“Neutronit ovat kokonaisuutena sähköisesti neutraaleja, mutta koska ne koostuvat sähköisesti varatuista kvarkeista, niillä on sähköinen ja magneettinen dipolimomentti, jotka olisi nähty mikroaaltotaustassa.”

Tarkennettakoon vielä, että neutronien elektroninen dipolimomentti on liian pieni, jotta sitä olisi havaittu, mutta niiden magneettinen momentti on iso.

Pimeä aine ei voi koostua tunnetuista hiukkasista. Stabiileja useampia neutroneja sisältäviä ytimiä ei ole olemassa - paitsi jos mukana on protoneja, jolloin tarvitaan myös elektroneja, jotta kokonaisuus olisi sähköisesti neutraali. Tällöin on kyseessä tavallinen aine.

Yksi vaihtoehto oli aikoinaan se, että pimeä aine koostuisi planeettojen kokoisista klimpeistä tavallista ainetta tähtienvälisessä avaruudessa (esimerkiksi kaasupalloista, joiden massa ei ollut ihan tarpeeksi korkea ydinreaktioiden syttymiseen keskustassa - melkein-tähdistä).

Nykyään kuitenkin tiedetään, että tämä ei ole mahdollista. Kevyiden alkuaineiden synnyn perusteella (ja kosmisesta mikroaaltotaustasta) tiedetään, paljonko baryoneita (eli protoneita plus neutroneita) on olemassa, ja määrä on pienempi kuin havaittu pimeän aineen määrä.

Lisäksi tällaiset massaklimpit olisi nähty gravitaatiolinssihavainnoissa.

Mainittakoon, että irtonaiset neutronit eivät voisi olla pimeää ainetta vaikka olisivatkin stabiileja. Neutronit ovat kokonaisuutena sähköisesti neutraaleja, mutta koska ne koostuvat sähköisesti varatuista kvarkeista, niillä on sähköinen ja magneettinen dipolimomentti, jotka olisi nähty mikroaaltotaustassa.

Pimeän aineen liikkeestä galaksissa ei ole havaintoja. Teorian perusteella odotetaan, että pimeä aine ei kierrä galaksia koherentisti (kuten näkyvä aine), vaan pimeän aineen hiukkasilla on nopeuksia eri suuntiin. (Tyypilllisesti tätä mallinnetaan gaussisella nopeusjakaumalla.)

Pimeän aineen pienen mittakaavan -siis aurinkokunnan suuruusluokan- virtauksista on erilaisia malleja, mutta asiaa ei tunneta varmasti. Ei tiedetä, minkä kokoisiksi klimpeiksi pimeä aine on kasautunut, eikä sitä miten ne liikkuvat. Tämä on merkittävä epävarmuustekijä yritettäessä yhdistää pimeän aineen malleja ja havaintoja laboratoriossa. Galaksiin verrattuna aurinkokunta on niin pieni, että tulee luultavasti olemaankin mahdotonta laskea, miten pimeä aine virtaa juuri täällä.

Vaikka pimeä aine ei virtaisi merkittävästi, aurinkokunta tietysti matkaa galaksin halki, ja Maa kiertää aurinkoa, joten laboratoriossa oleva detektori kyllä liikkuu pimeään aineeseen nähden.

Mainitsemani DAMA-kokeen väite pimeän aineen löytämisestä perustuu juuri signaalin muuttumiseen vuodenajan mukaan (eli sen mukaan, liikkuuko detektori pimeän aineen virtaa vastaan vai virran suuntaan).

Maapallon liikkumattomuus oli aikoinaan järkevän epäilyn ulkopuolella!

Jos, niin miten pimeä aine tönisi näkyvää ainetta? Jos hiukkaset eivät säteile energiaansa, niin miten ne vuorovaikuttavat aineen kanssa? Minusta tuntuu sille että yksinkertaisín tapa vuorovaikuttaa on siinä että hiukkanen säteilee energiaansa joka itsessään aiheuttaa tönimisen! Aivan kuten komeetta siirtää itse itsellään liike-energiansa siihen kohteeseen johon se törmää, muuttumalla voimakkaasti vähemmän tiheäksi energiaksi, jolloin syntyy voimakas paine jne.

Pimeä aine koostuu useimmissa (joskaan ei kaikissa) malleissa alkeishiukkasista, joilla ei ole sisärakennetta, kuten ei kvarkeillakaan. Kysymys on siis siitä, mistä kvarkit (ja elektronit ja fotonit ja neutriinot) ja pimeä aine ovat peräisin.

Tällä hetkellä vaikuttaa luultavalta, että pimeä aine ja tavallinen aine (sekä fotonit ja neutriinot) ovat syntyneet samassa prosessissa varhaisessa maailmankaikkeudessa. Varhainen maailmankaikkeus on luultavasti läpikäynyt hyvin nopean laajenemisprosessin nimeltä inflaatio, jonka lopussa inflaatiota ajanut kenttä on hajonnut pimeäksi ja tavalliseksi aineeksi (sekä fotoneiksi ja neutriinoiksi).

Pimeän aineen ja tavallisen aineen suhde on tosin määräytynyt vasta sitten,
kun energiatiheys on laskenut siinä määrin, että pimeä aine ei enää vuorovaikuta merkittävästi tavallisen aineen kanssa, eikä annihiloidu fotoneiksi.
Eräs vaatimus toimiville hiukkasfysiikan malleille on se, että niistä seuraa oikea määrä pimeää ainetta.