Tuloerot pilaavat elämää sosiaalisen vertailun vuoksi. Kuva: Kimmo Taskinen
Tuloerot pilaavat elämää sosiaalisen vertailun vuoksi. Kuva: Kimmo Taskinen

Juuri riskaabelit pyrinnöt houkuttavat, ei harkittu yritys kohentaa omaa asemaa.

Isoista tuloeroista näyttää koituvan monenlaista haittaa yhteiskunnassa. Eriarvoisuus esimerkiksi ruokkii taloudellisesti itsetuhoista toimintaa, kuten rikollisuutta, uhkapelaamista ja suurempaa velkaantumista. Myös elinajanodote jää lyhyemmäksi.

Tuloerojen suuruus vaikuttaa itsenäisesti riippumatta yhteiskunnan tulotasosta keskimäärin. Toisin sanoen ihmisten hyvinvointia ja käyttäytymistä eivät ratkaise vain se, miten paljon hänellä itsellään on käytössä aineellista varallisuutta vaan myös se, miten paljon sitä on muilla.

Tutkimuksissa on esimerkiksi huomattu, että työntekijöiden väliset tuloerot vaikuttavat enemmän työtyytyväisyyteen ja lähtöhaluihin kuin itse palkan suuruus.

Uusi kokeisiin ja internethakuihin perustuva tutkimus viittaa siihen, että tuloerojen haitat johtuvat ainakin osaksi riskioton lisääntymisestä. Tuloerot yllyttävät ihmiset havittelemaan suuria voittoja, vaikka häviämisen riski on suuri.

Tutkimuksessa 800 koehenkilöä pelasi taloudellisia pelejä, joissa he saattoivat voittaa rahaa erilaisilla todennäköisyyksillä. Ennen pelisessioita heitä kuitenkin herkistettiin isojen tai pienten tuloerojen kokemukselle. Heille näytettiin esimerkiksi, millaisia voittoja edelliset pelaajat olivat saaneet. Isojen tuloerojen kokemus todella lisäsikin pelaajien riskinottoa.

Myös internethaut Yhdysvaltain eri osavaltioissa puhuivat samaa kieltä. Hanakkuus taloudellisiin riskeihin näkyi niissäkin. Tutkijoita kiinnosti haut sellaisilla ilmaisuilla kuin ”palkkapäivän laina”, ”arvonta” ja ”voittaa rahaa”. Näitä hakuja tehtiin sitä enemmän, mitä isommat tuloerot vallitsivat osavaltiossa.

Joskus väitetään, että tuloerot kannustavat ihmisiä vaurastumaan. Nettihauista tehty analyysi viittaa kuitenkin siihen, että eriarvoisuus kannustaa nimenomaan riskaabeliin vaurauden tavoitteluun.

Tutkijat selvittivät hakujen avulla myös kiinnostusta vähäriskiseen raha-asioiden hoitamiseen eri osavaltioissa. Siitä oletettavasti kertovat hakusanat ”säästöt”, ”sijoittaa”, ”velan maksu” ja ”eläkesäästötili”. Näitä hakuja tehtiin sitä vähemmän, mitä suuremmat olivat tuloerot.

Eriarvoisuuden ja riskinoton yhteyttä ei voi selittää vain suuremmalla taloudellisen voiton halulla yleensä, päättelevät professori Pohjois-Carolinen yliopiston professori Keith Payne ja kollegat. Nimenomaan riskillä rikastumisen houkutus kasvaa eriarvoisuudesta.

Riskinoton lisääntyminen liittyy sosiaaliseen vertailuun. Ihmiset vertaavat itseään herkemmin itseään varakkaampiin kuin itseään köyhempiin. Siten juuri varakkaammat vaikuttavat ihmisten kokemukseen siitä, mitä on heille tarpeeksi.

”Vertailu ylöspäin lisää koettuja tarpeita, ja ihmiset ovat halukkaita ottamaan enemmän riskejä noiden tarpeiden tyydyttämiseksi”, tutkijat selittävät.

Myös muunalainen kuin rahallinen riskikäyttäytyminen lisääntyy aiempien tutkimusten mukaan eriarvoisuuden oloissa. Tupakkaa ja päihteitä kuluu enemmän, ja ihmiset syövät epäterveellisemmin. Ihmiset näyttävät valitsevan välittömän mielihyvän ja sivuuttavat valinnoista pidemmän päälle koituvat haitat.

Rahallinen eriarvoisuus voi näyttäytyä eräänlaisena nautinnon eriarvoisuutena, tutkijat arvelevat. Varakkaiden ylellinen elämä vihjaa, että he saavat enemmän nautintoa, ja tämä voi yllyttää vähävaraisempia kuromaan eroa umpeen ja hakemaan pikamielihyvää päihteistä ja epäterveellisestä ruoasta.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Kalliimpi aski sai ihmiset vähentämään tupakointia ja jopa lopettamaan kokonaan.

Tupakka tappaa maailmassa joka vuosi seitsemän miljoonaa ihmistä ja aiheuttaa pysyviä vammoja kuten keuhkoahtaumatautia, arvioi Maailman terveysjärjestö.

Yksinkertainen keino vähentää tupakointia on nostaa askin hintaa.

Jo pieni hinnannousu vähentää tupakointia, kertoo yhdysvaltalaisen Drexelin yliopiston tutkimus. Kun askin hinta nousi dollarin eli noin 85 senttiä, tupakoinnin lopettamisesta tuli 20 prosenttia todennäköisempää.

Kun askin hinta nousi dollarin, tupakkaa myös paloi vähemmän. Henkilöt, jotka tupakoivat yli puoli askia päivässä, polttivat 35 prosenttia vähemmän, kun hintaa korotettiin.

Tutkijat arvioivat, että tupakan hinnan nostaminen nykyisestä yhdellä dollarilla voisi saada Yhdysvalloissa miljoona ihmistä luopumaan tupakoinnista.

Tutkijoilla oli tarkat tiedot tupakkatuotteiden hinnoista ja niiden muutoksista tietyillä asuinalueilla Yhdysvalloissa, kuten New Yorkissa ja Chicagossa. Lisäksi heillä oli yli kuudensadan näillä alueilla asuvan tupakoijan aineisto vuosilta 2001–2012. He saattoivat vertailla hinnannousun vaikutusta koehenkilöiden tupakointiin.

Tutkimus tarkasteli vain iäkkäämpien eli 44–84-vuotiaiden henkilöiden tupakointia. Pitkään polttaneiden on vaikeampi päästä tavastaan eroon.

Tutkimuksen julkaisi Epidemiology.

Vesi nostattaa aromia antavat molekyylit juoman pintaan.

Monella on tapana lisätä viskiinsä vähän vettä. Sanotaan, että se tuo aromit esille.

Tiede osoittaa, että laimentajat ovat oikeassa. Ruotsalaiset tutkijat selvittivät molekyylien tasolla, mitä viskilasissa tapahtuu.

Linné-yliopiston tutkijat Björn Karlsson ja Ran Friedman mallinsivat etanolin ja veden käytöstä tietokoneella. He katselivat pikosekuntien eli sekunnin biljoonas­osien tarkkuudella, miten molekyylit liikkuvat juomassa.

Viskin maussa erittäin tärkeä molekyyli on guajakoli. Se antaa viskille hieman savuisen ja kitkeränkin vivahteen.

Tutkijat huomasivat, että alkoholipitoisuudeltaan 40-prosenttisessa tai sitä vahvemmassa viskissä guajakolimolekyylit jäävät tavallaan jumiin nesteen keskelle etanolimolekyylien väliin.

Etanolimolekyylit kelluvat juoman keskellä ryppäinä ja estävät guajakolia nousemasta pintaan, jossa se voisi haihtua ja tuottaa aromia.

Kun juomaan lisättiin vettä, aromimolekyylit pääsivät pintaan. Vesi levitti etanolimolekyylit laajemmalle alueelle.

Jotta näin pääsi tapahtumaan, hieman yli 40-prosenttinen viski piti laimentaa noin 25-prosenttiseksi.

Neljän senttilitran ravintola-annokseen pitäisi siis lisätä pari senttilitraa vettä. Tutkijat eivät selvittäneet, vaikuttaako lasin muoto. Tietokonemallissa viski oli yksinkertaisessa neliönmuotoisessa astiassa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lapsen käyttämät lelut sen sijaan näyttävät kertovan tulevasta sukupuoli-identiteetistä.

Samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsen sukupuoli ja sukupuolinen käyttäytyminen kehittyy samalla tapaa kuin lasten, joita eri sukupuolta olevat vanhemmat ovat adoptoineet. Tähän tulokseen päätyi vanhemmuudesta tehty tutkimus, joka julkaistiin Sex Roles -tiedelehdessä.

Tutkimukseen osallistui 106 vanhempaa, jotka olivat joko lesboja, homoja tai heteroseksuaaleja.

Kentuckyn yliopiston tutkija Rachel Farr selvitti ryhmänsä kanssa, miten sukupuoleen perustuva käyttäytyminen kehittyy eri perherakenteissa ajan kuluessa.

He selvittivät, pysyykö se suhteellisen vakaana, kun lapsi kasvaa vanhemmaksi.

Tutkimus perustui vanhempien täyttämiin kyselylomakkeisiin, lasten tarkkailemiseen ja lasten haastatteluihin. Vanhemmat täyttivät kyselylomakkeet aluksi, ja Farr palasi perheiden pariin viisi vuotta myöhemmin haastattelemaan lapsia.

Tutkijat seurasivat myös lasten käyttämiä leluja ja leikkimisen tapoja, joita perheen lapsilla oli ennen kouluikää. Tutkimuksessa lapsille ja näiden vanhemmille annettiin repullinen leluja, jotka oli arvioitu tyypillisiksi poikien ja tyttöjen leluksi. Leikkihetket videokuvattiin ja analysoitiin.

Osa lapsista leikki ennen kouluikää enemmän leluilla, jotka eivät tyypillisesti kuuluneet oman sukupuolen lelujen valikoimaan.

Tutkimustulosten mukaan lapsen käyttämät lelut kertovat enemmän tämän tulevasta sukupuolisesta orientaatiosta tai sukupuolityypillisestä käyttäytymisestä kuin se, ovatko vanhemmat esimerkiksi homo- tai lesbopari.

Tutkijoiden mukaan koottu data voi osoittaa, että perheen rakenteella oli vain vähän vaikutusta siihen, miten lasten tunne sukupuolisuudesta tai sukupuoli-identiteetti kehittyy.

Tulokset eivät vahvistaneet ajatusta, että lesbovanhemmat tai homovanhemmat rohkaisevat tai sallivat enemmän lapsen käytöstä, joka ei ole sukupuolelle tyypillistä.

”Vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ja perhetyyppi eivät vaikuttaneet lasten sukupuolen muokkautumiseen”, sanoo Farr.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että lesbo- ja homovanhempien sukupuolen kehittyminen etenee tavallisia reittejä. Se on samanlainen kun heteroperheillä, jotka ovat adoptoineet lapsensa.”

Tutkimuksesta kertoi myös tiedelehti Phys.org.

Kuva näyttää punaisella koehiiren aivojen kohtaa, johon injektoitiin magneettisia nanohiukkasia. Kuva: Munshi / eLife

Aivojen ärsytys sai koehiiren juoksemaan tai jähmettymään paikalleen.

Hiiren aivosoluja on ohjailtu etäältä magneettien avulla. Solujen ärsytys sai hiiren liikuttamaan raajojaan.

Koe voi ennen pitkää auttaa hermostollisten sairauksien hoidossa. Menetelmä toimii magneettilämpöärsytyksellä.

Kehittyessään menetelmä voi tarjota aivotukijoille uuden työkalun, jolla pääsee etäältä aivojen syviin osiin koskematta niihin.

Joskus ehkä voidaan ohjata tiettyjä aivojen soluja tai soluryhmiä, jotka muuttavat potilaan käytöstä halutulla tavalla.

Vaikka hiirien aivoja ärsytettiin useita kertoja, ei aivosoluihin tullut vaurioita.

Aivojen tarkka tuntemus on avaintekijä, kun halutaan kehittää hoitoja esimerkiksi aivovammoihin, Parkinsonin tautiin, halvauksiin, epilepsiaan ja myös masennukseen.

”Aivosoluja ja niiden verkostoja tutkitaan paljon. Tämä tekniikka voi auttaa työssä”, sanoo tutkija Arnd Pralle. Hän on fysiikan professorina Buffalon yliopistossa. Tutkimus julkaistiin eLifessä.

Magneettinen lämpöärsytys käyttää hyväkseen nanohiukkasia, jotka on injektoitu hermosoluihin.

Aivosolut virittyvät, kun näitä nanohiukkasia lämmitetään ulkoisella magneettikentällä. Tällöin myös aivosolujen ionikanavat avautuvat.

Kun magneettikenttää vaihdellaan ja suunnataan aivoihin, nanohiukkaset kääntyvät nopeasti. Tämä tuottaa lämpöä soluihin, avaa lämmölle herkkiä ionikanavia ja virittää solua.

Prallen ryhmä onnistui aktivoimaan hiiren aivoja kolmella eri alueella. Solujen ärsytys liikeaivokuoressa sai koehiiren juoksemaan ja kääntymään.

Kun tutkijat ärsyttivät magneettien avulla syvempiä aivoalueita, hiiret jähmettyivät paikalleen. Ne eivät kyenneet liikuttamaan raajojaan.

”Pystyimme kohdistamaan lämpöärsytyksen hyvin pieneen aivosolujen ryhmään. Alueen koko on noin sata millimetrin tuhannesosaa, mikä vastaa hiuksen leveyttä”, Pralle sanoo tiedotteessa.

Pralle sanoo, että magnettiärsytyksellä on etuja muihin aivoihin vaikuttaviin ärsytyksiin verrattuna.

Yhtä tunnettua aivojen ohjailun tekniikkaa sanotaan optogenetiikaksi. Se käyttää valoa magnetismin sijasta. Optogenetiikka käyttää kuitenkin pieniä valokuituja, jotka pitää istuttaa aivoihin.

Seuraavaksi Pralle yrittää ärsyttää magneettimenetelmällä useita hiiren aivojen alueita samaan aikaan.