Sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustettiin eduskuntatalon edessä 2014. Kuva: Markus Jokela

Homoseksuaalien oletettu kevytmielisyys koetaan uhkaksi omalle heteroliitolle.

Avioliiton avaamista myös mies- ja naispareille vastustavat henkilöt kokevat homoseksuaalit uhaksi avioliittoinstituutiolle, vihjaa Kalifornian yliopistossa tehty tutkimus. Pelon taustalla on käsitys, että homoseksuaalit ovat parisuhteissaan heteroita uskottomampia.

”Monet samaa sukupuolta olevien avioliittoja vastustavista suhtautuvat satunnaisiin seksisuhteisiin vaivaantuneesti ja kokevat irtoseksisuhteet uhkaaviksi”, selittää tutkimusta tehnyt jatko-opiskelija David Pinsof tutkimustiedotteessa.

Asiaa tutkittiin kaksiosaisella kokeella, johon osallistui runsaat tuhat ihmistä, puolet naisia ja puolet miehiä. Heistä 27 prosenttia ilmoitti vastustavansa samaa sukupuolta olevien pariskuntien avioliittoja.

Kokeen ensimmäisessä osassa tutkittaville näytettiin tietokoneen ruudulta homo- ja heteropariskuntien kuvia sekä erilaisia yksiavioisuuteen ja irtosuhteisiin liittyviä sanoja.

Ensin koehenkilöitä pyydettiin painamaan nappia aina, kun he näkivät joko homoparin tai jonkin irtosuhteisiin liittyvän sanan, kuten yhden illan juttu tai seksisuhde. Seuraavalla kierroksella heitä pyydettiin painamaan nappia nähdessään homoparin tai yksiavioisuuteen liittyvän sanan, kuten uskollinen tai rakastava.

Tutkijat mittasivat muutoksia tutkittavien reaktioajoissa kierrosten välillä.

”Jos on vaikeuksia purkaa homouden ja irtosuhteiden väliset mielleyhtymät, vastausaika pitenee, kun homous ja yksiavioisuus liitetään tehtävässä toisiinsa”, selittää tutkimusta ohjannut psykologian ja viestinnän professori Martie Haselton tiedotteessa.

Tutkimuksen toisessa osassa koehenkilöitä pyydettiin kertomaan mielipiteitään erilaisista homojen avio-oikeuteen ja omaan seksuaalikäyttäytymiseen liittyvistä väittämistä, jotta heidän avioliittokäsityksensä saatiin selville.

Saadut vastaukset olivat vahvasti linjassa reaktioaikaa mitanneen koeosion kanssa: mitä vahvemmin koehenkilö liitti homoparit ja irtosuhteet toisiinsa, sitä varmemmin hän vastusti myös heidän avioliittojaan.

Selvisi, että sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat olivat koehenkilöistä muutenkin seksuaalisesti konservatiivisimpia. He muun muassa eivät useinkaan hyväksyneet seksiä ilman rakkautta tai uskoneet, että itse pystyisivät nauttimaan irtosuhteista.

Nämä henkilöt olivat itse usein avioituneet nuorena, saaneet paljon lapsia ja noudattaneet perinteisiä sukupuolirooleja, joissa miehet tienaavat elannon ja naiset toimivat kotirouvina.

”Irtosuhteet voivat olla näistä ihmisistä uhkaavia, koska se tuo kumppaneille enemmän kiusauksia pettää toisiaan”, Pinsof päättelee. ”Toisaalta irtosuhteet eivät ole niin suuri uhka ihmisille, jotka hyväksyvät naisten suuremman taloudellisen itsenäisyyden, avioitumisen myöhemmällä iällä ja seksin harrastamisen useampien kumppaneiden kanssa, koska naiset eivät ole riippuvaisia miehen taloudellisesta tuesta.”

Tutkimus vihjaa, että kokemus homojen ja lesbojen avioliitto-oikeuden koko avioliittoinstituutiota murentavasta vaikutuksesta voi liittyä juuri mielikuviin homoseksuaalien kevytkenkäisyydestä.

”Samaa sukupuolta olevien avioliittojen vastustaminen voi olla strategia ihmisille, jotka haluavat suojella omia ja oman yhteisönsä avioliittoja ja jotka pelkäävät, että avioliiton määritelmän muuttaminen voi uhata heidän elämäntapaansa”, Pinsof tulkitsee.

Tutkimuksen julkaisi Psycholocigal Science.

Kilimanjaron jäätikkö on menettänyt melkein 90 prosenttia pinta-alastaan sadassa vuodessa.

Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron lakijäätikkö Tansaniassa hupenee kuin jääpala lämpimässä vedessä. Sen ala on pienentynyt 88 prosenttia vuosien 1912 ja 2013 välillä.

Tutkijat ovat ennustaneet, että tätä menoa Kilimanjaron jäätikkö katoaa vuoteen 2030 mennessä.

Myös muilla jäätiköillä menee huonosti.

Esimerkiksi Sveitsissä Triftin ja Steinin jäätiköt ovat kutistuneet silmissä.

Kuluvalla vuosituhannella jäätiköt kaikkialla maailmassa ovat vetäytyneet ja ohentuneet ennennäkemätöntä vauhtia. Maailmanlaajuinen kartoitus kahden vuoden takaa osoitti, että jäätiköt ovat huvenneet 2000-luvulta lähtien kaksi kertaa nopeammin kuin vuosina 1951–2000.Kato on käynyt myös Mendenhallin jäätikössä Alaskassa.

Seurannassa olleet jäätiköt ovat menettäneet joka vuosi paksuuttaan puolesta metristä metriin. Jäätiköt ovat tulleet myös epävakaammiksi.”Nämä jäätiköt menettävät jäätä, vaikka ilmasto pysyisi ennallaan”, totesi kartoitusta johtanut Michael Zemp Zürichin yliopistosta. Jäätiköiden reunan vetäytyminen paljastuu jutun kuvapareista. Jäämassat ovat perääntyneet noin kymmenessä vuodessa useita satoja metrejä tai yli kilometrinkin, kertoo Yhdysvaltain geologisen seuran tiedelehti GSA Today jäätiköiden tilaa luotaavassa katsauksessaan.Islannin Solheimajokull-jäätikön reuna on siirtynyt yli kuusisataa metriä.

Mannerjäätiköt ovat mittari, joka kertoo ilmaston lämpenemisestä, mutta niillä on suuri vaikutus myös lähiseutujen asukkaiden elämään. Jäätiköistä riippuu myös monen alueen vesihuolto aina kasteluvedestä vesivoimaan.Esimerkiksi Tiibetin ylänköä ei turhaan kutsuta ”vesitorniksi”. Vuorilla on Etelämantereen ja Grönlannin jälkeen maailman suurimmat mannerjään varastot. Tiibetin vuoristojäätiköiden sulavesistä saavat virtansa Aasian mahtavat joet, kuten Indus, Ganges, Jangtze ja Mekong. Jokien vesivaroista riippuu miljardin ihmisen elämä.Myös Andien lakijäätiköt antavat veden ympäröivien alueiden ihmisille ja eläimille. Nekin ovat uhattuna. Tropiikin suurin jäätikkö, Perun Quelccaya, on parissa kolmessa vuosikymmenessä menettänyt jäätä kuin 1600 vuoden kertymän verran, kertoo The New York Times jutussaan.Quelccaya on sulanut järveksi yhdeltä kolkaltaan, kuten alla oleva vaihtokuva kertoo.

Pahin maailmanlaajuinen uhka piilee kuitenkin Grönlannin ja Etelämantereen jäätiköissä. Pelkästään Etelämantereen reunoilta meren ylle työntyvät valtavat jäähyllyt voivat romahtaessaan nostaa merenpintaa yli kolme metriä.

Naisten vetovoimaa sukkela äly voi jopa vähentää.

Jos mies ei ole kovin komea, hän voi korvata puutteen olemalla nokkelaälyinen. Nainen sen sijaan ei välttämättä hyödy nokkeluudestaan. Se voi jopa vähentää hänen viehätysvoimaansa.

Epäreiluilta kuulostavat löydökset ovat peräisin tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin fyysisen viehätysvoiman ja luovuuden välisiä yhteyksiä.

Kokeissa esitettiin molempaa sukupuolta edustaville arvioitsijoille kuvia hyvännäköisistä ja ei niin hyvännäköisistä miehistä ja naisista. Kuvien ohessa oli tulkintoja taideteoksesta – René Magritten Rakastavaiset -maalauksesta – tai auton renkaan käyttötarkoituksista. Jotkin tulkinnoista olivat nokkelampia tai luovempia kuin toiset.

Nokkeluudella oli selvä vaikutus siihen, miten viehättävänä arvioitsijat pitivät kuvan henkilöä.

Mies hyötyi kaikissa tapauksissa oivaltavista jutuistaan, oli hän hyvännäköinen tai ei. Ulkonäöltään vaatimaton mies sai luovalla taiteen tulkinnalla jopa yhtä hyvät viehätyspisteet kuin komea mutta kuivahko kaveri.

Naisten osalta tutkimustulokset eivät olleet yhtä selviä. Naisella vaikutti olevan huonommat mahdollisuudet korvata ulkoisen viehätyksen puutteita oivaltavalla älyllä.

Tähän viittaa kolmesta kokeesta kaksi.

Naisten viehätysvoima riippui lähinnä tämän ulkonäöstä, eikä nokkeluus tehnyt kaunista naista yhtään vetävämmäksi. Jos taas nainen ei ollut ulkoisesti viehättävä, nokkeluus jopa vähensi hänen viehätysvoimaansa.

Tutkimuksen tehnyt Abertayn yliopiston psykologian tutkija Christopher Watkins arvioi, että epäviehättäviä naisia jollain tavalla rangaistaan nokkeluudestaan.

Samanlaisia huomiota ovat muutkin tutkijat tehneet, muistuttaa The Atlantic -lehti. Vaikka miehet kertovat pitävänsä itseään älykkäämmistä naisista, todellisuudessa nämä viehättävät vähemmän. Naisen huumorintajunkin on todettu laskevan hänen vetävyyttään.

Uuden tutkimuksen yksi koe antaa kuitenkin toivoa tasa-arvoisesta maailmasta. Siinä luova äly lisäsi niin miesten kuin naistenkin vetovoimaa, vaikka ulkonäössä ei olisi ollut kehumista.

Tutkimuksen julkaisi Royal Society Open Science.

Keijona
Seuraa 
Viestejä4311
Liittynyt13.3.2015

Nokkeluus korvaa ulkonäön puutteita ainakin miehellä

Lainaus: Keijona kirjoitti: Keijona kirjoitti: En nyt jaksa lukea artikkelia, mutta olettaisin olevan vastakkaisella sukupuolella päinvastoin, siis että jutuilla ei oo niin väliä kunhan näyttää hyvältä. (Olipa Trumpmainen kommentti). Niinpäniin: Sama tutkimus esitettynä ilman tasa-arvo sensurointia "Naisten viehätysvoima riippui lähinnä tämän ulkonäöstä, eikä nokkeluus tehnyt kaunista naista yhtään vetävämmäksi" http://www.hs.fi/tiede/art-2000005188004.html Niin. Kumpikas sukupuoli se pintaa...
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Kasvattajat alkoivat suosia harvoja siitosoreja.

Arvostettu siitosori voi saada satoja jälkeläisiä, mikä on johtanut hevosten perimän huomattavaan kaventumiseen. Useimmat kesyhevosten alkuperäisistä isälinjoista ovat hävinneet vasta parin tuhannen viime vuoden aikana, paljasti 16 yliopiston tutkijoista koostunut ryhmä Science-lehdessä julkaisemassaan tutkimuksessa.

Hevosten perimän rikkautta ryhmä selvitti analysoimalla 14 muinaisen kesyhevosen dna:ta ja vertaamalla niitä nykyhevosten näytteisiin.

Vanhin näyte oli 4 100 vuotta sitten eläneestä tammasta nykyisen Tšeljabinskin kaupungin alueelta Uralilta. Tuoreempina vertailukohtina toimivat kaksi Siperiassa 2 700 vuotta sitten uhrattua oria ja niiden 11 kohtalotoveria Kazakstanista 2 300 vuoden takaa.

Hevonen kesytettiin nykytiedon mukaan Kazakstanin alueella viisi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Näytteistä selvisi, että ihminen jalosti hevosia mieltymystensä mukaan jo varhain.

Muinaiset hevosten kasvattajat olivat suosineet muun muassa vahvoja etujalkoja ja runsasta maidontuotantoa. Hevosia pidettiin paitsi ratsuina ja vetojuhtina, myös lypsykarjana.

Yhdelläkään tutkituista hevosista ei ollut geeniä, joka mahdollistaisi joillain nykyroduilla tavattavan nelitahtisen askellajin, kuten islanninhevosten töltin.

Osalla hevosista oli sen sijaan geenimuotoja, jotka auttavat nykyajan kilpahevosia spurttaamaan nopeasti lyhyitä matkoja. Tutkijat päättelivät, että muinaiset kasvattajat pitivät arvossa kestävyydeltään ja nopeudeltaan hyvin erilaisia hevosia, koska jalostus ei tässä kohtaa suosinut vain tiettyjä ominaisuuksia.

Orien näytteistä löytyi Y-kromosomin variantteja, joita nykypäivän hevosilla ei enää esiinny. Nykyään lähes kaikkien orien Y-kromosomit edustavat käytännössä samaa isälinjaa.

”Hevostenpidon ensimmäiset kolme vuosituhatta säilyttivät suuren kirjon isälinjoja. Ne hävisivät vasta viimeisten kahden tuhannen vuoden aikana”, sanoo tiedotteessa Cristina Gamba Kööpenhaminan yliopistosta.

Isälinjat ovat kadonneet, koska jalostajat alkoivat suosia pientä orien joukkoa. Varhaiset hevoskansat ilmeisesti kasvattivat hevosiaan laumoissa, joissa useat orit pääsivät astumaan tammoja.

Perimän kaventuminen on johtanut myös joidenkin haitallisten geenien yleistymiseen nykyhevosilla. Parin tuhannen viime vuoden jalostustavan voidaan nähdä vaikuttaneen hevosiin negatiivisesti, tutkijat summaavat.

Luotain sukelsi ensi kertaa Saturnuksen renkaiden ja jättiplaneetan väliin.

Planeettaluotain Cassiniin on saatu yhteys sen jälkeen, kun se oli sukeltanut Saturnuksen renkaiden sisäpuolelle.

Sisärenkaan ja kaasuplaneetan yläpilvien välissä on noin 2 000 kilometrin rako. Sisimpiin renkaisiin oli lennolla lähimmillään matkaa vain 300 kilometriä.

Luotain aloitti näin loppusyöksynsä. Jos kaikki menee hyvin, Cassini lentää renkaiden ja kaasuplaneetta Saturnuksen välistä vielä 21 kertaa.

Cassinin yli 13 vuotta kestänyt kiertely Saturnuksen ja sen lukuisten kuiden ympärillä päättyy 15. lokakuuta.

Nyt lennonjohto ottaa sitä isompia riskejä, mitä lähempänä lennon päätöspäivä on. Lentoa ei voi jatkaa lokakuun jälkeen, koska luotaimen ajoaine loppuu.

Lennonjohto odottaa Kaliforniassa planeetan läheltä aivan uudenlaisia ja korkealuokkaisia kuvia. Parhaissa kuvissa näkyy ehkä jopa 150 metrin kokoisia yksityiskohtia.

Cassini on jo lähettänyt joitakin raakakuvia, ja niitä esitellään luotaimen verkkosivuilla.

Cassini kiitää lähellä renkaita parhaimmillaan 124 000 kilometrin tuntivauhtia planeettaan nähden. Jos siihen osuu pienikin jään- tai kivenpala, voi se tuhota laitteita. Siksi luotaimen eteen siirrettiin suojaksi noin nelimetrinen kilpimäinen radioantenni.

Cassiniin ei tämän suojauksen takia saada välillä yhteyttä.

”Yksikään laite ei ole käynyt näin lähellä Saturnusta”, selitti Earl Maize, Nasan Cassinin lennonjohdosta verkkosivuilla.

”Saatoimme luottaa radan suunnittelussa vain niihin ennusteisiin, jotka perustuvat koottuun tietoon Saturnuksen renkaista. Cassini tulikin syöksyn jälkeen esiin erinomaisessa kunnossa.”

Seuraava Cassinin syöksy Saturnuksen kaasukehään on tiistaina 2. toukokuuta.

Nasa kutsuu Cassinin viimeisiä lentoja suureksi finaaliksi, joka on paitsi näyttävä myös tarjoaa uutta tietoa jättiplaneetasta, sen renkaista ja kaasukehästä. Havaintojen avulla voi ehkä määrittää renkaiden iän ja massan.

Mitä enemmän renkailla on massaa, sitä vanhempia ne ovat, ehkä yhtä vanhoja kuin Saturnus itse, kertoo BBC. Massa saadaan selville mittaamalla, kuinka luotaimen kiihtyvyys muuttuu renkaiden lähellä.

Cassinin vauhti voidaan määrittää hyvin tarkasti, vaikka luotain on nyt yli miljardin kilometrin päässä Maasta.

Luotain on lentänyt tähän asti koko ajan renkaiden ulkopuolella eikä ole voinut määrittää renkaiden massaa. Mittauksia häiritsi taustalla iso Saturnus.

Tutkijat yrittävät nyt myös määrittää, mistä renkaat tarkasti koostuvat. Se tiedetään, että ne ovat enimmäkseen vesijäätä.

Jos renkaat ovat hyvin vanhoja eli muodostuneet samaan aikaan kuin Saturnus, sopii ihmetellä, miten ne näyttävät niin uusilta. Voisi kuvitella että niihin on osunut aikojen saatossa meteoriitteja.

Renkaat voivat olla nuoriakin. Ne ovat saattaneet syntyä, kun iso komeetta tuli liian lähelle Saturnusta ja hajosi miljooniin palasiin.

Cassini lähti Maasta matkaan kohti Saturnusta 15. lokakuuta 1997. Se saapui Saturnuksen lähelle keväällä 2004. Sen jälkeen Cassini on kuvannut läheltä Saturnusta ja sen kuita lukemattomia kertoja.

Luotain pudotti myös Huygens-laskeutujan Saturnuksen suurimman kuun Titanin pinnalle tammikuussa 2005.