Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan runsas sosiaalisen median käyttö liittyi yksinäisyyden kokemiseen. Kuva: Emilia Kangasluoma

Sosiaalinen media voi viedä aikaa tosielämän suhteilta ja lisätä ulkopuolisuuden tunnetta.

Sosiaalisen median suurkuluttajat tuntevat olonsa muita useammin sosiaalisesti eristyneeksi, selvisi yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa.

Tutkijat eivät osaa varmuudella sanoa, johtuuko runsaampi sometus yksinäisyydestä vai toisin päin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sometus ainakaan helpota yksinäisen oloa.

Kyselyyn vastasi yli 1 700 iältään 19–32-vuotiasta yhdysvaltalaista vuonna 2014. Kyselyssä heidän kokemansa sosiaalinen eristäytyneisyys arvioitiin tarkoitukseen tehdyn testin perusteella.

Lisäksi heiltä kysyttiin, miten runsaasti he käyttävät yhtätoista suosituinta sosiaalisen median palvelua: Facebookia, Youtubea, Twitteriä, Google Plussaa, Instagramia, Snapchatia, Redditiä, Tumbleria, Pinterestiä, Vineä ja Linkediniä.

Runsas sosiaalisen median käyttö liittyi vastausten perusteella yksinäisyyden kokemiseen.

Henkilöt, jotka viettävät somessa yli kaksi tuntia päivässä, kokivat sosiaalista eristäytyneisyyttä kaksin verroin verrattuna heihin, jotka somettivat alle puoli tuntia päivässä.

Vastaavasti henkilöt, jotka vierailivat eri sosiaalisen median palveluissa vähintään 58 kertaa viikossa, kokivat itsensä kolme kertaa eristäytyneemmiksi kuin ihmiset, jotka kurkkasivat palvelujen tarjontaa samassa ajassa alle yhdeksän kertaa.

Yhteys näkyi riippumatta henkilön koulutuksesta, tulotasosta tai muista sosiaalisista tai demografisista eroista.

Kysely ei todista ilmiön syy-seuraus-suhteita, sen toteuttaneet tutkijat muistuttavat.

”On mahdollista, että itsensä alkujaan eristäytyneeksi tunteneet nuoret aikuiset kääntyivät sosiaalisen median puoleen. Tai voi olla, että heidän runsas sosiaalisen median käyttönsä sai heidät tuntemaan itsensä ulkopuolisiksi todellisesta maailmasta”, selittää tutkimuksen tiedotteessa pediatrian professori Elizabeth Miller Pittsburgin yliopiston lääketieteen keskuksesta.

”Kyse voi olla myös kummankin yhdistelmästä. Mutta vaikka sosiaalinen eristäytyneisyys olisikin tullut ensin, se ei näytä helpottuneen verkossa vietetyn ajan myötä, edes sosiaalisiksi tarkoitetuissa tilanteissa.”

Tutkijat keksivät kolme mahdollista selitystä ilmiölle. Ensinnäkin sosiaalisen median käyttö voi viedä aikaa muunlaisilta sosiaalisilta kokemuksilta.

Toisekseen ihminen voi tuntea olonsa ulkopuoliseksi, kun hän sosiaalisessa mediassa näkee ystäviensä pitävän hauskaa tilanteissa, joihin häntä itseään ei ole kutsuttu.

Kolmanneksi ihmiset esittelevät sosiaalisessa mediassa elämästään vain eräänlaisen ideaaliversion, mikä voi herättää toisissa kateutta ja vääristää heidän käsitystään siitä, miten onnellista tai menestyksekästä elämää muut viettävät.

Tutkijat muistuttavat, että heidän tuloksissaan on kyse keskiarvoista. Kutakin sosiaalisen median palvelua voi käyttää lukuisilla eri tavoilla, ja osalla ihmisistä tietynlainen käyttö voi tietysti lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiin ihmisiin.

Väestötasolla näyttää kuitenkin siltä, että runsaskaan sometus ei täytä ihmisen perimmäistä tarvetta kuulua joukkoon.

Tutkimuksen julkaisi American Journal of Preventive Medicine .

Naiset hymyilevät jopa kolmanneksen useammin kuin miehet.

Naiset näyttävät tunteita enemmän kuin miehet, kuuluu yleinen stereotypia. Se osuu kuitenkin vain osittain oikeaan.

Tarkkaan ottaen naiset kyllä ilmaisevat ja kenties kokevatkin tunteita enemmän, mutta se ei koske ihan kaikkia tunteita. Stereotypiaa tarkempi kuva paljastuu uudesta tutkimuksesta, jossa seurattiin miesten ja naisten tunnereaktioita kasvoilta samalla, kun he katsoivat erilaisia televisiomainoksia.

Mainosfilmien aiheet vaihtelivat koiranruoasta suklaapatukoihin ja pikaruoasta kosmetiikkaan. Yli kaksi tuhatta miestä ja naista viidessä maassa katseli mainoksia kotonaan, ja webbikamera kuvasi heidän ilmeitään. Automaattinen tunteiden analyysiohjelma luokitteli ja laski, mitä tunteita ihmisten kasvoilla välähteli.

Naisten kasvot ilmaisivat ylipäätään enemmän tunteita kuin miesten, eritoten myönteisiä tunteita.

Naisten tiedetään useiden tutkimusten mukaan hymyilevän enemmän kuin miesten. Niin kävi tälläkin kertaa. Mainoksia katsellessaan naisten suut vetäytyivät hymyyn 32 prosenttia useammin kuin miesten. Naisten hymyt myös kestivät pidempään.

Juuri hymyn määrässä naiset ja miehet poikkesivat toisistaan eniten.

Ikävänsävyisissä tunteissakin löytyi eroja. Naisten kasvoilla oli hieman useammin ilme, joka vetää kulmat yhteen ja samalla ylös. Tämä ilme ilmaisee tunnetutkijoiden mukaan surua tai pelkoa.

Miehet kurtistivat kulmiaan jonkin verran useammin kuin naiset. Se on suuttumuksen tai vihan yleismaailmallinen ilmaus. Tutkijat tosin myöntävät, että kulmien kurtistus voi tässä tapauksessa kertoa myös mainosvideoiden katselijoiden keskittymisestä tai hämmennyksestä.

Suuttumus on muissakin tutkimuksissa useammin miesten tunne. Naiset hillitsevät vihan ilmaisemista todennäköisemmin kuin miehet.

Sukupuolierot olivat samankaltaiset kaikissa maissa, joissa tutkimus tehtiin, eli Ranskassa, Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa ja Saksassa. Tosin erojen suuruus heitteli.

Tutkijat uskovat, että sukupuolierot tunteiden ilmaisussa johtuvat osittain miehiin ja naisiin kohdistuvista erilaisista odotuksista.

Naisilla on suurempi sosiaalinen paine positiivisuuteen. Esimerkiksi tyttöihin kohdistetaan monissa maissa enemmän onnellisuuden odotusta kuin poikiin.

Positiivisuuden vaatimus ei kuitenkaan selitä surun tai pelon tunteita, jotka niin ikään olivat hieman yleisempiä naisilla. Tulos sopii silti aiempiin löydöksiin.

Tutkimusten mukaan tyttöjen odotetaan enemmän osoittavan sisäänpäinkääntyneitä kielteisiä tunteita kuten surua, pelkoa, huolta, häpeää ja syyllisyydentunnetta. Nämä tunteet voivat osittain liittyä naisen perinteiseen hoivaajan rooliin.

Poikien taas odotetaan useammin ilmaisevan ulospäinsuuntautuneita tunteita, kuten vihaa tai suuttumusta. Suuttumus saattaa liittyä hallitsevaan asemaan, jota stereotyyppiset käsitykset tarjoavat miehelle.

Tutkimuksen julkaisi PlosOne.

Kun Antarktiksen paksu jää vähitellen sulaa, myös Etelämantereen lämpeneminen kiihtyy.

Ilmastomallit ja tutkimukset menneiden aikojen ilmastosta osoittavat, että lämpötilat nousevat enemmän napa-alueilla, kun kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä kasvaa. Pohjoisilla napa-alueilla keskilämpötilat nousevatkin tuplavauhtia muuhun maapalloon nähden, mutta tämä ei näytä pätevän Etelämantereella eli Antarktiksella.

Arktisen alueen lämpenemistä kiihdyttää muun muassa merijäiden sulaminen, kun pienenevä valkoinen lumi- ja jääpeite ei enää heijasta yhtä paljon auringonvaloa takaisin avaruuteen.

Myös Etelämantereen pitäisi lämmetä nykyistä nopeammin muun muassa siksi, että lämpö siirtyy kohti napoja.

Leipzigin yliopiston meteorologian laitoksen tutkija Marc Salzmann alkoi pohtia, että pelissä täytyy olla jokin muuttuja, jota ei vielä ole huomioitu. Kenties Etelämantereen korkeus suojelee aluetta lämpenemiseltä.

Antarktis on maapallon mantereista korkein. Paksun jääpeitteen vuoksi sen keskikorkeus on noin 2 500 metriä. Tasaisia jääkenttiä rikkovat vuoristot, joiden korkein huippu, Mount Vinson, kohoaa noin 4 900 metriin.

Salzmann mallinsi ensin tietokoneella, miten maapallon ilmasto reagoisi hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumiseen esiteolliselta ajalta. Sitten hän vertasi tätä toiseen malliin, jossa Etelämanner oli tasoitettu lättänäksi. Mallissa se oli kauttaaltaan vain metrin korkuista tasankoa, mikä vastaa likimain maan keskikorkeutta pohjoisilla napa-alueilla.

Malli osoitti, että lämpötilan nousu alkoi kiihtyä samalla tavoin kuin arktisella alueella. Littanaksi mallinnettu Antarktis reagoi kasvihuonekaasujen pitoisuuden nousuun huomattavasti enemmän.

”Kun Antarktis mallinnetaan litteäksi, saadaan aikaan tilanne, jossa matalilta leveysasteilta virtaa enemmän lämmintä ilmaa. Tämä on linjassa nykyisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan jää sulaa nopeammin, mitä lähempänä merenpintaa se on”, Salzmann sanoo.

Tosimaailmassa tämä tarkoittaa, että kun kasvihuonekaasujen lisääntyminen kiihdyttää lämpenemistä, Antarktis madaltuu hiljalleen jään sulaessa. Näin lämpeneminen nopeutuu ajan saatossa.

Tutkimuksen julkaisi Earth System Dynamics.

Taidot säilyvät, jos lääkärillä on jatkuvasti paljon potilaita.

Mitä vanhempi lääkäri on, sitä useammin potilas kuolee hänen hoidossaan. Vaikka kokemus ja tieto karttuvat iän myötä, hoitotaito voi ajan oloon jäädä jälkeen, arvioivat asiaa selvittäneet Harvardin yliopiston terveystutkijat.

Arvostetun BMJ-lehden julkaisemassa tutkimuksessa tutkijat tarkastelivat yhdysvaltalaisten sairaalapotilaiden kuolleisuuden yhteyttä heitä hoitaneiden sairaalalääkäreiden ikään. Potilaat olivat 65-vuotiaita tai vanhempia.

Kuolleisuus nousi tasaisesti hoitavan lääkärin iän mukaan. Suurin ero oli alle 40-vuotiaiden ja yli 60-vuotiaiden lääkäreiden väillä.

Kun nuorempien lääkäreiden hoidossa kuoli 10,8 prosenttia potilaista, vanhemmilla lääkäreillä luku nousi 12,1 prosenttiin. Tämä merkitsee sitä, että vanhempien lääkäreiden käsissä kuolee jokaista 77 hoidettua potilasta kohden yksi potilas enemmän.

”Ero ei ole vain tilastollisesti merkitsevä vaan myös kliinisesti tuntuva”, toteaa tutkimusta johtanut professori Anupam Jena Harvardin tiedotteessa.

Kuolleisuuden ero on Jenan mukaan samaa luokkaa kuin niillä korkean sydänriskin potilailla, jotka saavat pätevää lääkehoitoa, ja niillä, jotka jäävät ilman lääkkeitä.

Kiinnostavaa kyllä, vanhat mutta runsaasti potilaita hoitavat lääkärit muodostivat tutkimuksessa poikkeuksen. Heidän potilaidensa kuolleisuus oli yhtä alhainen kuin nuorilla lääkäreillä.

Suuret potilasmäärät kenties estävät hoitotaitojen ruostumista iän mukana. Myös nuoret vastavalmistuneet lääkärit hoitavat harjoitteluaikanaan paljon potilaita, minkä harjaannuttaa taitoja, tutkijat arvelevat.

Lääkärien hoitotaidot saattavat iän mukana jätättää useasta syystä. Lääketiede tuottaa nopeaan tahtiin uusia löydöksiä, ja myös hoitoteknologiat ja -käytänteet uusiutuvat tämän tästä. Jatkuvassa muutoksessa voi olla vaikea pysytellä mukana.

”Tutkimuksemme korostaa jatkuvan kouluttautumisen tärkeyttä koko lääkärin uran ajan riippumatta iästä ja kokemuksesta”, Jena sanoo.

Tutkimuksessa löytyi vasta yhteys potilaiden kuolleisuuden ja lääkärin iän väliltä. Syy-yhteys on yhä osoittamatta. Toisin sanoen vielä ei voi varmasti päätellä, heikentääkö nimenomaan lääkärin ikääntyminen hoitotuloksia.

Syy-yhteyden puolesta puhuu kuitenkin se seikka, että iäkkäiden lääkäreiden potilaita kuoli enemmän, vaikka potilaiden ikä ja kunto otettiin huomioon. Tulokset pätivät myös sairaalakohtaisesti, eli kussakin sairaalassa vanhojen lääkäreiden potilaita kuoli enemmän.

Tutkijat analysoivat kaikkiaan yli 730000 sairaalakäyntiä vuosien 2011 ja 2014 väliltä. Lääkäreitä aineistossa oli yli 18800.

Harjoitteet vahvistavat hiukan empatiaa muilla, mutta vähentävät sitä narsisteilla.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei välttämättä lisää empatiaa niin kuin on väitetty. Uuden tutkimuksen mukaan niin sanottu mindfulness-harjoittelu voi jopa vähentää myötäelämisen kykyä ihmisissä, joilla on taipumusta narsismiin.

Mindulness-harjoituksissa tarkkaillaan omien ajatusten ja aistimusten virtaa arvostelematta ja hyväksyen. Joissain tutkimuksissa ihmiset ovat harjoitusjaksojen jälkeen kokeneet, että oma olo paranee ja myötätunto toisia kohtaan vahvistuu.

On arveltu, että hyväksyvä asenne omia ajatuksia kohtaan vapauttaa huomaamaan toisten tunteet ja näkökulmat paremmin. Näyttö on kuitenkin ristiriitaista. Joissakin tutkimuksissa mindfulness ei ole vahvistanut empatiaa lainkaan.

Nyt Amsterdamin yliopiston Anna Ridderinkhof ja kumppanit halusivat testata, vaikuttaako mindfulness niihin, joilla on erityisiä vaikeuksia asettua toisen ihmisen asemaan. Näillä henkilöillä on tavallista enemmän autistisia tai narsistisia piirteitä.

Kokeisiin osallistui 160 opiskelijaa, jotka olivat tehneet narsistisia ja autistisia piirteitä kartoittavan kyselyn. Sen jälkeen joukko jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmä teki viiden minuutin mindfulness-harjoituksen ja toinen rentoutui. Kolmas oli verrokkiryhmä, jossa sai olla aloillaan ja upota omiin ajatuksiinsa.

Viiden minuutin harjoitus voi vaikuttaa lyhyeltä toimitukselta, mutta sellaisilla on aiemmissa tutkimuksessa kohennettu esimerkiksi ihmisten kykyä päätellä toisten ihmisten mielentilaa eli eräänlaista empatiaa.

Seuraavaksi Ridderinkhofin ryhmä teetti koehenkilöillään empatiaa mittaavia testejä. Koehenkilöt esimerkiksi tunnistivat mielialoja valokuvissa olevien ihmisten silmistä.

Lisäksi he ensin seurasivat ja sitten pelasivat nettipeliä, jossa heiteltiin palloa ryhmässä. Pelin juju oli siinä, että yhdelle pelaajalle ei heitetty palloa ja tämä joutui siten syrjityn asemaan. Opiskelijoille uskoteltiin, että pelaajat olivat muita opiskelijoita, vaikka todellisuudessa peliä pyöritti tietokone.

Koehenkilöiden myötätunnosta ja auttamisen halusta kertoisi se, että heidän tulisi sääliä syrjittyä ja he heittäisivät omalla vuorollaan palloa tälle. Empatiaa arvioitiin myös sähköpostiviestistä, joka pyydettiin kirjoittamaan syrjitylle pelaajalle.

Kävi ilmi, että yleisesti ottaen sen paremmin mindfulness-harjoitus kuin rentoutuskaan eivät lisänneet opiskelijoiden kykyä lukea toisten mielialaa tai tuntea myötätuntoa.

Tarkempi analyysi kuitenkin osoitti, että ei-narsistiset opiskelijat osasivat mindfulness-tuokion jälkeen lukea toisten ihmisten mielialaa aavistuksen paremmin.

Narsistisille taas kävi päinvastoin: heidän mielenlukutaitonsa heikkeni. Tutkijat arvelevat, että mindfulness-harjoite salli heidän keskittyä entistä enemmän omaa itseä suurenteleviin ajatuksiinsa. Niinpä muut kiinnostivat heitä vielä vähemmän kuin ennen.

Saattaa olla, että narsistin mindfulness-ohjelmaan pitäisi lisätä annos myötätuntomeditaatiota, jossa varta vasten ajatellaan toisia ihmisiä.

Tutkimuksen julkaisi Self and Identity -tiedelehti.