Metsämyyrät käyvät sukupuolten kamppailua geeneissään. Kuva: Kimmo Taskinen
Metsämyyrät käyvät sukupuolten kamppailua geeneissään. Kuva: Kimmo Taskinen

Sama hormoni, joka auttaa koirasta, haittaa naarasta, ja päinvastoin.

Eläinten ja ihmistenkin käyttäytymistä säätelevät hormonit oksitosiini ja vasopressiini ovat sukupuolten välisen kamppailun kohteena. Näin osoittaa Jyväskylän yliopiston tutkijoiden johdolla tehty tutkimus.

Oksitosiini ja vasopressiini säätelevät ihmisellä lasten hoivaan, epäitsekkyyteen ja ihmissuhteisiin liittyvää toimintaa.

Tutkimuksen kohteena olivat metsämyyrät, mutta tulokset kertovat päätutkija Eija Lönnin mukaan myös muista nisäkkäistä, ihminen mukaan lukien.

”Ruotsalaisessa tutkimuksessa on huomattu, että vasopressiini vaikuttaa miehillä ongelmiin avioliitossa. Totta kai ihminen menee eri sfäärissä kuin muut nisäkkäät. Ihmisellä on enemmän rationaalista ajattelua”, Lönn sanoo.

Hormonit toimivat aivoissa olevien reseptorien kautta. Mitä enemmän reseptoreita on, sitä enemmän hormonit pääsevät vaikuttamaan ja säätämään käyttäytymistä. Käyttäytyminen taas näkyy lisääntymismenestyksessä eli siinä, miten paljon eläimet saavat poikasia.

Lönn ja hänen työtoverinsa havaitsivat, että myyräkoirailla ja naarailla hyödyllisiä olivat reseptorigeenien eri muodot. Tietyt geenimuodot auttoivat koiraita saamaan enemmän poikasia mutta haittasivat naaraiden lisääntymistä. Toisella geenillä kävi päinvastoin.

Sukupuolet eivät siis vedä yhtä köyttä lisääntymisessä ja geeniensä levityksessä. Toisen etu voi olla toisen haitta.

Hormoneissa nähdyt erot heijastavat Lönnin mukaan sitä, että luonnossa koirailla ja naarailla on erilaiset lisääntymisintressit.

”Koiraat yrittävät vain tehdä mahdollisimman paljon poikasia. Naaraat eivät voi tuottaa niin paljon, koska se olisi fysiologisestikin mahdotonta”, Lönn sanoo.

Vaikka sukupuolten välillä on käynnissä kilpailu lisääntymismenestyksessä, kumpikaan ei voi sitä voittaa. Niiden geenistö pysyy populaatiossa tasavahvana.

”Toinen sukupuoli vääntää valintaa toiseen suuntaa, toinen toiseen. Kumpikaan ei pääse optimaalisen kelpoisuuteen, koska toinen sukupuoli rajoittaa, Lönn sanoo.

”Jos esimerkiksi naaras on korkean kelpoisuuden yksilö, se tuottaa matalan kelpoisuuden koiraspoikasia.”

Tutkijat huomasivat lisäksi, että myyräpopulaation yksilötiheys välitti hormonien vaikutusta poikasmääriin. Vasopressiini vaikutti vain tiheissä populaatioissa ja oksitosiini vain harvalukuisissa.

Eläinten käyttäytyminen ja siitä seuraava lisääntymismenestys on siis myös kiinni olosuhteista, joissa ne elävät.

Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Pnas.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.