimicrobial Agents and Chemotherapy -tiedelehdessä. Mcr-1-geeni löytyi virtsatietulehdusta potevan naisen virtsanäytteestä Pennsylvaniassa. Yhdysvaltalaisviranomaiset ilmoittivat tällä viikolla eristäneensä resistenssigeenin myös sian suolistosta.

Ongelmaa pahentaa se, että tämä geeni voi siirtyä muihinkin bakteereihin ja syventää siten maailmanlaajuista antibioottiresistenssiä, tutkijat huomauttavat.

”Yhdysvaltalaislöytö on erittäin huolestuttava”, kommentoi dekaani, bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta.

”Meiltä Suomesta tätä kolistiiniresistenttiä kantaa ei ole vielä löytynyt, mutta on vain ajan kysymys, milloin se ilmestyy tänne. Siksi sairaaloihin pitäisi rakentaa torjuntajärjestelmä, jolla bakteeri saataisiin seulottua ja eristettyä heti alkuunsa”, hän sanoo.

”Valitettavasti ammattitaitoisia bakteerien resistenssin ansiantuntijoita on nyt vähennetty niin, että tämä on erittäin vaikeaa.”

Jos antibioottiresistenssi leviää, konstit ovat vähissä. Uusista lääkkeistä on olemassa vasta aihioita, eikä niiden tehosta ole takuuta.

Keksintö auttaa erottamaan, kuka todennäköisimmin vielä herää koomasta.

Aivovammoista toipumista voidaan ennustaa tarkkailemalla aivojen energiankulutusta, selvisi Current Biologyn julkaisemassa tutkimuksessa.

Vakavan aivovamman saanut ihminen ei välttämättä reagoi mihinkään ulkoisiin ärsykkeisiin.

Silti hänen tietoisuutensa voi olla jollain tasolla hereillä. Tätä on vaikea tietää, jos edes pupillit eivät supistu, vaikka niitä osoittaisi lampulla.

Nyt kansainvälinen tutkimusryhmä huomasi keinon, jolla aivovammasta kärsivän potilaan tietoisuuden astetta ja kehitystä voidaan melko luotettavasti mitata.

Se tapahtuu yksinkertaisesti aivojen glukoosinkulutusta mittaamalla.

Tutkijat mittasivat ja kartoittivat 131 aivovammapotilaan aivojen glukoosiaineenvaihduntaa. Glukoosi on sokeri, joka toimii aivojen polttoaineena. Osan potilaista tiedettiin olevan täysin tiedottomassa tilassa, osan tietoisuus toimi osittain.

Potilaiden verenkiertoon laskettiin glukoosia, jonka kulkua elimistössä pystyttiin seuraamaan kuvantamislaitteilla siihen lisätyn varjoaineen ansiosta.

Selvisi, että aivojen glukoosinkulutus vaihteli potilaan tietoisuuden tason mukaan. Mitä paremmin aivot toimivat, sitä enemmän ne kuluttivat energiaakin.

Energiankulutuksen perusteella onnistuttiin ennustamaan sekin, miten todennäköisesti tiedottoman henkilön tietoisuus oli palautumassa.

Jos aivot kuluttivat glukoosia alle 42 prosenttia normaalitasosta, tietoisuus uinui eikä palautunut koko vuoden kestäneen seurannan aikana.

Aivojen aineenvaihdunta ennusti tietoisuuden asteen ja kehityksen ällistyttävän hyvin, 94 prosentin varmuudella.

”Tärkein havaintomme on, että tietoisuus on hyvin energiaa vievä prosessi, johon aivot osallistuvat laajasti”, sanoo tutkimusta tehnyt Johan Stender Kööpenhaminan yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Hän pitää mahdollisena, että aivojen toiminnassa tapahtuu jokin perinpohjainen muutos, kun energiankulutus laskee alle havaitun rajan.

Tämä voi selittää tietoisuuden ja tiedottomuuden välistä rajaa. Olettamuksen vahvistamiseksi tarvitaan lisätutkimusta.

Siinä missä monet muut merieläimet hupenevat, pääjalkaisten määrä kasvaa.

Ihmisen toiminta on myllännyt meriä niin, että moni merieläinlaji on joutunut ahtaalle. Mustekalat tekevät poikkeuksen: niiden kannat kukoistavat, havaitsi kansainvälinen tutkijaryhmä.

Asia selvisi, kun tutkijat keräsivät tietoja seepioiden, kalmarien ja tursaiden määristä eri puolilta maailmaa. Mukana kartoituksessa oli 35 lajia.

”Analyysimme osoittivat, että mustekalat ovat runsastuneet 1950-luvulta lähtien.Tulos päti kaikkiin kolmeen tutkittuun lahkoon”, sanoo tutkijaryhmään lukeutunut Zoë Doubleday Adelaiden yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Doubleday kertoo, että tutkimus sai alkunsa maailman suurimmasta seepialajista, Sepia Apamasta, joka voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Jätti oli käynyt harvinaisemmaksi sen asuinseudulla Etelä-Australian Spencerinlahdella.

”Halusimme tietää, käykö näin muualla maailmassa. Yllätykseksemme kävikin ilmi, että mustekalojen määrät ovatkin kasvussa. Ne ovat palaamassa jopa Spencerinlahteen”, Doubleday sanoo.

Tutkijat arvelevat, että mustekalojen menestystä selittää nopea kasvu ja lyhyt elinkaari. Ne mahdollistavat muita paremman sopeutumisen muuttuviin oloihin, kuten ilmaston lämpenemiseen.

Mustekalat saattavat hyötyä myös liikakalastuksesta.

”Monet kalalajit kisaavat mustekalojen kanssa samasta ravinnosta, joten kalastus saattaa edistää mustekalojen lisääntymistä”, Doubleday täsmentää Helsingin Sanomille.

Toisaalta moni petokala syö ravinnokseen mustekaloja.

”Voittajia ja häviäjiä voi vain arvailla tässä vaiheessa”, Doubleday lisää.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.