Kuka lieneekin ajatuksen ensimmäinen muotoilija, motto elää ja voi hyvin.

Tiedon vastaanottajankin pitäisi tarvittaessa osata vaatia selkeämpää ja sopivan yksityiskohtaista tietoa. Hänellä pitäisi tarvittaessa olla tarpeeksi rohkeutta todeta lakonisestikin: “En tajunnut”. Tiedonvälityksen ongelmana on monesti palautteen puute ja se, että tiedon vastaanottaja tuntee häpeää todetessaan itsensä uuden asian edessä \’tyhmäksi\’, eikä näin ollen uskalla kysyä asioiden perusteita ja \’itsestään selvyyksiä\’. Pätevyyden nimissä estetään ymmärrys.

Kaikkea ei välttämättä edes pysty kielen tai muutaman kuvan avulla selittämään selkeästi, vaikka halua olisikin. Miten taidehistoroitsija selittää ytimekkäästi ja kattavasti impressionistisen taidesuuntauksen? Riittääkö todeta, että taulut on maalattu niin kuin maalaaja olisi pahasti likinäköinen tai että hänellä olisi samentumaa silmissä ja lopultakin kyse on vain taitelijan vaikutelmasta? Osa tyylisuuntauksen edustajista rajattaisiin karkeasti pois, ja kaikki kuulijat eivät ymmärtäisi vertausta, koska he eivät ole koskaan olleet likinäköisiä tai kaihipotilaita tai koska he eivät ole koskaan edes nähneet. Miten selittää värejä - ne pitää nähdä ja kokea. Veikkaan, että samanlaisia ongelmia on myös fysiikassa, esimerkiksi säieteoriassa tai moniulotteisia avaruuksia käsittelevissä malleissa. Yhteinen kokemusmaailma puuttuu.

Täysin ummikoille ei voi kaikkea selittää, jos kieli on hukassa. Miten selittää lyhyesti modernin matematiikan hienouksia kuulijoille, jotka osaavat vain peruslaskutoimitukset, tai miten selittää helposti vieraan kielen vivahteita ja omaperäisiä sanontoja täysin kielitaidottomalle? Yhteinen kielioppi puuttuu, tai konteksti on väärä.

Tiedon perille meno riippuu myös esitystavasta, koska osa tiedonvälittäjistä on parempia puhujia, kun taas toiset luottavat kirjoittamiseen. Toisille tieto menee paremmin päähän korvien kautta ja toiset tarvitsevat silmiä. Suosittelen, että jos asia pitää esittää selkeästi, niin hyvät puhujat myös kirjoittaisivat tekstinsä ja lukisivat, että puhe etenee riittävän johdonmukaisesti. Toisaalta hyvien kirjoittajien kannattaisi lukea tekeleensä ääneen, ja kuulostella, että tyyli on oikea. Eduskuntahan on täynnä loistavia höpöttäjiä ja paasaajia, mutta heidän luomistaan lakipykälistä ei saa kirjoitettuna selvää tai sitten ne ovat täynnä porsaanmentäviä reikiä. Sama ongelma on varmaan muillakin itsensä markkinoijilla ja kaupparatsuilla olivatpa he yliopistojen professoreita tai pölynimurikauppaita. Ihmiset havainnoivat maailmaa eri tavoin.

Itse esimerkiksi haluaisin, että Suomen pankin ja valtiovarainministeriön virkamiehet ja tutkijat selittävät ja perustelevat tajuttavasti, mitä he tarkoittivat sillä, että kunnollisia palkankorotuksia ei voitu antaa korkeansuhdanteen, eikä taantumankaan, aikaan. Ei uponnut minun tajuntaani, vaikka ymmärränkin rahan päälle.

Miten muuten kirjoittaa ymmärrettävästi isoäidilleen, jos molemmat mummut ja mammat makaavat mullassa? Compris?