“On helppo ymmärtää, miksi kaikki tavallinen aine johtaa hidastuvaan laajenemiseen. Newtonin gravitaatioteorian mukaan massat vetävät toisiaan puoleensa. Maailmankaikkeutta voi verrata laajenevaan pölypilveen: sen osat vetävät toisiaan puoleensa ja jarruttavat laajenemista.”

Pitää paikkaansa, jos kyseessä on rajallinen avaruus. Mutta pitääkö, jos onkin kyse rajattomasta avaruudesta, kuten omamme? Tällöin mihin tahansa pisteeseen vaikuttava muun universumin aiheuttama gravitaatiovoima on tasan nolla, eli ei kai sen silloin pitäisi hidastaa myöskään laajenemista?

Vaikutusta alkaa olla, jos ajattelemme avaruuden olevan neliulotteisen avaruuden kolmiulotteinen pinta. Tällöin vaikutus ei kuitenkaan tule suoraan Newtonin kaavoista, vaan etäisyydessä tulee ottaa huomioon \’pallon\’ kaareva pinta.

Oma kysymykseni vuosien takaisesta maailmankaikkeuden pohdiskelusta on tiivistynyt yhteen (riittävän isoon!) kysymykseen - riippumatta supistuuko vai laajeneeko kaikkeutemme: missä kaikkeutemme ylipäätään “kelluu”; mihin se liittyy; onko se osa kaikkeuksien kaikkeutta, vai onko kaikkeutemme ainutlaatuinen. Kysymykset ovat filosofisia, mutta niihin saatanee vastaus teoreettisen fysiikan menetelmin vähän kerrallaan, ehkä nytkin jotain lisää ja ehkäpä joskus saadaan tyhjentävä selitys tälle ihmeellemme! Nyt käsitys näistä kysymyksistä perustuu enemmän ja vähemmän pelkkiin uskomuksiin ja fiktiivisiin spekulaatioihin sekä \’mututuntumaan\’. Oma mutuni on, että jossain kellumme ja johonkin kokonaisuuteen kaikkeutemme kuuluu - mutta mihin, ja että kaikkeutemme ja sen sisältämä aine on syntynyt, eli muodostanut aina uuden kaikkeuden aineen ikuisen kierron kautta ikiaikaisesti alkuräjähtämällä yhä uudelleen ja uudelleen käsittämättömien aikajaksojen kuluessa.

Onko Syksyllä vastauksia näin filosofiselta näkökulmalta?

Tämä mahdollisuus kuuluu vaihtoehdon kolme alle: pyörimisliike edellyttää sitä, että maailmankaikkeus ei ole samanlainen kaikissa suunnissa.

Pyöriminen toki vaikuttaa kiihtyvyyteen positiivisesti. Galakseissa ja galaksiryppäissä pyöriminen on tärkeää (pyöriminen kumoaa gravitaation puoleensavetävän osuuden, niin että rakenteet eivät romahda).

Isommassa mittakaavassa pyörimisellä tuskin on merkitystä, koska galaksien osuus tilavuudesta on pieni, ja tyhjät laajenevat alueet eivät juurikaan pyöri. (Lisäksi galaksit pyörivät kaikkiin suuntiin yhtä paljon, niin että kun ottaa tarpeeksi monta galaksia, kokonaispyöriminen on pieni. Isot alueet eivät pyöri kokonaisuutena.)

Jos näkyvä maailmankaikkeus pyörisi merkittävästi, niin se näkyisi kosmisessa mikroaaltotaustassa. (Karkeasti, mikroaalloissa taivaalla näkyisi spiraali ympäri kiertosuunnan.) Asiaa on tutkittu, ja suurin mahdollinen pyörimisen määrä on noin satatuhatta kertaa liian pieni selittämään kiihtyvää laajenemista.

Asiaa kenties havainnollistaa se, etta tavallista ainetta ja tyhjön energiaa sisältävän tasaisen maailmankaikkeuden kiihtyvyys on verrannollinen tekijään

- (tavallisen aineen energiatiheys) + 2*(tyhjön energiatiheys) .

Tyhjön energiatiheys on vakio, ja tavallisen aineen energiatiheys on kääntäen verrannollinen tilavuuteen, eli a^(-3), eli (1+z)^3. Energiatiheyksien suhde on tällä hetkellä noin 1:3, tyhjön energiaa on kolminkertainen määrä. Mikroaaltotaustan muodostumisen aikaan suhde oli noin 1:10^(-9), kevyiden alkuaineiden synnyn aikaan noin 1:10^(-30), ja tulevaisuudessa se kasvaa rajatta. Elämme siis hyvin erikoislaatuisena aikana. (Olettaen siis, että tämä malli pitäisi paikkansa.)