Nuorena juopottelu voi lisätä riskiä sairastua verenpainetautiin, vihjaa Montrealin yliopistollisen sairaalan tutkimuskeskus. Kuva: Peter Jansson

Säännöllisesti juopottelevilla nuorilla aikuisilla on usein ikätovereitaan korkeampi verenpaine. Se voi kehittyä sairaudeksi asti, kanadalaiset tutkijat varoittavat.

Nuorena juopottelu voi lisätä riskiä sairastua verenpainetautiin, vihjaa Montrealin yliopistollisen sairaalan tutkimuskeskus.

Se kysyi yli 750 kanadalaisen nuoren alkoholinkäytöstä ensin 20 vuoden ja sitten 24 vuoden iässä. Jälkimmäisellä kerralla heiltä mitattiin lisäksi verenpaine.

Nuorilta kysyttiin, kännäävätkö he ja kuinka usein. Kännäilyksi tutkijat määrittivät vähintään viiden alkoholiannoksen kumoamisen alle kahdessa tunnissa. Tämä vastaa vajaata sixpackia olutta tai vajaata pullollista viiniä.

Juopottelu vaikutti nostavan nuorten aikuisten verenpainetta, tutkijat havaitsivat. Säännöllisesti kännäävien 20–24-vuotiaiden yläpaine oli keskimäärin kahdesta neljään elohopeamillimetriä korkeampi kuin ikätovereilla.

Verenpaine on koholla, jos yläpaine on yli 140 elohopeamillimetriä ja alapaine yli 90. Säännöllisesti juopottelevista useammalla kuin kolmella neljästä havaittiin verenpainetaudin esiasteena pidettävää, 120–139 elohopeamillimetrin yläpaine.

”Tämä on huolestuttavaa, koska tila voi kehittyä verenpainetaudiksi, joka puolestaan voi johtaa sydäntautiin ja ennenaikaiseen kuolemaan”, tiedottaa tutkimusta tehnyt Jennifer O’Loughlin.

Tutkijat huomasivat myös, että 85 prosenttia 20-vuotiaana säännöllisesti juopotelleista jatkoi tapaa vielä 24-vuotiaanakin.

Ryhmä aikoo jatkaa tutkimusta ja selvittää, juopottelevatko tutkittavat vielä kolmekymppisinä ja kohoaako heidän verenpaineensa yhä.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Adolescent Health.

Sosiaalisten suhteiden kapeneminen ei ole tyypillistä ainoastaan ihmiselle, selvisi berberiapinoita tutkimalla.

Jälleen yksi ihmisen ominaisuus on osoittautumassa pikemminkin apinalliseksi kuin inhimilliseksi. Meidän ihmisten kun tiedetään vanhetessamme valikoivan aiempaa tarkemmin, miten ja kenen kanssa aikaamme vietämme.

Kranttuilun voi ajatella liittyvän ihmisen oivallukseen oman elämänsä rajallisuudesta ja haluun käyttää jäljellä oleva aika mahdollisimman hyvin. Selityksen uskottavuutta syö se, että nyt vastaavaa käytöstä havaittiin berberiapinoilla. Nykytiedon valossa ne tuskin tiedostavat viettävänsä elämänsä ehtoota.

Tutkijat testasivat berberiapinoiden avoimuutta uusille kokemuksille yli sadan apinan vankeudessa elävässä laumassa. Eri-ikäisille eläimille annettiin mahdollisimman kiinnostaviksi suunniteltuja esineitä: eläinten leluja, lumisadepallon kaltaisia kuutioita ja läpinäkyvän putken, jonka sisällä odotti herkkuja.

Pian täysikasvuisiksi vartuttuaan apinat menettivät kiinnostuksensa kaikkiin muihin uusiin esineisiin, mutta ruokakätkö kiinnosti edelleen. Vanhimmat apinat eivät kiinnostuneet siitäkään.

Myös berberiapinoiden sosiaaliset suhteet kapenivat ikääntyessä. Ne olivat edelleen kiinnostuneita toisista lauman jäsenistä, erityisesti sosiaalisesti merkittävistä yksilöistä. Ne kuitenkin näkivät aiempaa vähemmän vaivaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, ja ystävien piiri pieneni.

Mielenkiintoisesti naarasapinat reagoivat senioreinakin herkästi parhaan ystävänsä avunhuutoihin. Urosapinat sen sijaan eivät menettäneet mielenkiintoaan poikasia kohtaan. Poikaset ovat berberiapinoille tiettävästi tärkeitä statussymboleita.

Tutkimus antaa näkökulmaa ihmisten käyttäytymisen muutokseen iän karttuessa. Mielenkiinnon menetys uusiin asioihin ja valikoivuus sosiaalisissa suhteissa eivät välttämättä johdu siitä, että ihminen oivaltaa elinaikansa rajallisuuden.

”Vanhemmat apinat käyttävät vähemmän aikaan sosiaalisten suhteiden hoitamiseen ehkä siksi, että ne kokevat kanssakäymisen aiempaa stressaavammaksi ja siksi välttelevät sitä”, ehdottaa tiedotteessa tutkimusta johtanut kognitiivisen etologian professori Julia Fischer Göttingenin kädellisten tutkimuskeskuksesta.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Tiede-lehden päivittäiset tiedeuutiset jäävät kesätauolle ja jatkuvat taas maanantaina 1. elokuuta.

Havainto saatiin jättimäisessä ruotsalaisessa tutkimuksessa. Syöpäriskin syy ei selvinnyt.

Yliopistossa opiskelulla sekä työllä asiantuntija-ammatissa tai johtotehtävissä on yhteys tiettyihin aivokasvaintyyppeihin. Asia selvisi Ruotsissa mittavassa 4,3 miljoonan ihmisen seurantatutkimuksessa.

Vähintään kolme vuotta jatkunut opiskelu yliopistossa lisäsi muun muassa kaikkein yleisimmän aivosyöpätyypin, gliooman esiintyvyyttä. Gliooma saa alkunsa hermotukisoluista eli gliasoluista.

Korkeakoulutetuilla miehillä riski oli liki viidenneksen suurempi kuin pelkän peruskoulun käyneillä, naisilla vajaan neljänneksen.

Naisilla yliopistossa opiskelu liittyi myös toisen aivokasvaintyypin, meningeooman yleisyyteen. Meningeoomat ovat lähtöisin aivo- tai selkäydinkalvoista ja kasvaimet ovat yleensä hyvälaatuisia.

Koulutuksen lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin tietoa tutkittavien tuloista, siviilisäädystä ja ammatista. Avioituminen ja korkeat tulot liittyivät aivokasvainriskiin vähäisesti miehillä, mutta eivät naisilla.

Ammatti liittyi riskiin siinä missä koulutuskin. Asiantuntija- ja johtotehtävissä työskentelevillä miehillä oli jopa puolet enemmän kuulo-tasapainohermon hyvälaatuisia kasvaimia eli akustikusneurinoomia.

Vastaavissa tehtävissä työskentelevillä naisilla oli puolestaan enemmän meningeoomaa, joka oli heillä kutakuinkin yhtä yleinen kuin yliopistossa opiskelleilla naisilla.

Gliooman riskiin nämä työtehtävät liittyivät kummallakin sukupuolella suunnilleen yhtä vahvasti kuin yliopisto-opiskelukin.

Tutkijat eivät osaa kertoa, mistä henkisen työn ja koulutuksen yhteys aivosyöpien yleisyyteen johtuu.

Esimerkiksi elintapoihin liittyviä tekijöitä ei selvitetty, joten voi olla, ettei kohonnut syöpäriski liity suoraan itse työhön tai opiskeluun, vaan niihin yhdistyvään elämäntapaan.

Tutkimuksessa seurattiin 4,3 miljoonaa ruotsalaista, jotka olivat syntyneet vuosina 1911–1961 ja asuivat Ruotsissa vuonna 1991. Tutkijat seurasivat vuodesta 1993 vuoteen 2010, miten moni tästä joukosta sai aivokasvaimen.

Tutkimuksen tulokset julkaisi Journal of Epidemiology & Community Health.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä huomasi raakaruoan vähentävän lonkkavikoja, mutta tutkimuksen rahoitus ehti loppua ennen tulosten julkaisua.

Elintasosairauksien ja ruokavalion yhteyttä koirilla selvittävä tutkimusryhmä on Helsingin yliopiston ensimmäinen joukkorahoitusta kokeileva ryhmä. Kampanjan tavoitesumma on Mesenaatti-joukkorahoituspalvelun historian suurin, 1,8 miljoonaa euroa.

Tutkimus lähti oivalluksesta, että ihmisen parhaana ystävänä koira on päässyt osalliseksi paitsi keittiömme antimista, myös monista meille tutuista sairauksia, kuten ylipainosta, diabeteksesta, epilepsiasta, nivelrikosta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja syövästä.

Tutkimusryhmä on jo ehtinyt kerätä valtavan, 10 000 koiranomistajan kyselyaineiston suomalaisten koirien ruokinnasta ja terveydestä. Se ehti tutkia eri ruokavalioiden vaikutusta koiriin myös kokeellisesti, ennen kuin perinteinen tutkimusrahoitus vuoden vaihtuessa loppui.

Tähänastiset tutkimukset odottavat vielä julkaisua vertaisarvioidussa tiedelehdessä, jossa ne altistettaisiin muiden asiaa tutkineiden kritiikille.

Sen verran tutkimusryhmän johtaja Anna Hielm-Björkman suostuu paljastamaan, että tutkimuksen perusteella koti- ja raakaruokaa syövillä koirilla esiintyy vähemmän lonkkavikoja kuin muunlaista koiranruokaa popsivilla koirilla. Koirien kotiruoka tarkoittaa koirille varta vasten tehtyä, kypsentämätöntä ruokaa.

Lonkkavika eli lonkkanivelen dysplasia on yksi yleisimmistä koirien periytyvistä sairauksista. Vaiva voi johtaa nivelrikkoon.

”Nivelrikon ja ruoan välillä oli voimakkaita yhteyksiä, mutta meidän pitäisi päästä tekemään koirilla interventiotutkimus, jotta saamme tietää, onko yhteys totta”, kertoo Helsingin yliopistossa kliinisen eläinlääketieteen dosenttina työskentelevä Hielm-Björkman.

Hän pitää tärkeänä, että koirien ravitsemusta tutkivat muutkin kuin koiranruokien valmistajat.

”Yliopistotutkimuksen tavoite ei ole pitää minkään tahon puolia, vaan antaa koiranomistajille ja teollisuudelle eväät ruokkia koiria terveellisemmin”, hän painottaa.

Kyselytulosten perusteella ei muun muassa tiedetä sitä, miksi kypsentämätön ruoka näyttäisi olevan parempaa kuin pidemmälle käsitelty. Koirien koti- ja valmisruokia on lisäksi monenlaisia.

”Kyse voi olla siitä, että ruoassa on riittävästi luuta ja rustoja, joiden ravinteet ovat tärkeitä näiden kudosten muodostamiseksi, tai lihan sisältämistä aminohapoista. Nämä pitäisi selvittää.”

Tutkimuksessa huomattiin myös, että epilepsia on harvinaisempaa koirilla, jotka ovat pentuna syöneet runsaasti rasvaa. Ihmisillä runsasrasvaista, proteiinirikasta ja vähähiilihydraattista ketogeenistä ruokavaliota käytetään lasten vaikean epilepsian hoitoon.

Epäselvää on vielä, miten paljon ja millaisia rasvoja koiran pitää nuorena tarkalleen saada, jotta epilepsiariski pienenee.

Jatkotutkimukset estää se, ettei Dogrisk-tutkimusryhmä ole onnistunut hankkimaan työlleen enää rahoitusta. Vuodenvaihteesta lähtien Hielm-Björkman on joutunut jatkamaan aiemmin nelihenkisen ryhmän työtä pääosin yksin.

”Tutkimusta rahoittavien instituutioiden on ollut ehkä vaikea nähdä, että tutkimuksen lopullinen hyötyjä ei ole vain koira, vaan myös ihminen, joka sairastaa samoja tauteja ja elää samanlaisessa ympäristössä”, Hielm-Björkman harmittelee.

Ihmisten sairauksia tutkitaan paljon laboratoriossa hiirillä ja rotilla. Kotikoirien elinympäristö kuitenkin muistuttaa enemmän omaamme. Ne altistuvat samalle huoneilmalle, tiskinpesuaineelle, huonekalujen palonestoaineille ja juomavedelle kuin omistajansakin.

Koska koira elää Suomessa keskimäärin vain 11 vuotta, ravinnon ja muiden ympäristötekijöiden vaikutukset tulevat esiin nopeammin kuin ihmisten seurantatutkimuksissa. Toisin kuin omistajansa, koirat syövät usein päivästä toiseen samanlaista ruokaa. Se helpottaa ravintotutkimusta.

Jos tutkimusryhmä saa joukkorahoituksessa koko potin kasaan, se saisi analysoitua ja julkaistua kyselytutkimuksen tulokset ja toteutettua kaksi interventiotutkimusta. Niissä kyselyssä havaittuja yhteyksiä sairauksien ja ruokavalioiden välillä testattaisiin panemalla 150 koiraa koeruokintajaksolle ja seuraamalla sen vaikutuksia uloste-, veri-, virtsa- ja karvanäytteistä.

Näytteiden analysointi on tutkimuksen suurin kuluerä heti palkkojen jälkeen. Jokainen näytekerta maksaa tonnin koiraa kohden.

”Budjetti kuulostaa hirveän isolta, mutta se takaisin meille neljän vuoden työrauhan”, Hielm-Björkman kertoo.

Ryhmän tähänastinen tutkimustyö on maksanut puoli miljoonaa euroa.

Rahoituskampanja on haastattelun aikaan ollut käynnissä viisi päivää. Rahaa on kertynyt 300 euroa kahdeksalta joukkorahoittajalta. Hielm-Björkman ei ole huolissaan, sillä kampanjaa ei ole vielä juuri markkinoitukaan.

”Jos kaikki Suomen 600 000 koiranomistajaa rahoittaisivat tutkimusta kympillä, saisimme kasaan kuusi miljoonaa”, hän laskee.

Hielm-Björkman uskoo, että koiraihmisten aktiivisuudesta rahoitus ei ainakaan jää kiinni. Kyselytutkimukseen on vastannut verkossa jo yli 10 000 koiranomistajaa. Heistä 85 prosenttia on täyttänyt kyselylomakkeen kokonaan, vaikka pikkutarkkoja kysymyksiä esitetään 15 sivun edestä. Lisää vastauksia tulee koko ajan.

”Tällainen aktiivisuus ja aineisto on aivan maailmanluokkaa”, Hielm-Björkman kehuu.

”Emme halua, että ne menevät hukkaan.”

Seuraavan kerran vastaavaa nähdään vasta kesäkuussa 2062.

Ensi yönä on vuoden pisin päivä ja täysikuu yhtä aikaa. Kuu on täysi maanantaina kello 14:02 ja kesäpäivänseisaus koittaa virallisesti tiistain puolella kello 1:34.

Aurinko nousee siis pohjoisemmaksi kuin muina päivinä, ja Kuu jää vastaavasti ennätyksellisen alas horisonttiin. Yhteensattuma on harvinainen, mutta ei odotettavasti kovin poikkeuksellisen näköinen, arvioi Santeri Manninen Tähtitieteellinen yhdistys Ursasta.

”Kuu on tänään todella matalalla, vain 11 astetta horisontin yläpuolella. Kuun valo kulkeutuu tavallista paksumman ilmakehäkerroksen läpi ja näyttää siksi punertavammalta.”

Pohjois-Suomessa Kuu jää vieläkin alemmas. Esimerkiksi Rovaniemellä se nousee vain viisi astetta horisontin yläpuolelle. Näin matalalla Kuu näkyy vain, mikäli näkymä etelän suuntaan on esteetön.

Mikäli Kuu on näkyvissä, se näyttää tänä yönä tavallista komeammalta.

”Mitä matalammalla Kuu on, sitä suuremmalta se näyttää. Ilmiö tunnetaan kuuilluusiona”, Manninen mainitsee.

Tästä johtuen hienoimmat kuukokemukset saadaan usein kiertolaisen noustessa tai laskiessa. Havaintoharhan syy voi olla siinä, että yksin korkealla taivaalla olevat kohteet näyttävät pienemmiltä kuin horisontissa, missä niille näkyy vertailukohtana esimerkiksi puita ja rakennuksia.

Toinen mahdollinen selitys liittyy ihmisen kokemukseen perspektiivistä. Kun katsomme esimerkiksi horisontissa näkyvää pilveä, arvaamme sen isommaksi kuin täysin saman kokoiselta näyttävän pilven suoraan päämme yläpuolella: näyttäväthän esineet matkan päästä pienemmiltä kuin läheltä.

Niinpä täysin samankokoisena pysyvä Kuu voidaan tulkita horisontissa killuessaan isommaksi taivaankappaleeksi kuin korkealla taivaalla. Taivaalla Kuu tuntuu olevan lähempänä katsojaa kuin horisontissa.

Kuun vaiheet osuvat samoille päiville 19 vuoden sykleissä, mutta ihan näin usein täysikuuta ei kesäpäivänseisauksena nähdä. Tämä johtuu siitä, että käyttämämme gregoriaaninen kalenteri on synkronoitu paremmin Auringon kuin Kuun kanssa. Siksi Kuun ilmiöt eivät osu vuosittain samoille päivämäärille.

Kuukausikaan ei ole ihan nimensä veroinen. Tosiasiassa Kuun vaiheet toistuvat 29 vuorokauden, 12 tunnin, 44 minuutin ja 2,9 sekunnin sykleissä.

Viimeksi täysikuu ja kesäpäivänseisaus osuivat yksiin joko vuonna 1948 tai 1967, laskutavasta riippuen.

Vuonna 1948 Kuu oli suurimmillaan ja päivä pisimmillään lähes yhtäaikaisesti, vajaan tunnin sisällä toisistaan. Kun Kuun sykli 19 vuotta myöhemmin eli vuonna 1967 toistui, tapahtumat osuivat taas lähes yhtä lähekkäin, vain muutaman tunnin sisään.

Tänään täysikuu ja kesäpäivänseisaus osuvat suunnilleen 11,5 tunnin päähän toisistaan. Edellisen kerran tapahtumat osuivat 12 tunnin sisään toisistaan vuonna 1986. Saman vuorokauden aikana ne nähtiin viimeksi 2005.

Samalle päivälle nämä taivaantapahtumat osuvat seuraavan kerran 21. kesäkuuta 2062.