Tähti TYC 9486-927-1 ja sen planeetta 2MASS J2126-8140 ovat todella kaukana toisistaan. Kuva: Simon Murphy / Australian National University

Planeetta on omasta emotähdestään noin 7 000 kertaa kauempana kuin Maa Auringosta.

Tähtitieteilijät ovat havainneet suurimman toistaiseksi tunnetun planeettajärjestelmän. Siihen kuuluu vain yksi planeetta, mutta sen kiertoradalla on mittaa sitäkin enemmän. Ainokaiselta vie peräti 900 000 Maan vuotta kiertää emotähtensä ympäri.

Planeetta on kaasujättiläinen ja noin tuhannen miljardin kilometrin päässä tähdestään. Se on siis noin 7 000 kertaa kauempana kuin Maa on Auringosta.

Kun planeetta havaittiin, sen luultiin ensin leijuvan yksin tyhjyydessä.

”Planeetta ei ole ihan niin yksin kuin luulimme, mutta sillä on todellakin hyvin kaukainen suhde tähteensä”, tutkija Niall Deacon sanoo Britannian kuninkaallisen tähtitieteellisen seuran verkkosivulla. Havainnosta kertovat Australian National University ja BBC.

Vastaavan kokoisia suuria planeettajärjestelmiä on havaittu vain yksittäisiä viime vuosina.

Planeetta 2MASS J2126-8140 on massaltaan 12–15 kertaa suurempi kuin Aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter.

Merkillinen planeettajärjestelmä ei ole voinut muodostua samalla tavalla kuin Aurinkokunnan arvellaan muodostuneen, isosta kaasu- ja pölykiekosta. Näin arvioi tutkija Simon Murphy Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkosivulla.

Planeettajärjestelmä on ilmeisesti varsin nuori, sillä Murphy arvioi sen muodostuneen kaasuhunnusta 10–45 miljoonaa vuotta sitten.

Tähti ja sen planeetta havaittiin Aurinkokunnan naapurustosta noin sadan valovuoden päästä. Brittiläiset, australialaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat haravoivat alueelta nuoria tähtiä ja ruskeita kääpiötähtiä. Se havaittiin infrapunateleskoopilla, ei siis näkyvällä valolla.

Juno etääntyy nyt kauemmas planeetasta, mutta palaa lähelle Jupiteria vielä 35 kertaa.

Jupiteria kiertävä Juno-luotain kävi lauantaina iltapäivällä lähempänä jättiplaneettaa kuin yksikään ihmisen valmistama laite aiemmin.

Juno ohitti planeetan liki kaasupilvien yläosia. Lähimmillään eli noin 4 200 kilometrin päässä pilvistä se oli lauantaina vähän ennen kello viittä Suomen aikaa.

Vauhti oli hurjaa, noin 208 000 kilometriä tunnissa. Juno on kaikkien aikojen nopein luotain. Syytä vauhtiin onkin, sillä Jupiterin magneettikentän raju säteily vahingoittaa ennen pitkää Junon laitteita. Ne on siksi suojattu vahvalla metallikuorella.

”Varhaiset tutkimusmatkan jälkeiset kaukomittaukset osoittavat, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja Juno toimii täydellä teholla”, kertoo projektipäällikkö Rick Nybakken.

Tuoreelta lennolta on saatu jo tässä vaiheessa mielenkiintoista tutkimustietoa, kertoo tutkija Scott Bolton Southwest Research Institutesta.

”Kaiken tutkimuslennolta saadun tieteellisen tiedon lataaminen vie päiviä. Vielä pitempään kestää sen ymmärtäminen, mitä Juno ja Jupiter yrittävät kertoa meille.”

Nasa aikoo julkaista tulevina viikkoina sarjan Junon ottamia kuvia Jupiterista. Niiden kerrotaan sisältävän muun muassa ensimmäiset otokset Jupiterin pohjois- ja etelänavoista.

”Olemme kiertoradalla, jota kukaan ei ole nähnyt aiemmin. Nämä kuvat antavat meille aivan uuden näköalan tämän kaasujättiläisen maailmaan”, Bolton arvioi.

Juno etääntyy säteilyn takia soikealla radallaan kauemmas planeetasta, mutta palaa lähelle Jupiteria lauantaisen ohituksen jälkeen vielä 35 kertaa.

Ohilentojen sarja päättyy helmikuussa 2018. Loppuhuipennuksessa Juno ohjataan Jupiterin kaasukehään, ehkä sen hurjaan myrskyyn eli isoon punaiseen pilkkuun.

Juno lähti matkaan Maasta elokuussa 2011 ja saapui Jupiteria kiertävälle soikealle radalle heinäkuun alussa.

Aivojen aktivointi onnistui menetelmällä ilman leikkausta.

Yhdysvalloissa on kokeiltu ultraäänihoitoa koomapotilaan herättämiseen. Menetelmää on kokeiltu vasta yhdellä potilaalla, mutta hoidon hyvä onnistuminen herättää kehittäjissä toiveikkuutta.

Herätetty potilas on 25-vuotias Bradley Crehan, kertoo Scientific American. Hiljattain opintonsa päättänyt nuorimies sai vakavan aivovamman jäätyään auton alle. Hän itse ei tosin muista tapahtuneesta tai sitä seuranneista viikoista mitään.

Crehan vaivutettiin koomaan, jotta hänen aivonsa saivat aikaa toipua annetuista hoidoista. Hän ei kuitenkaan herännyt suunnitellusti. Crehanin tietoisuus ei palannut normaaliksi, vaikka koomaa lakattiin ylläpitämästä keinotekoisesti.

Kalifornian yliopiston tutkijat kokeilivat nuorukaiseen kehittelemäänsä ultraäänilaitetta. Sen avulla ääni-impulssi ohjattiin syvällä aivoissa sijaitsevaan osaan, talamukseen.

Talamuksella on tärkeä rooli eri aistiratojen välisenä väliasemana. Koomapotilaita on herätelty sen avulla aiemminkin, mutta aivosolujen aktivointi sähkövirralla on vaatinut leikkauksen.

Ultraääntä annettiin puolen minuutin annoksina kymmenen minuutin ajan. Kolme päivää myöhemmin Crehan alkoi näyttää aiempaa vahvempia tajuisuuden merkkejä.

Aiemmin Crehan kykeni lähinnä aukomaan ja sulkemaan silmiään ja kurottelemaan esineitä. Nyt hän pystyi muun muassa räpäyttämään silmiään pyynnöstä, vastaamaan nyökkäämällä ja päätä pudistamalla kysymyksiin ja yrittämään lusikan käyttöä.

Toipuminen jatkui nopeaa vauhtia. Neljässä kuukaudessa Crehan pääsi pois sairaalasta, ja nyt hän jatkaa jo kuntosaliharrastustaan ja hakee työpaikkaa.

Yksittäinen onnistuminen ei vielä todista uutta hoitomuotoa tehokkaaksi ja turvalliseksi, tutkimusryhmä huomauttaa. He julkaisivat selostuksen hoidosta Brain Stimulation -tiedelehdessä.

”On mahdollista, että olimme vain erittäin onnekkaita ja vain satuimme stimuloimaan potilasta juuri, kun hän olisi muutenkin vironnut”, sanoo tiedotteessa tutkimusta tehnyt Martin Monti, joka työskentelee psykologian ja neurokirurgian apulaisprofessorina Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.

Jotta onnekkaan sattumuksen mahdollisuus voidaan sulkea pois, menetelmää on kokeiltava suurempaan potilasjoukkoon. Aiemman lääkkeisiin tai sähkövirtaan perustuvat herätysmenetelmät ovat toimineet vain osalla potilaista.

Pälkähästä ei silti päästä: maa-alasta on muokattu kaksi kolmasosaa, lajeiltaan rikkaimmista alueista peräti 97 prosenttia.

Ihmiskunta on myllertänyt Maata niin, että moni eliölaji on hätää kärsimässä tai kuollut sukupuuttoon. Ympäristöön jättämämme niin sanottu ekologinen jalanjälki kasvaa kuitenkin hitaammin kuin väkiluku tai talous, raportoi kansainvälinen tutkijaryhmä Nature Communications -lehdessä.

Ekologinen jalanjälki tarkoittaa ihmisen toiminnan fyysisiä jälkiä luontoympäristössä, kuten maan muokkausta kaupungistumisen ja maatalouden takia.

Kuuden yliopiston tutkijat Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Australiasta kartoittivat, miten ihmisen toiminta on muovannut maapallon luontoa 1993–2009. He kävivät läpi satelliittikuvia ja karttakoosteita sekä hyödynsivät tietoja muun muassa pelto- ja laidunaloista, väestöstä, rakentamisesta, maanteistä ja junaradoista.

Tutkittuna ajanjaksona maailman väestö lisääntyi 23 prosenttia ja talous kasvoi 153 prosenttia. Ihmisen ekologinen jalanjälki sen sijaan kasvoi samassa ajassa vain yhdeksän prosenttia.

”On rohkaisevaa, että jälkemme on laajentunut hitaampaa tahtia kuin väestö tai talous on kasvanut”, sanoo kanadalainen tutkija Oscar Venter tiedotteessa.

”Tämä tarkoittaa sitä, että olemme oppineet käyttämään luonnonvaroja tehokkaammin.”

Ei ole silti syytä huokaista helpotuksesta, tutkijat huomauttavat. Vaikka paine ympäristöä kohtaan kasvaa pelättyä hitaammin, se on jo pelottavan suurta.

”Karttamme osoittavat, että kolme neljäsosaa planeetasta on myllätty”, sanoo tutkijaryhmään lukeutunut James Watson Queenslandin yliopistosta Australiasta.

Mikä pahinta, lajistoltaan rikkaimmista alueista vain kolme prosenttia on sellaisia, missä ihmisen ekologinen jalanjälki ei ole huomattava.

”Ei ihme, että biodiversiteetti on kriisissä”, Watson toteaa.

Tutkijat olettivat, että maissa, joissa talous kukoistaa, luonnon muokkaus olisi kasvamaan päin. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.

Vauraissa maissa, joissa on toimiva, korruptoitumaton hallinto ja korkea kaupungistumisaste, ympäristöön kohdistuva paine jopa kutistui, vaikka talous kasvoikin.

”Tuloksemme viestii, että kestävä kehitys voidaan saavuttaa keskittämällä ihmiset kaupunkeihin ja suosimalla rehellistä hallintoa, joka kykenee hallitsemaan ympäristöasioita”, Venter summaa.

Tutkijat julkaisivat aineistonsa ja koostamansa kartat Wildlife Conservation Societyn sivulla.

Octobot on täysin pehmeä robotti, joka ei tarvitse akkua tai virtajohtoa.

Pehmoiset, joustavat robotit olisivat monissa tehtävissä käyttökelpoisempia kuin jäykät jöpökät, mutta niitä on vaikea valmistaa. Niihin kun pitää upottaa joko kova paristo tai kahlita ne sähköjohtoihin.

Nyt Jennifer Lewis Harvardin yliopistosta kollegoineen onnistui ensi kertaa valmistamaan kauttaaltaan pehmeän robotin, joka pystyy liikkumaan itsenäisesti.

Octobotiksi nimetyllä robotilla on kahdeksan lonkeroa kuten esikuvallaan tursaalla. 

Raajat liikkuvat pneumaattisesti paineilman avulla. Sitä syntyy kemiallisesta reaktiosta: happea vapautuu, kun vetyperoksidia juoksutetaan piskuisten kammioiden läpi, joissa on platinapohjaista katalyyttiä.

Potkua piisaa tällä hetkellä neljästä kahdeksaan minuuttiin, mutta toiminta-aikaa kyettäneen tuotekehittelyn edetessä parantamaan, tutkijat uskovat.

Mustekalarobotin esitteli tiedelehti Nature.

Harvardin yliopiston video esittelee octobottia: