Laajenemisnopeutta ajan funktiona ei tiedeta tasmallisesti. Yksi syy on se, etta supernovien kirkkaus riippuu integroidusta laajenemisnopeudesta (tai oikeastaan integraalista yli termin 1/laajenemisnopeus). Laajenemisnopeuden selvittamiseksi pitaa siis derivoida (melko sotkuista) dataa, mika on epatarkkaa. (Sama patee muihinkin etaisyysmittauksiin, vaikkapa kosmisen mikroaaltotaustan kayttamiseen laajenemisnopeuden maarittamiseen.)

Talla hetkella laajenemisesta voidaan selvittaa kaksi parametria, vaikkapa nopeus ja kiihtyvyys, eika niistakaan jalkimmaista kovin hyvin. Kiihtyvyys ilmaistaan tavallisesti parametrilla q. Jos maailmankaikkeuden kokoa mittaava skaalatekija on a(t), niin q = - (a\’n toinen aikaderivaatta)*a/(a\’n ensimmainen aikaderivaatta)^2.

Negatiivinen q siis vastaa kiihtyvaa laajenemista. (Merkki maariteltiin silloin kun ajateltiin laajenemisen hidastuvan, valitettavasti.) Eksponentiaalisella laajenemisella olisi q=-1.

Karkeasti voidaan sanoa, etta q on noin valilla -0.3…-1.2. Laajeneminen saattaa siis olla jopa nopeampaa kuin eksponentiaalista.

Ai niin, korjaus edelliseen kommenttiini: kaukaisia supernovia on kylla mitattu myos Hubble Space Telescopesta, mutta suurin osa mittauksista on tehty maan pinnalta.

Kysymys ei ole erosta uusien ja vanhojen mittausten valilla. Eri supernovamittaukset ovat sopusoinnussa keskenaan (mittausten epatarkkuudet huomioon ottaen).

Kaukaisten supernovien kirkkaudet on mitattu maan pinnalta, ei satelliiteista.

Kiihtyva laajeneminen on tapahtunut viimeisten muutaman miljardin vuoden aikana.

Jos mittaustulokset ovat ehdottoman luotettavia ja vertailukelpoisia keskenään, niin onko mahdollista, että aurinkokunta on ajautunut linnunradassa johonkin pimeään liejuun tai avaruuspölysohjoon, joka vääristää (optisia-, mikroaalto-, ym.) mittaustuloksia ja jota ei jostain kumman syystä ole havaittu kaikilla hienoilla mittauslaitteilla? Tämä vaihtoehto taidettiin tyrmätä. Vaihtoehtoisesti, onko mahdollista, että maailmankaikkeuden kiihtyvä laajeneminen ei olekaan mikään uusi juttu, vaan että maailmaankaikkeus saattaa \’silloin tällöin\’ laajeta nopeammin (ainakin joissakin suunnissa) ja toisinaan taas hitaammin? Tämäkin kuulostaa utopistiselta ja laittaisi fysiikan teorioita uusiksi. Toisaalta ehkäpä nykyfysiikan teoriat tarvitsevatkin kunnollisen remontin, tai sitten ne avaruudessa köllivät avaruusteknologian ihmeet toimivat väärin: eipä olisi eka kerta, eikä varmaan viimeinenkään, kun avaruuskaukoputkia pitää korjata silmälaseilla. No, toivotaan parasta, että mittaustuloksille saadaan \’rauhanomainen\’ ratkaisu ja että aurinko ei ole maapalloineen rysähtämäisillään johonkin tuntemattomaan mustaan aukkoon.

Uusia ideoita keksitään ja kehitetään, mutta ehkä fysiikassa tarvitaan myös uusia matemaattisia malleja ja työkaluja sekä parempaa ja luotettavampaa (mittaus)teknologiaa. Ainakaan havaintoja ei pidä suoraan heittää roskakoriin ennen kuin on ymmärretty, mitä on tapahtunut tai jäänyt tapahtumatta. Joka tapauksessa lienee ilmeistä, että kosmologeilla riittää jatkossakin runsaasti työsarkaa ja ihmeteltävää - fysiikan lait eivät pystyneet poistamaan ihmeitä maailmasta; niitä löytyy aina uusia.

Laskuihin liittyvät oletukset tunnetaan hyvin. Niihin perehtyminen vie aikansa (ks. merkintä “Nerous ja auton kunnossapito”).

Kosmologinen punasiirtymä aiheutuu gravitaatiosta. Supernovien etäisyyksille oleellista on kirkkaus. Eräs mahdollisuus on, että kaukaiset supernovat ovat odotettua himmeämpiä siksi, että yleinen suhteellisuusteoria ei pädekään kosmologisilla etäisyyksillä.

Supernovat eivät ole standardikynttilöitä. Etäisyydenmääritykseen käytettävien tyypin Ia supernovien absoluuttinen kirkkaus vaihtelee supernovasta toiseen maksimissaan noin tekijällä 10.

Ydinkokeet eivät suinkaan ole kiellettyjä (Comprehensive Test Ban Treaty ei ole tullut voimaan, eivätkä sitä ole kaikki allekirjoittaneet ja ratifioineet). Viimeisin ydinkoe tehtiin vuonna 2006.

Simulaatiot mainitaan joskus kolmantena tiedonhankkimistapana teorian ja havaintojen lisäksi. Tämä kuvaa sitä, miten simulaatioita käytetään, mutta ne ovat kuitenkin vain keino tehdä monimutkaisia laskuja tietyn teorian
puitteissa. Simulaatioilla ei voi saada mitään informaatiota joka olisi teorian kanssa ristiriidassa, toisin kuin havainnoilla.