Kuva: Stefan Kühn, Wikimedia Commons
Kuva: Stefan Kühn, Wikimedia Commons

Maito ei ehkä edes suojaa luunmurtumilta, ruotsalaistutkimus vihjaa.

Maitoa ei ehkä kannatakaan litkiä lasitolkulla saadakseen vahvat luut, vihjaa BMJ-lehdessä julkaistu ruotsalaistutkimus. Jopa 20 vuotta kestäneen seurantatutkimuksen lopputuloksena tutkimusryhmä kertoo, ettei maidonjuonnilla ole luunmurtumilta suojaavaa vaikutusta. Sen sijaan runsaalla maidonjuonnilla näyttää olevan yhteys kohonneeseen kuolemanriskiin.

Professori Karl Michaëlssonin johtama tutkimusryhmä selvitti runsaan maidonjuonnin ja oksidatiivisen stressin yhteyttä. Oksidatiivisessa stressissä kehon ulkopuolinen ärsyke häiritsee solujen toimintaa tavalla, joka edesauttaa muun muassa sepelvaltimotaudin ja eräiden syöpien syntyä.

Tutkimuksessa seurattiin yli 61 000 naista ja yli 45 000 miestä, jotka tutkimuksen alkaessa olivat 39–79-vuotiaita. He raportoivat tutkimusryhmälle aika ajoin syömästään ravinnosta ja muista elintavoista. Naisia seurattiin keskimäärin 20 ja miehiä 11 vuotta. Tutkijat huomioivat analyysissaan myös tutkittavien painon, pituuden, siviilisäädyn ja muut taustatekijät. Luunmurtumat ja kuolemantapaukset he selvittivät Ruotsin kansallisista tietokannoista.

Michaëlsson kumppaneineen havaitsi, että runsas maidonjuonti on yhteydessä kohonneisiin tulehdusarvoihin ja oksidatiiviseen stressiin. Tämä selittää mahdollisesti sitä, miksi runsas maidonjuonti liittyi aineistossa myös kohonneeseen kuolemanriskiin. Juodun maidon määrällä ei ollut kytköstä luunmurtumiin.

Sen sijaan hapanmaitotuotteiden ja juuston mainostaminen pitkän iän ja vahvojen luiden lähteenä ei tutkimuksen mukaan välttämättä ole tuulesta temmattu. Tutkijoiden mukaan niiden runsas käyttö liittyy vähäisempään luunmurtumien määrään ja pienempään kuolleisuuteen. Ero maitotuotteiden välillä saattaa liittyä siihen, että hapanmaitotuotteet sisältävät vähemmän laktoosia ja galaktoosia, joka laktoosin tapaan on yksi maidossa esiintyvistä sokereista.

Tutkimusryhmä korostaa, ettei tämän tutkimuksen perusteella voi vielä tehdä johtopäätöksiä runsaan maidonjuonnin ja kohonneen kuolemanriskin syy-seuraus-suhteesta. Asiaan saadaan selvyys vasta jatkotutkimusten jälkeen. Mikäli jokin toinen tutkimusryhmä onnistuu osoittamaan maidon syyksi ja kuoleman seuraukseksi, virallisia ravitsemussuosituksia on paikallaan muokata.

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Runsas maidonjuonti saattaa viedä varhain hautaan

kahannin 25.11.2014 klo 11:10 Mark Twain totesi aikoinaan, että vesi kohtuullisesti käytettynä on täysin vaaratonta: Täysin? Voihan siihenkin tukehtua. Ja mistä aina tietää mikä on kohtuullista, raja voi hämärtyä esim krapulassa jossa voi janonsa perusteella tulla juoneeksi kuolettavan määrän vahingossa. Veteen voi muodostua psyykkinen riippuvuus jossa sitä juodaan päihtymyshakuisesti hengenvaarallisia määriä. Vedessä voi joskus olla myös mikrobeja jotka voivat aiheuttaa hengenvaarallisen...
Lue kommentti

くそっ!

Ronron
Seuraa 
Viestejä9265
Liittynyt10.12.2006

Runsas maidonjuonti saattaa viedä varhain hautaan

faq1 11.11.2014 klo 18:49 Taitaa olla kaurapuuro pian ainoa ruoka-aine, mitä ei edes amerikkalaiset ole voineet osoittaa epäterveelliseksi...kunnes toisin todistetaan.. No siinä on viljaa ja joidenkin mielestä kaikki vilja on epäterveellistä. Mutta vihanneksia ei vielä ole kukaan tainnut väittää epäterveellisiksi. Eikä kalaa, paitsi suurina määrinä koska saasteet. No siinä ne sitten olikin. Kaikki muu on haitallista ainakin jonkun mielestä.
Lue kommentti

くそっ!

Tutkijoiden kaavakuva siitä, kuinka mustan aukon plasmasuihku löydettiin gravitaatiolinssin avulla. Kuva: Turun yliopisto
Gravitaatiolinssejä on myös kuvattu. Tässä ne muodostavat kaaren ja kuvion, joka näyttää sattumalta ilahduttavasti hymiöltä. Kuva: Nasa

Linssi paljastaa tarkasti, kuinka supermassiivinen musta aukko syöksee ainetta avaruuteen.

Turussa työskentelevät tähtitieteilijät ovat löytäneet avaruudesta uuden kosmisen linssin. Siinä tähtijoukko toimii suurennuslasina.

Linssi paljastaa yksityiskohtia isosta plasmasuihkusta, jonka tuotti kaukaisen galaksin supermassiivinen musta aukko, kertoo Turun yliopiston tiedote.

Tämän kosmisen linssin avulla saadut havainnot ovat tarkimpia tästä avaruuden alueesta, jossa plasmasuihkun hiukkaset kiihtyvät lähes valon nopeuteen. Suihkut matkaavat ulos galaksien keskustasta.

Monikansalliseen tutkijoiden ryhmään kuuluivat Suomesta Talvikki Hovatta Turun yliopistosta sekä Merja Tornikoski ja Anne Lähteenmäki Aalto-yliopistosta.

Hiukkaset kulkevat aktiivisten galaksien keskustassa supermassiivisten mustien aukkojen suihkuissa lähes valon nopeudella. Se on tiedetty jo kauan.

Säteileviä alueita on yleensä voitu havaita vasta, kun säteily on matkannut jo valovuosien päähän mustasta aukosta. Nyt tehdyt uudet havainnot antavat mahdollisuuden tutkia plasmasuihkujen rakennetta lähellä mustaa aukkoa ja tarkasti.

Havainnoissa saavutettiin ylivertainen tarkkuus, kaarisekunnin miljoonasosa. Se vastaa nuppineulan havaitsemista Kuusta.

Tutkimus käytti useita eri radioteleskooppeja. Yhtenä oli Aalto-yliopiston Metsähovin radiotutkimusaseman 14-metrinen teleskooppi.

Kaikki teleskoopit olivat tahoillaan seuranneet aktiivisen galaksin PKS 1413+135 kirkkauden muutoksia.

Kalifornian teknillisen korkeakoulun Caltechin 40-metrisen teleskoopin, Owens Valleyn, havainnoissa näkyi jotain outoa vuonna 2010.

”Yleensä aktiivisten galaksien radiosäteily kirkastuu, kun musta aukko syöksee lähteviin hiukkasten suihkuihin lisää ainetta. Tällä kertaa plasmasuihku näytti kirkastuvan ja himmenevän hyvin samaan tapaan vuoden kuluessa”, kertoo kertoo Turun yliopiston erikoistutkija Hovatta.

”Se ei näyttänyt normaalilta kirkkauden vaihtelulta. Kun sama ilmiö toistui 2015, oli selvää, että jotain erikoista oli tekeillä.”

Metsähovin radiotutkimusaseman havainnoilla oli suuri rooli ilmiön selvityksessä.

”Sama symmetrinen kirkkauden muutos näkyi myös Metsähovin havainnoissa, jotka on tehty eri radiotaajuudella kuin Kaliforniassa Owens Valleyssa. On todennäköistä, että kirkkaus muuttuu, kun pienet säteilyalueet plasmasuihkussa kulkevat gravitaatiolinssin takaa”, Hovatta sanoo.

Metsähovin radiotutkimusaseman havainto-ohjelmasta vastaava dosentti Tornikoski kertoo, että Metsähovin tulokset olivat tutkimuksessa oleellisia. Tähän on kaksi syytä.

Metsähovissa on kerätty aktiivisten galaksien muuttuvuudesta dataa jo yli 40 vuoden ajan. Kun nyt analysoimme tarkasti tuloksiamme, löysimme samanlaisen symmetrisen kirkastuman myös jo vuosilta 1993 ja 2000, Tornikoski sanoo.

Tornikosken mukaan ilmiön ymmärtämisen kannalta tärkeää oli myös se, että Metsähovin havaintojen korkeammilla radiotaajuuksilla tapahtuma on samanaikainen kuin Owens Valleyn matalammalla taajuudella.

Sekä symmetrisyys että samanaikaisuus selittyvät parhaiten gravitaatiolinssin mallilla.

Mielenkiintoinen on myös itse gravitaatiolinssi. Se on todennäköisesti tähtijoukko, joka sijaitsee spiraaligalaksissa aktiivisen galaksin ja Linnunradan välissä.

Linssin massa on noin 1 000–10 000 oman Aurinkomme massaa. Yleensä linssit ovat aiheuttaneet joko yksittäiset tähdet tai kokonaiset galaksit.

”Radiohavaintojen avulla voi siis mahdollisesti myös tutkia tällaisia keskikokoisia gravitaatiolinssejä. Niitä on muuten vaikea havaita kaukaisesta maailmankaikkeudesta”, Tornikoski sanoo.

Ilman luonnon pörriäisiä menetämme hedelmät, marjat, monet kasvikset – ja kahvin.

Me osaamme arvostaa tarhamehiläisiä, koska tiedämme, että ne ovat tuotantoeläimiä, jotka valmistavat meille herkkua, hunajaa. Ne ovat kuitenkin vain pieni osa suurta hyönteiskuntaa, joka kerää mettä ja siinä samalla hoitaa kukkiville kasveille tärkeän pölytyksen, siitepölyn siirron ja hedelmöityksen.

Valtaosaa pölytyspalveluista pyörittävät luonnonvaraiset mesipistiäiset, kuten kimalaiset ja erakkomehiläiset, joita tunnetaan yli 20 000 lajia – ja juuri niillä menee nyt huonosti. Arvioilta jopa 40 prosenttia niistä on vaarassa hävitä, raportoi Ipbes, vuonna 2012 perustettu hallitusten välinen luonnon monimuotoisuutta ja luonnon tuottamia ekosysteemipalveluja arvioiva paneeli.

Silloin meille käy huonosti, sillä villit pölyttäjät ahertavat pöytiimme ison osan ruoastamme.

Jää leipää ja perunaa

Perusruokaa, viljaa ja mukuloita, papuakin, pelloilta riittää ilman hyönteisiä, sillä ne tuottavat satoa tuulen avulla tai omin neuvoin, mutta melkein kaikki muu kärsii.

Yli kolmasosa maailman tärkeistä ruokakasveista tarvitsee pölyttäjiä. Ilman niitä ne eivät ensinkään tuota satoa tai siemeniä, joita kylvää. Kolme neljäsosaa hyötyy hyönteisistä. Niiden tuella sadosta tulee suurempi ja laadukkaampi.

Jos pölyttäjät häviävät, ruokavaliomme köyhtyy huomattavasti, sillä hedelmät, marjat ja kasvikset joko tarvitsevat tai hyötyvät pölytyksestä. Pöydästä katoaisivat esimerkiksi melonit ja persikat, mustikat ja vadelmat, tomaatit ja kurkut, porkkanat ja sipulit, kahvi ja kaakao.

Värikkyyden mukana menisi paljon terveellisiä ravintoaineita.

Hyönteispölytteiset kasvit tuottavat 100 prosenttia maailman lykopeenista ja eräistä muista elimistöä suojaavista antioksidanteista, yli 90 prosenttia C-vitamiinista, suurimman osan A-vitamiinista ja muista hyvää tekevistä karotenoideista sekä valtaosan kasvirasvoista, kalsiumista ja foolihaposta.

Hupeneminen vaikuttaa jo

Vaikka uhanalaisten pölyttäjien määristä on esittää enimmäkseen valistuneita arvioita, niiden ahdinko näkyy jo sadoissa. Ne pienenevät.

Suomessa on tutkittu esimerkiksi tärkeää öljykasvia rypsiä, ja sen vuotuinen kokonaissato on laskenut vuodesta 1993 lähtien. Koska maatalousympäristö ei juuri ole muuttunut neljännesvuosisadan kuluessa, hävikkiä selittää parhaiten pölytysvaje.

Asialle on tehtävä äkkiä jotain, jos haluamme tulevaisuudessakin syödä hyvin ja terveellisesti. Tarmokkaiden tarhamehiläisten varaan ei voi laskea, edes meillä. Vaikka kaikki täkäläiset kesymehiläiset vietäisiin pesimään Varsinais-Suomen rypsi- ja rapsipeltojen laidalle, ne pystyisivät hoitamaan vain puolet tarvittavasta pölytyksestä.

 

Lue lisää

Elokuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa luonto- ja eläinaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo pölyttäjäpulasta, sen syistä ja siitä, mikä auttaisi hädänalaisia siivekkäitä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kauiten kesti oivaltaa, että sakset voittavat paperin.

Kivi, paperi ja sakset ei ole leikeistä monimutkaisimpia, mutta sen logiikan ymmärtäminen vaatii kuitenkin hieman ajattelua.

Nyt tutkijat Japanissa ovat osoittaneet, että simpanssi pystyy tajuamaan pelin jujun.

Tutkimuksessa oli seitsemän simpanssia, joiden oppimiskykyä verrattiin eri-ikäisiin pikkulapsiin.

Simpansseilla oli edessään tietokoneen näyttö. Niissä näytettiin vuoroin kuvia ihmisen tai simpanssin käsistä tekemässä eleen joko kivestä, paperista tai saksista.

Simpanssien piti oppia, mikä kädenliike voittaa minkäkin eleen.

Oikeasta valinnasta apina sai palkinnoksi palan omenaa. Väärä vastaus johti vain summerin pirinään.

Seitsemästä simpanssista viisi tajusi jujun. Se vaati kuitenkin yli 300 opetuskertaa.

Tutkimuksessa päiväkoti-ikäiset lapset oppivat tehtävän paljon nopeammin, mutta vasta neljän vuoden ikäiset valitsivat johdonmukaisesti oikein.

Koe opetti kaksi asiaa. Simpanssin ajattelu on tarpeeksi kehittynyttä, että se tajuaa pelin epälineaarisen logiikan ja osaa täydentää ympyrän.

Ensin simpanssit oppivat, että paperi voittaa kiven ja sitten, että kivi voittaa sakset.

Niillä meni pisimpään ymmärtää viimeinen pari, eli että sakset voittavatkin sitten taas paperin. Ne oppivat kuitenkin.

Toiseksi tutkijat saattoivat päätellä, että tällainen ajattelukyky kypsyy ihmiselläkin keskimäärin vasta nelivuotiaana.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan kokeiltu, pystyykö simpanssi varsinaisesti pelaamaan peliä vuorovaikutteisesti ihmisen kanssa – ja ymmärtäisikö se hävinneensä tai voittaneensa.

Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Primates.

Saturnuksen pieni kuu Prometheus (yläosassa) kurkkaa pienenä pisteenä kaasuplaneetan renkaiden välistä. Cassini otti kuvan toukokuussa. Kuva: Nasa

Planeettojen tutkijat haluavat vielä selvittää, mikä on Saturnuksen tarkka vuorokauden pituus.

Avaruusluotain Cassini aloitti lopulliset syöksynsä Saturnuksen kaasukehään. Se sukelsi lähemmäs Saturnuksen kaasukehää kuin koskaan.

Cassini kiisi vain 1 600 kilometriä kaasukehän ylimpien kerrosten yläpuolella. Se mahdollisti sen, että legendaksi kohonnut luotain pystyi mittamaan suoraan ylimmän kaasukehän koostumusta.

Sama sukellus toistuu vielä neljästi. 15. syyskuuta toteutuu viides ja viimeinen sukellus. Silloin 20 vuotta täysin palvellut Nasan luotain tuhoutuu Saturnuksen syvyyksissä.

Viime kierroksillaan Cassini paitsi mittaa Saturnuksen kaasukehän tarkkaa koostumusta myös yrittää selvittää, mikä on jättiplaneetan tarkka vuorokauden pituus.

Saturnuksen kaasuista noin 75 prosenttia on vetyä ja lähes kaikki loput heliumia, kertoo BBC:lle Euroopan avaruusjärjestön Esan Cassini-hankkeen tutkija Nicolas Altobelli.

”Uskomme että heliumia on enemmän alempana kaasukehässä, koska se on vetyä raskaampaa.”

”Saturnus säteilee enemmän energiaa kuin se saa auringosta, eli planeetassa on gravitaatioenergiaa, jota se menettää. Kun vedyn ja heliumin määrän mittaa tarkasti yläkerroksista, voimme arvioida, miten kaasuplaneetan sisäosa on muodostunut.”

Saturnuksen vuorokauden pituudesta tutkijat tietävät jo, että se on noin 10,5 tuntia. Tätä tietoa haluttaisiin täsmentää. Vastaus löytyy planeetan magneettikentän ja planeetan akselin välisistä poikkeamista. Tätä oli aiemmin vaikea mitata, mutta läheltä poikkeamat erottaa paremmin.

Cassinin lento on pakko lopettaa, koska sen ajoaine loppuu 20 vuoden jälkeen.

Cassini ajetaan planeetan kaasukehään. Näin planeettojen tutkijat välttävät sen, että hallitsematon luotain törmäisi Saturnuksen isojen kuiden, kuten Titanin tai Enceladuksen pintaan.

Silloin luotain voisi vaikuttaa kuiden mahdollisten yksinkertaisten mikrobien elämään. Jos kuilta otetaan joskus näytteitä, ne ehkä olisivat jo saastuneet.

Cassini on Yhdysvaltojen, Euroopan ja Italian avaruusjärjestöjen yhteinen hanke. Se lähetettiin matkaan Cape Canaveralista 14. lokakuuta 1997.