Margot Holzmann ja Marta Halusa olivat pari. Holzmann säästyi keskitysleiriltä, vaikka oli lesbo ja juutalainen. Kuva: Kimmo Taskinen
Margot Holzmann ja Marta Halusa olivat pari. Holzmann säästyi keskitysleiriltä, vaikka oli lesbo ja juutalainen. Kuva: Kimmo Taskinen

Tuhansia homomiehiä kuoli keskitysleireillä. Natsi-Saksa ei kuitenkaan ollut innokas tuomitsemaan lesbonaisia.

Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston historiantutkija Samuel Clowes Huneke teki vuonna 2015 Berliinin valtionarkistosta melkoisen löydön. Arkistoissa oli säilynyt natsi-Saksan rikospoliisin Kripon pöytäkirjat kahdeksasta lesbonaisesta, jotka oli ilmiannettu poliisille suhteidensa takia.

Yhtäkään naista ei rangaistu. Jopa juutalainen lesbonainen välttyi keskitysleiriltä lumeavioliittonsa turvin.

Natsi-Saksan homoihin kohdistamat vainot tunnetaan hyvin. Miesten väliset homosuhteet oli säädetty rikokseksi, ja arviolta 50 000 homomiestä tuomittiin. Näistä miehistä 5 000–15 000 päätyi keskitysleireihin, joissa suurin osa kuoli.

Homoseksuaalisuuden kieltävä laki ei kuitenkaan koskenut naisia.

Lesbonaisten kohtaloa käsitteleviä asiakirjoja on silti säilynyt hyvin vähän. On arveltu, että naisten välisiä suhteita ei natsi-Saksassa pidetty niin ongelmallisina, koska naisia ei mielletty seksuaalisiksi olennoiksi.

Heillä ei toisaalta ollut myöskään mahdollisuutta osallistua politiikkaan tai muuhunkaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. He eivät siis olleet poliittinen uhka järjestelmälle.

Kuitenkin natsi-Saksassa korostettiin poikkeuksellisen paljon naisen roolia synnyttäjänä ja äitinä.

”Tässä kontekstissa natsihallinnon erittäin vähäinen mielenkiinto lesbosuhteita kohtaan on häkellyttävää, sillä naisille sälytettiin muuten todella paljon odotuksia ja vastuuta”, Huneke sanoo. Hän valmistelee väitöskirjaa seksuaalivähemmistöjen asemasta sodanjälkeisessä Saksassa.

Huneken Berliinistä löytämissä pöytäkirjoissa puitiin kahdeksan lesbonaisen tapauksia. Heidät oli poliisille ilmiantanut esimerkiksi naapuri tai työtoveri.

Kahdeksan tapauksen tutkimusaineisto ei ole suuri, mutta se on Huneken mukaan poikkeuksellinen. Natsiajan arkistoista ei tätä ennen ole löytynyt juuri mitään viittauksia lesbonaisiin.

Kaikissa tapauksissa joko poliisi, tuomari tai syyttäjä katsoi, että näitä naisia ei lain mukaan voida tuomita mistään. Ei ole myöskään todisteita siitä, että naisia olisi muutenkaan rangaistu ilmiantojen seurauksena.

Kaikkien erikoisin on juutalaisen Margot Holzmannin tapaus. Holzmann eli suhteessa Marta Halusan kanssa, ja naisia vainottiin prostituoituina.

Holzmann järjesti vuonna 1941 turvakseen avioliiton kiinalaisen tarjoilijamiehen Chi-Lan Liun kanssa ja sai tämän myötä Kiinan kansalaisuuden. Tämä pelasti Holzmannin keskitysleiriltä.

Naispari Halusa ja Liu selvisivät sodan yli ja muuttivat myöhemmin Englantiin.

Huneken mukaan on poikkeuksellista, että lakipykäliä tulkittiin näin tiukasti, jopa juutalaisen lesbonaisen hyväksi.

Kaikkia tapauksia käsitteli tosin sama poliisi. On mahdollista, että kyseinen poliisi oli vähemmän kiihkomielinen kuin virkaveljensä.

”Silti lain kirjaimen pilkuntarkka noudattaminen osoittaa tietynlaista suvaitsevaisuutta lesboja kohtaan.”

Asiakirjoista paljastuu myös, että poliisin tutkintaan joutuneet naiset olivat eläneet melko avoimesti lesboina jopa vuosien ajan. Tavallisia saksalaisia naisten väliset suhteet eivät ilmeisesti liiemmin kiinnostaneet, ja ilmiantokynnys oli korkea.

Huneken tutkimusartikkelin julkaisi Journal of Contemporary History.

Kalliimpi aski sai ihmiset vähentämään tupakointia ja jopa lopettamaan kokonaan.

Tupakka tappaa maailmassa joka vuosi seitsemän miljoonaa ihmistä ja aiheuttaa pysyviä vammoja kuten keuhkoahtaumatautia, arvioi Maailman terveysjärjestö.

Yksinkertainen keino vähentää tupakointia on nostaa askin hintaa.

Jo pieni hinnannousu vähentää tupakointia, kertoo yhdysvaltalaisen Drexelin yliopiston tutkimus. Kun askin hinta nousi dollarin eli noin 85 senttiä, tupakoinnin lopettamisesta tuli 20 prosenttia todennäköisempää.

Kun askin hinta nousi dollarin, tupakkaa myös paloi vähemmän. Henkilöt, jotka tupakoivat yli puoli askia päivässä, polttivat 35 prosenttia vähemmän, kun hintaa korotettiin.

Tutkijat arvioivat, että tupakan hinnan nostaminen nykyisestä yhdellä dollarilla voisi saada Yhdysvalloissa miljoona ihmistä luopumaan tupakoinnista.

Tutkijoilla oli tarkat tiedot tupakkatuotteiden hinnoista ja niiden muutoksista tietyillä asuinalueilla Yhdysvalloissa, kuten New Yorkissa ja Chicagossa. Lisäksi heillä oli yli kuudensadan näillä alueilla asuvan tupakoijan aineisto vuosilta 2001–2012. He saattoivat vertailla hinnannousun vaikutusta koehenkilöiden tupakointiin.

Tutkimus tarkasteli vain iäkkäämpien eli 44–84-vuotiaiden henkilöiden tupakointia. Pitkään polttaneiden on vaikeampi päästä tavastaan eroon.

Tutkimuksen julkaisi Epidemiology.

Vesi nostattaa aromia antavat molekyylit juoman pintaan.

Monella on tapana lisätä viskiinsä vähän vettä. Sanotaan, että se tuo aromit esille.

Tiede osoittaa, että laimentajat ovat oikeassa. Ruotsalaiset tutkijat selvittivät molekyylien tasolla, mitä viskilasissa tapahtuu.

Linné-yliopiston tutkijat Björn Karlsson ja Ran Friedman mallinsivat etanolin ja veden käytöstä tietokoneella. He katselivat pikosekuntien eli sekunnin biljoonas­osien tarkkuudella, miten molekyylit liikkuvat juomassa.

Viskin maussa erittäin tärkeä molekyyli on guajakoli. Se antaa viskille hieman savuisen ja kitkeränkin vivahteen.

Tutkijat huomasivat, että alkoholipitoisuudeltaan 40-prosenttisessa tai sitä vahvemmassa viskissä guajakolimolekyylit jäävät tavallaan jumiin nesteen keskelle etanolimolekyylien väliin.

Etanolimolekyylit kelluvat juoman keskellä ryppäinä ja estävät guajakolia nousemasta pintaan, jossa se voisi haihtua ja tuottaa aromia.

Kun juomaan lisättiin vettä, aromimolekyylit pääsivät pintaan. Vesi levitti etanolimolekyylit laajemmalle alueelle.

Jotta näin pääsi tapahtumaan, hieman yli 40-prosenttinen viski piti laimentaa noin 25-prosenttiseksi.

Neljän senttilitran ravintola-annokseen pitäisi siis lisätä pari senttilitraa vettä. Tutkijat eivät selvittäneet, vaikuttaako lasin muoto. Tietokonemallissa viski oli yksinkertaisessa neliönmuotoisessa astiassa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lapsen käyttämät lelut sen sijaan näyttävät kertovan tulevasta sukupuoli-identiteetistä.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen sukupuoli ja sukupuolinen käyttäytyminen kehittyy samalla tapaa kuin lasten, joita eri sukupuolta olevat vanhemmat ovat adoptoineet. Tähän tulokseen päätyi vanhemmuudesta tehty tutkimus, joka julkaistiin Sex Roles -tiedelehdessä.

Tutkimukseen osallistui 106 vanhempaa, jotka olivat joko lesboja, homoja tai heteroseksuaaleja.

Kentuckyn yliopiston tutkija Rachel Farr selvitti ryhmänsä kanssa, miten sukupuoleen perustuva käyttäytyminen kehittyy eri perherakenteissa ajan kuluessa.

He selvittivät, pysyykö se suhteellisen vakaana, kun lapsi kasvaa vanhemmaksi.

Tutkimus perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin, lasten tarkkailemiseen ja lasten haastatteluihin. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet aluksi, ja Farr palasi perheiden pariin viisi vuotta myöhemmin haastattelemaan lapsia.

Tutkijat seurasivat myös lasten käyttämiä leluja ja leikkimisen tapoja, joita perheen lapsilla oli ennen kouluikää. Tutkimuksessa lapsille ja näiden vanhemmille annettiin repullinen leluja, jotka oli arvioitu tyypillisiksi poikien ja tyttöjen leluksi. Leikkihetket videokuvattiin ja analysoitiin.

Osa lapsista leikki ennen kouluikää enemmän leluilla, jotka eivät tyypillisesti kuuluneet oman sukupuolen lelujen valikoimaan.

Tutkimustulosten mukaan lapsen käyttämät lelut kertovat enemmän tämän tulevasta sukupuolisesta orientaatiosta tai sukupuolityypillisestä käyttäytymisestä kuin se, ovatko vanhemmat esimerkiksi homo- tai lesbopari.

Tutkijoiden mukaan koottu data voi osoittaa, että perheen rakenteella oli vain vähän vaikutusta siihen, miten lasten tunne sukupuolisuudesta tai sukupuoli-identiteetti kehittyy.

Tulokset eivät vahvistaneet ajatusta, että lesbovanhemmat tai homovanhemmat rohkaisevat tai sallivat enemmän lapsen käytöstä, joka ei ole sukupuolelle tyypillistä.

”Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ja perhetyyppi eivät vaikuttaneet lasten sukupuolen muokkautumiseen”, sanoo Farr.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että lesbo- ja homovanhempien sukupuolen kehittyminen etenee tavallisia reittejä. Se on samanlainen kun heteroperheillä, jotka ovat adoptoineet lapsensa.”

Tutkimuksesta kertoi myös tiedelehti Phys.org.

Kuva näyttää punaisella koehiiren aivojen kohtaa, johon injektoitiin magneettisia nanohiukkasia. Kuva: Munshi / eLife

Aivojen ärsytys sai koehiiren juoksemaan tai jähmettymään paikalleen.

Hiiren aivosoluja on ohjailtu etäältä magneettien avulla. Solujen ärsytys sai hiiren liikuttamaan raajojaan.

Koe voi ennen pitkää auttaa hermostollisten sairauksien hoidossa. Menetelmä toimii magneettilämpöärsytyksellä.

Kehittyessään menetelmä voi tarjota aivotukijoille uuden työkalun, jolla pääsee etäältä aivojen syviin osiin koskematta niihin.

Joskus ehkä voidaan ohjata tiettyjä aivojen soluja tai soluryhmiä, jotka muuttavat potilaan käytöstä halutulla tavalla.

Vaikka hiirien aivoja ärsytettiin useita kertoja, ei aivosoluihin tullut vaurioita.

Aivojen tarkka tuntemus on avaintekijä, kun halutaan kehittää hoitoja esimerkiksi aivovammoihin, Parkinsonin tautiin, halvauksiin, epilepsiaan ja myös masennukseen.

”Aivosoluja ja niiden verkostoja tutkitaan paljon. Tämä tekniikka voi auttaa työssä”, sanoo tutkija Arnd Pralle. Hän on fysiikan professorina Buffalon yliopistossa. Tutkimus julkaistiin eLifessä.

Magneettinen lämpöärsytys käyttää hyväkseen nanohiukkasia, jotka on injektoitu hermosoluihin.

Aivosolut virittyvät, kun näitä nanohiukkasia lämmitetään ulkoisella magneettikentällä. Tällöin myös aivosolujen ionikanavat avautuvat.

Kun magneettikenttää vaihdellaan ja suunnataan aivoihin, nanohiukkaset kääntyvät nopeasti. Tämä tuottaa lämpöä soluihin, avaa lämmölle herkkiä ionikanavia ja virittää solua.

Prallen ryhmä onnistui aktivoimaan hiiren aivoja kolmella eri alueella. Solujen ärsytys liikeaivokuoressa sai koehiiren juoksemaan ja kääntymään.

Kun tutkijat ärsyttivät magneettien avulla syvempiä aivoalueita, hiiret jähmettyivät paikalleen. Ne eivät kyenneet liikuttamaan raajojaan.

”Pystyimme kohdistamaan lämpöärsytyksen hyvin pieneen aivosolujen ryhmään. Alueen koko on noin sata millimetrin tuhannesosaa, mikä vastaa hiuksen leveyttä”, Pralle sanoo tiedotteessa.

Pralle sanoo, että magnettiärsytyksellä on etuja muihin aivoihin vaikuttaviin ärsytyksiin verrattuna.

Yhtä tunnettua aivojen ohjailun tekniikkaa sanotaan optogenetiikaksi. Se käyttää valoa magnetismin sijasta. Optogenetiikka käyttää kuitenkin pieniä valokuituja, jotka pitää istuttaa aivoihin.

Seuraavaksi Pralle yrittää ärsyttää magneettimenetelmällä useita hiiren aivojen alueita samaan aikaan.