H. L. Hunley oli ensimmäinen sukellusvene, joka upotti toisen aluksen. Samalla se kuitenkin upposi myös itse miehistöineen 1864. Conrad Wise Chapmanin maalaus. Kuva: Wikimedia Commons
H. L. Hunley oli ensimmäinen sukellusvene, joka upotti toisen aluksen. Samalla se kuitenkin upposi myös itse miehistöineen 1864. Conrad Wise Chapmanin maalaus. Kuva: Wikimedia Commons

Etelävaltioiden rakentama sukellusvene upposi 150 vuotta sitten Yhdysvaltojen sisällissodassa. Miehistön kohtalo on ollut mysteeri.

Yhdysvaltojen sisällissodassa vuonna 1864 käytiin ensimmäinen meritaistelu, jossa sukellusvene upotti toisen aluksen.

Pohjoisvaltioiden laivasto piiritti Charlestonin satamakaupunkia Etelä-Carolinassa. Etelävaltioiden uusi sukellusvene H. L. Hunley lähetettiin taisteluun.

Hunley oli laivan painesäiliöstä muotoiltu laite, joka toimi lihasvoimalla. Upseeri ohjasi peräsintä. Seitsemän hengen miehistö pyöritti kampea, joka antoi voimaa potkurille.

Taistelua varten aluksessa oli puomitorpedo. Se oli pitkään puomiin kiinnitetty miina, jonka sukellusvene saattoi työntää kiinni vihollislaivaan.

Illalla 17. helmikuuta Hunley ajoi Charlestonin edustalla miinansa kiinni pohjoisvaltioiden sotalaivaan USS Housatoniciin. Se upposi viidessä minuutissa, kun miina räjähti.

Sukellusvene ei kuitenkaan koskaan palannut kotisatamaansa, vaan upposi matkalla.

Tuhon syy on ollut mysteeri. Kun sukellusvene löytyi viimein 1990-luvulla, miehistön havaittiin kuolleen asemiinsa potkurikammen ääreen.

Heidän arveltiin tukehtuneen hapenpuutteeseen tai hukkuneen veneen täytyttyä vedellä. Alus oli kuitenkin käytännössä ehjä. Miehistön luurangoissa ei ollut merkkejä vammoista.

Duken yliopiston tutkija Rachel Lance uskoo, että miehistö kuoli oman pommin aiheuttamaan iskuaaltoon.

Räjähdepuomi sukellusveneen keulassa oli vain viisi metriä pitkä. Miehistö oli niin lähellä räjähdystä, että he kuolivat käytännössä heti, kun paineaalto repi heidän keuhkonsa.

Paineaalto kulkee ilmassa 340 metriä ja veden alla 1 500 metriä sekunnissa. Keuhkoissa nesteen ja ilman sekoitus hidastaa aaltoa niin, että aalto repii keuhkoja 60 millisekuntia.

Verisuonten revetessä miesten keuhkot täyttyivät verestä ja he kuolivat hetkessä. Räjähdys aiheutti todennäköisesti myös vakavia aivovaurioita, Lance kertoo tiedotteessa.

On erikoista, että pommi suunniteltiin räjähtämään lähellä. Arkistotiedot viittaavat siihen, että suunnittelijat kyllä ymmärsivät paineaallon matkaavan vedessä todella pitkälle.

Räjähdyksen jälkeen Hunley ajelehti 300 metrin päähän juuri upottamastaan sotalaivasta ja painui itsekin pohjamutiin.

Hunley oli kovan onnen alus, sillä se upposi kahdesti jo testivaiheessa. Lyhyen palveluksensa aikana se vei hengen yhteensä 21 etelävaltioiden mieheltä. Aluksen upottamasta sotalaivasta kuoli viisi pohjoisvaltioiden miestä.

Lancen tutkimuksen julkaisi PLoS ONE. Se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan pelaamisen houkutus vähentää nuorten miesten muttei vanhempien miesten tai naisten työtunteja.

Tietokonepelit ovat kehittyneet niin hyviksi, että ne ovat houkutelleet nuoria miehiä vähentämään työntekoaan ja panostamaan vapaa-aikaan. Näin on käynyt ainakin Yhdysvalloissa tuoreen tutkimuksen mukaan.

Tämän vuosituhannen aikana Yhdysvalloissa nuorten, 21–30-vuotiaiden miesten keskimääräinen vuosityöaika on pienentynyt yli kahdellasadalla tunnilla vuodessa. Se on 40 tuntia enemmän kuin heitä vanhemmilla, 31–55-vuotiailla miehillä.

Työntekoa vähensi talouden alamäki, mutta se ei ole ainut syy.

Princetonin yliopiston Mark Aguiar ja työtoverit huomasivat, että työn kysynnän pienenemisen ohella muutoksen takana on nuorilla miehillä myös entistä viettelevämpi vapaa-aika.

Vapaa-ajassa nuoria miehiä näyttää kiehtovan eritoten yhä paremmiksi kehittyneiden tietokonepelien pelaaminen. Se on tutkijoiden mukaan erityisesti heille arjen ylellisyyttä.

Vuosina 2004–15 nuorten miesten viikoittainen vapaa-ajan määrä kasvoi 2,3 tuntia. Suurin osa eli noin 60 prosenttia tästä lisäyksestä kului pelaten, laskee tutkimusryhmä Yhdysvaltain taloustutkimuskeskuksen NBER:n julkaisemassa raportissaan.

Sitä vastoin naiset ja vanhemmat miehet käyttivät omasta lisääntyneestä vapaa-ajastaan vain pienen osan pelaamiseen.

Kaiken kaikkiaan nuoret miehet lisäsivät runsaassa kymmenessä vuodessa pelaamistaan noin sadalla tunnilla vuodessa. Se merkitsee 50 prosentin lisäystä.

Pelaaminen selittää tutkimuksen mukaan 23–46 prosenttia nuorten miesten työpanoksen vähenemisestä. Myös nuorten naisten työtunnit ovat aavistuksen laskeneet pelaamisen takia.

Tutkijat arvioivat, että myös muissa teollisuusmaissa pelaaminen on voinut syödä työhaluja. Heidän mukaansa pelaaminen ja siinä kehittyminen voivat tarjota niin paljon nautintoa, että sillä voi olla pysyviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Suomessa ei ole tiettävästi tutkittu vapaa-ajan houkutusten vaikutusta siihen, kuinka paljon työtä tehdään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Pertti Taskisen mukaan nuorten miesten säännöllinen työaika on vaihdellut suhdanteiden mukaan mutta selvää laskua tai nousua ei ole ollut.

”Säännöllinen työaika pohjautuu useimmiten työsopimukseen. Halukkuuteen tehdä ylitöitä voi tietysti vaikuttaa se, että vapaa-ajan toiminnot ovat nousseet vaihtoehtona houkuttelevammaksi”, Taskinen toteaa.

Taskinen kuitenkin kysyy, miksi tietokonepelaamien vasta nyt korvaisi työntekoa, sillä ovathan tietokonepelit aina kiehtoneet niiden pelaajia.

Tutkija seurasi kopista, tajusivatko sudet ja koirat vihjeitä ruokapalan sijainnista. Kuva: Caroline Ritter

”Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, tutkija pohtii.

Koirat ovat tutkimusten mukaan susia parempia seuraamaan ihmisen antamia vihjeitä kuten esineiden osoittamista.

Koirat myös pyytävät herkemmin ihmisen apua kohdatessaan liian vaikean pulman.

Sudet sen sijaan oppivat tarkkailemalla lajitovereidensa käytöstä ja poimivat vihjeitä ihmisen puuhista silloinkin, kun toiminta ei kohdistu niihin.

Tuoreessa tutkimuksessa katsottiin, miten sudet ja koirat ymmärtävät syyn ja seurauksen suhteita. Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Scientific Reports.

Sudet suoriutuivat tehtävässä paremmin kuin koirat. Tulos viittaa siihen, että koirat ovat ihmisen kumppaneina ehkä menettäneet jonkin verran kykyjään ratkaista ongelmia itse

Tutkija istui puisessa kopissa, edessään kaksi purkkia. Eläinten piti arvata suorista tai epäsuorista vihjeistä, kummassa on ruokaa.

Kokeessa oli 12 tarhasutta ja 14 ihmiseen tottunutta, mutta laumassa elävää koiraa. Verrokkeina oli 14 lemmikkikoiraa.

Ensin tutkija vihjasi eläimille kuppia osoittamalla tai sitä katsomalla, kummalla puolella ruokapala on. Tässä sudet ja koirat pärjäsivät yhtä hyvin ja valitsivat oikean puolen useammin kuin sattuma selittäisi.

Toisessa osiossa tutkija yritti käytöksellään osoittaa ruokapalan sijainnin. Hän otti käteensä ensin tyhjän rasian, tutki sitä hetken ja laittoi sen takaisin pettyneen näköisenä.

Sitten tutkija tarttui ruokapalan sisältävään kippoon innoissaan ja yritti avata sitä pontevasti. Vihje meni ohi sekä koirilta että susilta.

Viimeisessä kokeessa testattiin syyn ja seurauksen tajuamista. Siitä suoriutuivat vain sudet.

Tutkija piiloutui pöydän alle ja ravisti purkkeja siiman avulla. Ruokapalan sisältävä kuppi piti ääntä ja toinen heilui hiljaa tyhjänä.

Toisessa päättelykokeessa pöydälle oli ruoka­palan puolelle asetettu pieni valkoinen koroke – tutkija oli edelleen näkymättömissä.

Sudet keksivät ruokapalan sijainnin noin 70 prosenttia ajasta, kun kumpikin koiraryhmä onnistui alle 50-prosenttisesti.

Tutkijoiden mukaan tulos viittaa siihen, että koirilta puuttuu sellainen itsenäinen päättelykyky, jota sudet tarvitsevat luonnossa.

”Ero voi johtua siitä, että sudet tutkivat asioita sinnikkäämmin. Koirat ovat tottuneet saamaan ruokaa meiltä, kun susien pitää luonnossa hankkia se itse”, sanoo tutkimusta johtanut Michelle Lampe tiedotteessa. Linkistä voi myös katsoa videon koejärjestelyistä.

Koirien huonompaa suoriutumista päättelytestissä voi selittää tutkijoiden mukaan myös se, että ne hämääntyivät, kun ihminen yhtäkkiä katosi näkymättömiin.

Kenties ne alkoivat etsiä ihmistä eivätkä kyenneet sen takia seuraamaan niille annettuja vihjeitä.

Toisaalta tutkijat huomauttavat, että tämä hypoteesi ei selitä aiemmissa tutkimuksessa saatuja havaintoja. Niissä koirat eivät onnistuneet ratkaisemaan erästä pulmalelua, vaikka ihminen kannusti koko ajan vieressä.

Sudet sen sijaan ratkaisivat pähkinän yhtä hyvin riippumatta siitä, oliko ihminen vieressä vai ei.