BLOGIT

Olen Etelä-Afrikassa, viime viikolla workshopissa Stellenbosch-instituutissa ja tällä viikolla vieraana University of Cape Townissa ja AIMS-instituutissa. Kuusitoista vuotta sitten päättyneen aparthaidin perintö näkyy raastavana taloudellisena epätasa-arvona, mutta poliittisen vallan ja sosiaalisten suhteiden kohdalla muutos on suuri. Valkoiset vaikuttavat olevan sujut aparthaid-historiansa kanssa, ja yliopistopiireissä on ainakin pinnalta katsoen integroituneempaa kuin Saint Louisissa Yhdysvalloissa.

Olen aiemmin maininnut naisten vähäisestä osuudesta fysiikassa ja arvellut sen mahdollisia syitä. Helsingin yliopistoon nyt palattuani huomasin että aiheesta on tutkimus “Tasa-arvon toteuttaminen fysiikan opinnoissa ja tutkijankoulutuksessa” neljän vuoden takaa.

Viikko sitten näytti vielä siltä, että sikainfluenssahysteriasta päästäisiin sujuvasti vaihtamaan superbakteerihysteriaan. Mutta sitten toteutuikin rokotevastustajien märkä uni: syntyi epäilys, että sikainfluenssarokotteet aiheuttaisivat lapsilla narkolepsiaa. Tosin se, että kyse on epäilystä, jäi ainakin Iltalehdessä pienen lätkän varaan. Otsikoita lukemalla saattoi saada sen käsityksen, että yhteys on varmistettu.

Nyt se on sitten vahvistettu: Suomi on maailman paras maa, vaikka suomalaiset ehtivät jo epäillä saaneensa ykköstilan laskuvirheen takia! Newsweekin tutkimusta voi tietysti pitää painotukseltaan subjektiivisena. Mutta riittäisikö tämä nyt kuitenkin vaientamaan hetkeksi sen suomalaisen kansallisen itseruoskinnan perinteen, josta olen kirjoittanut aiemminkin?

Ilmeisesti Poriin, Seinäjoelle ja Jyväskylään lennetään Helsingistä tulevaisuudessakin. Mutta kuinka kamalaa näille seuduille olisi ollut, jos lennot olisivat lakanneet?

Kolesteroli pannasta, otsikoi kollegani Susanne Björkholm Hesarin tiedesivuilla 13.7. Kuulemani mukaan tiedetoimitus sai melkoisesti palautetta sen lisäksi, mitä mielipidesivuilla julkaistiin. Olen Björkholmin kanssa ollut yleensä melkein kaikesta samoilla linjoilla, mutta tämä juttu oli mielestäni floppi.

Olen viime aikoina tutkaillut yleisen suhteellisuusteorian ja Newtonin gravitaatioteorian eroa. Yleinen suhteellisuusteoria on viimeisin sana painovoimasta: 90-vuotiaana se ei varsinaisesti ole tuore, mutta porskuttaa vieläkin, ja Newtonin yli 300 vuotta vanhaan teoriaan verrattuna suhteellisuusteoria on kovin nuorekas.

Ollessani ystävieni lapsen kahdeksanvuotispäivillä tämä halusi tietää miten mustat aukot kasvavat, ja esitti nipun kysymyksiä madonrei’istä. Mustien aukkojen kasvaminen onkin mielenkiintoinen tieteellinen kysymys, madonreikien merkitys todellisuuden kuvailussa sen sijaan on kyseenalainen.

Siirtyminen eri työpöydän ääreen Saint Louisiin, Montrealiin, Chicagoon, Annecyyn, Kööpenhaminaan ja tällä viikolla Lontooseen King’s Collegeen on helppoa, koska hiukkaskosmologian tutkimusyhteisö on lohdullisen samanlainen kaikkialla (joitain ominaispiirteitä toki on). Yksi syy tähän on se, että fysiikan tekeminen on vain heikosti kulttuurisidonnaista, ja yhteistyötä tehdään itsestäänselvästi rajojen yli. Toisaalta kun sopimukset ovat parivuotisia, niin ihmiset siirtyvät paikasta toiseen, ja samaa väkeä tapaa ympäriinsä. Monet toki lopulta palaavat kotimaahansa jos se on mahdollista, ja monessa maassa pysyvät työpaikat ovat enimmäkseen paikallissyntyisten hallussa, vaikka varhaisemmassa vaiheessa oleva tutkijakaarti onkin kirjavampaa.

Käytän kevään ja kesän aikana mahdollisuuttani vielä matkata vapaasti ja vierailen eri instituuteissa ennen kuin olen syyskuusta alkaen kiinni luennoissa Helsingissä.