Margot Holzmann ja Marta Halusa olivat pari. Holzmann säästyi keskitysleiriltä, vaikka oli lesbo ja juutalainen. Kuva: Kimmo Taskinen

Tuhansia homomiehiä kuoli keskitysleireillä. Natsi-Saksa ei kuitenkaan ollut innokas tuomitsemaan lesbonaisia.

Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston historiantutkija Samuel Clowes Huneke teki vuonna 2015 Berliinin valtionarkistosta melkoisen löydön. Arkistoissa oli säilynyt natsi-Saksan rikospoliisin Kripon pöytäkirjat kahdeksasta lesbonaisesta, jotka oli ilmiannettu poliisille suhteidensa takia.

Yhtäkään naista ei rangaistu. Jopa juutalainen lesbonainen välttyi keskitysleiriltä lumeavioliittonsa turvin.

Natsi-Saksan homoihin kohdistamat vainot tunnetaan hyvin. Miesten väliset homosuhteet oli säädetty rikokseksi, ja arviolta 50 000 homomiestä tuomittiin. Näistä miehistä 5 000–15 000 päätyi keskitysleireihin, joissa suurin osa kuoli.

Homoseksuaalisuuden kieltävä laki ei kuitenkaan koskenut naisia.

Lesbonaisten kohtaloa käsitteleviä asiakirjoja on silti säilynyt hyvin vähän. On arveltu, että naisten välisiä suhteita ei natsi-Saksassa pidetty niin ongelmallisina, koska naisia ei mielletty seksuaalisiksi olennoiksi.

Heillä ei toisaalta ollut myöskään mahdollisuutta osallistua politiikkaan tai muuhunkaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. He eivät siis olleet poliittinen uhka järjestelmälle.

Kuitenkin natsi-Saksassa korostettiin poikkeuksellisen paljon naisen roolia synnyttäjänä ja äitinä.

”Tässä kontekstissa natsihallinnon erittäin vähäinen mielenkiinto lesbosuhteita kohtaan on häkellyttävää, sillä naisille sälytettiin muuten todella paljon odotuksia ja vastuuta”, Huneke sanoo. Hän valmistelee väitöskirjaa seksuaalivähemmistöjen asemasta sodanjälkeisessä Saksassa.

Huneken Berliinistä löytämissä pöytäkirjoissa puitiin kahdeksan lesbonaisen tapauksia. Heidät oli poliisille ilmiantanut esimerkiksi naapuri tai työtoveri.

Kahdeksan tapauksen tutkimusaineisto ei ole suuri, mutta se on Huneken mukaan poikkeuksellinen. Natsiajan arkistoista ei tätä ennen ole löytynyt juuri mitään viittauksia lesbonaisiin.

Kaikissa tapauksissa joko poliisi, tuomari tai syyttäjä katsoi, että näitä naisia ei lain mukaan voida tuomita mistään. Ei ole myöskään todisteita siitä, että naisia olisi muutenkaan rangaistu ilmiantojen seurauksena.

Kaikkien erikoisin on juutalaisen Margot Holzmannin tapaus. Holzmann eli suhteessa Marta Halusan kanssa, ja naisia vainottiin prostituoituina.

Holzmann järjesti vuonna 1941 turvakseen avioliiton kiinalaisen tarjoilijamiehen Chi-Lan Liun kanssa ja sai tämän myötä Kiinan kansalaisuuden. Tämä pelasti Holzmannin keskitysleiriltä.

Naispari Halusa ja Liu selvisivät sodan yli ja muuttivat myöhemmin Englantiin.

Huneken mukaan on poikkeuksellista, että lakipykäliä tulkittiin näin tiukasti, jopa juutalaisen lesbonaisen hyväksi.

Kaikkia tapauksia käsitteli tosin sama poliisi. On mahdollista, että kyseinen poliisi oli vähemmän kiihkomielinen kuin virkaveljensä.

”Silti lain kirjaimen pilkuntarkka noudattaminen osoittaa tietynlaista suvaitsevaisuutta lesboja kohtaan.”

Asiakirjoista paljastuu myös, että poliisin tutkintaan joutuneet naiset olivat eläneet melko avoimesti lesboina jopa vuosien ajan. Tavallisia saksalaisia naisten väliset suhteet eivät ilmeisesti liiemmin kiinnostaneet, ja ilmiantokynnys oli korkea.

Huneken tutkimusartikkelin julkaisi Journal of Contemporary History.

Uuden tutkimuksen mukaan kukin lepakkolaji kantaa keskimäärin 17:ää vielä tuntematonta zoonoottista virusta.

Lepakot kantavat ihmisille vaarallisia viruksia enemmän kuin muut eläimet. Newyorkilaisen EcoHealth Alliancen tutkijat julkaisivat tuloksen keskiviikkona tiedelehti Naturessa.

Monet virustutkijat ovat pitkään ajatelleet jotain tämänsuuntaista, sillä niin sars-keuhkokuumetta aiheuttavan sars-koronaviruksen kuin verenvuotokuumetta aiheuttavien Marburg- ja ebolavirustenkin alkuperäksi on veikkailtu lepakoita.

Kriitikot kuitenkin ovat huomauttaneet, että kyseessä voi olla nahkasiipiä suotta syyllistävä havaintoharha. Joka viides nisäkäslaji nimittäin on lepakko, ja lepakoiden virustaakkaa on tutkittu erityisen ahkerasti.

Nyt EcoHealth Alliancen tutkijoiden analyysi on ehkä ratkaissut kiistan, lepakoita raskauttavasti. Retorista lisäpontta löydökselle tuo se, että tutkimusryhmä kuului alun alkaen lepakkoteorian kriitikoihin.

”Tutkijana minun pitää hyväksyä tutkimustulokseni, vaikka ne osoittaisivat minun olleen väärässä”, julisti tiedelehti Sciencelle tautitutkija Peter Daszak, tutkimuksen päävastuullinen kirjoittaja.

Hänen ryhmänsä haki alun alkaen vastausta laajempaan kysymykseen: mihin nisäkäslajeihin tutkijoiden tulisi erityisesti keskittyä, kun he haluavat löytää vielä tuntemattomia viruksia, jotka voisivat joskus uhata ihmiskuntaa?

Daszakin kollega ekologi Kevin Olival keräsi tietoa nisäkkäille haitallisista viruksista. Hän kahlasi läpi kaikki 586 nisäkkäillä tunnettua tautivirusta ja 754 nisäkäslajia eli 14 prosenttia kaikista nisäkkäistä. Osa viruksista aiheuttaa tautioireita vain yhdelle lajille, osa useammille lajeille. Sekä ihmisillä että eläimillä esiintyviä viruksia eli zoonoottisia viruksia näistä on 188.

Tämä on vielä havaintoharhan läpäisemää tietoa. Eniten tutkituilta lajeilta, kuten ihmisiltä ja lepakoilta, tunnetaan suhteellisesti muita enemmän viruksia. Tutkijat pyrkivät näkemään vinouman ohi arvioimalla tilastollisesti, kuinka paljon viruksia kullakin lajilla tunnettaisiin, jos niitä olisi tutkittu yhtä paljon kuin virusten osalta eniten tutkittua lajia eli kettua.

Näin he pystyivät johtamaan muutamia yleispätevyyksiä: mitä suurempi eläin on ja mitä laajemmalla alueella laji elää, sen enemmän sillä on viruksia.

Seuraavaksi tutkijat keskittyivät 188 zoonoottiseen virukseen ja havaitsivat, että niitä on lepakoilla paljon enemmän kuin muilla nisäkkäillä.

Tutkijat arvioivat, että jokainen lepakkolaji kantaa 17:ää vielä tuntematonta zoonoottista virusta, kun jokainen jyrsijä- ja kädellislaji kantaa vain kymmentä.

Epidemiologi Fabian Leendertz berliiniläisestä Robert Koch -instituutista arvioi, että tutkimus tarjoaa vahvaa todistetta lepakoiden erityislaadusta. Hän kuitenkin huomauttaa, että havaintoharhaa ei yrityksistä huolimatta saa kovin helposti siivottua pois tuloksista.

”Tarvitsemme enemmän konkreettista tietoa siitä, kuinka tartuntataudit leviävät eläimistä ihmisiin”, Leendertz sanoo Sciencelle.

Oli miten oli, lepakkopelkoon ei ole erityistä syytä, löydöksen isä Peter Daszak sanoo. Lepakoita tarvitaan pölyttämään kukkia ja metsästämään hyönteisiä. Virukset eivät välttämättä koskaan tartu lepakosta ihmiseen, jos lepakot jätetään rauhaan.

”Virukset uhkaavat ihmisiä vain, jos jatkamme tunkeutumista lepakoiden asuinalueille, metsästämme ja syömme niitä tai muuten olemme niiden kanssa kontaktissa”, Daszak sanoo.

Syy lepakoiden korkeaan virusaltistukseen on yhä epäselvä. Kilpailevia teorioita riittää alkeellisesta immuunisysteemistä siihen, että kaikuluotauksen synnyttämät pisarapilvet levittäisivät virusta.

Iäkkäämpien isien pojat tuntevat vähemmän tarvetta sulautua joukkoon ja keskittyvät tiiviimmin itseään kiinnostaviin asioihin.

Tiedetään, että vanhana isäksi tulemisessa on riskinsä. Tutkimukset osoittavat, että mitä vanhempi isä, sitä todennäköisemmin lapsella esiintyy esimerkiksi autismin kirjon häiriöitä ja skitsofreniaa.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli. Sosiaaliseen kömpelyyteen yhdistetyt luonteenpiirteet ennustavat myös parempaa koulumenestystä, ainakin pojilla.

Lontoon King's Collegen tutkimuksessa kerättiin tietoa 15 000 kaksosen luonteenpiirteistä ja älykkyydestä.

Tutkijat mittasivat erityisesti piirteitä, joita he kutsuvat ”nörttimäisiksi”, kuten nonverbaalista älykkyyttä, vahvaa keskittymistä omiin mielenkiinnon kohteisiin ja syrjään vetäytymistä sosiaalisissa tilanteissa.

Tutkijat kokosivat näistä piirteistä indeksin, ja vanhempien isien pojat saivat tyypillisesti muita korkeammat pisteet tässä indeksissä.

Nämä lapset pärjäsivät paremmin koulun kokeissa, etenkin luonnontieteen ja teknologian alueilla. He kokivat muita vähemmän tarvetta sulautua joukkoon ja keskittyivät mieluiten omiin puuhiinsa.

Isän ikä oli merkittävämpi selittävä tekijä kun hänen ammattinsa tai sosiaalinen statuksensa. Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että myös ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta.

Vanhemmat isät ovat tyypillisesti pidemmällä urallaan ja varakkaampia kuin nuoremmat, joten lapsilla on myös pääsy parempiin kouluihin ja kenties virikkeellisempi kasvuympäristö.

Tutkimuksessa oli mukana myös yhdysvaltalaisen Seaverin autismikeskuksen tutkijoita. Vanhempien korkea ikä, lapsen älykkyys ja syrjäänvetäytyvä luonne ovat yhteydessä myös autismiin, mutta kytkökset ovat monimutkaisia.

Tutkijoiden oletus on, että tutkimuksessa mitattuihin luonteenpiirteisiin liittyvät geenit ovat osittain päällekkäisiä autismia aiheuttavien geenien kanssa, ja näitä siirtyy pojalle sitä enemmän, mitä vanhempi isä on.

”Kun lapsi saa tietyn määrän näitä geenejä, hän menestyy todennäköisemmin koulussa. Mitä enemmän näitä geenejä on, ja kun muutkin riskitekijät vaikuttavat, lapsi saattaa olla alttiimpi autismin kirjon häiriöille. Aiemmasta tutkimuksesta tiedetään, että autismigeenit ovat yhteydessä korkeampaan älykkyysosamäärään", sanoo Seaverin autismikeskuksen tutkija, tohtori Magdalena Janecka tiedotteessa.

Janecka on aiemmin havainnut, että sekä alle 25-vuotiaiden että yli 51-vuotiaiden isien lapsilla voi olla muita heikommat sosiaaliset taidot. Tutkimuksen julkaisi Translational Psychiatry.

Häxpi
Seuraa 
Viestejä1275
Liittynyt15.11.2014

Vanhempien isien pojat muita nörttimäisempiä

Tiede kirjoitti: Janecka on aiemmin havainnut, että sekä alle 25-vuotiaiden että yli 51-vuotiaiden isien lapsilla voi olla muita heikommat sosiaaliset taidot. Tietysti voi! En ymmärrä miksi ei voisi? Olisihan se nyt varsin merkillistä, jos tuon ikäisten isien lapsilla olisi poikkeuksetta muita paremmat sosiaaliset taidot.
Lue kommentti

Islamismi nojaa islamin arvovaltaisiin lähteisiin: Koraaniin, sunnaan, Muhammedin esimerkkiin ja sharia-lakiin. Islamismi on islamin hartainta harjoittamista.

Ainoastaan Voyager 2 -luotain on nähnyt aurinkokunnan kaukaisimmat jättiplaneetat läheltä.

Nasa toivoo viimein saavansa luotaimen Uranusta kiertävälle radalle. Neptunus-luotain on myös suunnitteilla, kertoo tiedelehti New Scientist.

Näitä Saturnuksen takaisia jättiplaneettoja on tutkittu käytännössä vain kaukoputkilla. Ainoastaan Voyager 2 -luotain on käynyt Uranuksen ja Neptunuksen lähellä 1980-luvulla.

Luotain pyyhälsi vuonna 1986 Uranuksen ohi noin 80 000 kilometrin päästä ja löysi planeetalta kymmenen uutta kuuta sekä magneettikentän, josta ei ennen tiedetty.

Vuonna 1989 Voyager 2 ohitti Neptunuksen vain 5 000 kilometrin etäisyydeltä ja otti sinisestä jättiläisestä lähikuvan.

Uranus ja Neptunus ovat niin sanottuja jääjättiläisiä, joissa on vain vähäisiä määriä vetyä ja heliumia. Suurin osa löydetyistä eksoplaneetoista on Neptunuksen kokoisia ja kaltaisia.

Niiden muodostumista ja koostumusta ymmärretään vielä huonosti. Luotain voisi paljastaa tärkeää tietoa planeettojen kaasukehästä ja esimerkiksi Uranuksen kuista, joita on 27.

Uranus on monella tapaa erikoinen planeetta. Sen akseli on niin kallellaan, että planeetta kiertää Aurinkoa käytännössä kyljellään. Toinen navoista on aina Aurinkoon päin. Kaasukehässä tuulet puhaltavat 900 kilometriä tunnissa.

Luotain kiertäisi planeettaa ja pudottaisi kaasukehään erillisen tutkimuslaitteen planeetan koostumuksen mittaamiseksi.

Uranusta kiertävän luotaimen matka kestäisi 14 vuotta ja sen pitäisi toimia ydinvoimalla. Auringon säteily ei noin kaukana riitä aurinkopaneeleille. Nasan on ollut vaikea saada tarpeeksi plutoniumia luotaimiin, sillä sen rikastus oli kiellettyä. Vuodesta 2013 Nasa on saanut tuottaa sitä pieniä määriä.

Planeettojen kiertoaikojen takia luotaimia voidaan lähettää keskimäärin vain 12 vuoden välein. Jupiterin pitää asettua kohdalleen, jotta luotain voi kiepauttaa sen vetovoimasta lisävauhtia pidemmälle matkalle.

Laukaisuikkuna Uranukseen olisi avoinna juuri nyt, mutta sulkeutuu jo ensi vuonna. Planeetat ovat taas sopivasti linjassa vasta 2030-luvun alussa. Nasa toivoo saavansa Uranus-luotaimen matkaan tuolloin.

Geenimuunnellut sienet tarttuvat malariaa levittäviin hyttysiin ja tuhoavat ne täysin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tilastojen mukaan malaria tappaa maailmassa joka vuosi puoli miljoonaa ihmistä. Sen leviämistä on vaikea torjua.

Vaikeimmilla tautialueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa malariaa kantavat hyttyset ovat tulleet vastustuskykyisiksi yleisimmille myrkyille, ja toisaalta ilmaston lämpeneminen sivuvaikutuksineen avaa hyttysille uusia elinalueita.

Nyt tutkijat ovat kiristäneet ruuvia ja kehittäneet julman mutta ilmeisen tehokkaan tavan hyttysten hävittämiseen. Kansainvälinen tutkimusryhmä raportoi Scientific Reports -julkaisussa kehittäneensä geenimuunnellun sienen, joka tunkeutuu hyönteiseen ja kalvaa sen kuoliaaksi.

Sienitartunta esti hyttysiä imemästä verta. Tutkijoiden mukaan sienet pystyvät vain viidessä päivässä vähentämään tautien leviämistä 90 prosenttia.

Tutkijat virittelivät tappavan aseen Metarhizium pingshaensei -sienestä, joka piinaa tauteja kantavia horkkahyttysiä luonnossakin.

He antoivat sienelle lisäpotkua ujuttamalla siihen geenejä, jotka tuottavat hämähäkin ja skorpionin myrkystä löytyviä yhdisteitä. Nämä hermomyrkyt tukkivat hyönteisen elimistössä muun muassa elintärkeitä kalsium- ja natriumkanavia ja estävät hermoimpulsseja kulkemasta.

Jo yksi itiö tällaisesta geenisienestä riittää tappamaan hyttysen. Itiö porautuu hyönteisen kuoren läpi ja alkaa syödä sitä sisältäpäin.

Mikä parasta, sienen ei pitäisi vaikuttaa mihinkään muuhun eliöön kuin täsmällisesti näihin tiettyihin hyönteislajeihin. Tutkijat lisäsivät sieneen eräänlaisen varmuusmekanismin, geneettisen kytkimen. Se varmistaa, että myrkkyä tuottavat geenit aktivoituvat ainoastaan hyttysen veressä.

Tutkijat testasivat turvallisuutta muun muassa ruiskuttamalla sientä tarhamehiläisten päälle. Se ei vaikuttanut mehiläisiin mitenkään.

Kaikki kokeet on tehty suljetussa tilassa. Tutkijat toivovat ennen pitkää voivansa testata myrkkyä myös luonnossa.