Tähti TYC 9486-927-1 ja sen planeetta 2MASS J2126-8140 ovat todella kaukana toisistaan. Kuva: Simon Murphy / Australian National University

Planeetta on omasta emotähdestään noin 7 000 kertaa kauempana kuin Maa Auringosta.

Tähtitieteilijät ovat havainneet suurimman toistaiseksi tunnetun planeettajärjestelmän. Siihen kuuluu vain yksi planeetta, mutta sen kiertoradalla on mittaa sitäkin enemmän. Ainokaiselta vie peräti 900 000 Maan vuotta kiertää emotähtensä ympäri.

Planeetta on kaasujättiläinen ja noin tuhannen miljardin kilometrin päässä tähdestään. Se on siis noin 7 000 kertaa kauempana kuin Maa on Auringosta.

Kun planeetta havaittiin, sen luultiin ensin leijuvan yksin tyhjyydessä.

”Planeetta ei ole ihan niin yksin kuin luulimme, mutta sillä on todellakin hyvin kaukainen suhde tähteensä”, tutkija Niall Deacon sanoo Britannian kuninkaallisen tähtitieteellisen seuran verkkosivulla. Havainnosta kertovat Australian National University ja BBC.

Vastaavan kokoisia suuria planeettajärjestelmiä on havaittu vain yksittäisiä viime vuosina.

Planeetta 2MASS J2126-8140 on massaltaan 12–15 kertaa suurempi kuin Aurinkokunnan suurin planeetta Jupiter.

Merkillinen planeettajärjestelmä ei ole voinut muodostua samalla tavalla kuin Aurinkokunnan arvellaan muodostuneen, isosta kaasu- ja pölykiekosta. Näin arvioi tutkija Simon Murphy Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkosivulla.

Planeettajärjestelmä on ilmeisesti varsin nuori, sillä Murphy arvioi sen muodostuneen kaasuhunnusta 10–45 miljoonaa vuotta sitten.

Tähti ja sen planeetta havaittiin Aurinkokunnan naapurustosta noin sadan valovuoden päästä. Brittiläiset, australialaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat haravoivat alueelta nuoria tähtiä ja ruskeita kääpiötähtiä. Se havaittiin infrapunateleskoopilla, ei siis näkyvällä valolla.

Puhelimen sovellus tarkkailisi tiettyjä taajuuksia ja lähettäisi datan tutkijoille.

Tähtitieteilijöillä on ehdotus: valjastetaan tavallisten ihmisten tavalliset matkapuhelimet sieppaamaan avaruudesta kantautuvia radiopurskeita, joiden alkuperä on toistaiseksi tuntematon.

Radiopurskeet ovat ohi välähtäviä radiosignaaleja. Ne kestävät vain tuhannesosasekunnin, eikä kukaan tiedä, miten ne syntyvät. Kymmenen viime vuoden aikana niitä on havaittu parikymmentä kertaa jättimäisillä radioteleskoopeilla.

Vain yhden synty on onnistuttu paikallistamaan. Se tapahtui kolmen miljardin valovuoden päässä sijaitsevassa galaksissa.

Muutkin tunnetut radiopurskeet näyttävät tulleen kaukaa. Tutkijoiden mielestä ei kuitenkaan ole syytä olettaa, ettei niitä tapahtuisi myös omassa galaksissamme Linnunradassa. Silloin maan asukkaiden matkapuhelinverkko ja radiovastaanottimetkin voisivat kuulla ne.

”Lähellä syntyvät radiopurskeet tarjoavat tavallisille kansalaisille tilaisuuden auttaa tähtitieteilijöitä. Kansalaistiede vosi auttaa löytämään uuden lajin galaktisesta eläintarhasta”, sanoo Avi Loeb Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksen tiedotteessa.

Aiemmat purskeet on havaittu sellaisilla radiotaajuuksilla, joita myös matkapuhelimet, langattomat internet-verkot ja vastaavat laitteet voivat vastaanottaa.

Loebin ja hänen kumppaninsa Dan Maozin suunnitelma on, että kansalaiset voisivat ladata puhelimeensa ilmaisen sovelluksen, joka tarkkailisi jatkuvasti tiettyjä taajuuksia ja lähettäisi keräämänsä datan tutkijoille.

”Linnunradassa sattuva radiopurske pyyhkäisisi kerralla yli koko planeetan. Jos tuhannet kännykät rekisteröisivät radioaallot samaan aikaan, se olisi ainakin hyvä merkki siitä, että olemme löytäneet todellisen ilmiön”, sanoi ehdotuksen Maoz, joka työskentelee Tel Avivin yliopistossa.

Etsintä saattaa vaatia kärsivällisyyttä. Tähän asti havaituista kaukaisista purskeista Maoz ja Loeb ovat päätelleet, että omassa galaksissamme niitä voisi sattua kerran 30–1 500 vuodessa. Joskus purskahtelu toistuu kuitenkin sarjana, joka jatkuu kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Yksi sarja saattaa olla meneillään Linnunradassa juuri nyt.

Siinä tapauksessa saalista oli mahdollista saada pian ja tiheästi, jopa kerran viikossa.

Suunnitelman on hyväksynyt julkaistavaksi Monthly Notices of the Royal Society.

Säännöllinen lisä D-vitamiinia ehkäisee hengitysteiden tulehduksia kuten nuhakuumetta.

D on kuuma vitamiini. Osa tutkijoista on vakuuttunut, että D-vitamiinilisän popsiminen vahvistaa vastustuskykyä ja torjuu tulehduksia. Toisten mielestä tästä ei ole tarpeeksi näyttöä.

On havaittu, että ne, joiden veren D-vitamiinipitoisuus on kovin alhainen, sairastuvat muita herkemmin hengitystien infektioihin, kuten nuhakuumeeseen, keuhkoputkentulehdukseen tai keuhkokuumeeseen.

On myös osoitettu, että D-vitamiini tukee elimistön puolustusreaktiota tiettyjä bakteereita ja viruksia vastaan.

Siitä, suojaako D-vitamiinilisä infektioilta, ei ole kuitenkaan saatu selvyyttä. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaus on kyllä, toisten taas ei. Jopa meta-analyysit eli useiden tutkimusten yhteenvedot ovat päätyneet ristiriitaisiin tuloksiin.

Nyt kansainvälinen tutkijaryhmä teki D-vitamiinin voimasta uuden, entistä tarkemman meta-analyysin. Siinä käytiin läpi 25 kaksoissokkotutkimusta, joihin osallistui yhteensä yli 11 000 henkilöä.

Mukana oli myös Tampereen yliopiston ja Puolustusvoimien D-vitamiinitutkimus vuodelta 2010.

Meta-analysiin mukaan otetuissa tutkimuksissa D-vitamiinin annokset vaihtelivat kymmenen mikrogramman päiväannoksesta sataan. Joissakin kokeiltiin tymäkkää kerta-annosta kuukauden tai parin välein. Yhdessä nieltiin jopa viisi milligrammaa kerralla.

Kymmenen mikrogrammaa on suomalainen suositus aikuiselle talvisaikaan, jos ei syö D-vitaminoituja maitotuotteita päivittäin ja kalaa paria kolmea kertaa viikossa.

Tulosten puntarointi vahvisti, että D-vitamiinin lisä tosiaan vahvistaa elimistön suojakilpeä flunssaa ja muita hengitystietulehduksia vastaan.

”Useimmat tietävät, että D-vitamiini on tärkeä luille ja lihaksille. Analyysimme mukaan se auttaa elimistöä myös puolustautumaan hengitystieinfektioilta”, kiteyttää tutkimusryhmään lukeutunut professori Carlos Camargo Harvardin yliopistosta tiedotteessa.

Tartuntojen loitolla pitäminen vaati kuitenkin sitä, että D-vitamiinia napsittiin säännöllisesti päivittäin tai viikottain. Satunnaisesta hevoskuurista ei ollut mitään apua.

Tunnollisesti D-vitamiinipurkilla käyvien tulehdusriski kutistui 12 prosenttia. Eniten hyötyivät odotetusti ne, joilla D-vitamiinia oli alun perin veressään vähiten. Heidän hengitystieinfektion riskinsä puolittui.

Tulosten perustella ravintoa kannattaa ryydittää D-vitamiinilla ainakin sellaisissa väestöissä, missä D-vitamiinista on pula, Camargo esittää kollegoineen British Medical Journal -lehdessä.

Kaikkia asiantuntijoita ei uusinkaan analyysi vakuuta. Tutkijat Mark Bolland Aucklandin yliopistosta ja Alison Avenell Aberdeenin yliopistossa kommentoivat tuoreeltaan samassa lehdessä, että tuloksissa mainittu riskin pieneneminen 12 prosentilla on hämäävä.

”Todellisuudessa vähintään kerran vuodessa akuuttiin hengistystietulehdukseen sairastuneiden osuus väheni D-vitamiinilisien ansiosta 42 prosentista 40:een”, he kirjoittavat.

Heidän mukaansa näin pieni muutos tuskin riittää perustelemaan D-vitamiinipillereihin turvautumista.

”Nykynäyttö ei tue D-vitamiinilisien käyttämistä sairauksien ehkäisyyn, paitsi siinä tapauksessa, että ihmisellä on suuri osteomalasian eli luuston pehmenemisen riski.”

Tuuba
Seuraa 
Viestejä636
Liittynyt10.3.2016

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Olen samaa mieltä ettei 3h välein hiilariladattujen aterioiden syöminen ole luonnollista. Se on varmasti yksi syy ihmisten terveysongelmiin. Elimistö on evoluutiossa kehittynyt toimimaan tietyllä tavalla, siten, mikä on ollut käytännöllistä vallitsevissa olosuhteissa. Uskon, että paaston aikana elimistö tekee asioita, joita se ei aktiivisen ruuansulatuksen aikana tee, samaan tapaan kuin nukkuessa aivot tekevät asioita joita ne eivät valveilla tee. Olemme hienosti poistaneet kulttuuristamme tuon...
Lue kommentti
Neonomide
Seuraa 
Viestejä13446
Liittynyt23.6.2005

Tutkimus vahvistaa: D-vitamiini torjuu flunssaa

Tuuba kirjoitti: D-vitamiinista, jos tuo tutkimus noin sanoo, niin silloin väestötasolla on vaikutuksia havaittu. Yksittäisen ihmisen kokemuksilla ei ole merkitystä. Voi olla monia syitä miksi et ole hyötynyt D-vitamiinilisästä. Siksi tutkimuksia tehdään, että saadaan selville merkkejä väestötason kausaalisista muuttujista. Yksilötason ohjeet ovat täysin eri asia.
Lue kommentti

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Se mikä ei tapa, vahvistaa solujen jätteenkierrätystä

Saunominen pidentää tutkitusti ikää. Yhdysvalloissa tutkijat ovat nyt paljastaneet sukkulamatojen avulla mekanismin, josta tämä saattaa johtua.

C. elegans -mato on biologien suosikki mitä moninaisimmissa tutkimuksissa.

”Se on läpinäkyvä, joten on helppo katsoa, mitä sen sisällä tapahtuu. Useimmilla sen geeneillä ja välittäjäaineilla on toiminnalliset vastineet ihmisissä. Lisäksi se elää vain joitakin viikkoja, mikä tekee helpoksi sen eliniän mittaamisen”, kertoo tutkimuksen tekijä Caroline Kumsta yhdysvaltalaisen Sanford Burnham Prebys -insituutin tiedotteessa.

Kumstan työryhmä piti nuoria sukkulamatoja tunnin ajan 36 asteen lämpötilassa eli paljon lämpimämmässä kuin missä ne yleensä elävät. Sen tuloksena autofagia kiihtyi selvästi matojen kaikissa kudoksissa, ryhmä raportoi Nature Communications -lehdessä.

Autofagiaksi kutsutaan solujen sisäistä kierrätysjärjestelmää, jossa solu hajottaa vanhat, särkyneet tai tarpeettomat osat ja ottaa ne uusiokäyttöön joko molekyylien raaka-aineena tai polttamalla ne energiaksi. Tämän mekanismin toiminta on jo aiemmin kytketty pitkäikäisyyteen.

Kun matoja lämmitettiin parin päivän kuluttua uudelleen ja pidempään, aiemmin kuumennettut terästyneen autofagian madot selvisivät paremmin.

Tutkijat järkeilivät, että lievä lämpöstressi voi parantaa matojen kykyä käsitellä myös vanhenemisen mukanaan tuomia rasitteita.

Testatakseen tätä oletusta he kokeilivat, miten madot selvisivät Huntingtonin taudista. Siinä hermosolujen proteiinit alkavat ikääntymisen myötä tarttua kiinni toisiinsa ja muodostaa klimppejä aivoissa. Tutkijat antoivat lämpösokin madoille, joiden kudoksissa oli tällaisia yhteen tarkertuvia proteiineja. Lämpökäsittely vähensi proteiiniklimppien määrää.

Löydöksellä voisi olla merkitystä Huntingtonin taudin, mutta myös Alzheimerin ja Parkinsonin tautien kannalta. Ne kaikki aiheutuvat proteiinien kilimmppiintymisestä.

Tämä sopisi yhteen myös sen Itä-Suomen yliopiston tuoreen löydöksen kanssa, että runsas saunominen näyttää suojaavan muistisairaudelta. Tutkimus julkaistiin viime joulukuussa Age and Ageing -lehdessä.

”Nyt moni kysyy pitäisikö ruveta käymään saunassa tai hot joogassa. Se ei ehkä ole ihan huono idea”, Kumsta heittää tutkijoiden tiedotteessa.

”Väestötutkimukset osoittavat, että säännöllisesti saunovat ihmiset elävät pidempään. Mutta vielä täytyy tehdä paljon lisää tutkimusta, ennen kuin tiedämme, onko sillä tekemistä sen autofagian lisäyksen kanssa, jonka lämpöstressi sai aikaan C. elegansissa.”

Merten metusalemit elävät pidempään kuin yksikään muu nisäkäs: yli kaksi ihmisikää.

 

Toukokuussa 1992 Alaskassa työskentelevä meribiologi Craig George oli auttamassa inuiitteja grönlanninvalaan ruhon paloittelussa, kun hänen veitsensä osui johonkin kovaan. Hän jatkoi leikkaamista, ja muutamia minuutteja myöhemmin hän veti paksusta rasvakerroksesta esiin harppuunan kärjen – eikä mitä tahansa kärkeä vaan kärjen, jota hän arveli käytetyn 1800-luvulla.

Vanhoja harppuunoita oli löytynyt jokunen aiemminkin, ja tällä kertaa George halusi selvittää grönlanninvalaiden elinpäiviä tarkemmin. Hän oli alkanut epäillä, että ne elävät luultua vanhemmiksi.

George otti yhteyttä Jeffrey Badaan, Scripps-instituutin geokemistiin, jonka tiesi kokeilleen valaiden iän määrittämistä niiden silmistä. Perinteisesti ikää arvioidaan hampaista, mutta grönlanninvalaiden tapauksessa se ei käy päinsä. Ne kuuluvat hetulavalaisiin eikä niillä ole hampaita ensinkään. Ne siivilöivät merten pienimmäisiä, krillejä ja planktoneläimiä, parempiin suihin taipuisilla, keratiinista rakentuvilla hetuloilla.

Siksi grönlanninvalaan ikää peilaavat silmien aminohapot. Menetelmä perustuu happojen muotokieleen, tarkkaan ottaen kätisyyden eroihin. Sikiövaiheessa valaan silmänalkujen linsseissä on vasenkätisiä aminohappoja. Kun eläin vanhenee, hapot muuttuvat tiettyä vauhtia oikeakätisiksi. Mitä enemmän linsseissä on oikeakätistä muotoa, sitä kauemmin valas on elänyt.

George lähetti Badalle grönlanninvalaiden silmämunia, joita hän ja hänen kollegansa olivat pakastaneet talteen 1970-luvun lopulta. 42 näytteestä saatiin ikä. Useimmat valaat olivat kuolleet 20–60 vuoden iässä, mutta yksi oli 135-vuotias, yksi 159, yksi 172 ja vanhin peräti 211 vuotta.

Tutkijat julkaisivat tuloksensa vuonna 1999 kanadalaisessa eläintieteen lehdessä. Tiedeyhteisö epäili. Se oli tottunut ajattelemaan, että kaikki valaslajit elävät suurin piirtein yhtä pitkän elämän, noin 80–100 vuotta, ja tätä vanhemmat yksilöt ovat poikkeusyksilöitä. Vanhoja harppuunoita ei kelpuutettu päteviksi todisteiksi, sillä niistä ei saatu riittävän pitäviä ajoituksia. Asia jäi ilmaan.

Sitten tuli toukokuu 2007. Jälleen Alaskan inuiittien saaliista paljastui harppuunan jäännös. Tällä kertaa selvisi ikäkin. Malli oli patentoitu 1879, ja se oli ollut käytössä seuraavan vuosikymmenen alussa. Koska valaanpyytäjillä ei ollut tapana saalistaa nuoria yksilöitä, valaan täytyi olla reippaasti yli 100-vuotias.

Harppuuna kevensi Badan ja Georgen todistustaakkaa. Tiedeyhteisö alkoi uskoa, että grönlanninvalaat todella saattavat elää poikkeuksellisen vanhoiksi, pidempään kuin yksikään muu nisäkäs. Pitkän iän salaisuutta ei tarkasti tiedetä, mutta tutkijoilla on ainakin yksi hyvä ehdokas: ankarat elinolot.

Grönlanninvalaat viettävät koko elämänsä Arktiksen hyisissä vesissä. Kylmä pitää eläimen ruumiinlämmön alhaisena ja aineenvaihdunnan hitaana. Tämä säästää soluja ikääntymisvaurioilta. Tutkijat kohtaavatkin ani harvoin millään tavoin sairaita yksilöitä. Syöpään sairastunutta he eivät ole nähneet koskaan.

Lue lisää

Helmikuun Tiede-lehdessä on laaja artikkeli, jossa luonto- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo grönlanninvalaiden elämänkulusta iloineen ja suruineen. Vanhin nyt pohjoisissa napavesissä sukelteleva yksilö saattoi syntyä samoihin aikoihin, kun Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.