Ihan kuka tahansa voi äityä nettihäiriköksi. Kuva: Juhapekka Tukiainen

Pahantuulinen menee helposti mukaan, kun muutkin trollaavat.

Usein oletetaan, että nettikeskusteluissa öykkäröivät ihmiset ovat jotenkin poikkeuksellisen sivistymättömiä tai epäkohteliaita persoonia.

Stanfordin ja Cornellin yliopistojen tuore tutkimus kuitenkin paljasti, että ihan kuka tahansa meistä voi äityä nettihäiriköksi.

Havainto tuo kaivattua tietoa niille lukuisille tahoille, joiden verkossa tarjoamia keskustelupalstoja jotkut käyttäjät trollaavat eli häiriköivät pahansuovilla viesteillä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien Nyt.fi ja moni muu media ovat poistaneet mahdollisuuden kommentoida juttujaan vihapuheen takia.

Tutkijat selvittivät trollauksen psykologiaa virittämällä kokeen, jossa osa koehenkilöistä yritettiin tarkoituksella saada pahalle tuulelle.

Tähän päästiin antamalla koehenkilöiden ratkaistavaksi tehtäviä. Puolet joukosta sai helppoja tehtäviä ja puolet vaikeita.

Kun koehenkilöiden mielialaa tehtävän jälkeen selvitettiin kyselyllä, hankalan tehtävän kanssa painineet olivat odotusten mukaisesti ikävällä mielellä.

Tämän jälkeen tutkittavia pyydettiin lukemaan netistä tutkijoiden valitsema artikkeli ja kirjoittamaan lukijakommentti sen perään. Kommentteja sai halutessaan kirjoittaa useammankin. Lisäksi toisten kirjoittamia kommentteja sai halunsa mukaan äänestää hyviksi tai huonoiksi.

Koehenkilöt eivät tienneet, että tutkijat olivat kirjoittaneet keskusteluketjun kolme ensimmäistä kommentia itse. Tutkijat olivat laatineet artikkelin kommenttiketjusta kaksi versiota. Toisessa ensimmäiset puheenvuorot olivat sävyltään neutraaleja ja toisessa trollaavia. Puolet tutkittavista näki neutraalin version ja puolet kielteisen.

Ihmisen mielialalla ja hänen lukemillaan kommenteilla oli selvä vaikutus siihen, millaisessa sävyssä hän alkoi keskustella. Vain noin joka kolmas koehenkilö kirjoitti trollaavan kommentin, jos hän oli saanut ratkaistavakseen helpon koetehtävän ja jos keskusteluketjun ensimmäiset kommentit olivat asiallisia.

Sen sijaan puolet ihmisistä äityi trollaamaan, jos he olivat valmiiksi pahantuulisia hankalan tehtävän takia tai he näkivät toisten ikäviä puheenvuoroja.

Jopa kaksi kolmesta öykkäröi, jos hänen kohdalleen osuivat sekä vaikea koetehtävä että toisten trollaavat kommentit.

Ihmisen käytös nettikeskustelussa heijasteli siis sitä, millä tuulella he olivat ennen keskusteluun liittymistä ja millaiseen sävyyn toiset olivat kirjoittaneet.

Tutkimusryhmä selvitti, päteekö havainto myös oikeisiin netissä käytäviin keskusteluihin. He analysoivat televisioyhtiö CNN:n nettikeskustelut koko vuoden 2012 ajalta.

Keskusteluketjuja löytyi runsaat 200 000, ja niihin osallistui yli miljoona rekisteröitynyttä käyttäjää yhteensä yli 26 miljoonalla kommentilla.

Näin monen viestin lukeminen ja niiden tunneskaalan arviointi olisi ollut perin työlästä, joten tutkijat päättivät tulkita trollaaviksi sellaiset viestit, jotka toiset käyttäjät olivat ilmoittaneet häiritseviksi.

Osan näistä viesteistä keskustelujen moderaattorit olivat poistaneet.

Selvisi, että trollaavia kommentteja kirjoitetaan eniten alkuviikosta ja iltamyöhään. Aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että ihmiset ovat näinä aikoina tavallista kärttyisempiä.

Myös muiden keskustelijoiden mieliala näytti tarttuvan. Käyttäjät kirjoittivat keskusteluun todennäköisemmin trollaavia viestejä, jos he olivat juuri lukeneet toista keskustelua, joka sisälsi paljon häiritseviksi tulkittuja viestejä.

Pahaa mieltä ja trollausta edisti sekin, jos toiset käyttäjät olivat hiljattain ilmoittaneet pitävänsä henkilön kirjoittamia viestejä häiritsevinä.

”Jos haluamme parantaa verkkokeskustelujen laatua, on keskeistä ymmärtää, mikä oikeastaan saa jonkun käyttäytymään epäsosiaalisesti”, kertoo tiedotteessa tutkimusta tehnyt Cristian Danescu-Niculescu-Mizil. Hän työskentelee informaatiotieteen apulaisprofessorina yhdysvaltalaisessa Cornellin yliopistossa.

Yhteydet trollaamisen, vuorokaudenajan, viikonpäivän, toisten trollaavien viestien ja keskustelijan aiempien kommenttien sävyn välillä olivat perin selviä.

Tutkijat uskovat, että niiden avulla moderaattorit voisivat jopa ennakoida, lykkääkö käyttäjä ketjuun seuraavaksi ikävän viestin vai ei.

Tutkimuksen tulokset julkaistaan kuun vaihteessa Portlandissa tietotekniikan sosiaalisia sovellutuksia käsittelevässä konferenssissa.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä24578
Liittynyt16.3.2005

Sopivissa oloissa kenestä tahansa tulee verkkotrolli

Joo, siinä muodostuu helposti "sopivat olot", kun inttää 10 vuotta foliohattujen kanssa siitä onko Kuussa käyty tai räjäyttikö illuminaatti jenkkien pilvenpiirtäjät nanoheliumydinpommeilla ja kuuntelee pannuhalkisten kotitarveteoreetikkojen oivaluuksia laajenevista tihentymistä tai ikosidodkaedrin muotoisista elektroneista. No, turha kai se on hullun haukkua toisella tavalla hulluja. Ei siinä kukaan osapuoli parane hulluudestaan.
Lue kommentti
wisti
Seuraa 
Viestejä7082
Liittynyt12.2.2013

Sopivissa oloissa kenestä tahansa tulee verkkotrolli

WSolsticeHOu kirjoitti: Trollit hei. Minä en ala miettimään sitä mihin aikaan viestejäni tänne kirjoitan, mutta te voisitte aina miettiä mikä teidän oma uitutuskäyränne on, ennen kuin työnnytte avaamiini aiheisiin. Kiitos. Rakkautta 1039 😁 Sinulla on jatkuvasti sama kirjoitusvirhe. Tee "se " joskus valot päällä niin huomaat, että siellä onkin vittu, eikä uittu. Muista jatkossa, jos et uskalla katsoa.
Lue kommentti

Musta aukko on massaltaan yli miljardin auringon luokkaa.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet jättimäisen mustan aukon, jonka painovoima-aallot ovat potkaisseet paikaltaan galaksin ytimestä. Tämä on Nasan Goddard-avaruuskeskuksen tutkijoiden mukaan vahvin selitys musta aukon oudolle sijainnille ja liikkeelle.

Irrallaan vaeltavien mustien aukkojen on aiemminkin epäilty joutuneen samalla tavalla sysätyksi galaksistaan. Oletusta ei ole kuitenkaan voitu varmistaa.

Nyt tähtitieteilijät pitävät hyvin todennäköisenä, että heidän Hubble-avaruuskaukoputkella paikantamansa musta aukko on kokenut tällaisen kohtalon.

Jotta miljardin auringon massaisen mustan aukon voi sysätä liikkeelle, tarvitaan valtavaa energiaa. Sitä tarvittaisiin sadan miljoonan supernovan eli tähden räjähdyksen vapauttama määrä.

Tällainen voima voi syntyä, kun kaksi erikokoista mustaa aukkoa törmää ja sulautuu yhdeksi.

Yhtyvät musta aukot kieppuvat ensin toistensa ympäri. Ne panevat avaruuden väreilemään painovoima-aalloista samaan tapaan kuin lammen pinta väreilee siihen heitetyn kiven jäljiltä.

Kun sulautuvat mustat aukot ovat erikokoisia, niiden liikkeelle lähettämät painovoima-aallot ovat voimakkaampia jossakin suunnassa. Tällaisten aukkojen sulauduttua yhdeksi vielä massiivisemmaksi mustaksi aukoksi se ampaisee raketin tavoin vastakkaiseen suuntaan kuin voimakkaimmat painovoima-aallot. Tapahtuma on hyvin harvinainen.

Tällaiseen tapahtumasarjaan viittaavat havainnot mustasta aukosta, jonka tutkijat ovat löytäneet avaruuskaukoputki Hubblella, Sloan Digital Sky Survey -teleskoopilla ja Chandra-röntgensatelliitilla.

Mustien aukkojen sulautumiseen viittaavat mustan aukon isäntägalaksissa havaitut kaarevat kohteet eli vuorovesihännät. Ne syntyvät kahden galaksin vuorovaikuttaessa.

Tutkijat uskovat, että kaksi galaksia on törmännyt toisiinsa ja niiden keskellä olleet mustat aukot ovat yhtyneet.

Mustia aukkoja ei voi havaita suoraan, vaan ne näkyvät niin sanottuina kvasaareina. Kvasaarit ovat avaruuden kirkkaimpia säteilyn lähteitä. Ne syntyvät, kun musta aukko kiihdyttää kaasut ympärillään valtaviin nopeuksiin.

Tutkijoiden havaitsema kvasaari 3C186 ja sen isäntägalaksi sijaitsevat kahdeksan miljardin valovuoden päässä. Yleensä kvasaarin ja sen synnyttävän mustan aukon paikka on keskellä galaksia, mutta 3C186 yllätti astronomit poikkeuksellisella sijainnillaan.

”Mustat aukot sijaitsevat galaksien keskustassa, niinpä on epätavallista nähdä kvasaari muualla kuin keskustassa”, sanoo tutkimusryhmän johtaja Marco Chiaberge Nasan tiedotteessa.

Musta aukko oli kulkeutunut galaksin keskustasta peräti 35000 valovuoden päähän. Vertailun vuoksi sanottakoon, että kotigalaksimme Linnunrata on läpimitaltaan sata tuhatta valovuotta.

Sijainnin lisäksi tutkijat saivat kvasaarin valoa analysoimalla tehtyä arvion musta aukon vauhdista. Laskelma paljasti, että musta aukko kiiti avaruuden halki sellaisella nopeudella, että se taittaisi Maan ja Kuun välisen matkan kolmessa minuutissa.

Ulos galaksistaan musta aukko sinkoutuu 20 miljoonassa vuodessa.

Tutkimuksen julkaisi Astronomy & Astrophysics -lehti.

Potilaan hoitomieltymys sen sijaan ennustaa huonosti hoidon onnistumista.

Aivokuvista pystyy ennustamaan, miten hyvin lääkehoito tai terapia tehoaa masennukseen ja onko hoitomuodosta jopa haittaa.

Yhdysvaltalaisen Emory-yliopiston tutkijat osoittivat tämän kokeellaan, johon osallistui 122 masennusta potevaa ihmistä.

Osallistujat kävivät hoitojaksoa ennen aivojen magneettikuvauksissa. Hoitona puolet joukosta käytti masennuslääkkeitä kolme kuukautta, ja toinen puoli sai samana aikana kognitiivista käyttäytymisterapiaa.

Kaikkiaan 58 potilasta eli lähes puolet sai hoidostaan hyötyä ja heidän oireensa lievittyivät. Sen sijaan taas 28:lla oireet pahenivat hoidon päätteeksi. Muilla tilanne ei muuttunut suuntaan tai toiseen.

Onnistumista tai epäonnistumista ennusti se, miten aktiiviset yhteydet aivojen tunteita käsittelevällä scc-alueella oli kolmeen muuhun aivojen osaan.

Jos yhteydet olivat olivat tutkijoiden termein positiiviset, potilaat saivat todennäköisemmin hyötyä terapiasta. Lääkehoito sitä vastoin epäonnistui herkemmin.

Jos taas viestiyhteydet olivat negatiiviset tai puuttuivat, lääke lievitti mutta terapia saattoi johtaa huonompaan tilaan.

”Kaikki masennukset eivät ole samanlaisia. Samoin kuin erityyppisiä syöpiä hoidetaan eri tavoin, niin myös erityyppiset masennukset edellyttävät omanlaisia hoitoja”, sanoo toista tutkimusta johtanut lääketieteen tutkija Helen Mayberg Emory-yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Aivokuvia voisi tutkijoiden mielestä käyttää hoitomuodon valinnassa. Ne ennustavat selvästi paremmin hoidon onnistumista kuin vaikkapa potilaan omat mieltymykset.

Vaikka potilas saisi juuri toiveensa mukaista hoitoa, tämä on vain heikosti yhteydessä hoidon onnistumiseen. Sen osoitti ryhmän toinen tutkimus, johon osallistui yli 300 masennuspotilasta.

Mieltymyksensä mukaiseen hoitomuotoon ihmiset kyllä sitoutuivat vahvemmin, mutta oireita se ei silti vähentänyt.

Molemmat tutkimukset julkaisi American Journal of Psychiatry.

Syöpien syy ovat dna:han kertyvät mutaatiot.

Huonolla onnella on suurin osuus syöpien synnyssä, kertoo laaja, useita väestöjä kattanut tutkimus, joka on julkaistu arvostetussa Science-lehdessä.

Lähes kaksi kolmasosaa kaikista syöpiin johtavista mutaatiosta on tulosta täysin satunnaista virheistä terveiden solujen jakautumisessa.

Syöpien syyksi tiedetään dna:han kertyvät mutaatiot, joiden vuoksi solut villiintyvät lisääntymään hallitsemattomasti.

Näille mutaatiolle on kolme lähdettä: ympäristön altistus, kuten tupakansavu, vanhemmilta saatu geeniperimä sekä sattumanvaraisesti solun jakaantumisessa syntyvät dna:n kopioitumisen virheet.

Kopioitumisvirheitä sattuu jatkuvasti, kun solut jakaantuvat eli synnyttävät uusia soluja. Joka jakautumiskerralla syntyy dna:han keskimäärin kolme virhettä.

Enimmäkseen nämä mutaatiot ovat harmittomia, mutta jotkin voivat johtaa solujen hallitsemattomaan jakautumiseen ja syöpään.

Satunnaisten virheiden osuus kaikista syöpämutaatioista on peräti 66 prosenttia, laskevat Johns Hopkins -yliopiston tutkija Christian Tomassetti ja hänen työtoverinsa. Ympäristöstä ja elintavoista johtuvien mutaatioiden osuus on 29 prosenttia ja perintönä saatujen loput viisi prosenttia.

Tutkimus perustuu laajoihin näyteaineistoihin 69 maasta eri puolilta maailmaa. Tutkitut väestöt edustavat yli puolta maapallon asukkaista.

Satunnaisten mutaatioiden roolia selvittääkseen tutkijat vertasivat syöpien esiintyvyyttä ja kudostyyppien kantasolujen normaalia jakautumisnopeutta. He löysivätkin vahvan yhteyden solujen jakautumistahdin ja näissä kudoksissa esiintyvien syöpien välillä.

Mitä kovempi solujen jakautumisvauhti kudoksessa on, sitä enemmän siinä syntyy syöpää.

Tästä tutkijat päättelevät, että juuri jakautumisessa syntyvät satunnaiset dna:n kopioitumisen virheet johtavat syöpiin. Koska virheitä joka tapauksessa sattuu, niitä tulee sitä enemmän, mitä enemmän solut jakaantuvat.

Jo kaksi vuotta sitten tutkijat osoittivat Yhdysvalloissa saman yhteyden useiden syöpien osalta. Nyt tarkasteltiin maailmanlaajuisin aineistoin 17 syöpää.

Syöpää esiintyy mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Se on sisäsyntyinen eikä ympäristön määräämä.

”Näitä syöpiä syntyy, oli ympäristö miten hyvä tahansa”, sanoo tutkimusryhmän jäsen Bert Vogelstein Johns Hopkins -yliopistosta tutkimustiedotteessa.

Tutkijat analysoivat myös matemaattisesti dna:n mutaatioita 32 syöpätyypissä sekä näiden syöpien esiintyvyyttä. Analyysin perusteella he pystyivät päättelemään ympäristöaltisteiden, perimän ja satunnaisten mutaatioiden osuutta syövissä.

Osuudet vaihtelevat syöpätyypeittäin. Esimerkiksi haimasyövässä 77 prosenttia mutaatiosta on satunnaisia kopiointivirheitä, 18 prosenttia johtuu ympäristöstä, ja viisi prosenttia on sukuperintöä.

Eturauhassyövässä satunnaisten mutaatioiden osuus on jopa 95 prosenttia. Sitä vastoin keuhkosyöpään johtavista mutaatioista valtaosa eli 65 prosenttia johtuu altisteista, kuten tupakoinnista. Loput 35 prosenttia ovat seurausta satunnaisista dna-virheistä. Perinnöllisillä mutaatioilla ei tiedetä olevan osuutta keuhkosyöpään.

Satunnaisten mutaatioiden suuri osuus ei sulje pois sitä, että ympäristötekijöillä ja elämäntavoilla on merkitystä syöpien ehkäisemissä.

On arvioitu, että 40 prosenttia syövistä voitaisiin estää terveillä elämäntavoilla ja välttämällä altistavia ympäristötekijöitä, kuten tupakansavua. Tutkijoiden mukaan aiempi arvio on sopusoinnussa heidän tuloksensa kanssa.

Yleensä syöpään tarvitaan kaksi tai useampia mutaatioita. Ratkaiseva lopullisesti syövän käynnistävä mutaatio voi olla se, joka johtuu ympäristöstä, vaikka muut olisivat sattuman tulosta.

Tutkijat kuitenkin korostavat, että syöpään voi sairastua, vaikka eläisi kuinka terveesti.

Koskaan satelliittimittausten aikana merijäät eivät ole tähän aikaan olleet näin vähissä.

Arktinen merijää on tähän vuodenaikaan laajimmillaan talven jäätymisjakson jäljiltä. Maaliskuinen jäämaksimi on kuitenkin jäänyt tänä keväänä pienemmäksi kuin koskaan satelliittimittausten aikana, kertoo Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa.

Etelämantereella on puolestaan eletty kesän sulamiskautta, jonka tuloksena jää on pienimmillään, niin kuin on laita tyypillisesti maaliskuussa. Jäätä ei silti ole koskaan seuranta-aikana ollut siellä näin vähän. Merijään satelliittimittaukset alkoivat vuonna 1979.

Yhteenlaskettu merijääpeite oli pienimmillään jo helmikuun puolivälissä. Nasan ja kansallisen lumen- ja jääntutkimuskeskuksen NSID:n mukaan molempien napa-alueiden merijään yhteenlaskettu pinta-ala oli helmikuun 13. päivänä mittaushistorian suppein.

Jäätä oli tuolloin kaksi miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin pitkän aikavälin keskiarvossa. Kutistuma vastaa Meksikon kokoista aluetta.

Kaikkiaan kutistuminen etenee tasaisesti. Etelämantereen ympärille jäätä on tullut viime vuosina lisää, mutta se ei ole korvannut nopeampaa hupenemista pohjoisella napa-alueella.

Pohjoisen merijään maksimi on supistunut keskimäärin 2,8 prosenttia vuosikymmenessä vuodesta 1979 laskien. Hävikki on ollut nopeampaa kesäisin.

Jääminimi mitataan syksyisin, ja se on pienentynyt keskimäärin 13,5 prosenttia vuosikymmenessä.

Pohjoinen merijää on myös ohentunut. Tämä tekee sen alttiimmaksi merenkäynnin, tuulten ja lämpimien ilmojen hivutukselle.

Tutkijat eivät ole vielä yksimielisiä syistä, joiden takia jää on Etelämantereen ympärillä lisääntynyt ilmaston lämpenemisestä huolimatta. Selitystä on haettu muun muassa merivirtauksista ja tuulista.

Tämänvuotinen jääkato Antarktiksella ei välttämättä merkitse sitä, että sielläkin lämpenemisen vaikutukset alkaisivat tulee esiin. Kyse saattaa olla vuotuisesta vaihtelusta.