BLOGIT

Tiedetaustainen tohtoriopiskelijani valmistelee Manchesterin yliopistossa väitöskirjaa synteettisen biologian eettisistä ja laillisista kysymyksistä. Hän näkee alan nykyisessä kehityksessä useita uhkakuvia, eikä ole aivan varma siitä, pitäisikö koko toiminta kieltää.

Synteettinen biologia voidaan hyvin karkeasti ottaen määritellä alaksi, jonka tavoitteena on elämän rakennusosien valmistus ja uudelleenjärjestäminen, sekä uusien elämänmuotojen suunnittelu ja kokoaminen. Lääketieteen puolella tämän uuden tutkimusalan kehityksen toivotaan johtavan esimerkiksi organismeihin, jotka kykenisivät paitsi löytämään syöpäkasvaimia, myös tuottamaan tarvittavia proteiineja paikallistamiensa syöpäsolujen tuhoamiseksi. Energiatalouden näkökulmasta mahdollisuus valmistaa biopolttoaineita synteettisesti voisi ratkaista uhkaavan energiakriisin ja erilaisia ympäristömyrkkyjä neutraloivat organismit voisivat puolestaan parantaa elinolosuhteita maailmanlaajuisesti. Niinikään nälänhätään voisi synteettinen biologia tuoda helpotuksen.

Kehittyvä geeniteknologia on jo osaltaan avannut ovet tällaisille tulevaisuudennäkymille, mutta mahdollisuus tuottaa biologisia komponentteja keinotekoisesti sekä käyttää niitä haluttuja toimintoja tekevien solujen tai kokonaisten organismien rakennusaineina nostaa tulevaisuuden mahdollisuudet – ja uhat – kokonaan toiselle tasolle.

Monien mielestä synteettinen biologia on lähempänä teknologiatieteitä kuin biologiaa ja läpimurrot tällä alalla ovatkin tapahtuneet monitieteellisten tutkimusryhmien hankkeissa. Matemaatikot, insinöörit ja tietotekniikka-alan osaajat ovat suuressa roolissa kun elämän rakennuspalikoita järjestetään uudelleen.

Synteettisen biologian nopeasta kehityksestä huolissaan olevat tahot nostavat yleisimmin esille seuraavat kolme seikkaa: Ensinnä, laillisia (erityisesti patentointiin ja omistusoikeudellisiin kysymyksiin liittyviä) ongelmia aiheuttaa se, ettei keinotekoisesti luotua elämää oikeastaan ole säädelty mitenkään. Kukaan ei tiedä mitä saa tehdä eikä sitä kenelle oikeudet uusiin läpimurtoihin kuuluvat. Ja toiseksi, kuten kaiken uuden kanssa, pelkoja aiheuttaa epävarmuus siitä, mitä mahdollisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia rakennuspalikoiden uudelleenjärjestelyllä saattaa olla. Kolmantena, ja useiden mielestä ajankohtaisimpana, uhkana näyttäytyy kaikki se paha, mihin synteettistä biologiaa voisi väärissä käsissä käyttää. Bioaseet ja bioterrorismi ovat sanoja, jotka tässä yhteydessä nousevat keskusteluissa pinnalle.

On kaksi syytä pitää viimeksimainittua uhkakuvaa ainakin jossakin määrin todennäköisenä. Ensinnä se, ettei elämän rakennuspalikoiden keinotekoista tuottamista ole säädelty, merkitsee, että kuka tahansa, jolla on tarvittavat resurssit, voi pyrkiä niitä itse valmistamaan. Ja toiseksi, koska varsinainen syntetisointi ei edellytä luonnontieteellistä osaamista vaan pikemminkin teknistä, on mahdollista, että syntetisoija tuottaa hyvinkin vaarallisten organismien palikoita tietämättään.

New Scientist –lehti raportoi vuonna 2005, että potentiaalisesti vaarallisia dna-sekvensseja saattoi tilata kaupallisilta tuottajilta ilman, että kukaan tarkasti tilausten käyttötarkoituksia tai kiinnitti huomiota siihen, minkälaisista organismeista oli kysymys. Vuotta myöhemmin englantilaisen Guardian –lehden toimittaja tilasi, ja sai kotiovellensa toimitettuna, pätkän vaarallista virusta. Nämä herättivät jonkin verran kriittistä keskustelua. Vuonna 2008 The Industry Association of Synthetic Biology vastasi kritiikkiin pyrkimällä itse säätelemään jäsenyritystensä toimintaa vaatimalla näitä seulomaan heille tulleet tilaukset epäilyttävien varalta. Vaikka itsesäätely onkin sinänsä kannatettavaa toimintaa, valitettavasti kaikki alan yritykset eivät ole kyseisen järjestön jäseniä ja muunkinlainen säätely lienee tarpeen.

Ymmärrän toki alan toimijoiden säätely-vastaisuuden, sillä koko hankkeen ylle on helppo lyödä ”luonnottomuuden” (lue: eettisesti vähintäänkin epäilyttävä) leima, jolla voidaan pahimmassa tapauksessa pysäyttää alan kehitys kokonaan. Lisäksi, koska tieteen niin sanottu eettinen säätely yleisimminkin on mielestäni mennyt osittain liian pitkälle ja vaikeuttaa joskus tarpeettomasti tutkimustoimintaa, perusteita pysytellä säätelyn ulkopuolella on. Tästäkin huolimatta väittäisin, että synteettisen biologian tuominen laillisen (mukaanlukien eettisen) säätelyn piiriin on lopulta myös alan toimijoiden intresseissä. Ellei alaa säädellä, väärinkäytöksiä tulee tapahtumaan. (Ne ovat toki mahdollisia myös säätelyn alaisuudessa.) Nämä tulevat paitsi aiheuttamaan ehkä mittaamatonta vahinkoa (tämä voisi jo sinällään oikeuttaa kontrollit), myös leimaamaan koko synteettisen biologian kenttää. Vahingon tapahduttua säätelemättömässä ympäristössä vastuulliset ja vastuuttomat toimijat tulevat joutumaan aivan yhtä tiukalle. Ennakoiva säätely sen sijaan toimisi – näin väittäisin – alan vastuullisten toimijoiden eduksi.

Useimpia tieteen saavutuksia voidaan käyttää niin hyvään kuin pahaankin, enkä pidä väärinkäytösten mahdollisuutta sinänsä hyväksyttävänä perusteena rajoittaa kyseistä tutkimustoimintaa. Synteettisen biologian kohdalla kuitenkin pelkään, että väärinkäytökset ovat paitsi todennäköisiä, myös toteutuessaan käsittämättömän tuhoisia. Tai ehkä opiskelijani on vain esittänyt näkökantansa poikkeuksellisen vakuuttavasti.

T äm ä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 28. syyskuuta 2008 kello 22.05 ja sen aiheena on Toisessa valossa. Voit seurata t äm än artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.