Kadonnut luotain löydettiin tutkajärjestelmällä, johon kuuluu tämä Goldstonen observatorion lautasantenni. Sen halkaisija on 70 metriä. Kuva: NASA/JPL-Caltech

Intialainen luotain katosi kahdeksan vuotta sitten.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat löytäneet liki kahdeksan vuotta sitten kadonneen avaruusaluksen Kuuta kiertämästä.

Alus on intialainen Chandrayaan-1, joka lähetettiin kohti Kuun kiertorataa vuonna 2008. Viimeisen kerran siihen saatiin yhteys elokuussa 2009.

Pienen aluksen löytäminen ei ole helppoa. Sellaista on vaikea huomata optisilla kaukoputkilla Kuun kirkasta taustaa vasten.

Nasan Jet Propulsion -laboratorion tutkijoiden kehittämällä tutkatekniikalla tutkijat havaitsivat kadonneen intialaisen aluksen ja sen lisäksi myös toiminnassa olevan kuuluotaimen LRO:n.

LRO:n havaitseminen tutkalla oli helpompaa, koska siihen oli yhteys ja sen kiertoradasta Maan kiertolaisen ympärillä oli tarkkaa tietoa.

Intialainen luotain sen sijaan oli ollut teillä tietymättömillä kohta kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi se on kovin pieni, vain puolitoista metriä kanttiinsa. Matkaa piskuiseen kohteeseen on 380000 kilometriä.

Tutkijat olivat epävarmoja, voisiko pientä kohdetta löytää tältä etäisyydeltä heidän tutkillaan, vaikka ne ovatkin kaikkien tehokkaimpia ja niillä on havaittu pienikokoisia asteroideja miljoonien kilometrien päässä.

Lisähaastetta toi se, että Kuussa on runsaasti kohtia, joissa painovoima on tavallista suurempi. Ne voivat vähitellen muuttaa luotaimen kiertorataa ja jopa pakottaa sen putoamaan Kuun kamaralle.

Nasan Jet Propulsion -laboratorion laskelmien mukaan Chandrayaan-1:n piti kuitenkin edelleen kiertää Kuuta noin kahdensadan kilometrin korkeudessa. Kiertorata oli alkuaan asetettu kulkemaan napojen kautta.

Viime vuoden heinäkuun toisena päivänä tutkimusryhmä pani toimeksi. Heidän tutkajärjestelmäänsä kuului halkaisijaltaan 70-metrinen antenni Goldstonen observatoriossa Mojaven autiomaassa. Sillä lähetettiin mikroaaltosäteiden keila kohti Kuuta.

Kuusta kimpoavan heijastuksen otti vastaan Green Bankin kaukoputki Länsi-Virginiassa. Sen halkaisija on sata metriä.

Koska tiedossa oli, että luotaimen piti kiertää napojen kautta, antennin säde suunnattiin Kuun pohjoisnavan yläpuolelle noin 160 kilometrin korkeuteen. Sitten tutkija odottivat, tulisiko luotain näkyviin. Tulihan se.

Laskelmien mukaan Chandrayaan-1 kiertäisi Kuun kerran kahdessa tunnissa ja kahdeksassa minuutissa. Jokin pieneen luotaimeen viittaava kohde todellakin kulki antennin lähettämän säteen poikki kaksi kertaa noin neljä tuntia kestäneen havainnoinnin aikana. Ajoitusten perusteella se oli juuri Chandrayaan-1.

Tutkimusryhmä päivitti havaintojensa pohjalta arvion Chandrayaan-1:n kiertoradasta. Sittemmin tutkahavaintoja pikkuluotaimesta tehtiin vielä seitsemän kertaa, ja ne pitivät täysin yhtä päivitettyjen ratalaskelmien kanssa.

Pienten luotainten löytyminen osoitti, että maanpäälliset tutkat voisivat olla apuna tulevaisuuden miehittämättömillä tai miehitetyillä kuulennoilla.

Löydöstä kerrotaan Nasan Jet Propulsion Laboratoryn sivustolla.

Sinkkumiehet eivät näytä kokevan samanlaista tarvetta.

Jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää ammatillisesti liian kunnianhimoiselta. He ilmeisesti kokevat, että urasuuntautuneisuus uhkaa heidän mahdollisuuksiaan parisuhdemarkkinoilla.

Naisten asennoituminen paljastui monivaiheisessa tutkimuksessa, jonka kohteena olivat yhdysvaltalaisen huippuyliopiston johtajakoulutuksen eli MBA-ohjelman opiskelijat.

Ensinnäkin MBA-ohjelman sinkkunaisista kolme neljästä kertoi kyselytutkimuksessa, että he olivat välttäneet tekemästä asioita, jotka saisivat heidät näyttämään liian kunnianhimoisilta, määrätietoisilta tai pyrkyrimäiseltä. Parisuhteessa olevat naiset olivat tehneet tätä paljon vähemmän ja miehet vieläkin harvemmin.

Ei tässä kaikki. Tutkijat osoittivat myös kokeellisesti, miten sinkkunaiset pitävät kynttilää vakan alla.

Siihen tutkijat käyttivät yliopiston urapalvelujen opiskelijoille lähettämää kyselylomaketta. Lomakkeen vastaukset painavat vaa’assa, kun opiskelijat tavoittelevat ensimmäisen kesän harjoittelupaikkaa. Harjoittelujakso on tärkeässä asemassa koko uran kannalta.

Lomakkeessa opiskelijoilta kysytään uraan liittyviä tavoitteita, kuten palkkatoiveita sekä valmiutta omistautua työnteolle.

Tutkijoiden juoni oli siinä, että toisille, satunnaisesti valituille opiskelijoille kerrottiin, että vastaukset näki vain uraneuvoja, kun taas toisten vastaukset näkyisivät myös muille opiskelijoille.

Asetelma vaikutti vastauksiin mutta vain sinkkunaisilla.

Kun lomakkeen näkisi vain uraneuvoja, sinkkunaiset vastasivat kuten muutkin. Kunnianhimon taso kuitenkin laski tilanteessa, jossa muut opiskelijat näkisivät heidän vastauksensa. Nyt sinkkunaiset pudottivat palkkatoivettaan 18000 dollaria (16000 euroa) vuodessa sekä kertoivat olevansa valmiita neljä tuntia lyhyempään työnviikkoon ja matkustamaan seitsemän päivää vähemmän kuukaudessa.

Kyse ei ollut vain sinkkunaisten vaatimattomuudesta muiden opiskelijoiden katseiden alla. He näet arvottivat kirjoitustaitonsa aivan yhtä korkealle silloin, kun muut opiskelutoverit näkisivät heidän vastauksensa. He halusivat siis peitellä vain ura-ambitioitaan.

Seuraava koe osoitti, että sinkkunaisia kiinnosti nimenomaan se, mitä miespuoliset opiskelutoverit saattaisivat ajatella heistä.

Opiskelijat täyttivät jälleen kyselylomakkeen, jossa tällä kerta piti valita kahden eri työpaikan väliltä. Niistä sitten keskusteltaisiin pienryhmissä.

Osa sinkkunaisista päätyi ryhmään, jossa kaikki muut olivat miehiä, kun taas muilla oli ryhmässään pelkkiä naisia. Osoittautui, että ambitiotaso oli kiinni siitä, oliko miesten vai naisten joukossa.

Kun sinkkunaiset olivat toisten naisten kanssa, heistä 68 prosenttia piti parempana työtä, jossa pitäisi tehdä enemmän tunteja viikossa mutta palkka olisi suurempi. Osuus laski 42 prosenttiin, kun muut ryhmäläiset olivat miehiä.

Samoin naisten kesken sinkkunaisista 79 prosenttia valitsi työpaikan, jossa urakehitys olisi nopeaa mutta pitäisi matkustaa paljon. Miesten seurassa vain 37 prosenttia valitsi tämän vaihtoehdon. Mitä enemmän sinkkumiehiä ryhmässä oli, sitä enemmän sinkkunaiset laskivat uratavoitteitaan.

Tutkijoiden johtopäätös on, että jotkut sinkkunaiset eivät halua näyttää urasuuntautuneilta siinä pelossa, että se laskisi heidän kiinnostavuuttaan mahdollisena aviokumppanina.

Riski saattaa olla todellinen. Joidenkin tutkimusten mukaan myös eliittiyliopistojen miesopiskelijat pitävät naisista, jotka ovat vähemmän kunnianhimoisia.

Tosin sinkkunaiset voivat joko yli- tai aliarvioida uransuuntautuneisuuden aiheuttamaa riskiä heidän avioliittonäkymilleen, toteavat tutkijat.

Yhdysvaltain taloustutkimusvirasto julkaisi tutkimuksen sivuillaan.

Naiset hymyilevät jopa kolmanneksen useammin kuin miehet.

Naiset näyttävät tunteita enemmän kuin miehet, kuuluu yleinen stereotypia. Se osuu kuitenkin vain osittain oikeaan.

Tarkkaan ottaen naiset kyllä ilmaisevat ja kenties kokevatkin tunteita enemmän, mutta se ei koske ihan kaikkia tunteita. Stereotypiaa tarkempi kuva paljastuu uudesta tutkimuksesta, jossa seurattiin miesten ja naisten tunnereaktioita kasvoilta samalla, kun he katsoivat erilaisia televisiomainoksia.

Mainosfilmien aiheet vaihtelivat koiranruoasta suklaapatukoihin ja pikaruoasta kosmetiikkaan. Yli kaksi tuhatta miestä ja naista viidessä maassa katseli mainoksia kotonaan, ja webbikamera kuvasi heidän ilmeitään. Automaattinen tunteiden analyysiohjelma luokitteli ja laski, mitä tunteita ihmisten kasvoilla välähteli.

Naisten kasvot ilmaisivat ylipäätään enemmän tunteita kuin miesten, eritoten myönteisiä tunteita.

Naisten tiedetään useiden tutkimusten mukaan hymyilevän enemmän kuin miesten. Niin kävi tälläkin kertaa. Mainoksia katsellessaan naisten suut vetäytyivät hymyyn 32 prosenttia useammin kuin miesten. Naisten hymyt myös kestivät pidempään.

Juuri hymyn määrässä naiset ja miehet poikkesivat toisistaan eniten.

Ikävänsävyisissä tunteissakin löytyi eroja. Naisten kasvoilla oli hieman useammin ilme, joka vetää kulmat yhteen ja samalla ylös. Tämä ilme ilmaisee tunnetutkijoiden mukaan surua tai pelkoa.

Miehet kurtistivat kulmiaan jonkin verran useammin kuin naiset. Se on suuttumuksen tai vihan yleismaailmallinen ilmaus. Tutkijat tosin myöntävät, että kulmien kurtistus voi tässä tapauksessa kertoa myös mainosvideoiden katselijoiden keskittymisestä tai hämmennyksestä.

Suuttumus on muissakin tutkimuksissa useammin miesten tunne. Naiset hillitsevät vihan ilmaisemista todennäköisemmin kuin miehet.

Sukupuolierot olivat samankaltaiset kaikissa maissa, joissa tutkimus tehtiin, eli Ranskassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Saksassa. Tosin erojen suuruus heitteli.

Tutkijat uskovat, että sukupuolierot tunteiden ilmaisussa johtuvat osittain miehiin ja naisiin kohdistuvista erilaisista odotuksista.

Naisilla on suurempi sosiaalinen paine positiivisuuteen. Esimerkiksi tyttöihin kohdistetaan monissa maissa enemmän onnellisuuden odotusta kuin poikiin.

Positiivisuuden vaatimus ei kuitenkaan selitä surun tai pelon tunteita, jotka niin ikään olivat hieman yleisempiä naisilla. Tulos sopii silti aiempiin löydöksiin.

Tutkimusten mukaan tyttöjen odotetaan enemmän osoittavan sisäänpäinkääntyneitä kielteisiä tunteita kuten surua, pelkoa, huolta, häpeää ja syyllisyydentunnetta. Nämä tunteet voivat osittain liittyä naisen perinteiseen hoivaajan rooliin.

Poikien taas odotetaan useammin ilmaisevan ulospäinsuuntautuneita tunteita, kuten vihaa tai suuttumusta. Suuttumus saattaa liittyä hallitsevaan asemaan, jota stereotyyppiset käsitykset tarjoavat miehelle.

Tutkimuksen julkaisi PlosOne.

Kun Antarktiksen paksu jää vähitellen sulaa, myös Etelämantereen lämpeneminen kiihtyy.

Ilmastomallit ja tutkimukset menneiden aikojen ilmastosta osoittavat, että lämpötilat nousevat enemmän napa-alueilla, kun kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä kasvaa. Pohjoisilla napa-alueilla keskilämpötilat nousevatkin tuplavauhtia muuhun maapalloon nähden, mutta tämä ei näytä pätevän Etelämantereella eli Antarktiksella.

Arktisen alueen lämpenemistä kiihdyttää muun muassa merijäiden sulaminen, kun pienenevä valkoinen lumi- ja jääpeite ei enää heijasta yhtä paljon auringonvaloa takaisin avaruuteen.

Myös Etelämantereen pitäisi lämmetä nykyistä nopeammin muun muassa siksi, että lämpö siirtyy kohti napoja.

Leipzigin yliopiston meteorologian laitoksen tutkija Marc Salzmann alkoi pohtia, että pelissä täytyy olla jokin muuttuja, jota ei vielä ole huomioitu. Kenties Etelämantereen korkeus suojelee aluetta lämpenemiseltä.

Antarktis on maapallon mantereista korkein. Paksun jääpeitteen vuoksi sen keskikorkeus on noin 2 500 metriä. Tasaisia jääkenttiä rikkovat vuoristot, joiden korkein huippu, Mount Vinson, kohoaa noin 4 900 metriin.

Salzmann mallinsi ensin tietokoneella, miten maapallon ilmasto reagoisi hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumiseen esiteolliselta ajalta. Sitten hän vertasi tätä toiseen malliin, jossa Etelämanner oli tasoitettu lättänäksi. Mallissa se oli kauttaaltaan vain metrin korkuista tasankoa, mikä vastaa likimain maan keskikorkeutta pohjoisilla napa-alueilla.

Malli osoitti, että lämpötilan nousu alkoi kiihtyä samalla tavoin kuin arktisella alueella. Littanaksi mallinnettu Antarktis reagoi kasvihuonekaasujen pitoisuuden nousuun huomattavasti enemmän.

”Kun Antarktis mallinnetaan litteäksi, saadaan aikaan tilanne, jossa matalilta leveysasteilta virtaa enemmän lämmintä ilmaa. Tämä on linjassa nykyisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan jää sulaa nopeammin, mitä lähempänä merenpintaa se on”, Salzmann sanoo.

Tosimaailmassa tämä tarkoittaa, että kun kasvihuonekaasujen lisääntyminen kiihdyttää lämpenemistä, Antarktis madaltuu hiljalleen jään sulaessa. Näin lämpeneminen nopeutuu ajan saatossa.

Tutkimuksen julkaisi Earth System Dynamics.

Taidot säilyvät, jos lääkärillä on jatkuvasti paljon potilaita.

Mitä vanhempi lääkäri on, sitä useammin potilas kuolee hänen hoidossaan. Vaikka kokemus ja tieto karttuvat iän myötä, hoitotaito voi ajan oloon jäädä jälkeen, arvioivat asiaa selvittäneet Harvardin yliopiston terveystutkijat.

Arvostetun BMJ-lehden julkaisemassa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat yhdysvaltalaisten sairaalapotilaiden kuolleisuuden yhteyttä heitä hoitaneiden sairaalalääkäreiden ikään. Potilaat olivat 65-vuotiaita tai vanhempia.

Kuolleisuus nousi tasaisesti hoitavan lääkärin iän mukaan. Suurin ero oli alle 40-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden lääkäreiden väillä.

Kun nuorempien lääkäreiden hoidossa kuoli 10,8 prosenttia potilaista, vanhemmilla lääkäreillä luku nousi 12,1 prosenttiin. Tämä merkitsee sitä, että vanhempien lääkäreiden käsissä kuolee jokaista 77 hoidettua potilasta kohden yksi potilas enemmän.

”Ero ei ole vain tilastollisesti merkitsevä vaan myös kliinisesti tuntuva”, toteaa tutkimusta johtanut professori Anupam Jena Harvardin tiedotteessa.

Kuolleisuuden ero on Jenan mukaan samaa luokkaa kuin niillä korkean sydänriskin potilailla, jotka saavat pätevää lääkehoitoa, ja niillä, jotka jäävät ilman lääkkeitä.

Kiinnostavaa kyllä, vanhat mutta runsaasti potilaita hoitavat lääkärit muodostivat tutkimuksessa poikkeuksen. Heidän potilaidensa kuolleisuus oli yhtä alhainen kuin nuorilla lääkäreillä.

Suuret potilasmäärät kenties estävät hoitotaitojen ruostumista iän mukana. Myös nuoret vastavalmistuneet lääkärit hoitavat harjoitteluaikanaan paljon potilaita, minkä harjaannuttaa taitoja, tutkijat arvelevat.

Lääkärien hoitotaidot saattavat iän mukana jätättää useasta syystä. Lääketiede tuottaa nopeaan tahtiin uusia löydöksiä, ja myös hoitoteknologiat ja -käytänteet uusiutuvat tämän tästä. Jatkuvassa muutoksessa voi olla vaikea pysytellä mukana.

”Tutkimuksemme korostaa jatkuvan kouluttautumisen tärkeyttä koko lääkärin uran ajan riippumatta iästä ja kokemuksesta”, Jena sanoo.

Tutkimuksessa löytyi vasta yhteys potilaiden kuolleisuuden ja lääkärin iän väliltä. Syy-yhteys on yhä osoittamatta. Toisin sanoen vielä ei voi varmasti päätellä, heikentääkö nimenomaan lääkärin ikääntyminen hoitotuloksia.

Syy-yhteyden puolesta puhuu kuitenkin se seikka, että iäkkäiden lääkäreiden potilaita kuoli enemmän, vaikka potilaiden ikä ja kunto otettiin huomioon. Tulokset pätivät myös sairaalakohtaisesti, eli kussakin sairaalassa vanhojen lääkäreiden potilaita kuoli enemmän.

Tutkijat analysoivat kaikkiaan yli 730000 sairaalakäyntiä vuosien 2011 ja 2014 väliltä. Lääkäreitä aineistossa oli yli 18800.