Raakaruokinnassa koiralle syötetään paljon lihaisia luita.
Raakaruokinnassa koiralle syötetään paljon lihaisia luita.

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä huomasi raakaruoan vähentävän lonkkavikoja, mutta tutkimuksen rahoitus ehti loppua ennen tulosten julkaisua.

Elintasosairauksien ja ruokavalion yhteyttä koirilla selvittävä tutkimusryhmä on Helsingin yliopiston ensimmäinen joukkorahoitusta kokeileva ryhmä. Kampanjan tavoitesumma on Mesenaatti-joukkorahoituspalvelun historian suurin, 1,8 miljoonaa euroa.

Tutkimus lähti oivalluksesta, että ihmisen parhaana ystävänä koira on päässyt osalliseksi paitsi keittiömme antimista, myös monista meille tutuista sairauksia, kuten ylipainosta, diabeteksesta, epilepsiasta, nivelrikosta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja syövästä.

Tutkimusryhmä on jo ehtinyt kerätä valtavan, 10 000 koiranomistajan kyselyaineiston suomalaisten koirien ruokinnasta ja terveydestä. Se ehti tutkia eri ruokavalioiden vaikutusta koiriin myös kokeellisesti, ennen kuin perinteinen tutkimusrahoitus vuoden vaihtuessa loppui.

Tähänastiset tutkimukset odottavat vielä julkaisua vertaisarvioidussa tiedelehdessä, jossa ne altistettaisiin muiden asiaa tutkineiden kritiikille.

Sen verran tutkimusryhmän johtaja Anna Hielm-Björkman suostuu paljastamaan, että tutkimuksen perusteella koti- ja raakaruokaa syövillä koirilla esiintyy vähemmän lonkkavikoja kuin muunlaista koiranruokaa popsivilla koirilla. Koirien kotiruoka tarkoittaa koirille varta vasten tehtyä, kypsentämätöntä ruokaa.

Lonkkavika eli lonkkanivelen dysplasia on yksi yleisimmistä koirien periytyvistä sairauksista. Vaiva voi johtaa nivelrikkoon.

”Nivelrikon ja ruoan välillä oli voimakkaita yhteyksiä, mutta meidän pitäisi päästä tekemään koirilla interventiotutkimus, jotta saamme tietää, onko yhteys totta”, kertoo Helsingin yliopistossa kliinisen eläinlääketieteen dosenttina työskentelevä Hielm-Björkman.

Hän pitää tärkeänä, että koirien ravitsemusta tutkivat muutkin kuin koiranruokien valmistajat.

”Yliopistotutkimuksen tavoite ei ole pitää minkään tahon puolia, vaan antaa koiranomistajille ja teollisuudelle eväät ruokkia koiria terveellisemmin”, hän painottaa.

Kyselytulosten perusteella ei muun muassa tiedetä sitä, miksi kypsentämätön ruoka näyttäisi olevan parempaa kuin pidemmälle käsitelty. Koirien koti- ja valmisruokia on lisäksi monenlaisia.

”Kyse voi olla siitä, että ruoassa on riittävästi luuta ja rustoja, joiden ravinteet ovat tärkeitä näiden kudosten muodostamiseksi, tai lihan sisältämistä aminohapoista. Nämä pitäisi selvittää.”

Tutkimuksessa huomattiin myös, että epilepsia on harvinaisempaa koirilla, jotka ovat pentuna syöneet runsaasti rasvaa. Ihmisillä runsasrasvaista, proteiinirikasta ja vähähiilihydraattista ketogeenistä ruokavaliota käytetään lasten vaikean epilepsian hoitoon.

Epäselvää on vielä, miten paljon ja millaisia rasvoja koiran pitää nuorena tarkalleen saada, jotta epilepsiariski pienenee.

Jatkotutkimukset estää se, ettei Dogrisk-tutkimusryhmä ole onnistunut hankkimaan työlleen enää rahoitusta. Vuodenvaihteesta lähtien Hielm-Björkman on joutunut jatkamaan aiemmin nelihenkisen ryhmän työtä pääosin yksin.

”Tutkimusta rahoittavien instituutioiden on ollut ehkä vaikea nähdä, että tutkimuksen lopullinen hyötyjä ei ole vain koira, vaan myös ihminen, joka sairastaa samoja tauteja ja elää samanlaisessa ympäristössä”, Hielm-Björkman harmittelee.

Ihmisten sairauksia tutkitaan paljon laboratoriossa hiirillä ja rotilla. Kotikoirien elinympäristö kuitenkin muistuttaa enemmän omaamme. Ne altistuvat samalle huoneilmalle, tiskinpesuaineelle, huonekalujen palonestoaineille ja juomavedelle kuin omistajansakin.

Koska koira elää Suomessa keskimäärin vain 11 vuotta, ravinnon ja muiden ympäristötekijöiden vaikutukset tulevat esiin nopeammin kuin ihmisten seurantatutkimuksissa. Toisin kuin omistajansa, koirat syövät usein päivästä toiseen samanlaista ruokaa. Se helpottaa ravintotutkimusta.

Jos tutkimusryhmä saa joukkorahoituksessa koko potin kasaan, se saisi analysoitua ja julkaistua kyselytutkimuksen tulokset ja toteutettua kaksi interventiotutkimusta. Niissä kyselyssä havaittuja yhteyksiä sairauksien ja ruokavalioiden välillä testattaisiin panemalla 150 koiraa koeruokintajaksolle ja seuraamalla sen vaikutuksia uloste-, veri-, virtsa- ja karvanäytteistä.

Näytteiden analysointi on tutkimuksen suurin kuluerä heti palkkojen jälkeen. Jokainen näytekerta maksaa tonnin koiraa kohden.

”Budjetti kuulostaa hirveän isolta, mutta se takaisin meille neljän vuoden työrauhan”, Hielm-Björkman kertoo.

Ryhmän tähänastinen tutkimustyö on maksanut puoli miljoonaa euroa.

Rahoituskampanja on haastattelun aikaan ollut käynnissä viisi päivää. Rahaa on kertynyt 300 euroa kahdeksalta joukkorahoittajalta. Hielm-Björkman ei ole huolissaan, sillä kampanjaa ei ole vielä juuri markkinoitukaan.

”Jos kaikki Suomen 600 000 koiranomistajaa rahoittaisivat tutkimusta kympillä, saisimme kasaan kuusi miljoonaa”, hän laskee.

Hielm-Björkman uskoo, että koiraihmisten aktiivisuudesta rahoitus ei ainakaan jää kiinni. Kyselytutkimukseen on vastannut verkossa jo yli 10 000 koiranomistajaa. Heistä 85 prosenttia on täyttänyt kyselylomakkeen kokonaan, vaikka pikkutarkkoja kysymyksiä esitetään 15 sivun edestä. Lisää vastauksia tulee koko ajan.

”Tällainen aktiivisuus ja aineisto on aivan maailmanluokkaa”, Hielm-Björkman kehuu.

”Emme halua, että ne menevät hukkaan.”

Käyttäjä2474
Seuraa 
Viestejä2
Liittynyt2.7.2016

Suomalaistutkijat yrittävät joukkorahoittaa koirien ravintotutkimusta

Hei. Tehdään tästä Obama....näytetään että Suomalaisetkin osaavat tukea kun tarkoitus on hyvä. Haastan kaikki Suomen Koiranomistajat maksamaan 10 euroa - se on muutaman kahvin tai jätskin hinta ja jos me kaikki annetaan vähän niin se ei tunnu kenenkään pussissa liian paljon mutta se on tuntuva apu tutkijoille. Ja kannatan yliopistolla tehtävää puolueetonta tutkimusta, se on mielestäni huomattavasti luotettavampaa kuin jos isot firmat julkaisevat jotakin joka "sattumalta" tukee niiden uutta...
Lue kommentti
Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.

Tiedehuumorilehti jakaa joka vuosi Ig Nobel -palkinnot tutkimuksille, jotka kuulostavat järjettömiltä ja naurattavat, mutta panevat sitten miettimään.

Arvovaltaisessa British Medical Journalissa on aivan oikeasti julkaistu tutkimus, jossa pohditaan, miksi vanhoilla miehillä on niin isot korvat.

Australialainen tutkimusryhmä on puolestaan selvittänyt vuonna 2010, miten elävän krokotiilin läheisyydessä oleminen vaikuttaa ihmisen haluun pelata uhkapelejä.

Eräs ranskalainen matemaatikko myös pohti virtausdynamiikan keinoin, ovatko kissat kiinteitä vai nestemäisiä - nehän näyttävät mukautuvan minkä tahansa laatikon tai kulhon muotoon, johon ne itsensä työntävät.

Nyt kaikki nämä tutkimukset ja liuta muita ovat saaneet huumori-Nobelin, Annals of Improbable Research-lehden jakaman vuosittaisen palkinnon.

Palkintoseremonia pidettiin tuttuun tapaan Harvardin yliopistossa. Jokainen voittaja kuittasi shekkinä kymmenen biljoonaa Zimbabwen dollaria, joka siis inflaation ansiosta on käytännössä arvotonta rahaa.

Huumori-Nobelien perinne on jatkunut vuodesta 1991. Vaikka tutkimusten aiheet kuulostavat vitseiltä, ne on kuitenkin julkaistu oikeissa tiedelehdissä ja tutkimusten taustalla on vilpitön pyrkimys ratkaista jokin tieteellinen ongelma.

Esimerkiksi kissojen olomuotoa pohtineen artikkelin kirjoittanut fyysikko Marc-Antoine Fardin kertoo The Guardian -lehdessä, että ajatus lähti internetin absurdeista kissakuvista. Kissojen venyvyyttä pohtimalla ja laskemalla hän pystyi kuitenkin valottamaan olennaisia asioita siitä, miten nesteet toimivat.

Sveitsiläinen tutkimusryhmä puolestaan sai palkinnon tutkimuksesta, joka käsitteli Australian aboriginaalien didgeridoo-puhallinsoitinta. Ryhmä osoitti, että didgeridoon soittaminen voi lieventää uniapneasta kärsivien oireita ja vähentää kuorsaamista. Eräs tutkijoista on sittemmin vaihtanut uraa täyspäiväiseksi didgeridoon soiton opettajaksi.

Maailmassa on yksi mies, joka on voittanut sekä huumori-Nobelin että oikean Nobelin. Vuonna 2000 fyysikko Andre Geim sai vitsinobelin tutkimuksestaan, jossa hän sai sammakon leijumaan käyttäen hyväkseen magneetteja ja veden diamagneettisia ominaisuuksia.

Geim sai myöhemmin Nobelin fysiikan palkinnon grafeenin ominaisuuksiin liittyvistä tutkimuksistaan.

Tämän vuoden huumoripalkinnon saajista mainittakoon vielä tutkimus, jossa selvitettiin magneettikuvauksella, miten paljon jotkut ihmiset inhoavat juustoa, ja espanjalais-italialaisen ryhmän havainto, että identtisten kaksosten on vaikea tunnistaa itseään valokuvista.