Ihan kuka tahansa voi äityä nettihäiriköksi. Kuva: Juhapekka Tukiainen

Pahantuulinen menee helposti mukaan, kun muutkin trollaavat.

Usein oletetaan, että nettikeskusteluissa öykkäröivät ihmiset ovat jotenkin poikkeuksellisen sivistymättömiä tai epäkohteliaita persoonia.

Stanfordin ja Cornellin yliopistojen tuore tutkimus kuitenkin paljasti, että ihan kuka tahansa meistä voi äityä nettihäiriköksi.

Havainto tuo kaivattua tietoa niille lukuisille tahoille, joiden verkossa tarjoamia keskustelupalstoja jotkut käyttäjät trollaavat eli häiriköivät pahansuovilla viesteillä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt.fi ja moni muu media ovat poistaneet mahdollisuuden kommentoida juttujaan vihapuheen takia.

Tutkijat selvittivät trollauksen psykologiaa virittämällä kokeen, jossa osa koehenkilöistä yritettiin tarkoituksella saada pahalle tuulelle.

Tähän päästiin antamalla koehenkilöiden ratkaistavaksi tehtäviä. Puolet joukosta sai helppoja tehtäviä ja puolet vaikeita.

Kun koehenkilöiden mielialaa tehtävän jälkeen selvitettiin kyselyllä, hankalan tehtävän kanssa painineet olivat odotusten mukaisesti ikävällä mielellä.

Tämän jälkeen tutkittavia pyydettiin lukemaan netistä tutkijoiden valitsema artikkeli ja kirjoittamaan lukijakommentti sen perään. Kommentteja sai halutessaan kirjoittaa useammankin. Lisäksi toisten kirjoittamia kommentteja sai halunsa mukaan äänestää hyviksi tai huonoiksi.

Koehenkilöt eivät tienneet, että tutkijat olivat kirjoittaneet keskusteluketjun kolme ensimmäistä kommentia itse. Tutkijat olivat laatineet artikkelin kommenttiketjusta kaksi versiota. Toisessa ensimmäiset puheenvuorot olivat sävyltään neutraaleja ja toisessa trollaavia. Puolet tutkittavista näki neutraalin version ja puolet kielteisen.

Ihmisen mielialalla ja hänen lukemillaan kommenteilla oli selvä vaikutus siihen, millaisessa sävyssä hän alkoi keskustella. Vain noin joka kolmas koehenkilö kirjoitti trollaavan kommentin, jos hän oli saanut ratkaistavakseen helpon koetehtävän ja jos keskusteluketjun ensimmäiset kommentit olivat asiallisia.

Sen sijaan puolet ihmisistä äityi trollaamaan, jos he olivat valmiiksi pahantuulisia hankalan tehtävän takia tai he näkivät toisten ikäviä puheenvuoroja.

Jopa kaksi kolmesta öykkäröi, jos hänen kohdalleen osuivat sekä vaikea koetehtävä että toisten trollaavat kommentit.

Ihmisen käytös nettikeskustelussa heijasteli siis sitä, millä tuulella he olivat ennen keskusteluun liittymistä ja millaiseen sävyyn toiset olivat kirjoittaneet.

Tutkimusryhmä selvitti, päteekö havainto myös oikeisiin netissä käytäviin keskusteluihin. He analysoivat televisioyhtiö CNN:n nettikeskustelut koko vuoden 2012 ajalta.

Keskusteluketjuja löytyi runsaat 200 000, ja niihin osallistui yli miljoona rekisteröitynyttä käyttäjää yhteensä yli 26 miljoonalla kommentilla.

Näin monen viestin lukeminen ja niiden tunneskaalan arviointi olisi ollut perin työlästä, joten tutkijat päättivät tulkita trollaaviksi sellaiset viestit, jotka toiset käyttäjät olivat ilmoittaneet häiritseviksi.

Osan näistä viesteistä keskustelujen moderaattorit olivat poistaneet.

Selvisi, että trollaavia kommentteja kirjoitetaan eniten alkuviikosta ja iltamyöhään. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että ihmiset ovat näinä aikoina tavallista kärttyisempiä.

Myös muiden keskustelijoiden mieliala näytti tarttuvan. Käyttäjät kirjoittivat keskusteluun todennäköisemmin trollaavia viestejä, jos he olivat juuri lukeneet toista keskustelua, joka sisälsi paljon häiritseviksi tulkittuja viestejä.

Pahaa mieltä ja trollausta edisti sekin, jos toiset käyttäjät olivat hiljattain ilmoittaneet pitävänsä henkilön kirjoittamia viestejä häiritsevinä.

”Jos haluamme parantaa verkkokeskustelujen laatua, on keskeistä ymmärtää, mikä oikeastaan saa jonkun käyttäytymään epäsosiaalisesti”, kertoo tiedotteessa tutkimusta tehnyt Cristian Danescu-Niculescu-Mizil. Hän työskentelee informaatiotieteen apulaisprofessorina yhdysvaltalaisessa Cornellin yliopistossa.

Yhteydet trollaamisen, vuorokaudenajan, viikonpäivän, toisten trollaavien viestien ja keskustelijan aiempien kommenttien sävyn välillä olivat perin selviä.

Tutkijat uskovat, että niiden avulla moderaattorit voisivat jopa ennakoida, lykkääkö käyttäjä ketjuun seuraavaksi ikävän viestin vai ei.

Tutkimuksen tulokset julkaistaan kuun vaihteessa Portlandissa tietotekniikan sosiaalisia sovellutuksia käsittelevässä konferenssissa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä24150
Liittynyt16.3.2005

Sopivissa oloissa kenestä tahansa tulee verkkotrolli

Joo, siinä muodostuu helposti "sopivat olot", kun inttää 10 vuotta foliohattujen kanssa siitä onko Kuussa käyty tai räjäyttikö illuminaatti jenkkien pilvenpiirtäjät nanoheliumydinpommeilla ja kuuntelee pannuhalkisten kotitarveteoreetikkojen oivaluuksia laajenevista tihentymistä tai ikosidodkaedrin muotoisista elektroneista. No, turha kai se on hullun haukkua toisella tavalla hulluja. Ei siinä kukaan osapuoli parane hulluudestaan.
Lue kommentti
wisti
Seuraa 
Viestejä6818
Liittynyt12.2.2013

Sopivissa oloissa kenestä tahansa tulee verkkotrolli

WSolsticeHOu kirjoitti: Trollit hei. Minä en ala miettimään sitä mihin aikaan viestejäni tänne kirjoitan, mutta te voisitte aina miettiä mikä teidän oma uitutuskäyränne on, ennen kuin työnnytte avaamiini aiheisiin. Kiitos. Rakkautta 1039 😁 Sinulla on jatkuvasti sama kirjoitusvirhe. Tee "se " joskus valot päällä niin huomaat, että siellä onkin vittu, eikä uittu. Muista jatkossa, jos et uskalla katsoa.
Lue kommentti

Elektroniikan lisääntyessä myös hiukkasten aiheuttamat bittivirheet lisääntyvät.

Kun tietokone kaatuu tai kännykän näyttö menee siniseksi, syyllinen voi olla peräisin ulkoavaruudesta. Kosminen säteily aiheuttaa jatkuvasti häiriöitä kännyköissä, tietokoneissa ja muissa elektronisissa laitteissa.

”Se on suuri ongelma, mutta enimmäkseen näkymätön suurelle yleisölle”, sanoi professori Bharat Bhuva Vanderbildt-yliopistosta Yhdysvaltain tiedeviikolla Bostonissa.

Ulkoavaruudesta tuleva kosminen säteily synnyttää Maan ilmakehään törmätessään suurienergiaisia neutroneita, myoneita, pioneita ja alfahiukkasia. Niitä osuu meihin miljoonia joka sekunti. Emme aisti tätä pommitusta, eikä siitä ole nykytiedon mukaan haittaa eläville organismeille.

Pieni osa hiukkasista on niin suurienergiaisia, että ne sotkevat mikroelektroniikan virtapiirien toimintaa. Ne saattavat myös muuttaa yksittäisiä bittejä laitteen muistista. Näitä muutoksia on alettu kutsua SEU-bittivirheiksi (single-event upset).

Yhden bitin kääntymisestä voi joskus olla vakaviakin seurauksia.

Vuonna 2003 Schaerbeekin kunnallisvaaleissa Belgiassa yhden bitin muutos äänestyskoneessa lisäsi eräälle ehdokkaalle 4 096 ääntä. Virhe havaittiin ja tutkittiin, koska lisä-ääniä tuli enemmän kuin oli mahdollista.

Vuonna 2008 Singaporesta Perthiin matkalla olleen matkustajakoneen automaattiohjaus kytkeytyi pois päältä bitin kääntymisen takia. Kone menetti 200 metriä korkeutta 23 sekunnissa, kolmasosa matkustajista loukkaantui, ja lentokone joutui laskeutumaan kesken matkan.

Lentokoneiden tietokoneissa on ollut myös joukko selittämättömiä toimintahäiriöitä, joiden aiheuttajaksi on epäilty kosmista säteilyä.

Koska hiukkasia on vaikea havaita, myös niiden aiheuttamia häiriöitä on hankala tunnistaa.

”Kun yksi bitti vaihtuu, mahdollisia syitä voi olla vaikka kuinka paljon. Muutos voi johtua esimerkiksi bugista ohjelmassa tai viasta laitteessa. SEU:n voi tunnistaa vai sulkemalla pois kaikki muut syyt”, Bhuva sanoo.

Ongelma on vakava, koska mikroelektronisia virtapiirejä on kaikkialla ja yhteiskunta on yhä riippuvaisempi niiden varmasta toiminnasta.

Entistä pienemmät transistorit tarvitsevat myös vähemmän sähkövarausta bittiä kohti. Niinpä törmäilevä hiukkanen saa bitin kääntymään entistä helpommin ykkösestä nollaksi tai päin vastoin.

Toisaalta pienempiin transistoreihin osuu vähemmän hiukkasia. Nykyisten 16 nanometrin virtapiirien kolmiulotteinen rakenne on myös vähemmän haavoittuva kuin kaksiulotteinen.

Koska transistoreiden kokonaismäärä elektronisissa laitteissa on kuitenkin lisääntynyt, myös hiukkasten aiheuttamien bittivirheiden määrä on edelleen kasvanut.

Elektroniikkaa on vaikeaa varjella hiukkasilta. Virtapiirin suojaaminen suurienergiaiselta neutronilta vaatisi kolmen metrin paksuisen betonikuoren.

Silloin kun virheettömyys on välttämätöntä, yksinkertaisin keino on Bhuvan mukaan kolminkertainen varmistus: tehdään samaan tehtävään kolme virtapiiriä ja annetaan niiden äänestää.

”On häviävän pieni todennäköisyys, että SEU-bittivirhe tapahtuu kahdessa virtapiirissä samaan aikaan. Jos kaksi virtapiiriä kolmesta antaa saman tuloksen, sen pitäisi olla oikein.”

Tätä keinoa myös Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa käyttää taatakseen avaruusalusten tietokonejärjestelmien luotettavuuden.

Bhuvan mukaan ongelma on tiedostettu ja sitä on alettu torjua myös lentoliikenteessä, lääketieteellisissä laitteissa, energiajärjestelmissä ja tietoliikenteessä.

”Vain kuluttajaelektroniikka laahaa jäljessä.”

Puhelimen sovellus tarkkailisi tiettyjä taajuuksia ja lähettäisi datan tutkijoille.

Tähtitieteilijöillä on ehdotus: valjastetaan tavallisten ihmisten tavalliset matkapuhelimet sieppaamaan avaruudesta kantautuvia radiopurskeita, joiden alkuperä on toistaiseksi tuntematon.

Radiopurskeet ovat ohi välähtäviä radiosignaaleja. Ne kestävät vain tuhannesosasekunnin, eikä kukaan tiedä, miten ne syntyvät. Kymmenen viime vuoden aikana niitä on havaittu parikymmentä kertaa jättimäisillä radioteleskoopeilla.

Vain yhden synty on onnistuttu paikallistamaan. Se tapahtui kolmen miljardin valovuoden päässä sijaitsevassa galaksissa.

Muutkin tunnetut radiopurskeet näyttävät tulleen kaukaa. Tutkijoiden mielestä ei kuitenkaan ole syytä olettaa, ettei niitä tapahtuisi myös omassa galaksissamme Linnunradassa. Silloin maan asukkaiden matkapuhelinverkko ja radiovastaanottimetkin voisivat kuulla ne.

”Lähellä syntyvät radiopurskeet tarjoavat tavallisille kansalaisille tilaisuuden auttaa tähtitieteilijöitä. Kansalaistiede vosi auttaa löytämään uuden lajin galaktisesta eläintarhasta”, sanoo Avi Loeb Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksen tiedotteessa.

Aiemmat purskeet on havaittu sellaisilla radiotaajuuksilla, joita myös matkapuhelimet, langattomat internet-verkot ja vastaavat laitteet voivat vastaanottaa.

Loebin ja hänen kumppaninsa Dan Maozin suunnitelma on, että kansalaiset voisivat ladata puhelimeensa ilmaisen sovelluksen, joka tarkkailisi jatkuvasti tiettyjä taajuuksia ja lähettäisi keräämänsä datan tutkijoille.

”Linnunradassa sattuva radiopurske pyyhkäisisi kerralla yli koko planeetan. Jos tuhannet kännykät rekisteröisivät radioaallot samaan aikaan, se olisi ainakin hyvä merkki siitä, että olemme löytäneet todellisen ilmiön”, sanoi ehdotuksen Maoz, joka työskentelee Tel Avivin yliopistossa.

Etsintä saattaa vaatia kärsivällisyyttä. Tähän asti havaituista kaukaisista purskeista Maoz ja Loeb ovat päätelleet, että omassa galaksissamme niitä voisi sattua kerran 30–1 500 vuodessa. Joskus purskahtelu toistuu kuitenkin sarjana, joka jatkuu kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Yksi sarja saattaa olla meneillään Linnunradassa juuri nyt.

Siinä tapauksessa saalista oli mahdollista saada pian ja tiheästi, jopa kerran viikossa.

Suunnitelman on hyväksynyt julkaistavaksi Monthly Notices of the Royal Society.

Säännöllinen lisä D-vitamiinia ehkäisee hengitysteiden tulehduksia kuten nuhakuumetta.

D on kuuma vitamiini. Osa tutkijoista on vakuuttunut, että D-vitamiinilisän popsiminen vahvistaa vastustuskykyä ja torjuu tulehduksia. Toisten mielestä tästä ei ole tarpeeksi näyttöä.

On havaittu, että ne, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on kovin alhainen, sairastuvat muita herkemmin hengitystien infektioihin, kuten nuhakuumeeseen, keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen.

On myös osoitettu, että D-vitamiini tukee elimistön puolustusreaktiota tiettyjä bakteereita ja viruksia vastaan.

Siitä, suojaako D-vitamiinilisä infektioilta, ei ole kuitenkaan saatu selvyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaus on kyllä, toisten taas ei. Jopa meta-analyysit eli useiden tutkimusten yhteenvedot ovat päätyneet ristiriitaisiin tuloksiin.

Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä teki D-vitamiinin voimasta uuden, entistä tarkemman meta-analyysin. Siinä käytiin läpi 25 kaksoissokkotutkimusta, joihin osallistui yhteensä yli 11 000 henkilöä.

Mukana oli myös Tampereen yliopiston ja Puolustusvoimien D-vitamiinitutkimus vuodelta 2010.

Meta-analysiin mukaan otetuissa tutkimuksissa D-vitamiinin annokset vaihtelivat kymmenen mikrogramman päiväannoksesta sataan. Joissakin kokeiltiin tymäkkää kerta-annosta kuukauden tai parin välein. Yhdessä nieltiin jopa viisi milligrammaa kerralla.

Kymmenen mikrogrammaa on suomalainen suositus aikuiselle talvisaikaan, jos ei syö D-vitaminoituja maitotuotteita päivittäin ja kalaa paria kolmea kertaa viikossa.

Tulosten puntarointi vahvisti, että D-vitamiinin lisä tosiaan vahvistaa elimistön suojakilpeä flunssaa ja muita hengitystietulehduksia vastaan.

”Useimmat tietävät, että D-vitamiini on tärkeä luille ja lihaksille. Analyysimme mukaan se auttaa elimistöä myös puolustautumaan hengitystieinfektioilta”, kiteyttää tutkimusryhmään lukeutunut professori Carlos Camargo Harvardin yliopistosta tiedotteessa.

Tartuntojen loitolla pitäminen vaati kuitenkin sitä, että D-vitamiinia napsittiin säännöllisesti päivittäin tai viikottain. Satunnaisesta hevoskuurista ei ollut mitään apua.

Tunnollisesti D-vitamiinipurkilla käyvien tulehdusriski kutistui 12 prosenttia. Eniten hyötyivät odotetusti ne, joilla D-vitamiinia oli alun perin veressään vähiten. Heidän hengitystieinfektion riskinsä puolittui.

Tulosten perustella ravintoa kannattaa ryydittää D-vitamiinilla ainakin sellaisissa väestöissä, missä D-vitamiinista on pula, Camargo esittää kollegoineen British Medical Journal -lehdessä.

Kaikkia asiantuntijoita ei uusinkaan analyysi vakuuta. Tutkijat Mark Bolland Aucklandin yliopistosta ja Alison Avenell Aberdeenin yliopistossa kommentoivat tuoreeltaan samassa lehdessä, että tuloksissa mainittu riskin pieneneminen 12 prosentilla on hämäävä.

”Todellisuudessa vähintään kerran vuodessa akuuttiin hengistystietulehdukseen sairastuneiden osuus väheni D-vitamiinilisien ansiosta 42 prosentista 40:een”, he kirjoittavat.

Heidän mukaansa näin pieni muutos tuskin riittää perustelemaan D-vitamiinipillereihin turvautumista.

”Nykynäyttö ei tue D-vitamiinilisien käyttämistä sairauksien ehkäisyyn, paitsi siinä tapauksessa, että ihmisellä on suuri osteomalasian eli luuston pehmenemisen riski.”

Tuuba
Seuraa 
Viestejä636
Liittynyt10.3.2016

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Olen samaa mieltä ettei 3h välein hiilariladattujen aterioiden syöminen ole luonnollista. Se on varmasti yksi syy ihmisten terveysongelmiin. Elimistö on evoluutiossa kehittynyt toimimaan tietyllä tavalla, siten, mikä on ollut käytännöllistä vallitsevissa olosuhteissa. Uskon, että paaston aikana elimistö tekee asioita, joita se ei aktiivisen ruuansulatuksen aikana tee, samaan tapaan kuin nukkuessa aivot tekevät asioita joita ne eivät valveilla tee. Olemme hienosti poistaneet kulttuuristamme tuon...
Lue kommentti
Neonomide
Seuraa 
Viestejä13446
Liittynyt23.6.2005

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Tuuba kirjoitti: D-vitamiinista, jos tuo tutkimus noin sanoo, niin silloin väestötasolla on vaikutuksia havaittu. Yksittäisen ihmisen kokemuksilla ei ole merkitystä. Voi olla monia syitä miksi et ole hyötynyt D-vitamiinilisästä. Siksi tutkimuksia tehdään, että saadaan selville merkkejä väestötason kausaalisista muuttujista. Yksilötason ohjeet ovat täysin eri asia.
Lue kommentti

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Se mikä ei tapa, vahvistaa solujen jätteenkierrätystä

Saunominen pidentää tutkitusti ikää. Yhdysvalloissa tutkijat ovat nyt paljastaneet sukkulamatojen avulla mekanismin, josta tämä saattaa johtua.

C. elegans -mato on biologien suosikki mitä moninaisimmissa tutkimuksissa.

”Se on läpinäkyvä, joten on helppo katsoa, mitä sen sisällä tapahtuu. Useimmilla sen geeneillä ja välittäjäaineilla on toiminnalliset vastineet ihmisissä. Lisäksi se elää vain joitakin viikkoja, mikä tekee helpoksi sen eliniän mittaamisen”, kertoo tutkimuksen tekijä Caroline Kumsta yhdysvaltalaisen Sanford Burnham Prebys -insituutin tiedotteessa.

Kumstan työryhmä piti nuoria sukkulamatoja tunnin ajan 36 asteen lämpötilassa eli paljon lämpimämmässä kuin missä ne yleensä elävät. Sen tuloksena autofagia kiihtyi selvästi matojen kaikissa kudoksissa, ryhmä raportoi Nature Communications -lehdessä.

Autofagiaksi kutsutaan solujen sisäistä kierrätysjärjestelmää, jossa solu hajottaa vanhat, särkyneet tai tarpeettomat osat ja ottaa ne uusiokäyttöön joko molekyylien raaka-aineena tai polttamalla ne energiaksi. Tämän mekanismin toiminta on jo aiemmin kytketty pitkäikäisyyteen.

Kun matoja lämmitettiin parin päivän kuluttua uudelleen ja pidempään, aiemmin kuumennettut terästyneen autofagian madot selvisivät paremmin.

Tutkijat järkeilivät, että lievä lämpöstressi voi parantaa matojen kykyä käsitellä myös vanhenemisen mukanaan tuomia rasitteita.

Testatakseen tätä oletusta he kokeilivat, miten madot selvisivät Huntingtonin taudista. Siinä hermosolujen proteiinit alkavat ikääntymisen myötä tarttua kiinni toisiinsa ja muodostaa klimppejä aivoissa. Tutkijat antoivat lämpösokin madoille, joiden kudoksissa oli tällaisia yhteen tarkertuvia proteiineja. Lämpökäsittely vähensi proteiiniklimppien määrää.

Löydöksellä voisi olla merkitystä Huntingtonin taudin, mutta myös Alzheimerin ja Parkinsonin tautien kannalta. Ne kaikki aiheutuvat proteiinien kilimmppiintymisestä.

Tämä sopisi yhteen myös sen Itä-Suomen yliopiston tuoreen löydöksen kanssa, että runsas saunominen näyttää suojaavan muistisairaudelta. Tutkimus julkaistiin viime joulukuussa Age and Ageing -lehdessä.

”Nyt moni kysyy pitäisikö ruveta käymään saunassa tai hot joogassa. Se ei ehkä ole ihan huono idea”, Kumsta heittää tutkijoiden tiedotteessa.

”Väestötutkimukset osoittavat, että säännöllisesti saunovat ihmiset elävät pidempään. Mutta vielä täytyy tehdä paljon lisää tutkimusta, ennen kuin tiedämme, onko sillä tekemistä sen autofagian lisäyksen kanssa, jonka lämpöstressi sai aikaan C. elegansissa.”