Rasvainen englantilainen aamiainen. Kuva: Tea Karvinen

Yhdysvaltalaistutkimus osoitti hiirillä, että runsas rasva lisää soluja, joista rakentuu kasvaimia.

Viime vuosina on todettu, että lihavuus ja rasvainen ruoka lisäävät erityisesti suolistosyövän riskiä. Nyt paljastui, miksi.

Biologi Omer Yilmaz Massachusettsin teknillisestä yliopistosta MIT:stä kollegoineen tutki asiaa hiirillä. Osalle annettiin tavallista ruokaa, osan ateriat sisälsivät 60 prosenttia rasvaa.

Kun jyrsijät olivat syöneen rasvaista ravintoa 9–14 kuukautta, ne painoivat 30–50 prosenttia enemmän kuin verrokit, ja niille kehittyi enemmän suolistosyöpiä.

Tarkempi tutkimus osoitti, että runsas rasva oli villinnyt kantasolut kasvuun hiirten suolistossa. Se oli muuttanut myös muita suolen epiteelisoluja kantasolujen kaltaisiksi.

”Tämä on olennaista, koska kantasolut ovat juuri niitä soluja, joista kasvaimet usein saavat alkunsa”, Yilmaz huomauttaa tutkimustiedotteessa.

Tutkijat jäljittivät solumuutosten syntyä niin kutsuttuun ppar-delta-järjestelmään, joka tunnistaa rasvahappoja. Rasvainen ruoka usuttaa sen ylikierroksille ja panee sen käynnistämään geenejä, jotka muokkaavat solujen ominaisuuksia suolten epiteelissä.

Nyt Yilmazin ryhmä yrittää saada selville, voisiko lihavuuteen kytkeytyviä syöpiä ehkäistä ppar-deltaan vaikuttavilla lääkkeillä.

Tutkimuksen julkaisi Nature.

Jäämuumion takki oli eläinten nahkojen tilkkutäkki.

Kuparikauden talven vaatemallistoon kuului Alpeilla erityisesti vuohen ja myös lampaan vuotia. Hattu oli karhunturkista. Takki oli tilkkutäkki vuohen ja lampaan nahoista. Kengännauhat oli tehty lehmännahasta.

Tämä on paljastunut jäämuumio Ötzin vaatetuksesta. Nyt on selvitetty dna:n avulla aiempaa tarkemmin, mitä maailman kuuluisimmalla jäämuumiolla oli yllään noin 5 300 vuotta sitten.

Ehkä vaatteet olivat erityisesti Tirolin Alppien tyyliä. Ötzi näet löytyi jäätiköltä Italian Alpeilta aivan Itävallan rajan tuntumasta vuonna 1991.

Tutkijat vertasivat yhdeksästä Ötzin läheltä löydetystä nahankappaleesta eristettyä mitokondriaalista dna:ta elävien eläinten dna:han.

Vertailu paljasti, mitä vuotia ja turkiksia Ötzillä oli yllään, sanoo paleogeneetikko Niall O'Sullivan Science News -lehdessä.

Tutkijat ovat tienneet aika vähän siitä, miten eurooppalainen ihminen vaatetti itseään Ötzin aikaan. Nähtävästi ihmiset kuitenkin valitsivat huolellisesti, mitä eläimiä käytettiin vaatteissa.

Ötzin takissa oli palasia ainakin neljän eri vuohen ja lampaan nahoista, kertovat tutkijat Scientific Reports - tiedelehdessä. Takkia oli aika ajoin paikattu nähtävästi sen eläimen nahalla, jota oli saatavilla.

Tämä todistaa sen, minkä Ötzin tutkijat tiesivät jo aiemmin. Ruoasta ja monesta muusta tarvekalusta suuri osa tuli kotipiiristä eikä villistä luonnosta. Monien nahkojen yhdistely vaatteissa viittaa kuitenkin siihen, ettei haluttua nahkaa aina ollut saatavilla.

Vuohta oli myös jäämiehen nahkahousuissa. Lannevaate oli lammasta.

Villieläimistä Ötzi oli napannut hattuunsa ja sen hihnaan karhunturkkia ja -nahkaa. Nuolikotelo oli puolestaan metsäkauriin nahkaa.

”On mahdotonta tietää, arvostiko Ötzi millään tapaa karhua. Hän saattoi olla karhunkaataja tai hyödyntää sen haaskaa”, sanoo O'Sullivan Dublinin yliopistosta.

Hän tutki jäämiestä Eurac-tutkimuskeskuksessa Bolzanossa Italiassa. Ötziä säilytetään kylmässä Etelä-Tirolin arkeologisessa museossa juuri Bolzanossa.

Aiemmin Ötzin vatsalaukun ruuan koostumus on paljastanut, että hän oli juuri syönyt riistaa. Ötzi oli kuollessaan ehkä metsästämässä Alpeilla.

Ötzin vaatteiden palasia tutkittiin myös vuonna 2012. Näytteet todistelivat, että Ötzin takin aineksina oli lammasta ja gemssiä. Se on vuohieläin, joka elää myös Euroopan vuoristoalueilla.

Silloin biokemisti Klaus Hollemeyer Saarlandin yliopistosta Saarbrückenista Saksasta kertoi, että housujen materiaali oli vuohen, koiran ja suden nahkaa.

Hollemeyerin ja O'Sullivan tutkimusten erot voivat johtua siitä, että he ottivat näytteitä Ötzin vaatetuksen jäänteiden – kirjaimellisen tilkkutäkin – eri osista.

Uusi tutkimus käytti kehittyneitä dna-tekniikoita. Hollemeyer sanookin, että O'Sullivanin työ tarjoaa uusia keinoja tunnistaa, minkä nisäkkäiden vuotia ja turkkeja on muinoin käytetty vaatteina.

Alpeilta löydettiin vuonna 2004 noin 4 200 vuotta vanhat nahkahousut, joissa on käytetty vuohen taljaa. Vaatteiden läheltä ei löytynyt jäämuumiota.

”Vuohen nahka oli tuolloin ehkä iholle mieluisinta materiaalia”, sanoo arkeologi Albert Hafner Bernin yliopistosta. ”Vuohtahan käytetään monesti myös nykyajan nahkahousuissa.”

Kelmun voi vaikka syödä, kun se on käytetty.

Moni elintarvike kääritään muoviin, jotta se säilyisi pidempään. Tästä syntyy valtaisia määriä maatumatonta jätettä – eivätkä ohuet muovikelmut edes suojaa ruokaa kovin hyvin, suomii Yhdysvaltain kemiallisen seuran tiedote .

Näistä syistä Peggy Tomasula Yhdysvaltain maatalousministeriöstä kollegoineen kehitti vaihtoehdon ruoan suojaamiseen: kaseiinisen kelmun.

Kaseiinit ovat maidon sisältämiä proteiineja. Niistä valmistettu suojakalvo on sekä ympäristö- että ihmisystävällinen. Sitä voi ihan hyvin vaikka syödä, tutkijat sanovat.

Kaseiininen kelmu säilyttää elintarvikkeet paremmin kuin muovi.

“Proteiinikalvo pitää tehokkaasti hapen loitolla, mikä estää ruoan pilaantumista”, Tomasula sanoo. Ero muoviin on jopa 500-kertainen, hän kehuu.

Hapen läpäisemättömyys erottaa kaseiinisen kalvon muista markkinoilla olevista “syötävistä” pakkauskelmuista. Ne on nimittäin tehty tärkkelyksestä, ja niiden ongelma on huokoisuus. Happi pääsee helposti pinnan läpi.

Tomasula työtovereineen yritti ensin valmistaa kalvoa pelkästä kaseiinista. Se suojasi kyllä ruoan hyvin hapelta, mutta materiaalia oli hankala käyttää. Se myös liukeni veteen liian nopeasti.

Ominaisuudet paranivat, kun tutkijat keksivät lisätä mukaan pektiiniä sitrushedelmistä.

Kaseiinikelmu näyttää aivan samanlaiselta kuin kaupan muovikelmu, joskaan se ei ole yhtä venyvää.

”Tätä voi käyttää vaikka mihin. Yksittäispakkauksiin käytetään runsaasti muovia. Haluamme korjata tilanteen”, kalvon kehittäjiin kuulunut Laetitia Bonnaillie sanoo.

Kaseiinisuojaa voitaisiin jopa suihkuttaa elintarvikkeisiin, kuten muroihin. Tätä nykyä aamiaishiutaleet lössöytyvät maidossa turhan nopeasti – ainakin, jos niissä ei ole paljoa sokeria.

Kaseiinikerros pinnassa pitäisi murot rapeina ilman sokeriakin, tutkijat uskovat.

Kaiseniinikalvolla voitaisiin myös vuorata elintarvikepakkauksia, he pohtivat.

Tomasula esitteli uutta kaseiinikelmua Yhdysvaltain kemiallisen seuran kokouksessa.

Yli tuhatvuotisia puita löytyi korkealla vuorilla kasvavasta metsästä.

1 075 vuotta on ikää Euroopan vanhimmalla elävällä puulla. Tämä bosnianmänty (Pinus heldreichii) eli harmaarunkomänty kasvaa Kreikan pohjoisosien ylängöillä.

Tutkijat laskivat puun vuosirenkaista sen iäksi 1075 vuotta. Tämä tekee männystä Euroopan vanhimman tunnetun elävän puun.

Yli tuhatvuotisen männyn löysivät Tukholman, Mainzin ja Arizonan yliopistojen tutkijat.

”Luin vuosia sitten tutkimuksen hyvin kiinnostavasta metsästä Kreikassa. Koska kokoamme ilmastohistoriaa, meitä kiinnosti löytää vanhoja eläviä puita”, kertoi löydöstä ruotsalainen Paul J. Krusic Tukholman yliopiston tiedotteessa. Hän johti ryhmää, joka löysi puun.

Puut löytyivät Navarinon ympäristöobservatorion tutkimusmatkalla. Hanke tutkii ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta ympäristöön Välimeren alueella.

Löydetty mänty on yksi yli tuhatvuotisista puista, joita on toista tusinaa. Ne elävät korkealla Pindosvuorilla. Mänty kasvaa 25–35 metrin korkeuteen.

Puun ikää määrittääkseen rungosta on porattava ontolla puuporalla näyte, joka ulottuu puun ytimeen. Sen perusteella tutkijat laskivat puusta 1 075 vuosirengasta.

Vuosirenkaat syntyvät, kun puu kasvaa keväällä nopeasti ja loppukesällä hitaasti. Kesä- ja kevätpuun raja muodostaa puuhun vuosirenkaan.

Krusic hämmästelee, että puu on säilynyt alueella, jossa ihminen on kuitenkin vaikuttanut yli 3 000 vuotta.

Tutkijat antoivat puulle nimen Adonis, joka oli kauneuden ja halun jumala Kreikan mytologiassa.

”Ihmiskunnan historia on ympäröinyt tätä puuta. Eri imperiumit, Bysantti, ottomaanit. Moni asia oliti voinut johtaa puun tuhoon. Onneksi tämä metsä on säilynyt koskemattomana yli tuhat vuotta”, sanoo Krusic.

Kun Adonis oli taimi, oli Bysantti eli Itä-Rooma vielä huipussaan.

Muita ehdokkaita vanhimmaksi yksittäiseksi eurooppalaiseksi puuksi on löydetty, mutta niiden iänmääritys on epäluotettava.

Euroopassa on myös vanhempia puiden jatkumoita. Ruotsissa geneettisesti sama kuusi on tuottanut useita peräkkäisiä puita, ja vanhin, jo ammoin kuollut yksilö on ajoitettu yli 9000 vuoden ikäiseksi. Ikivanha puiden ketju on ollut mahdollinen, koska kuusi voi alaoksastaan muodostaa juuren, josta taas versoo uusi maanpäällinen kuusi. Yksittäiset kuuset elivät noin 600-vuotiasiksi.

Vanhimmat yksittäiset puut maailmassa ovat vihnemäntyjä Yhdysvaltain Kaliforniassa ja Nevadassa. Jotkut niistä on arvioitu luotettavasti yli viisi tuhatta vuotta vanhoiksi.

Suomen vanhin elävä puu, jonka ikä tiedetään, elää Sodankylässä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Mänty löydettiin vuonna 2006 läheltä Venäjän rajaa. Ikää sillä on noin 780 vuotta.

Uutista on korjattu 22.8.2016 klo 16.16: Korjaus kappaleeseen, jossa kerrotiin nyt löydettyjä puita vanhemmista puiden osista ja klooneista. Nyt jutussa kerrotaan tarkemmin, että kyse on puiden jatkumosta. 

Kaveruus tarjoaa suojaa, tutkijat uumoilevat.

Kaksoset ja varsinkin identtiset mieskaksoset elävät pitempään kuin muu väestö. Näin todistelee tutkimus, joka seurasi kolmea tuhatta tanskalaista kaksosparia.

Kaksostutkijat uskovat, että syynä on se että kaksoset tukevat toisiaan elämän eri vaiheissa. Kaksosella on läpi elämän paras kaveri.

Plos One -tiedelehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen, joka tarkasteli nimenomaan kaksosten elinikää. Kaksosia on tutkittu yleensä siksi, että heidän avulla voi yrittää erottaa, mikä on ympäristön ja mikä geenien osuus ihmisen elinkaaressa.

”Identtiset kaksoset säilyvät paremmin hengissä kaikissa ikäluokissa kuin ei-identtiset erimunaiset kaksoset. Erimunaisetkin selviävät hieman pitempään kuin muu väestö”, sanoo tutkimuksen kirjoittaja David Sharrow Science Daily -verkkosivuston uutisessa. Tutkimuksen julkaisi Washingtonin yliopisto.

Kaksostiedot koottiin Tanskan kaksosrekisteristä, joka on vanhimpia maailmassa. Tutkijoiden aineistona oli 2 932 kaksosparia, jotka olivat samaa sukupuolta ja selvisivät elossa yli 10-vuotiaiksi. He olivat syntyneet Tanskassa vuosina 1870–1900. Niinpä tutkijoilla oli koottua tietoa kaksosten koko eliniästä.

Sitten tutkijat vertasivat kaksosia Tanskan koko väestöön. Miehillä kaksosuudesta oli eniten hyötyä noin 45 vuoden iässä. Ero muun väestön elossa pysymiseen oli noin kuusi prosenttiyksikköä.

Eli jos 100 miehen väestössä 84 miestä oli vielä elossa 45-vuotiaana, oli kaksosista elossa enemmän, 90 miestä. Naisilla samantyyppinen ero tuli esiin 60 ikävuoden jälkeen.

Kirjoittajat uskovat, että kaksoset tarjoavat suojaa tosilleen, kuten myös avioliitto monen tutkimusten mukaan tarjoaa. Avioliiton suojassa ei vain ole aina selvää, tekeekö avioliitto terveemmäksi vai menevätkö terveet ihmiset helpommin naimisiin.

Kaksosia tutkittaessa tätä tutkimusongelmaa ei ole, sillä ihminen ei voi valita sitä, että on kaksonen.

Sosiaalinen verkosto voi lisätä terveyttä monin tavoin, tilastotieteilijä Sharrow sanoo. Ystävät saattavat kannustaa luopumaan huonoista elintavoista. Kaksosen lähellä on myös aina olkapää, johon voi nojata surun hetkellä. Myös hoitaja on lähellä.

”Miehet voivat altistua enemmän riskeille, mutta kaksoset voivat tässä tukea ja suojata toisiaan”, Sharrow sanoo. Identtiset kaksoset voivat myös ennustaa toistensa käyttäytymistä paremmin kuin muut ihmiset.

”Useimmilla ihmisillä ei ole kaksosta, mutta yhteiskunnassa voi muuten yrittää lujittaa sosiaalisia siteitä. Se lupailee terveyttä ja pitkää ikää”, Sharrow sanoo.

Kaksostutkijat haluavat nyt perehtyä muihin isoihin kaksosaineistoihin, jotta he voisivat varmentaa tulokset.