13
 |
Toisessa valossa
Tuija Takala 5.12.2007 |
| Kansallinen perimä tuottamaan | |
Kommentoin äskettäin sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän loppuraporttia; ”Biopankit, yhteinen etu”. Se käsittelee ihmisperäisten näytekokoelmien hyödyntämistä. Ajatus hankkeen takana on, että olemassa olevat näytekokoelmat rekistereineen muodostavat merkittävän kansallisen pääoman, jonka tehokkaampi hyödyntäminen olisi meidän kaikkien etu sekä kansanterveydellisesti että -taloudellisesti. Yksilöitä koskevan biologis-lääketieteellisen tiedon käsittely herättää kuitenkin joukon eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa yksilön itsemääräämisoikeuteen sekä riskien ja hyötyjen oikeudenmukaiseen jakoon.
Erilaisten näytekokoelmien saattaminen yhtenäisen säätelyn ja hallinnon alle on monestakin syystä toivottavaa. Se helpottaa tutkijoiden toimintaa selkeyttämällä hyväksyttäviä toimintamalleja ja avaa laajat näytekokoelmat useampien tutkijoiden käyttöön. Työryhmän esittämän mallin mukaisesti se niin ikään mahdollistaa yksittäisten kansalaisten tiedonsaannin koskien heidän näytteitään ja niiden käyttöä tutkimustarkoituksissa.
Yksilön itsemääräämisoikeuteen liittyvät seikat tulevat erinomaisesti huomioitua työryhmän raportissa. Perustuen mm. suomalaisten yleiseen tutkimusmyönteisyyteen he esittävät, että olemassa olevien näytteiden siirtäminen biopankkeihin tapahtuisi niin sanotun ”oletetun suostumuksen” varassa, mutta että ihmisille tulisi siirrosta tiedottaa ja että he voisivat halutessaan myös vaatia näytteensä tai sen tunnistetietojen poistamista pankista. Tämä perustuu yleiseen tutkimuseettiseen ajatukseen siitä, että paitsi arvioida persoonaansa kohdistuvia riskejä, tutkimukseen osallistuvilla tulisi myös olla oikeus tehdä arvovalintoja sen suhteen minkälaisiin tutkimuksiin he haluavat osallistua. Lisäksi työryhmä esittää luopumista nykyisten vaatimusten mukaisesta yksityiskohtaiseen tietoon perustuvasta suostumuksesta biopankkien kohdalla. Ryhmä ehdottaa, että kerättäessä uusia näytteitä, näytteenantajat voisivat antaa laajemman suostumuksen biopankin yleisten toimintaperiaatteiden mukaisiin tutkimusprojekteihin. Biopankkien yhteydessä hyvin yksityiskohtaisen suostumuksen vaatiminen voidaan nähdä perusteettomana holhouksena, joten myös esityksen tämän kohdan voidaan nähdä lisäävän kansalaisten itsemääräämisoikeutta.
Millaisiksi suostumukseen ja sen peruuttamiseen liittyvät toimintamallit todellisuudessa muovautuvat sanelee sen kuinka eettinen malli käytännössä tulee olemaan. Esityksen mukaisena se näyttää paperilla, ainakin tällä hetkellä, näiltä osiltaan maailman eettisimmältä.
Esityksen kiistanalaisin teema lienee sen vaatimus julkisten ja yksityisten tutkimustahojen samanarvoisesta kohtelusta biopankkitoiminnassa. Tietoturvaan liittyvät riskit jäävät näytteenantajien, mahdollisesti miljoonien suomalaisten, kannettavaksi ja monet pankkijärjestelmän ylläpidosta ja hallinnoinnista syntyvät kulut palautuvat veronmaksajan maksettavaksi. Samaan aikaan hyödyt saattavat osin päätyä monikansallisen lääkeyrityksen osakkeenomistajien taskuun. Sikäli kun biopankkitoiminnan voidaan katsoa joskus tulevaisuudessa johtavan tutkimuksellisiin läpimurtoihin - sellaisiin joiden sovelluksia voidaan suoraan kansanterveydellisesti hyödyntää - riskien, kustannusten ja hyötyjen jakautuminen on jotakuinkin oikeudenmukaista. Mutta kaupallisten välikäsien mukaantulo tekee yhtälön monimutkaisemmaksi. Kotimaisten yritysten menetyksekäs tutkimustoiminta edistänee välillisesti kansantaloutta, jonka voidaan edelleen nähdä vaikuttavan positiivisesti kansalliseen hyvinvointiin, mutta jo tässä puhutaan varsin epäsuorasta yhteydestä - ellei sitten kyseessä ole julkisten ja yksityisten tahojen yhteistoiminta. Ulkomaisten tahojen kiinnostus tutkimustoiminnasta Suomessa tai suomalaisella materiaalilla saattaa toki nostaa kansallista itsetuntoamme, mutta kuinkahan paljon siitä kannattaa maksaa?
Laitetaan vaan kansallinen perimämme tuottamaan, mutta yritetäänkö varmistaa, että emme prosessissa loukkaa omaa itsemääräämisoikeuttamme emmekä lahjoita hyötyjä muille perusteettomasti tai suhteettoman halvalla?
11. joulukuuta 2007 kello 21.19
Mä (fysikaalisten tieteiden edustajana) en oikein ymmärtänyt ihan kaikkea: myydäänkö me (arjalaiset) omaa geeniperintöämme joillekin alempirotuisille (siis tuotos), eli onko kysymyksessä kaupallinen rodunjalostus? Bioetiikka on hieno sana, voisiko Tuija
sitä hieman selvittää (seuraavassa blogissaan, uudet ajatukset ovat mielestäni tervetulleita!).
12. joulukuuta 2007 kello 17.56
Tulisiko puhua biorekistereistä tai varastoista eikä biopankeista? Pankkihan on laitos, josta voi nostaa jotain, jos on saldoa. Esimerkiksi siemenpankista saa siemeniä. Saako biopankista näytteitä? Näytteet menevät lähinnä tutkijoille. Silloin se olisi lähinnä varasto, tai jos menee yrityksille, niin välityspalvelu. Rekisteriin yleensä vain tallennetaan ja sitten jotkut käyvät lukemassa rekisteristä jotain. Rekistereistä on lain mukaan saatava lista siellä olevista omista tiedoista.
13. joulukuuta 2007 kello 10.10
Voisiko tuon biopankin/-rekisterin “osakeyhtiöittää” tyyliin “jos olet rekisterissä olet osakas”? Ja jos iso lääkekorppis haluaa rekisterit käyttöönsä, sen pitää ostaa ne omilla osakkeillaan, jotka siirtyvät rekisterissä olevien henkilöiden omistukseen. Näin mahdollinen tuotto menisi suoraan oikeaan osoitteeseen. Tietysti silti tarvitaan näytteenantajien suostumus.
PS. Luin että Tiede-lehdestä, että Tuija Takala se pääsi Led Zeppelinin keikalle. Sinun pitää seuraavassa blogissa kertoa siitä kaikki
16. joulukuuta 2007 kello 12.21
Kiitokset Tutkija, Dredex ja Rani kommenteista!
Yritän lyhyesti vastata jotakin:
Tuotolla tarkoitin kirjoituksessani ihan perinteistä rahallista tuottoa – jos ja kun monikansallinen lääkeyhtiö tekee tutkimusta suomalaisilla näytteillä ja rekistereillä, tämä saattaa johtaa löytöihin joiden sovellukset (esimerkiksi uudet lääkkeet tai diagnoosimenetelmät) tuottavat taloudellista voittoa kyseiselle yritykselle.
Bioetiikka noin akateemisesti ottaen on monitieteinen projekti, jossa yhdistävänä tekijänä on tutkimuskohde: lääke- ja biotieteistä sekä näiden sovelluksista nousevat eettiset kysymykset. Bioetiikkaa voidaan lähestyä esimerkiksi empiirisin, historiallisin ja filosofisin menetelmin. Oma taustani on filosofiassa, joten olen ensisijaisesti kiinnostunut käsitteistä ja argumenteista joita bio- ja lääketieteen etiikasta puhuttaessa käytetään ja voidaan käyttää. Koetan selvittää tutkimusalaani tarkemmin tulevissa blogeissa.
Biopankkeja pohtineen työyhmän mukaan kyseessä olisi nimenomaan rekisteri siinä mielessä, että meistä kullakin olisi oikeus saada tietoa siitä missä mahdollisia näytteitämme säilytetään ja mihin tutkimuksiin niitä käytetään. Pankki on kieltämättä hieman outo termi. Tykkäsin sun välityspalvelustasi. Mites kömpelöhkö Â’bionäytteiden välitysrekisteriÂ’? Se yhdistäisi keskeisimmät elementit.
Jonkinlainen osakeyhtiöittäminen saattaisi hyvinkin auttaa tuottojen oikeudenmukaisessa jaossa. Olen itse hieman ajatellut olisiko mahdollista vaatia kaikkia pankin näytteillä työskenteleviä sekä tästä toiminnasta (suoraan) taloudellisesti hyötyviä ihmisiä luovuttamaan oman näytteensä ja terveystietonsa pankkiin. Tämä ei takaisi taloudellisten hyötyjen oikeudenmukaista jakoa mutta voisi auttaa varmistamaan, että esimerkiksi tietoturvaan liittyvät seikat otetaan pankin näytetietokantojen käyttäjien taholla vakavasti. … Ja seuraavan blogin otsikko on ”Kuolematon Jimmy Page”
17. joulukuuta 2007 kello 20.41
Kuulostaa oikeudenmukaiselta, että pankin käyttäjien on luovutettava myös omat näytteensä. Kaikki eivät välttämättä halua luovuttaa, joten ehkä he hakisivat jostain toisen palvelun…
Mutta tosiaan miten voin luottaa ettei näytteitäni leviteltäisi pitkin maailmaa? Entä mitä vaaraa siitä voisi koitua? Välitysrekisteri kuulostaa oikealta, joskaan ei yhtä turvalliselta kuin pankki. Pelkkä rekisteri tai bionäyterekisteri kuulostaa kohtuullisen turvalliselta, koska rekistereistä on lainsäädäntöä.
Mutta jos näytteiden luovuttajat eivät saa mitään, voi tulla pulaa luovuttajista. Mitäköhän verenluovutuksesta saa? Kupin kahvia? Siellä on ainakin näytteitä, joskaan ei kai rekisteröityjä.
9. heinäkuuta 2009 kello 20.50
Eihän tässä ole järjenhiventäkään mukana, jos luovuttajat jäävät nuolemaan näppejään. Sehän onkin hienoa, että luovuttajat antavat ilmaiseksi näytteensä, niiden pohjalta kehitetään uusi lääke ja nämä luovuttajat saavat mahdollisuuden ostaa uutta lääkettä kalliiseen hintaan.
Juttuhan menisi puhtaasti vain ja ainoastaan monikansallisille lääkefirmoille.