Taitelijan näkemys tähdenpimennyksestä, joka kestää 3,5 vuotta. Kuva: Jeremy Teaford / Vanderbilt University

Yhdysvaltalaiset tähtitieteilijät löysivät oudon pimennyksen, joka teki avaruuden ennätyksen.

Millaista olisi elää planeetalla aurinkokunnassa, jossa emotähti eli paikallinen aurinko pimenee 69 vuoden välein – ja pimennys kestäisi kerrallaan kolme ja puoli vuotta?

Maan päällä täydellinen auringonpimennys toistuu 1–2 vuoden välein. Pimennys voi Maan päällä kestää enimmillään 7 minuuttia ja 31 sekuntia.

Nyt löydetyn eksotähden pimennys kestää 3,5 vuotta Maasta katsottuna. Se syntyy, kun kaksoistähtijärjestelmässä 10 000 valovuoden päässä Maasta tähti ja sitä ympäröivä kaasupilvi peittävät toisen tähden. Järjestelmällä on tällä hetkellä vain sen luettelonimi TYC 2505-672-1.

Oudon pimennyksen löysivät tähtitieteilijät yhdysvaltalaisen Vanderbiltin yliopistosta muiden yliopistojen tietopankkien avustuksella. He selittävät löytöään Vanderbiltin yliopiston tiedotteessa ja tiedelehdessä Astronomical Journal.

Pimennys on pisin, joka on löydetty avaruudesta, sanoo tohtorikoulutettava Joey Rodriguez.

Kaksoistähdessä toisen tähden ympärillä on paljon läpinäkymätöntä kaasua. Juuri se vaikuttaa pitkään pimennykseen.

Pitkä pimennys selittyy myös tähtien välimatkalla. Niiden etäisyys toisistaan on suunnilleen sama kuin ulkoplaneetta Uranuksen etäisyys on Aurinkoon.

Ennätystä piti tähän asti jättitähti Epsilon Aurigaen ympäristö. Tähden pimentää toinen tähti joka 27. vuosi ja pimennys vaihtelee 640–730 päivän pituisena.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että intonaatiosta riippumatta koirat erittelivät sanoja samaan tapaan kuin ihminen.

Koiran aivot työstävät puhetta samaan tapaan kuin ihmisen, osoittivat unkarilaiset tutkijat.

Ihmiset ymmärtävät puhetta sekä sanojen että äänenkorkeuden vaihtelun eli intonaation avulla. Nyt unkarilaiset tutkijat totesivat, että koira tekee samoin.

Eläinten tutkija Attila Andics budapestilaisesta Eötvös Loránd -yliopistosta työtovereineen tutki asiaa 13 koiran ja toiminnallisen magneettikuvauslaitteen avulla.

Kuusi bordercollieta, viisi kultaistanoutajaa, saksanpaimenkoira ja kiinanharjakoira koulutettiin pysyttelemään hievahtamatta paikoillaan sen aikaa, kun niiden aivoja kuvattiin.

Koirien kouluttajan puhetta äänitettiin. Hän lausui mikrofoniin unkarinkielisiä kehuja, jotka koirat tunsivat: ”juuri noin”, ”viisas!”, ”hyvin tehty”.

Lisäksi hänen puhuminaan taltioitiin koiran kannalta neutraaleja termejä: ”niin kuin”, ”sellainen” ja ”vielä”.

Sanat olivat unkariksi kaksitavuisia, ja niiden konsonanttien ja vokaalien rakenne oli samankaltainen.

Kouluttaja sanoi sanat monella eri tavalla: kiittävät sanat kiittävällä ja neutraalilla intonaatiolla, neutraalit sanat niin ikään molemmilla tavoilla.

Sitten sanoja soitettiin tallenteelta koirille samalla, kun niiden aivojen toimintaa seurattiin. Kävi ilmi, että intonaatiosta riippumatta koirat erittelivät sanoja samaan tapaan kuin ihminen.

Sanojen työstäminen painottui vasempaan aivopuoliskoon. Äänenkorkeuden vaihtelun seuraaminen kävi sekin kuten meillä, eli oikean aivopuoliskon kuulon alueilla.

Kuten me ihmiset, koirat nojasivat sekä sanan merkitykseen että intonaatioon punnitessaan sanojen arvoa.

Aivojen palkintoalueet riemastuivat vain, kun kiitossanaan yhdistyi oikea intonaatio.

”Näin ollen koirat näyttävät ymmärtävän sekä ihmisen sanoja että intonaatiota”, tutkijat kiteyttävät tiedotteessa.

Tutkijoiden mukaan tulos vihjaa, että sanojen oppiminen ei ole seurausta kielen kehittymisestä vaan muinaisempi mekanismi, jolla ääniä voi kytkeä merkityksiin.

”Ihmiset ovat ainutlaatuisia vain kyvyssään keksiä sanoja”, kiteyttää tutkijoiden tiedote.

Tutkimuksen julkaisi Science.

Kuuluisa etelänapina putosi puusta.

Kuuluisa sukulaisemme Lucy kuoli vammoihin, joita hän sai pudotessaan puusta. Näin päättelivät yhdysvaltalaiset tutkijat Lucyn luurangon murtumista.

Vuonna 1974 Afarin syvänköalueelta Etiopiasta löytyi paloja luurangosta, joka osoittautui varhaiseksi etelänapinaksi (Australopithecus afarensis). Jäänteiden iäksi on määritetty 3,18 miljoonaa vuotta. Silti luurangosta on jäljellä peräti 40 prosenttia.

Nimekseen tämä hyvin säilynyt neito sai Lucy. Häntä on tutkittu vuosien mittaan perusteellisesti.

Lucyn kuolinsyystä keräsi nyt todisteet antropologi John Kappelman Texasin yliopistosta kollegoineen. Ryhmä tutki Lucyn kallon, käden, torson, lonkan ja jalan luita tietokonetomografialla. Viipalekuvia kertyi yhteensä 35 000.

Murtumien tarkka analyysi ja vertailu tuoreempiin tapauksiin paljasti, että ne ovat todennäköisesti syntyneet kuolinhetkellä eikä vasta kuoleman jälkeen, kuten aiemmin on esitetty.

Vauriot osoittautuivat täsmälleen samanlaisiksi, joita ihminen – tai simpanssi – saa iskeytyessään maahan korkealta. Kappelman kollegoineen esittää, että Lucy lipesi etsiessään latvustosta sopivaa nukkumapaikkaa.

Nature-lehden julkaisemien laskelmien perusteella Lucy putosi noin 12 metrin korkeudelta. Olkavarren murtumien perusteella hän yritti jarruttaa pudotusta levittämällä kätensä.

Kymmeniä vuosia on väitelty siitä, elivätkö etelänapinat puissa vai eivät. Lucy oleskeli sekä maassaa että puussa, sanoo Kappelman.

Ne ominaisuudet, jotka sallivat etelänapinan tehokkaan liikkumisen maassa, ovat kuitenkin voineet tehdä siitä kömpelön kiipeilijän, tutkijat päättelivät.

Juno etääntyy nyt kauemmas planeetasta, mutta palaa lähelle Jupiteria vielä 35 kertaa.

Jupiteria kiertävä Juno-luotain kävi lauantaina iltapäivällä lähempänä jättiplaneettaa kuin yksikään ihmisen valmistama laite aiemmin.

Juno ohitti planeetan liki kaasupilvien yläosia. Lähimmillään eli noin 4 200 kilometrin päässä pilvistä se oli lauantaina vähän ennen kello viittä Suomen aikaa.

Vauhti oli hurjaa, noin 208 000 kilometriä tunnissa. Juno on kaikkien aikojen nopein luotain. Syytä vauhtiin onkin, sillä Jupiterin magneettikentän raju säteily vahingoittaa ennen pitkää Junon laitteita. Ne on siksi suojattu vahvalla metallikuorella.

”Varhaiset tutkimusmatkan jälkeiset kaukomittaukset osoittavat, että kaikki sujui suunnitelmien mukaan ja Juno toimii täydellä teholla”, kertoo projektipäällikkö Rick Nybakken.

Tuoreelta lennolta on saatu jo tässä vaiheessa mielenkiintoista tutkimustietoa, kertoo tutkija Scott Bolton Southwest Research Institutesta.

”Kaiken tutkimuslennolta saadun tieteellisen tiedon lataaminen vie päiviä. Vielä pitempään kestää sen ymmärtäminen, mitä Juno ja Jupiter yrittävät kertoa meille.”

Nasa aikoo julkaista tulevina viikkoina sarjan Junon ottamia kuvia Jupiterista. Niiden kerrotaan sisältävän muun muassa ensimmäiset otokset Jupiterin pohjois- ja etelänavoista.

”Olemme kiertoradalla, jota kukaan ei ole nähnyt aiemmin. Nämä kuvat antavat meille aivan uuden näköalan tämän kaasujättiläisen maailmaan”, Bolton arvioi.

Juno etääntyy säteilyn takia soikealla radallaan kauemmas planeetasta, mutta palaa lähelle Jupiteria lauantaisen ohituksen jälkeen vielä 35 kertaa.

Ohilentojen sarja päättyy helmikuussa 2018. Loppuhuipennuksessa Juno ohjataan Jupiterin kaasukehään, ehkä sen hurjaan myrskyyn eli isoon punaiseen pilkkuun.

Juno lähti matkaan Maasta elokuussa 2011 ja saapui Jupiteria kiertävälle soikealle radalle heinäkuun alussa.

Aivojen aktivointi onnistui menetelmällä ilman leikkausta.

Yhdysvalloissa on kokeiltu ultraäänihoitoa koomapotilaan herättämiseen. Menetelmää on kokeiltu vasta yhdellä potilaalla, mutta hoidon hyvä onnistuminen herättää kehittäjissä toiveikkuutta.

Herätetty potilas on 25-vuotias Bradley Crehan, kertoo Scientific American. Hiljattain opintonsa päättänyt nuorimies sai vakavan aivovamman jäätyään auton alle. Hän itse ei tosin muista tapahtuneesta tai sitä seuranneista viikoista mitään.

Crehan vaivutettiin koomaan, jotta hänen aivonsa saivat aikaa toipua annetuista hoidoista. Hän ei kuitenkaan herännyt suunnitellusti. Crehanin tietoisuus ei palannut normaaliksi, vaikka koomaa lakattiin ylläpitämästä keinotekoisesti.

Kalifornian yliopiston tutkijat kokeilivat nuorukaiseen kehittelemäänsä ultraäänilaitetta. Sen avulla ääni-impulssi ohjattiin syvällä aivoissa sijaitsevaan osaan, talamukseen.

Talamuksella on tärkeä rooli eri aistiratojen välisenä väliasemana. Koomapotilaita on herätelty sen avulla aiemminkin, mutta aivosolujen aktivointi sähkövirralla on vaatinut leikkauksen.

Ultraääntä annettiin puolen minuutin annoksina kymmenen minuutin ajan. Kolme päivää myöhemmin Crehan alkoi näyttää aiempaa vahvempia tajuisuuden merkkejä.

Aiemmin Crehan kykeni lähinnä aukomaan ja sulkemaan silmiään ja kurottelemaan esineitä. Nyt hän pystyi muun muassa räpäyttämään silmiään pyynnöstä, vastaamaan nyökkäämällä ja päätä pudistamalla kysymyksiin ja yrittämään lusikan käyttöä.

Toipuminen jatkui nopeaa vauhtia. Neljässä kuukaudessa Crehan pääsi pois sairaalasta, ja nyt hän jatkaa jo kuntosaliharrastustaan ja hakee työpaikkaa.

Yksittäinen onnistuminen ei vielä todista uutta hoitomuotoa tehokkaaksi ja turvalliseksi, tutkimusryhmä huomauttaa. He julkaisivat selostuksen hoidosta Brain Stimulation -tiedelehdessä.

”On mahdollista, että olimme vain erittäin onnekkaita ja vain satuimme stimuloimaan potilasta juuri, kun hän olisi muutenkin vironnut”, sanoo tiedotteessa tutkimusta tehnyt Martin Monti, joka työskentelee psykologian ja neurokirurgian apulaisprofessorina Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa.

Jotta onnekkaan sattumuksen mahdollisuus voidaan sulkea pois, menetelmää on kokeiltava suurempaan potilasjoukkoon. Aiemman lääkkeisiin tai sähkövirtaan perustuvat herätysmenetelmät ovat toimineet vain osalla potilaista.

WSolsticeHOu
Seuraa 
Viestejä2198
Liittynyt3.1.2016

Jos aivot ovat antenni joka saa ja luovuttaa infoa aivojen läpi työntyviltä / lle tihentymiltä / lle, niin voihan antenni mennä epäkuntoon kovan tärskyn seurauksena.

Korjaukseen tarvitaan sopivan tiheyden omaavaa ulkoista liikettä / energiaa jne.

Tai sitten ei.

Rakkautta
1038
:)

Ikuista kierrätystä. Mr. Nice Pressure