Lihavuus on riski, vaikka aineenvaihdunta toimisi. Kuva: Tuomas Selänne
Lihavuus on riski, vaikka aineenvaihdunta toimisi. Kuva: Tuomas Selänne

Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla.

Ruotsalaiset tutkijat huomasivat, että kaikkien lihavien ihmisten rasvasolujen geenit reagoivat insuliiniin poikkeavasti – myös sellaisten ylipainoisten, joiden aineenvaihdunnassa ei ole todettu mitään vikaa.

Terveysvalistuksessa korostettiin pitkään sitä, että ylipaino on pahasta. 1990-luvun lopulla näkemys kyseenalaistettiin, kun tutkimuksissa kävi ilmi, ettei jokaisen lihavan ihmisen sydämessä tai aineenvaihdunnassa näy epäterveitä muutoksia.

Noin joka kolmannen ylipainoisen elimistö reagoi normaalisti esimerkiksi insuliiniin, vaikka juuri tämä vaste yleensä takkuaa lihavilla ja alustaa siten diabetesta.

Kukaan ei osaa kuitenkaan määritellä “terveen lihavuuden” rajoja.

Viime vuosina on herännyt epäilys, onko sellaista edes. Annals of Internal Medicine -lehdessä julkaistu katsaustutkimus ja meta-analyysi tuli muun muassa tulokseen, ettei minkään sortin pulskuus ole terveellistä.

Lihavilla on enemmän sydän- ja verisuonivaivoja ja isompi riski kuolla kuin normaalipainoisilla riippumatta siitä, onko aineenvaihdunnan häiriöistä merkkejä vai ei.

Nyt ruotsalaistutkijat saivat lisää tukea tälle näkemykselle, jonka mukaan terve lihavuus on pelkkä myytti.

Karoliinisen instituutin tutkijat ottivat rasvakudosnäytteitä 50 lihavalta ihmiseltä. Heistä 21:n sokeriaineenvaihdunta toimi verinäytteiden perusteella suurin piirtein niin kuin pitääkin ja 29 osoittautui insuliiniresistenteiksi.

Verrokkinäytteet napattiin 15 terveeltä henkilöltä, jotka olivat olleet ikänsä normaalipainoisia.

Tutkijoiden hämmästykseksi lihavien rasvasolut eivät geenitasolla eronneet toisistaan, kun ne reagoivat insuliiniin. Geenien toiminnan säätelyssä ilmeni lähes identtisiä poikkeamia normaalipainoisten soluihin verrattuna.

Sydän- ja verisuonitautien tunnetut riskitekijät, kuten vyötärön ja lantion suhde, syke tai verenpaine, eivät vaikuttaneet geenien toimintaan, mutta lihavuus vaikutti.

”Näyttää siltä, että lihavuus itsessään selittää muutoksia geenien toiminnassa”, tutkijaryhmään kuulunut Mikael Rydén kiteyttää tiedotteessa.

”Koska se säätää näin suuresti geenien toimintaa rasvakudoksessa, meidän pitäisi keskittyä lihavuuden ehkäisemiseen”, hän esittää.

Tutkijat huomauttavat analysoineensa vain ihon alla sijaitsevan valkean rasvakudoksen geenejä. Muun tyyppistä tai muualla elimistössä sijaitsevaa rasvaa he eivät tässä tutkimuksessa tarkastelleet.

Lisäksi kaikki ylipainoiset koehenkilöt olivat jonossa mahalaukun ohitusleikkaukseen, joten saattaa olla, että tulokset pätevät vain vaikeasti lihaviin.

Kunnes asia varmistuu, on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että insuliinille edelleen herkät mutta lihavat ihmiset eivät ehkä olekaan metabolisesti niin terveitä kuin on kuviteltu, Rydén toteaa.

He saattavat tarvita muutoksia elintapoihinsa, jotta säästyisivät sydän- ja verenkiertohäiriöiltä.” Tutkimuksen julkaisi Cell Reports.

Himuli
Seuraa 
Viestejä1385
Liittynyt10.3.2016

Terve lihavuus on myytti

Itse tekisin ennemminkin sen johtopäätöksen, että se sama tekijä, mikä saa ihmisen lihomaan, muuttaa myös tuota geenien toimintaa, jättäen lihavuuden edelleenkin vain oireeksi. Onko sumopainijoille satuttu suorittamaan samaa tutkimusta? Haluaisin nähdä vielä vertailuna rasvasolujen geenitoiminnan sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat lihoneet pelkällä sitkeällä määrätietoisella ylensyömisellä tarkoituksenaan nimenomaan massan kasvattaminen, ei niinkään tarpeisiin ahmiminen. Ties vaikka löytyisi...
Lue kommentti
BCK
Seuraa 
Viestejä6954
Liittynyt9.7.2010

Terve lihavuus on myytti

Emppulina kirjoitti: Tutkimuksessa vaan ei puhuttu ylipainoisista, vain niistä, joiden BMI (eli painoindeksi) on yli 30 - eli tosissaan lihavista. Mielenkiintoista, että tiedelehtikin - jonka toimittajien luulisi osaavan lukea lähteitään - sortuu tällaisiin virheisiin uutisissaan. Olen tullut siihen tulokseen, että aina kun uutinen vähänkään epäilyttää, kannattaa tarkistaa lähteet. Ainakin Duodecim mukaan yli BMI 30 on Merkittävä lihavuus, kun taas ylipaino on BMI 25-30. Voisitte korjata sekä...
Lue kommentti

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.