Tuhkaennusteiden jäljille johdatti Alaskan Paflov, joka on Yhdysvaltain aktiivisimpia tulivuoria. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service
Tuhkaennusteiden jäljille johdatti Alaskan Paflov, joka on Yhdysvaltain aktiivisimpia tulivuoria. Kuva: U.S. Fish and Wildlife Service

Äänetön jyry kertoo, nouseeko tulivuoresta tuhkaa lentokorkeuksiin.

Kun tulivuori purkautuu sopivassa paikassa, seuraukset voivat olla huomattavat, vaikka ihmisuhreilta säästyttäisiin.

Suomalaistenkin mieleen on painunut Islannin Eyjafjallajökullin purkaus maalis-huhtikuussa 2010. Vuori syyti taivaalle tuhkaa niin paljon, että Euroopan lentoliikenne lamautui viikon ajaksi.

Tulivuorenpurkauksia on vaikea ennustaa, mutta tulevaisuudessa pystyttäneen ennakoimaan, miten korkean tuhkapatsaan purkautuva vuori voi taivaalle lennättää. Näin arvioivat yhdysvaltalaiset tulivuoritutkijat, jotka ovat analysoineet Alaskan niemimaalla kohoavan Pavlofin purkausta.

Tavallisesti tulivuorten tilaa tarkkaillaan korkeuksista satelliiteilla ja maasta seismometreillä, jotka mittaavat maankuoren värähtelyä. Lisäksi tietoa on saatavissa infaääniantenneista, jotka rekisteröivät ihmiskorvalle kuulumattomia ääniaaltoja.

Kun Pavlof 27. maaliskuuta 2016 alkoi purkautua, Alaskan tulivuoriobservatorion David Fee ja hänen kollegansa päättivät tutkia myös akustisia viestejä ja samalla seurata satelliittien ja ilmailuhallinnon kuvista tuhkapatsaan kehitystä.

Kävi ilmi, että äänettömän jyryn amplitudi, värähdyslaajuus, kytkeytyi tuhkapatsaan korkeuteen ja että infraäänten ja tuhkan korkeuden keskinäinen suhde vaihteli purkauksen edetessä.

Alkuvaiheessa jyry oli voimakkaampaa suhteessa tuhkan tuloon. Kun jyry heikentyi, tuhkan määrä lisääntyi. Tutkijat laskivat, että purkausaukko laajentui ja tuhkaa pääsi tupruamaan ilmaan vapaammin. Ilmakuvat vahvistivat, että Pavlofin huipulle oli repeytynyt noin 35-metrinen purkausaukko.

Fee ja kumppanit raportoivat havainnoistaan Science-lehdessä ja esittävät, että infraäänet sopisivat tulivuorten tarkkailuun.

Infraäänistä voi päätellä, purkautuuko vuori ja miten purkaus kehittyy. Tekniikalla kannattaisi seurata etenkin tulivuoria, jotka sijaitsevat syrjäseuduilla ja ovat siksi vaikeita monitoroida. Aina ei ole käytettävissä satelliittikuvaakaan.

Tarkkailussa ollut Pavlofin tuhkapurkaus jatkui 40 tuntia, ja pahimmillaan tuhka nousi yhdeksän kilometrin korkeuteen. Ilmavirtaukset kuljettivat sitä satojen kilometrien päähän, ja lentoyhtiöt peruivat yli sata lentoa.

Huonosti palkatuissa ja epävakaissa työpaikoissa ihmisillä on enemmän merkkejä rasituksesta kuin työttömillä.

Työn löytyminen voi olla avain siihen, että mielenterveys kohenee. Työn pitää kuitenkin olla hyvää työtä.

Tähän päätyi tutkimus, joka seurasi 1 116 brittiläisen aikuisen työsaantia. He olivat työttöminä vuosina 2009–2010.

Hyvän työpaikan saaneet kohensivat omaa mielenterveyttään. Jos sitä vastoin saatu työ oli stressaavaa tai siitä sai huonoa palkkaa, mielenterveys ei kohentunut.

Fyysisesti mitattu stressi oli jopa työttömiä korkeampi niillä, jotka työskentelivät mielestään huonoissa työpaikoissa.

Asiaa tutkivat terveyssosiologit Tarani Chandola ja Nan Zhang Manchesterin yliopistosta.

”Testasin yleistä oletusta siitä, että mikä tahansa työ on parempaa kuin se, ettei töitä ei olisi lainkaan. Ihmiset tietävät, että stressiä sisältävä työ ei ole hyväksi fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Silti useimmat ihmiset sanovat: ainakin sinulla on töitä”, kertoo Chandola Researchgate-julkaisun sivulla.

Chandola käytti tutkimuksessaan teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n määritelmää huonolaatuisesta työstä. Kriteereinä ovat minimipalkan tienoilla oleva palkka, työpaikan epävarmuus, heikko tyytyväisyys työhön, vähäinen itsenäisyys työtehtävien hoidossa ja työhön liittyvä ahdistus tai huoli.

Hyvässä työpaikassa näitä ei koeta. Huonolaatuisena työtä pidetään, jos kaksi tai useampi määritelmän listaamista ominaisuuksista sopii siihen.

Tutkijat havaitsivat, että huonolaatuista työtä vastaanottaneella pitkäaikaisesta stressistä kertovat merkkiaineet huononivat selvästi siitä, mitä ne olivat työttömiksi jääneillä. Biologista stressiä tutkijat mittasivat hormoneista, tulehduksen merkkiaineista, aineenvaihdunnan toiminnasta sekä verenpaineesta ja kolesterolista.

Candolan mielestä työttömän ei silti kannattaisi hylätä huonoa työpaikkaa.

”Mutta jos työntekijät epäilevät, että työ sairastuttaa heitä, heidän on tehtävä asialle jotain. Töitä ei tarvitse jättää vaan kertoa ongelmistaan työterveyslääkärille. Näin työnjohto saa tietää, mikä työssä lamauttaa.”

Joustavat työn järjestelyt ovat tutkijan mukaan yksi tapa, jolla voi vähentää terveysongelmia työssä.

Tutkimuksen julkaisi International Journal of Epidemiology.

Kalliimpi aski sai ihmiset vähentämään tupakointia ja jopa lopettamaan kokonaan.

Tupakka tappaa maailmassa joka vuosi seitsemän miljoonaa ihmistä ja aiheuttaa pysyviä vammoja kuten keuhkoahtaumatautia, arvioi Maailman terveysjärjestö.

Yksinkertainen keino vähentää tupakointia on nostaa askin hintaa.

Jo pieni hinnannousu vähentää tupakointia, kertoo yhdysvaltalaisen Drexelin yliopiston tutkimus. Kun askin hinta nousi dollarin eli noin 85 senttiä, tupakoinnin lopettamisesta tuli 20 prosenttia todennäköisempää.

Kun askin hinta nousi dollarin, tupakkaa myös paloi vähemmän. Henkilöt, jotka tupakoivat yli puoli askia päivässä, polttivat 35 prosenttia vähemmän, kun hintaa korotettiin.

Tutkijat arvioivat, että tupakan hinnan nostaminen nykyisestä yhdellä dollarilla voisi saada Yhdysvalloissa miljoona ihmistä luopumaan tupakoinnista.

Tutkijoilla oli tarkat tiedot tupakkatuotteiden hinnoista ja niiden muutoksista tietyillä asuinalueilla Yhdysvalloissa, kuten New Yorkissa ja Chicagossa. Lisäksi heillä oli yli kuudensadan näillä alueilla asuvan tupakoijan aineisto vuosilta 2001–2012. He saattoivat vertailla hinnannousun vaikutusta koehenkilöiden tupakointiin.

Tutkimus tarkasteli vain iäkkäämpien eli 44–84-vuotiaiden henkilöiden tupakointia. Pitkään polttaneiden on vaikeampi päästä tavastaan eroon.

Tutkimuksen julkaisi Epidemiology.

Vesi nostattaa aromia antavat molekyylit juoman pintaan.

Monella on tapana lisätä viskiinsä vähän vettä. Sanotaan, että se tuo aromit esille.

Tiede osoittaa, että laimentajat ovat oikeassa. Ruotsalaiset tutkijat selvittivät molekyylien tasolla, mitä viskilasissa tapahtuu.

Linné-yliopiston tutkijat Björn Karlsson ja Ran Friedman mallinsivat etanolin ja veden käytöstä tietokoneella. He katselivat pikosekuntien eli sekunnin biljoonas­osien tarkkuudella, miten molekyylit liikkuvat juomassa.

Viskin maussa erittäin tärkeä molekyyli on guajakoli. Se antaa viskille hieman savuisen ja kitkeränkin vivahteen.

Tutkijat huomasivat, että alkoholipitoisuudeltaan 40-prosenttisessa tai sitä vahvemmassa viskissä guajakolimolekyylit jäävät tavallaan jumiin nesteen keskelle etanolimolekyylien väliin.

Etanolimolekyylit kelluvat juoman keskellä ryppäinä ja estävät guajakolia nousemasta pintaan, jossa se voisi haihtua ja tuottaa aromia.

Kun juomaan lisättiin vettä, aromimolekyylit pääsivät pintaan. Vesi levitti etanolimolekyylit laajemmalle alueelle.

Jotta näin pääsi tapahtumaan, hieman yli 40-prosenttinen viski piti laimentaa noin 25-prosenttiseksi.

Neljän senttilitran ravintola-annokseen pitäisi siis lisätä pari senttilitraa vettä. Tutkijat eivät selvittäneet, vaikuttaako lasin muoto. Tietokonemallissa viski oli yksinkertaisessa neliönmuotoisessa astiassa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lapsen käyttämät lelut sen sijaan näyttävät kertovan tulevasta sukupuoli-identiteetistä.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen sukupuoli ja sukupuolinen käyttäytyminen kehittyy samalla tapaa kuin lasten, joita eri sukupuolta olevat vanhemmat ovat adoptoineet. Tähän tulokseen päätyi vanhemmuudesta tehty tutkimus, joka julkaistiin Sex Roles -tiedelehdessä.

Tutkimukseen osallistui 106 vanhempaa, jotka olivat joko lesboja, homoja tai heteroseksuaaleja.

Kentuckyn yliopiston tutkija Rachel Farr selvitti ryhmänsä kanssa, miten sukupuoleen perustuva käyttäytyminen kehittyy eri perherakenteissa ajan kuluessa.

He selvittivät, pysyykö se suhteellisen vakaana, kun lapsi kasvaa vanhemmaksi.

Tutkimus perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin, lasten tarkkailemiseen ja lasten haastatteluihin. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet aluksi, ja Farr palasi perheiden pariin viisi vuotta myöhemmin haastattelemaan lapsia.

Tutkijat seurasivat myös lasten käyttämiä leluja ja leikkimisen tapoja, joita perheen lapsilla oli ennen kouluikää. Tutkimuksessa lapsille ja näiden vanhemmille annettiin repullinen leluja, jotka oli arvioitu tyypillisiksi poikien ja tyttöjen leluksi. Leikkihetket videokuvattiin ja analysoitiin.

Osa lapsista leikki ennen kouluikää enemmän leluilla, jotka eivät tyypillisesti kuuluneet oman sukupuolen lelujen valikoimaan.

Tutkimustulosten mukaan lapsen käyttämät lelut kertovat enemmän tämän tulevasta sukupuolisesta orientaatiosta tai sukupuolityypillisestä käyttäytymisestä kuin se, ovatko vanhemmat esimerkiksi homo- tai lesbopari.

Tutkijoiden mukaan koottu data voi osoittaa, että perheen rakenteella oli vain vähän vaikutusta siihen, miten lasten tunne sukupuolisuudesta tai sukupuoli-identiteetti kehittyy.

Tulokset eivät vahvistaneet ajatusta, että lesbovanhemmat tai homovanhemmat rohkaisevat tai sallivat enemmän lapsen käytöstä, joka ei ole sukupuolelle tyypillistä.

”Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ja perhetyyppi eivät vaikuttaneet lasten sukupuolen muokkautumiseen”, sanoo Farr.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että lesbo- ja homovanhempien sukupuolen kehittyminen etenee tavallisia reittejä. Se on samanlainen kun heteroperheillä, jotka ovat adoptoineet lapsensa.”

Tutkimuksesta kertoi myös tiedelehti Phys.org.