19
 |
Toisessa valossa
Tuija Takala 19.3.2008 |
| Keinokohdulla tasa-arvoa? | |
Koskapa olen juuri saaanut valmiiksi näitä teemoja käsittelevän artikkelin ”Human before sex? Ectogenesis as a way to equality” tulevaisuuden lisääntymisteknologioita koskevaan kirjaan, ajattelin näin tasa-arvon päivän päättyessä herätellä ajatuksia keinokohduista ja niiden vaikutuksesta tasa-arvoon. Minulta tilattiin kirjaan provokatiivinen artikkeli ja sellaisen kirjoitin. Valitettavasti en voi blogissa kaikkia asiaan liittyviä teemoja ja argumenttaja tarkastella, mutta tässäpä jonkinlainen lyhennelmä joistakin keskeisistä teemoista:
Vuonna 1970 kanadalainen feministi Shulamith Firestone julkaisi mielipiteitä jyrkästi jakavan teoksensa The Dialectic of Sex, jossa hän kuuluisiksi tullein kielikuvin kyseenalaisti äitiyden ihanuuden: ”pregnancy is barbaric” ja ”itÂ’s like shitting a pumpkin”. Teoreettisesti eräs Firestonen keskeinen teesi oli, että miesvaltainen yhteiskunta kykenee pitämään naisia alistetussa asemassa naisten lisääntymiseen liittyvien biologisten ominaisuuksien vuoksi ja ennen kuin tämä taakka saadaan pois, todellinen tasa-arvo ei ole mahdollista. Hän näki keinokohdun tienä tasa-arvoon. Vaikka en kaikkia Firestonen kirjassaan esittämiä ajatuksia jaakaan, olisin taipuvainen olemaan hänen kanssaan samoilla linjoilla tässä asiassa.
Tarkoitan keinokohdulla tässä kirjoituksessa ruumiin ulkoista kohdun korviketta, jossa hedelmöittynyt munasolu kehittyy läpi sikiön kehitysvaiheiden aina siihen saakka kunnes uusi ihmisolento kykenee selviytymään ilman kohdun tai sen korvikkeen tuomia kehityksen edellytyksiä. Firestonen kirjoittaessa teostaan keinokohdun todellisuus oli vielä kaukana, mutta nykytietämyksen valossa, riippuen hieman lähteestä, lopullinen läpimurto tapahtunee seuraavalla vuosikymmenellä. Keskosia kyetään pitämään hengissä yhä pienempinä, eikä elämän alkuunsaattaminen koeputkessakaan ole vaikeaa. Sikiötutkimukseen liittyvien rajoitusten vuoksi sikiökehityksen alkupää viikon kaksi jälkeen on edelleen vähemmän tunnettu, mutta myös tällä puolella tietomme lisääntyy jatkuvasti.
Firestonen esittämästä ajatuksesta keskustellaan edelleen ja näkemyserot keinokohdun toivottavuudesta jakavat jyrkästi tasa-arvosta kiinnostuneiden leirejä. Karkeasti ottaen kysymys on siitä, nähdäänkö mahdollisuus luopua perinteisestä raskaudesta vapautuksena vai uhkana. Niille, joille keinokohtu näyttäytyy uhkana, se haastaa ensisijaisesti naiseuden, mutta joidenkin mukaan koko naissukupuolten. Näiden kriitikoiden mukaan, mikäli naisia ei enää tarvittaisi lasten kantajina ja synnyttäjinä, miesvaltainen yhteiskunta saattaisi pyrkiä hankkiutumaan kokonaan eroon naisista. Tätä vastaan on esitetty monenlaisia argumentteja, joista ehkä voimakkaimmin esille nousee näkemys siitä, että kohdun omaavilla ihmishenkilöillä on muutakin tarjottavaa ihmiskunnalle kuin äitiys. Edelleen voidaan ajatella, että mikäli Firestone on oikeassa ja naisten alisteista asemaa on kyetty ylläpitämään heidän lisääntymiseen liittyvän roolinsa perusteella, tuon roolin lakkauttaminen (välttämättömänä instituutiona) veisi pohjaa epätasa-arvoiselta kohtelulta sinänsä.
Henkilökohtaisesti en näe keinokohtua – jos ja kun se voidaan toteuttaa turvallisesti – uhkana vaan ennen kaikkea mahdollisuutena; mahdollisuutena aitoon ihmisten väliseen tasa-arvoon. Historian alkuhämäristä naaraspuoliset ihmiset ovat kantaneet lapsia yhdeksisen kuukautta, synnyttäneet, imettäneet ja useimmissa tapauksissa myös kantaneet päävastuun lasten kasvatuksesta ja hoidosta. Ehkäisyvälineiden kehittyminen, abortin laillistaminen ja yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen ovat kasvattaneet naisten mahdollisuuksia päättää omasta kehostaan ja sen tehtävistä, mutta viime kädessä äitiys on kuitenkin ollut naisten homma. Naispuoliset olennot on nähty äiteinä tai vähintäänkin potentiaalisina sellaisina. Tällainen yksioikoinen tehtäväjako biologisen sukupuolen perusteella on kuitenkin tehnyt monista väliinputoajia. Pieni osa ihmisistä syntyy omaten sekä miehille että naisille kuuluvia sukupuolielimiä, eivätkä he mahdu yksiselitteisesti sen paremmin miehen kun naisenkaan malliin. Vanhakantaisen kaksijaon riittämättömyys tulee vieläkin selvemmin esille kun miettii niitä monenkirjavia sukupuolirooleja, joita ihmisillä sosiaalisina olentoina on. Lisäksi äitiyden näkeminen jonkinlaisena naiseuden täydellistymisenä lisää niiden tuskaa, jotka syystä tai toisesta eivät kykene tuota roolia toteuttamaan. Eivätkä kaikki halua tai näe tarpeelliseksi lisääntyä. Mikäli välttämätön yhteys kohdun ja ”äitiyden” väliltä poistuisi, tekisi se monille helpommaksi ottaa oma yksilöllinen paikkansa maailmassa.
Ja keinokohtu lisäisi tietenkin myös miesten lisääntymiseen liittyviä oikeuksia. Maissa, joissa naisten ruumiillista koskemattomuutta kunnioitetaan, miehen oikeus päättää lisääntymisestä lakkaa useimmiten jo hieman ennen hedelmöittymistä. Päätökset koskevat tämän jälkeen naisen ruumista, ja tämä antaa naiselle ensisijaisen oikeuden päättää lapsesta raskausaikana. Monen isien oikeuksia ajavan mielestä tämä vaikuttaa perusteettomasti vielä paljon myöhemminkin esimerkiksi huoltajuuskiistoissa. Mikäli sikiö kehittyisi, tai voisi kehittyä, naisen kohdun ulkopuolella, perinteinen malli äidin ensisijaisesti päätösvallasta täytyisi ajatella uudelleen. Tällä ajatuksella on luonnollisesti vastustajansa. Jo nyt laillisia ja eettisiä ongelmia syntyy kun hedelmöityshoitoja varten pakkaseen tuotettujen sukusolujen tai hedelmöitettyjen munasolujen käytöstä syntyy kiistaa. Kokonaan uusia ulottuvuuksia avaisi ajoittain esitetty ajatus sikiön kehityksestä ihmisruumiissa, jossa ei ole kohtua. Mikäli keinot tähän löydettäisiin se mahdollistaisi ”raskauden” kaikille. Luonnollinen raskaus, joka ei – mikäli kaikki sujuu hyvin – tarvitse keinotekoisia väliintuloja, jäisi toki tässäkin maailmassa kohdullisten naispuolisten olentojen yksinoikeudeksi (jos se oikeutena halutaan nähdä).
Minä näkisin mielelläni maailman jossa me olisimme kaikki ensisijaisesti ihmisiä ja jossa me olisimme myös lisääntymisen suhteen nousseet sosiaalisen evoluution tasolle. Vanhemman roolin – sosiaalisen, geneettisen tai biologisen – me voisimme valita sellaisena kuin, ja silloin kun, se on osa meidän omaa ihmisyyttämme. Minusta tämä olisi tasa-arvoa.
20. maaliskuuta 2008 kello 15.47
Nyt mennään asian viereen, mutta….tuo spekulointi keinokohdun mahdollisuudella tarjoa mielestäni mielenkiintoisia välineitä ylipäänsä pohtia “tavalliseenkin” lisääntymiseen liittyviä oikeus- ja vastuukysymyksiä. Niitä ehkä käsitellään tekstissä mainitussa teoksessa tai varmaan ainakin muualla kirjallisuudessa mutta empä maallikkona ole lukenut
Mihin perustuu esim. vastuu huolehtia lapsesta? Onko kyse jossain määrin perimästä? Vai onko kyse vain siitä että on päättänyt “hankkia” lapsen tai muuten “aiheuttanut” lapsen syntymän jne..
Keinokohtuhan asettaa näitäkin asioita jossain määrin uuteen valoon: esim. äiti haluaa, että keinokohturaskaus keskeytetään mutta kohtu onkin isän hallussa ja tämä haluaa lapsen syntyvän…
tai periaatteessahan voidaan ajatella, että keinokohturaskaus saatetaan alulle kahden ihmisen sukusoluista näiden tietämättäkin jne jne…
Mitä itse asiassa on se vanhemmuus, johon tänä päivänä liitämme erilaisia vastuita jne..
21. maaliskuuta 2008 kello 22.21
Kyllähän tällaistakin huuhaata voi kirjoitella,kun jostain saa liksaa elääkseen. Varmaankin veronmaksajilta.
23. maaliskuuta 2008 kello 18.44
Keinokohtu - onpa hieno juttu, kun se toteutuu!
24. maaliskuuta 2008 kello 12.50
Anteeksi offtopic, mutta pisti ärsyttämään Ukin viesti. Taitaa olla katkeruutta ilmassa kun nainen menestyy ja ottaa rohkeasti kantaa. Yhteiskunta muuttuu, olisiko Ukki sinunkin aika harkita samaa?
24. maaliskuuta 2008 kello 20.37
Tuija hyvä,
Lääkärinä, obstetrikkona, naisena ja äitinä kirjoituksesi on todella pelottavaa ja jopa repulsiivista luettavaa. Olen erittäin hämmentynyt sen johdosta. Kuinka älykäs ja koulutettu ihminen voi nähdä raskauden ja synnyttämisen ainoastaan negatiivisena asiana? Kuinka keinokohtulisääntyminen voidaan mieltää paremmaksi kuin normaali, luonnollinen raskaus? Jokaisella on toki oikeus mielipiteisiinsä. Toivonkin vilpittömästi, että kirjoituksesi on vain ja ainoastaan provokatiivista filosofista pohdiskelua.
Aktiivisesti gynekologian alalla tutkimusta tekevänä voin kertoa, ettei keinokohtuja ihan vielä seuraavalla vuosikymmenellä tai edes vuosisadalla tulla kaupasta hakemaan — jos koskaan. Ihmis(nais)et tulevat tulevaisuudessakin synnyttämään omat lapsensa.
Biologisen vanhemmuuden, synnyttämisen ja raskauden kiertäminen on todellisuutta tänäkin päivänä, ja sen mahdollistaa adoptio.
Jäin pohtimaan, että näiden Shulamith Firestonen ja sinun argumenttiesi mukaan tuskin pelkkä lanseeramasi keinokohtu tekisi kuitenkaan maailmasta absoluuttisesti tasa-arvoista paikkaa. Ehkäpä sinun pitäisikin seuraavaksi ryhtyä masinoimaan jonkinlaista androgyynista ihmiskloonia, jotta kaikki biologiset sukupuolierot saadaan eliminoitua?
Dr and Mrs McDreamy
25. maaliskuuta 2008 kello 1.29
Eikö kohdun vuokraus ole jo nykyäänkin mahdollista? Kun maksaa tarpeeksi rahaa kehitysmaasta palkatulle halpaäidille, niin ei tarvitse itse synnyttää. Toivottavasti yhteiskunta ei vain ala rahoittamaan Kela-korvauksilla tai sosiaaliturvalla keinokohtuilua, jos varsinaisella äidillä ei ole mitään vakavia synnytyksen estäviä sairauksia, kuten halvausta, AIDSia tai alholi-, tupakka- tai huumeriippuvuutta. Hoidetaan ensin oikeat taudit ja sairaudet ja vasta lopuksi, jos rahaa on jäljellä aivan tolkuttomasti, kalliit keinokohtuilut ja kauneusleikkaukset.
Jos äiti käyttää keinokohtua, niin mahtaako hän kiintyä jälkeläiseensä samalla tavalla kuin normaalissa raskaudessa? Auttavatko raskauden aikana erittyvät hormonit ja muut kemialliset yhdisteet sekä fyysinen läheisyys lapseen pysyvämmän äiti-lapsisuhteen synnyssä? Entä keinokohtuvauva, kiintyykö hän äitiinsä tai mihinkään ihmiseen yhtä läheisesti kuin normaalisti syntynyt vauva? Sikiöhän aistii kohdussa ollessaan äitinsä sydämen lyönnit, suoliston murinan ja mahdollisesti jopa tämän äänen. Keinokohdun pitäisi ainakin pystyä simuloimaan oikeaa äitiä mahdollisimman tarkasti. Pelkäänpä vain, että keinokohdussa kasvanut lapsi on paljon etäisempi vanhemmilleen. Hän on vain jossain pimeässä kaapissa tai purkissa elellyt, vieras vauva. Tällainen lapsi on ehkä helpompi hylätä, tai vaikkapa antaa adoptoitavaksi. Keinosynnytetylle lapselle kannattanee samalla hankkia keinoäiti eli englantilaistyylinen nanny keinoimettejäksi. Mahtaako keinoraskauden kokeneella äidillä rintamaitoa riittääkään?
Lääketieteellisesti voi tietenkin olla paljon turvallisempaa sekä äidille että lapselle, että lapsi syntyy keinokohdussa. Suurikokoisen lapsen synnytyshän on tietenkin valtava rasite sekä äidille että lapselle. Keinokohdussa kasvaneelle sikiölle voitaneen paremmin taata sopivat ravinteet, kasvun edellytykset ja mahdolliset geenihoidot. Helmikuun Scientific American -lehdessä oli artikkeli mikrokimerismistä, eli siitä, miten raskaana olevan äidin ja hänen sikiönsä välillä saattaa tapahtua vieraiden solujen vaihtoa. Siis sikiöön saattaa siirtyä äidin kehossa olevia soluja (äidin omia soluja, isoäitien soluja, aiempien lapsien soluja, elinsiirtojen mukana tulleita soluja), jotka - varsinkin kantasolut - selviävät lapsessa vuosikausia ja kenties koko hänen elinaikansa. Vastaavasti sikiöstä voi siirtyä soluja äitiin. Koska kyseessä on kuitenkin omalle elimistölle vieraista soluista, niin mikrokimerismistä on tähän mennessä havaittu useammin olevan enemmän haittaa (syöpäsolut, autoimmuunitaudit) kuin hyötyä.
26. maaliskuuta 2008 kello 9.27
En pidä tuosta ajatuksesta. Minusta olisi tärkeämpää adobtoida jo syntyviä lapsia, joita kuolee päivittäin kun heillä ei ole ketään joka heistä huolehtisi.
Menee ihmisen elämä kyllä melkoisen keinotekoiseksi kun syntymäpaikkakin olisi keinokohtu, huhhuh. Kohta ihmiset tehdään varmaan roboteiksi jotta välttyisivät kaikilta sairauksilta ja eläisivät ikuisesti.
26. maaliskuuta 2008 kello 10.13
Käsittelet aiheita niin moniulotteisesti ja pohtien mahdollisuuksia todellisina. Jokaisessa kirjoituksessa on jotain, mihin voi yhtyä ja jotain, mikä saa aikaan vasta-argumenttejä. Juuri niin kuin pitääkin.
26. maaliskuuta 2008 kello 11.09
On mielenkiintoista nähdä miten erityisesti tieteessä yritetään hävittää naiseuden ja mieheyden selkeät rajat. Mielestäni se on tosi hyvä asia, koska niin monet ihmiset liittävät esim. naiseen stereotyyppisiä oletuksia tasolla, \’nainen kiltimpi ja ymmärtäväisempi kuin mies\’ yms. Olisi parempi jos ihmiset näkisivät naisenkin(kin) “vain” ihmisenä, joita on erilaisia ja joita ei voi luokitella samaan lokerikkoon. Olen varma, että jos tämä juttu julkaistaisiin esim. hesarissa se voisi saada vastustusta ja siitä näkee kuinka hätääntyneitä jotkut ihmiset ovat kun he eivät voi luottaa siihen että esim. “pojat ovat ovat poikia” tai muihin vanhoihin ajatuspinttymiin, jotka hallitsevat heitä ja joita pitävät totena (!)
Jos tämä keinokohtu toteutuu, toivon, että naisia arvostettaisiin enemmän ja heitä pidettäisiin muinakin kuin vain synnytyskoneina samoin kuin miehiin voisi liittää ns. feminiinisempiä piirteitä ilman että mies leimaantuisi heti homoksi tai muten vain “huonommaksi” ihmiseksi.
“Mrs Mc Dreamy”: Mielestäni on kammottavaa, että synnyttämisen pitämistä negatiivisena tarkoittaisi että ihminen on tyhmä! Ja että on muka “älykästä” suosia perinteistä raskautta, joka on toisinaan saatettu alkuun vastoin naisen tahtoa, esim. raiskauksena. Ihan kuin koulutus muka saisi naiset hankkimaan lapsia, se menee kyllä ihan päinvastoin.
Saisi muuten olla isompi tämä vastaustila, hieman hankala kirjoittaa näin pieneen laatikkoon varsinkin kun tulee enemmän tekstiä.
26. maaliskuuta 2008 kello 16.33
Takala on (englantilaisten veronmaksajien rahoilla) osunut selvästi hyvin arkaan paikkaan (repulsiivinen on muuten suomeksi vastenmielinen). Miehenä hänen kirjoituksensa ei minun maailmaani juuri vavisuta. Mutta minä olenkin etuoikeutettu keskiluokkainen, keski-ikäinen akateemisesti koulutettu heteromies, jonka identiteetti tai ihmisyys yleensä ei ole ensisijaisesti sidoksissa vanhemmuuteen. Miehillä on etuoikeus valita identiteettinsä ja persoonansa perustukset mielensä mukaan. Jos nuori mies ilmoittaa, ettei hän halua lapsia tai perhettä vaan keskittyy elämässään työhön, harrastuksiin ja muihin ihmissuhteisiin, siihen ei yleensä sen kummemmin reagoida. Nuoren naisen kohdalla tilanne on toinen. Naiset kasvatetaan yhä edelleen ensisijaisesti äideiksi. Jos he tieten tahtoen haluavat välttää tämän roolin ja kokemuksen, heidät leimataan helposti itsekkäiksi, itsekeskeisiksi, koviksi, nautinnonhaluisiksi ja ties miksi sellaisiksi, joiksi hyvä Jumala ei heitä tarkoittanut. Minusta Takalan kirjoituksen tärkein pointti tätä hetkeä ajatellen on nimenomaan sukupuoliroolien merkityksessä ja sisällössä. Onko nainen nainen sanan varsinaisessa merkityksessä vasta synnytettyään ja kasvatettuaan lapsia? Jos Takalan kirjoitus herättää voimakkaita vastenmielisyyden tunteita, olisi ehkä syytä kunkin kohdallaan miettiä mistä moinen reaktio johtuu. Miksi ajatus keinokohdusta on niin kovin uhkaava? Miksi nimenomaan naiset kokevat sen niin uhkaavana? Minusta edelliset kommentit ovat hÃeman samankaltaisia reaktioita kuin mitä taannoin syntyi taidepkläjäyksestä, jossa vanha ystävämme C.G.E. Mannerheim kuvattiin homona. Miksi moisesta pitäisi hermostua? Homofoobisella nationalistilla tietysti on paljonkin syitä hermostua moisesta, mutta toisaalta meillä muilla taas on paljon syitä hermostua hänen kahdesta ideologisesta perustuksestaan: nationalismista ja homofobiasta.
Oli miten oli, lääketiede on omistautunut tekemään elämästämme yhä epäluonnollisempaa. En tiedä milloin lapsia voisi oikeasti ruveta hautomaan keinotekoisesti, mutta ajatus ei tunnu mitenkään scifiltä. Kai asiasta on hyvä keskustella asiallisesti ja avoimesti tässä vaiheessa mieluummin kuin kieltäytyä kohtaamasta älyllisesti ja emotionaalisesti hankalia kysymyksiä.
26. maaliskuuta 2008 kello 20.38
Hei!
Mahtava aihe! Ensimmäisenä mieleen heräsi ajatus tieteiselokuvasta, jossa yksi ihminen/ organisaatio synnyttää tuhansia ihmisiä ja kouluttaa heitä omaan palvelukseensa. Vaikka tiedän, että tälläinen visio kuulostaa mahdottomalta niin on myönnettävä, että tälläinen keinokohtu antaa siihen mahdollisuuden. Tavallaan yhdyn ajatukseen, että keinokohtu tekee naisen tarpeettomaksi. Tai ehkä tarkemmin sanottuna se tekee NAISEUDEN tarpeettomaksi. Eli se ei pyyhi pois naisten tarvetta yksilönä vaan poistaa rajoituksen jonka naisen mukanaolo lisääntymisprosessissa tuo mukanaan. Onhan tämä tietenkin vain äärimmäinen kauhuskenaario, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Puhutte artikkelissanne tasa-arvon lisääntymisestä. Itse näen asian toisin. Kyse ei ole tasa-arvosta vaan miehisten arvojen vahvistamisesta. Eihän keinokohtu millään tavalla vahvista naissukupuolen arvoa vaan ennemminkin tekee naisista enemmän miesten kaltaisia. Toisaalta jos miehen elämä naisen elämään verrattuna on parempaa, niin kyllähän se sitten antaa naiselle tasa-arvoisen aseman. Kun ennen mies saattoi olla muualla synnytyksen aikana, niin tulevaisuudessa vanhemmat voivat tehdä sen yhdessä. Jos ennen työnantaja saattaa vaatia miestä olemaan töissä koko vaimon raskauden ajan ja mahdollisesti vielä synnytyksenkin ajan, niin tulevaisuudessa hän voi tehdä saman myös naiselle. Herää siis kysymys. Onko tasa-arvo aina hyväksi? Se kyllä tuo vapautta, mutta olisiko eettisesti mielekkäämpää tasoittaa vastuun kantoa?
Maailma kuitenkin kehittyy ja uskon, että keinokohdun toteutuminen on vain ajan kysymys. Jos se pystytään kuvittelemaan teoriassa niin ennemmin tai myöhemmin se pystytään myös toteuttamaan ja silloin se myös toteutetaan. Kehitys on väistämätöntä ja aina löytyy joku jolle etiikka ei ole este.Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
27. maaliskuuta 2008 kello 0.06
Olipa teksti - provosointi ainakin tuntui onnistuneen sangen hyvin. Erikoinen konsepti tuo “tasa-arvo”; yhä enenevässä määrin se tuntuu tarkoittavan samankaltaistamista. Tänään joku näkee kohdun “epätasa-arvoisuuden” aiheuttajana, huomenna pituuserot ja niin edelleen - onko mitään edellytystä lopettaa tätä “tasa-arvon” tavoittelua ennen kuin jokainen objekti on identtinen muiden kanssa, tai on vain yksi sukupuoli? Ja hienona loppuhuipennuksenahan olisi, että sen sijaan että maailma koostuisi mitä erilaisimmista taidoista, tiedoista ja kyvyistä, olisi jäljellä vain identtistä massaa.
Ja “tasa-arvon” käsittelyssä on usein jollain tavalla näkyvissä hyvin mielenkiintoinen näkökulma siitä, mitä ovat “tasa-arvoisen” yksilön ominaisuudet. Keinokohtu-ideassa on nähtävästi ihanteena, että yksilön ei tarvitsisi kantaa jälkeläisiään. Toisaalta ihanteena voisi olla, että molemmilla sukupuolilla on mahdollisuus kantaa jälkeläisiä. Onko siis ihanteena “miehiset” ominaisuudet(ei “tarvitse” kantaa jälkeläisiä) vai “naiselliset” ominaisuudet(voi kantaa jälkeläisiä). Eli onko tällainen “tasa-arvon” tavoittelu sitä, että yritetään tehdä naisista riittävän “miehisiä”? Eli sen sijaan, että pyritään poistamaan eriarvoisuuden syy, lakaistaan se maton alle ja mukaudutaan ongelmaan. Vai onko ihanteena sitten se, että kaikilla on samat “vanhemmuusvaihtoehdot”(sosiaalinen, geneettinen, biologinen) - vai olisiko sama kysyä suoraan, että halutaanko sukupuolista eroon kokonaan?
Ja muutenkin tuo koko “tasa-arvon” käsite ei ole aivan yksinkertainen, sillä pelkästään se, että on olemassa erilaisia asioita tekee maailmasta lähtökohtaisesti tietyllätapaa “epätasa-arvoisen”.
27. maaliskuuta 2008 kello 3.37
Minkä teknologia mahdollistaa, sen ihmiset ja insinöörit toteuttavat. Siksi en epäile, että keinokohtukin on joskus totta nykyisenkaltaisessa luonnosta vieraantuneessa, epätodellisessa tositeeveemaailmassa. Voin kuvitella, että varakkaat, trenditietoiset uranaiset Euroopassa ja Amerikassa ottavat keinokohdun käyttöönsä, koska oma aika ei riitä synnytykseen ja koska kauneus kärsisi. Lisäksi uraohjuspariskunta voisi talletella geenejään munasiemenpankkeihin ja kasvattaa ruumiillista pääomaansa joskus eläkeiässä, kun tavanomainen raskaaksi tuleminen on vaikeampaa. Amerikassa tyylitietoiset perheet varmaankin synnytyttävät lemmikkimarsunsa poikasetkin keinokohdussa, jotta elukkaparka ei kituisi liikaa.
Jos resurssit riittävät rakentamaan miljoonia keinokohtuja, niin väestöräjähdysalueilla voidaan turvautua lisääntymisen pakkosäännöstelyyn keinokohtujen avulla: kielletään normaalit raskaudet ja sallitaan yksi keinokohtusynnytys per pariskunta. Tai sitten väestö räjähtää entistä enemmän: tehtaillaan normaalit kymmenen lasta perinteisin keinoin ja bonuksena pari ylimääräistä keinokohdun avulla.
Jos tulevaisuudessa suurin osa raskauksista tapahtuu keinokohduissa, voi seurata kiinnostavia ongelmia: Ehkäpä evoluutio muokkaa ihmisvauvasta entistä suuripäisemmän, ja kun jonkin maailmanlaajuisen luonnonkatastrofin ihmispopulaatioon raivaamia jälkiä yritetään korjailla alkukantaisin raskauksin, eivät synnytykset enää onnistukaan ilman keisarileikkausta.
Keinokohdun perustelu tasa-arvolla kuulostaa epäilyttävältä. Ihminen on biologinen olento siinä kuin mikä tahansa muukin nisäkäs, eikä luontoa pitäisi yrittää liikaa saastuttaa teknouskolla ja radikaaleilla humanismiaatteilla. Ainakin länsimaissa naiset lienevät varsin tasa-arvoisia. Saattaapa joku nainen olla tasa-arvoisempikin kuin vastaavanlainen mies. Varsinkin Suomi on (sukupuoli)tasa-arvon huippumaa: Täällähän ei useinkaan eroteta naisia ja miehiä shiiksi tai hiiksi, hunniksi tai hanniksi, eikä kuu kuulu naisella tai aurinko miehelle kuten joidenkin muiden maiden kielissä. Lisäksi naiset kiroilevat, juovat viinaa ja tupakoivat siinä missä miehetkin. Tasa-arvoa kannattaakin parantaa ensin muista kohtuuttomuuksista, kuten sukupuolivinoutuneista asevelvollisuussäännöksistä ja opiskelupaikkojen mies- tai naiskiintiöistä.
Jos taas keinokohdulla yritetään levittää tasa-arvoa ympäri maailman, niin siitä voi seurata entistä pahempaa epätasa-arvoa. Voi vain kuvitella, mitä tapahtuisi, jos keinokohtu otettaisiin käyttöön miesten kontrolloimassa totalitaarisessa, vainoharhaisessa yhteiskunnassa. Naiset todennäköisesti silvottaisiin niin, että luonnollinen raskaus on täysin mahdotonta ja ainoa tapa hankkia lapsia olisi keinokohtu. Tällöin öljymiljonäärit voisivat olla melko varmoja, että tuleva perillinen on oma eikä naapurin. Vaikka ottaisikin huomioon tällaiset uhkakuvat, niin on kiinnostavaa, että jotkut tasa-arvoilijat pelkäävät keinokohdun mahdollistavan \’täysmiehisen\’ naisista steriloidun maailman. Varmasti naisia kaivattaisiin edelleenkin etelän haaremeihin. Joskushan pohdittiin samaan tapaan, että naiset voivat vapauttaa itsensä miehistä, kun munasoluista pystytään luomaan alkioita ilman miesten apua. Silloinkin muutama liikaviihteellistynyt naispolo väitti edelleen tarvitsevansa miehiä huvileluikseen. Kukapa nykyisin kestäisi sadan vuoden tylsyyttä.
Nykyisin tietoa jaetaan niin monesta tuutista niin paljon, että monikaan ei enää ota mihinkään kantaa ilman kunnon provosointia. Jos budjetin tekijät toteavat, että vanhustenhoito kaipaa satamiljoonaa, mutta ministerien ilmaiset viinatarjoilut kaipaavat rahoitusta kipeämmin, niin harva vaivautuu kommentoimaan. Jos sen sijaan todetaan, että vanhustenhoito kaipaa satamiljoonaa kuten kansanedustajien viinakestityksetkin ja että ongelma ratkaistaan pakkomyymällä puolet vauvoista adoptiolapsiksi ulkomaille ja lisäksi vähentämällä lapsilisärahoja 20 euroa, niin johan alkavat hälytyskeskusten puhelimet soida kuumina. Lukemalla provosoiviin artikkeleihin kirjoitettuja vastineita oppii paljon tällä pallolla pyörivistä muista kanssamatkustajista. Ja bioetikkakin kuulostaa entistä kiinnostavammalta tieteenalalta - suoranaiselta science fictionilta.
28. maaliskuuta 2008 kello 3.29
Ukin kanssa samaa mieltä.
Ai niin, naisrobotit voivat olla tulevaisuudessa … on ihan samanlaista juttua kuin tämä.
28. maaliskuuta 2008 kello 4.06
Kyllä kohdussa vietetty aika on ihmislapsen parasta aikaa. Koskaan sen jälkeen ei ihminen pääse enää yhtä helpolla eikä yhtä läheiseen yhteyteen toiseen ihmiseen. Myös lapsen hoito on silloin helpoimmillaan ja halvimmillaan: ei tarvitse vaihtaa vaippoja ja ruokakin valuu automaattisesti putkistoa pitkin perille asti.
Eiköhän aleta rakentamaan niitä keinokohtuja kiireen vilkkaan ja jätetään vauvat keinokohtuun loppuiäkseen. Jos vauvat osaisivat puhua, niin he olisivat varmasti samaa mieltä.
28. maaliskuuta 2008 kello 14.14
Hyvä aihe, kuten odottaa saattaa!
Itse näen keinokohdun vääjämättömänä ja hyvänä tulevaisuuden ratkaisuna. Sillä on kieltämättä mahdollista lisätä ihmisten valinnanvapautta. Tässä taitaa mennä monella tasa-arvo ja tasapäistäminen ristiin? Kyse ei ole siitä, että suokupuolista tehtäisiin mitään (esimerkiksi samanlaisia), vaan siitä, että jokaiselle olisi mahdollista valita oma identiteettinsä mahdollisimman vapaasti. Nykyisen yksilöllisyyden aikoina, en usko tällaisen tasapäistävän, vaan pikemminkin hajoittavan nykyiset miehet ja naiset leveämmellä spektrille.
Toinen positiivinen asia mitä tällä saavutetaan on (tai ainakin siirrytään lähemmäksi) on esimerkiksi homoparien lapsien saanti. Ja miksei myös täysin platonisessa suhteessa olevat miehet voisi keskenään yhteisvastuullisesti hankkia lasta? Tämä on mielestäni tärkeä osa tasa-arvoa, mitä on taannoin tuotu julki Henry Laasasen “Naisten seksuaalinen valta” kirjan aiheuttamassa keskustelussa. Jos naiset mielivät täydellistä poliittista ja taloudellisesta tasa-arvoa, heidän on myös oltava valmiita luopumaan lisääntymismonopolistaan. Tämä toimii kahteen suuntaan: ensinnäkin lasten teko vie naisten aikaa vuosia, joka vääjämättä johtaa heikompaan asemaan suhteessa miehiin ja toisaalta koska lisääntymiseen tarvitaan aina naista, on miehillä kollektiivisesti (ehkä tiedostamaton) motiivi pitää naisia tietynlaisen liean päässä.
Muutenkin lapsen teko voisi mielstäni perustua kahden aikuisen ihmisen sopimukseen, jossa määritellään vanhemmuus samanarvoiseksi tai voidaan määritellä ensisijainen ja toissijainen vanhempi oikeuksineen ja vastuineen. Vaikka tämä saattaa tuntua kauhealta synnyttäneestä naisesta, kenelle synnytys on ollut yksi elämän tärkeimpiä hetkiä, kyse on kuitenkin myös lapsen oikeudesta vanhempiin jotka eivät nykyisellään läheskään aina toteudu. Uskon, että kaksi biologista vanhempaa, jotka tällaisella yhteispäätöksellä asiaa harkittuaan sitoutuvat lapsen hankkimaan, pystyvät monesti tarjoamaan vähintään vastaavat, joissain tapauksissa jopa paremmat, lähtökohdat lapsen kehitykselle kuin monasti nykyään tapahtuu.
28. maaliskuuta 2008 kello 16.20
Minua harmittaa todella se, että naisenkaltaista robottia saa odottaa vielä tämän vuosisadan puoliväliin asti joidenkin asiantuntijoiden mukaan. Tieteiskirjallisuudessa ne ovat ihan yleisiä ja se ratkaisisi kaikki parisuhdeongelmat miehen osalta. Elävällä miehellä kaikenlaisia oikeuksiaan hakevalla ja miestä syyllistävällä naisella ei olisi enää mitään käyttöä ja voisivat puolestaan käyttää naisille sopivaa miesrobottia ja pompottaa mielensä mukaan. Kumpikin sukupuoli saisi mitä haluaa ja ei olisi tarvis enää kinata iankaiken kenen on syy missäkin asiassa. naiset voisivat keinokohduissaan kehitellä tyttökloonejaan ja me miehet vähitellen poistuttaisi kokonaan kuvioista luonnollisen poistuman kautta kun ei taatusti annettaisi heille Y-kromosomejamme. Niin maailmasta tulisi paratiisi missä olisi vain naisia ja miesrobotteja, joille saisitte jäkättää niin paljon kuin haluatte ja ne ei koskaan hermostuisi teihin ja ideoihinne tasa-arvosta.
28. maaliskuuta 2008 kello 16.33
Olen pahoillani, että ihmisenkaltaisia naisrobotteja ei ole tuotannossa vielä neljäänkymmeneen vuoteen. Sellainen ratkaisisi nämä miesten ja naisten väliset ongelmat. Robottinainen olisi kuin hyvin koulutettu geisha. älykäs keskustelija ja miestä aidosti kunnioittava. Ei mies mitään orjamaista thai-tyttöä tarvitse, vaan olennon joka kunnioittaa miestä eikä ole koko ajan potkimassa henkisesti munille. Saisivat naisetkin tyytyä omiin robotteihinsa ja ohjelmoida halunsa mukaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Naiset saisivat kloonata tyttösiä koeputkissaan ja me miehet pidettäisi omat y-kromosomimme visusti heiltä poissa. Aikanaan kuolisimme ja maailmaan jäisi vain naisia omaan paratiisiinsa robotteineen. .
29. maaliskuuta 2008 kello 22.47
Ettei vain mentäisi tasa-arvon suhteen ojasta allikon kautta suohon. Keinokohdulliset naiset eivät enää pääsisi äitiyslomille, ja raaistunut työelämähän tekee pitkään jatkuessaan ihmisistä hermoraunioita. Vaikka voisihan käydä niinkin, että keinokohtufemakot syrjäyttäisivät lopulta karjut ja muut epäsosiaalisemmat sikaeläimet työpaikkojen johtoportaista.
2. huhtikuuta 2008 kello 22.38
Eihän naisille (ja miehille) pelkän raskauden takia anneta vapaata. Vanhempainraha on olemassa lapsen hoidon turvaamiseksi ja sen saa myös ottovanhemmat, jopa pidempänä kuin biologiset vanhemmat. En näe mitään syytä miksi keinokohtu muuttaisi tätä asiaa.
8. huhtikuuta 2008 kello 23.50
Sinänsä mielenkiintoisesta ajatusleikistä puuttuu yksi erittäin tärkeä näkökulma, nimittäin lapsen näkökulma. Vanhemmuutta koskevassa keskustelussa on liian paljon verhouduttu tasa-arvokysymyksen taakse ja tarkasteltu asiaa vain aikuisten näkökulmasta, lapsi suorastaan esineellistetään keskustelussa. (Seuraavassa hyvin provosoiva ja jopa loukkaava kommentti: auttaisikohan feministejä heräämään ongelmaan, jos vetoaan, että kutakuinkin puolet lapsista on naissukupuolta ja naisten esineellistäminen ei taida olla hyvä asia. Pahoittelen edellistä. )
Vanhemmuutta ei voi nähdä vain aikuisten raskaana taakkana ja esteenä työelämän kehitykselle, vaan sitä tulisi ennen kaikkea nähdä velvollisuutena lasta kohtaan. Kukaan lapsi ei tule tähän maailmaan omasta valinnastaan. Lapsi ei saa mahdollisuutta tehdä päätöstä: ”Putkahdanpa tänne maailmaan siitäkin huolimatta, että vaikeutan äitini urakehitystä. Tästä syystä aion joustaa omista tarpeistani ja pitää ykkösasiana sitä, että äitini ja isäni voivat mahdollisimman täysipainoisesti keskittyä työasioihin.” Lapsi hedelmöittyy vain ja ainoastaan vanhempiensa valintojen seurauksesta ja on pitkän aikaa tästä eteenpäin täysin heidän hoivansa armoilla. Nämä lapseen vaikuttavat olosuhteet alkavat jo kohdusta, eivät vasta synnytyksen jälkeen.
Paljon on tutkimustietoa siitä, kuinka kohdunaikaiset olot vaikuttavat merkittävästi lapsen kehitykseen ja hänen elämäänsä pitkälle aikuisuuteen asti. Esimerkkinä mainittakoon, että jo suhteellisen pienet stressihormonin pitoisuuden erot vaikuttavat lapsen myöhempiin omiin stressinhallintakykyihin. Vaikka tulevaisuudessa olisi teknisesti mahdollista toteuttaa keinokohtu, jossa lapsi pystyy kasvamaan elinkelpoiseksi yksilöksi, on ihmiskeho niin monimutkainen kokonaisuus, että täydellisesti sen olosuhteita olisi äärimmäisen vaikea matkia ja näin ollen tuskin päästäisi lähellekään optimaalisia kasvuolosuhteita vaikka elävä ihminen saataisiinkin ulos tästä teknisestä sovellutuksesta.
Tässä siis vasta biologinen ongelma, puhumattakaan siitä psykologisesta ongelmasta, joka syntyy siitä, että äidiltä jäisi raskauden tuoma valmistautumisaika väliin. Tuskin löytyy montaa raskaana ollutta naista, joka voisi sanoa, ettei suhde lapseen olisi kehittynyt paljon jo sen kautta, että sai tuntea lapsensa 9 kuukauden ajan oman kehonsa sisällä. Paljon on näyttöä, kuinka voimakkaasti lapsen tulevaan sosiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen vaikuttaa lapsen ja vanhemman välinen kiintymyssuhteen laatu. On myös tutkimustietoa, kuinka raskaudenaikana vanhempien mielikuvat omasta lapsesta vaikuttavat tulevan kiintymyssuhteen laatuun. Niillä, joilla on luonnostaan voimakas hoivavietti, varmasti muodostuisi paljon rakastavia ajatuksia omaa lasta kohtaan, vaikka lapsi kasvaisikin oman kehon ja puolison kehon ulkopuolella. Kuitenkin on paljon niitä ihmisiä, joille vanhemmuus on erityisen suuri haaste (tokihan se on suuri haaste kaikille) ja tästä haasteesta selviämistä auttaa se, että saa yhdeksän kuukauden ajan valmistautua asiaan ja seurata ja tunnustella, kun lapsi kehittyy oman kehon sisällä. Tai miesten näkökulmasta, kun saa seurata, kun oman rakkaan puolison vatsasta alkaa tuntua liikkeitä ja elämää.
Tällä jälkimmäisellä argumentilla en siis tahdo vihjata, etteikö esimerkiksi adoptio vanhemmilla syntyisi voimakasta kiintymystä lastaan kohtaan. Ainoastaan tahdon tuoda esille sitä näkökulmaa, että lapsella on paljon tarpeita vanhemmiltaan ja nyky-yhteiskunnassa, jossa kulttuuri on muutoinkin muuttunut paljon viimeisen sadan vuoden aikana ja monessa mielessä etäännymme meidän inhimillisistä tarpeistamme, kuten tarpeestamme yhteisöllisyyteen ja ruumiilliseen rasitukseen. Toimintaamme ohjaa paljolti työelämän tarpeet ja taloudellisen hyvinvoinnin maksimointi. Jos näiden tarpeiden motivoimana ruvetaan kehittämään keinokohtua, saadaan aikaan paljon lisää sosiaalisia ongelmia. (Ainiin melkein unohdin, meillähän on tällä hetkellä huutava pula sosiaalisista ongelmista.)Vieläkin useampi lapsi tulisi jäämään psyykkisesti yksinäiseksi, kun lastenhankinnassa isona arvona olisi lapsen tuoman rasituksen minimointi.
Tahdotko sinä aikuisena ihmisenä, että lähimmäisesi ajattelee sinua rasitteena ja pyrkii optimoimaan omaa ajankäyttöään siten, että sinä kuormitat häntä mahdollisimman vähän? Tuntisitko olosi tällöin rakastetuksi? Jos vastasit ei, mitä luulet, että tällainen asenneilmasto tekee pienen ihmisen itsetunnolle, kun hän ei ole edes kerinnyt tutustua itseensä kunnolla? Mitä ongelmia toisi lisää yhteiskunnalle, kun tällaisen viestin saaneita lapsia kasvaisi täällä vieläkin enemmän kuin jo nyt kasvaa? Varmuuden vuoksi vielä rautalangasta vääntäen: juuri tämän viestin keinokohtu antaisi: Ӏiti ei halunnut, että kasvat sisälläni, jotta voin olla pidempään töissä.”
18. huhtikuuta 2008 kello 12.25
Voitaneen hyvin olettaa, että maailmassa syntyy vuosittain valtava määrä lapsia, joita vanhemmat eivät toivoneet tai joista he eivät pysty pitämään huolta. Miksi ihmeessä ihmisten pitäisi synnyttää säälittävillä tasa-arvoperusteilla keinokohtu-lapsia, kun aivan yhtä hyvin voitaisiin parantaa mahdollisuutta adoptioon? Tällöin useampi lapsi saisi mahdollisuuden rakastavaan perheeseen.
Mielestäni tässä(kin) tapauksessa tekniikka vain polkisi inhimillisyyttä jalkoihinsa.
Sensijaan keinokohdun käyttö hirvittävästi ennakkoon syntyneen lasten elinmahdollisuuksien parantamisessa olisi jotain, johon kannattaisi panostaa merkittävästi enemmän.
20. huhtikuuta 2008 kello 11.26
Seuraavaksi voitaisiinkin alkaa syöttämään miehillä estrogeenejä lapsuudesta lähtien, jottei heille kasvaisi tasa-arvon vastaisia suurempia voimia kuin naisilla. Tämän jälkeen voitaisiin tehdä lainsäädäntö, jonka mukaan nainen on miehen yläpuolella. Siihenhän te hullut feministit pyritte että kaikki miehet olisivat joskus teidän kaikkien orjia. Tai ainakin se on teidän unelmanne.
21. huhtikuuta 2008 kello 1.57
Keinokohtu vastaan adoptio? Luulen, että valinta riippuu vanhemman tai vanhempien luonteesta. Adoptioon tyytyville riittää saada lapsi, kun taas keinokohdun kannattajat haluavat lapsen sijaan mahdollisuuden omien geeniensä monistamiseen tai peräti parantamiseen ja tavallaan mahdollisuuden uuteen tai \’ikuiseen\’ elämään. Ehkä vastakkain pohjimmiltaan ovatkin itsekkyys ja altruismi. Tätä päätelmää voisi tukea sekin, että moni nuori vanhempi rutisee hirvittävästi yhteiskunnan \’heikosta\’ taloudellisesta tuesta, vaikka mielestäni vanhemmat ovat itse \’syyllisiä\’ lapsiinsa eikä suinkaan yhteiskunta. Eli jätetään vain ne vanhukset heitteille ja panostetaan kaikki ainoastaan lapsiperheiden vaurastumiseen. Itketään vasta sitten vuosikymmeniä myöhemmin, kun nuo ex-vanhemmat itse ovat kuoppaa vaille valmiita.
23. huhtikuuta 2008 kello 1.02
Ei kenties riitä, että maailma on muutenkin jo synkeä ja kylmä paikka. Tuolla tuhottaisiin niitä viimeisiä vanhoja hyviä arvoja. Itse olen mies ja näen naisissa juurikin äiteyden ja synnytyksen erittäin ihailtavana melkein kadehdittavana asiana. On olemassa hyvää teknologiaa ja pahaa ja molempia voidaan käyttää molempiin. Tuollainen teknologia on verrattavissa ydinpommiin!. Olisihan se \’\'kiva\’\’ kun esim. P.Korean diktaattori kasvattelisi parit lapsoset kaapeissaan. Ei tulisi turhia inhimillisyyksiä sotkemaan hyvien tappokoneiden alkuja =)
23. huhtikuuta 2008 kello 4.58
Ehkä vanhempi tai vaikkapa vanhemmat vuorotellen voisi käyttää vyötä joka välittäisi sydänäänet ja suolen kurinat langattomasti keinokohtuun kytkettyyn äänentoistolaitteeseen. Jospa lasta keinokohtuineen pääsisi kanniskelemaan ympäri jo ensimmäisten 9 kasvatuskuukauden aikana?
9. toukokuuta 2008 kello 0.54
Eikö tutkimuksissa olla jo monesti todettu, että miehet ja naiset ovat keskimäärin selvästi erilaisia paitsi anatomialtaan myös käytökseltään ja sitä kautta kyvyiltään. Tällöin on aivan selvää, että keinokohtu ei poista miesten ja naisten välisiä eroja. Miksi niitä pitäisikään poistaa? Eikö olisi järkevämpää myöntää olevansa erilainen ja toimia sen mukaisesti? Eihän oman luontonsa vastainen käytös ole tasa-arvoa. Ja eihän samaa sukupuolta olevien yksilöiden välisiä erojakaan lasketa epätasa-arvoksi. Tällöin oikeastaan jo sukupuolten välisestä epätasa-arvosta puhuminen vaatii sukupuolierojen myöntämistä.
Toisen sukupuolen kokonaan poistaminen taas ei ole tasa- eikä epätasa-arvoa. Se ei ole arvoa lainkaan.
13. toukokuuta 2008 kello 23.06
” kuikelo:
24.03.2008
Anteeksi offtopic, mutta pisti ärsyttämään Ukin viesti. Taitaa olla katkeruutta ilmassa kun nainen menestyy ja ottaa rohkeasti kantaa. Yhteiskunta muuttuu, olisiko Ukki sinunkin aika harkita samaa?”
Luulenpa, että sekä ukki että allekirjoittanut ovat sitä mieltä että veronmaksajien kustantama huuhaa-pseudotieteestä kirjoittelu ja pilvilinnoissa feministisellä egotripillä kirmailu (tai maskuliinisella, sama lopputulos) ei ole sukupuolisidonnaista.
Koska sinä itse vedät sukupuolen mukaan kertoo että tahdot tästä aiheesta välttämättä sukupuolikysymyksen, tai että olet trolli. Luultavasti hieman kumpaakin.
Asian biologiseen puoleen en puutu sillä en ole biologi, edes harrastelijasellainen.
Lähinna kuikelo näyttääkin haluavan paneutua ideologiseen puoleen. Kyllä, yhteiskunta muuttuu, kukapa sitä selvää asiaa kieltämään. Yhteiskunta on jatkuvassa liiketilassa. Mutta outo yhteiskuntakommentti muuten kohtuullisen järkevässä lauseessa kertoo että odotat pääseväsi ärjäisemään jotain huuhaata “piilevistä naistensortorakenteista” yms.
Huomaan että kevät on saapunut, näitä sankareita jotka varsin väkisin tahtovat vääntää vaikkapa puheen kultakalan parhaasta ruokintatekniikasta feministiseksi sapelinkalisteluksi riittää joka keskustelupalstalle.
On ymmärrettävää, jos katkeruus valtaa olemuksen kun ei luonnon taas herätessä ja kollien mourutessa sitä omaa paria tahdo löytyä. Ne on varmaan ne sortorakenteet taas paha mielessä.
27. toukokuuta 2008 kello 8.00
Minkähän ihmeen takia keskustelut/väittelyt menevätkään tosiaan aina tällaisiksi haukkumisiksi ja haukkumisten haukkumisiksi. Syyllistyn tähän kyllä nyt itsekin. Surettaa katsella monen selvästi ajatuksen kanssa väännettyjä ilkeitä sanakäänteitä oman kantansa läpi terävöittämiseksi.
Vanhemmuushan lähtee parhaimmillaan juuri siitä, että lastaan ei ikinä opeta vihaamaan esimerkiksi sitä naapurin rasittavaa feministiä tai sikasovinistia tai homoparia tai lapsen hankkinutta lesboparia tai mitään muutakaan. Ymmärtämisestä ja ainakin sen yrittämisestä kaikki lähtee. Kukaan täällä ei lopulta voi sanoa varmaksi mitään asiaa tai minkään arvoa, ja negatiivisuus lähtee useimmiten omista typeristä kokemuksista, joita sitten vain junnataan yhä uusiin tilanteisiin. Tai sitten kokemusten tilalla onkin pelkkä päätös mukailla jotakin kantaa.
Hyviä lapsia vaan meille kaikille siis. Tulkoot ne kohdusta tai tulevaisuuden scifisolutekokohtukehdoista tai vaikka taivaasta
4. kesäkuuta 2008 kello 15.39
Mies ja nainen on erilaiset ja myös ajattelevat eri tavalla.
Löytyykö tieteellisesti pätevää feministin tekemää tutkimusta.
Palauttakaas mieleen loistava Sokalin tapaus.
http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/sokalin_tapaus.html
Verratkaapas naisten ja miesten katsomia ohjelmia/sarjoja, lehtiä. Paljonko aikaa he uhraavat kun laittautuvat töihin lähtiessään…
Jep, keskimäärin katsovat toisarvosta pinnallista soopaa.
Naisia pidetään syvällisempinä, herkempinä, intuitiivisimpina…(kuten mieshomojakin). Mutta vilkaisu naisten lehtiin osoittaa että se on erittäin paljon ulkonäköä ja nuoruutta ihannoivaa.
Ai nii. ketkäs ne käyvät plastiikka kirurgeilla, pinnallista jos mikä.
Tässäpä tulikin muutamia naisten itseaiheuttamia barrikaadeja tasa-arvon etenemiselle.
ps. en keksi turhempaa kuin feministi pohjoismaissa.
ps2. useat feministit ymmärtävät naisten sortamisen esim. muslimivaltioissa tai afrikassa jolloin sorrolla on uskonnollinen(=uskonnollinen) syy. Mutta ovat ilman lapsinäkökulmaa hyväksymässä keinokohdun tasa-arvon lisääjänä.
Samat feministit kieltävät pienen tukistuksen mutta sallivat sukupuolielimien silpomisen..
Ei voi kuin ihmetellä Shulamith Firestonen äärimmäistä tyhmyyttä.
18. kesäkuuta 2008 kello 8.19
Se, että sanotaan, että suomessa on tasa-arvon puute on aivan samanlainen yleistys naisten suusta kuin, että kaikki miehet on sikoja. Miesten syyllistämistä yksittäisten huonojen esimerkkien perusteella. Yleensä tämä keskustelu kääntyy juuri käsittelemään nykyään raskautta, kun kaikki muut aiheet ovat totuuden vääristelyssään naurettavia (Esim. naisen euro 80 senttiä). En ole ollut yhdessäkään työpaikassa jossa naiselle maksettaisiin eri palkkaa kuin minulle sen takia, että hän on nainen. Ystäviltänikin olen kysellyt ja heillä on sama juttu. Yhdessä työpaikassa jopa vitsin murjaisin, että koska olen mies niin minun pitäisi saada 1,2 kertaista palkkaa työpaikan naisiin nähden. Onneksi oli naispomolla huumori tallessa. Ei hän kuitenkaan palkkaani korottanut. Itse olen aina kannustanut naispuolisia ystäviäniä olemaan tekemättä lapsia, mutta yllättävän moni niitä vain tuntuu haluavan.
Sukupuolien välinen tasa-arvo on sitä, että kumpikin tekee minkä parhaimmaksi näkee. Jos haluaa lapsia niin siitä on varmaan turha meitä miehiä syyttää. Näissä keskusteluissa unohdetaan aina myös se, että tasa-arvo on myös sitä, ettei miehen tarvitse mukautua naisten antamien normien mukaan. Tasa-arvokeskusteluissa käsitellään aina vain naisen asemaa. Kuka muista meidät miehet ja kuka muistaa sen mitä kaikkea me miehet joudumme tekemään/muuttamaan jos haluamme saada jonkun jota palvoa.
Miehet on miehiä ja naiset on naisia. Jos naiset olisi miehiä niin minä en ainakaan keksisi enää yhtään syytä minkä takia käydä töissä tai pestä vaatteet tai tehdä yleensäkään mitään itseäni kehittävää. Herättääkseni kenties miesten mielenkiinnon? Heteromiehenä voin sanoa, että naiset on parasta mitä tämän pallon päälle on keksitty. Kunhan minun ei enää tarvitsisi tuntea syyllisyyttä sukupuolenipuolesta asioiden takia joihin minulla ei ole minkäänlaista vaikutusta.
Kiitos,
18. kesäkuuta 2008 kello 11.02
Provokatiivinen? Ei tämä erityisen provokatiiviselta kirjoitukselta tuntunut. Provokatiivinen se olisi silloin, jos keinokohtu olisi tarkoittanut sitä että ne asennetaan leikkauksella mieheen, ja mies lopuksi synnyttää lapsen virtsaputkensa läpi.
Ihmettelen vaan, että miksi puhutaan siitä että keinokohtu tekisi vain naiset tarpeettomiksi? Se tekisi myös miehet yhtä lailla tarpeettomiksi, ja ihmiset voisivat keinokohdun myötä ihan hyvin muuttua sukupuolettomiksi humanoideiksi.
22. kesäkuuta 2008 kello 20.36
Keinokohdun mieltäminen “tasa-arvon” tuottajaksi on kyllä globaalisti ajatellen aivan nurinkurista. Moinen vekotin olisi kallis ja vaatisi korkeasti koulutettua henkilökuntaa sitä operoimaan. Sitä siis voisi käyttää vain rikkaissa maissa.
Ylikansoitetussa maailmassa kaikki keinot helpottaa ihmisten lisääntymistä ovat mielestäni epäeettisiä. Varsinkin kun pitäisi energiankulutusta saada radikaalisti vähenemään, energiasyöpön ylellisyystuotteen puffaaminen on aika irvokasta.
Kuten joku jo sanoikin, maailmassa riittää äidittömiä ja isättömiä lapsia. Adoptoikoot ne jotka haluavat lapsen ilman raskauden ja synnytyksen vaivoja.
Nimimerkki Kehto kysyi:
“Mihin perustuu esim. vastuu huolehtia lapsesta? Onko kyse jossain määrin perimästä? Vai onko kyse vain siitä että on päättänyt “hankkia†lapsen tai muuten “aiheuttanut†lapsen syntymän jne..”
Outo kyssäri. Jos tuottaa maailmaan avuttoman toukan, joka kuolisi ilman huolenpitoa, niin tottakai vanhempien pitää huolenpidosta ottaa itse vastuu eikä jättää toukkaansa muiden vaivoiksi. Vai tarkoititko että miksei lasta sitten voisi jättää nääntymään nälkään? No, jotkuthan jättävätkin mutta kun ehkäisyvälineet ja aborttikin on keksitty niin turhan raa’alta teolta vaikuttaa.
Vai tarkoititko että miksi ihmiset yleensä haluavat huolehtia lapsistaan ja pitävät heitteillejättöä pahana asiana? No tähän vaikuttaa kulttuurin ohella perimä ja hormonit. Louann Brizendine kertoo tästä enemmän kirjassaan The Female Brain.
5. elokuuta 2008 kello 13.39
En usko, että keinokohtu lisäisi tasa-arvoa. Sen sijaan se saattaisi lisätä valinnanvapautta ja helpottaa esim. synnytyspelkoisten naisten, miesparien ym. elämää.
Vaikka keinokohdusta tulisikin todellisuutta, useimmat naiset haluaisivat varmasti silti synnyttää lapsensa itse, joten meidät nuoret naiset nähtäisiin edelleen potentiaalisina äiteinä. Niinpä meitä syrjittäisiin edelleen työmarkkinoilla riippumatta siitä, aiommeko todellisuudessa hankkia lapsia vai emme.
Äitiydestä johtuva epätasa-arvo olisi aivan helppo poistaa yksinkertaisesti jakamalla vanhemmuudesta koituvat kustannukset kaikkien työnantajien kesken sen sijaan, että ne kaatuvat äidin työnantajan niskaan. Miksi tämä on niin mahdoton saavutus, kun kuulennot ja näköjään pian keinotekoinen kohtukin ovat niin helppoja?
Se biologinen perusasia, että nainen kantaa lasta yhdeksän kuukautta kohdussaan, ei puolestaan ole mikään tasa-arvo-ongelma. Se on täysin vapaaehtoista tässä maassa, jossa ehkäisyvälineet ja abortti ovat kaikkien saatavilla.
25. helmikuuta 2009 kello 12.31
“Kuitenkin on paljon niitä ihmisiä, joille vanhemmuus on erityisen suuri haaste (tokihan se on suuri haaste kaikille) ja tästä haasteesta selviämistä auttaa se, että saa yhdeksän kuukauden ajan valmistautua asiaan ja seurata ja tunnustella, kun lapsi kehittyy oman kehon sisällä.”
On paljon niitä ihmisiä, jotka hakkaavat raskaana olevia naisia tai jättävät heidät yksin, jolloin lapsesta tuleekin äidille taakka. Keinokohtu sinänsä ei tee ihmisistä yhtään vastuullisempia vanhempia.
Parempi keino tasa-arvoon olisikin sukusolujen kerääminen kaikilta nuorilta ihmisiltä, jonka jälkeen heidät steriloitaisiin. Lapsia haluavat pariskunnat (hetero tai homo) kävisivät läpi nykyisenkaltaisen adoptioprosessiin, mutta lapset tehtäisiin keinokohdussa sukusoluarvonnan kautta (tietenkin siinä olisi kriteerit etteivät läheiset sukulaiset risteytyisi).
Eli ei mitään tilauslapsia, joille valitaan sukupuolta tai silmien väriä. Käytännössä jokainen pari adoptoisi lapsensa, jolloin lasta täytyy tosiaan haluta oikeista syistä eikä vain “sukua jatkaakseen”. Kuitenkin he olisivat mukana koko odotusajan hoivaamassa keinokohtua ja vastuussa pienestä elämästä alusta saakka.
Tämä utopia poistaisi monta nykyajan ongelmaa - kuten ei-toivotut raskaudet. Lapsentekoa tulisi harkittua riittävästi eikä se voisi enää perustua vain hetken huumaan.