Itse uskon Jumalaan, kristinuskon kolmiyhteiseen pelastavaan Jumalaan. Minulla on oikeus sanoa tämä mielipide, ja siksi myös ateisteilla on oltava oikeus sanoa omansa. En näe mitään suurempaa valittamisen aihetta bussikamppanjassa -mutta voin kyllä nähdä miksi se aiheuttaa vaivaantuneisuutta ateisteissa! Kuten Hamilokin totesi, sen viesti tuntuu uskovalle lähinnä käsittämättömältä ja huvittavalta.

Mielipiteiden tuputtamisesta vielä; en mielestäni tuputa omia mielipiteitäni ihmisille. Jos keskustelu kuitenkin siirtyy uskonasioihin, kerron oman mielipiteeni siinä toivossa, että joku voisi siitä saada kipinän ajatella asioita. KUitenkin olen kokenut useastikin monen ateistin tuputtavan mielipiteitään minulle hyvinkin aggressiivisesti, pyytämättä, vaikkapa facebook-sivustoni tekstin takia. Tottakai on olemassa uskovia jotka myös toimivat näin. Loppujen lopuksi uskovien motiivina on pelastaa kanssaihmisensä joutumasta kadotukseen, joten kykenen ymmärtämäänkin heitä, vaikken heidän toimintaansa aina hyväksykään (sen sijaan en koskaan ole ymmärtänyt, mikä ateistien motiivina tuputtaa ajatuksiaan on!). Mutta luulisi ihmisten ymmärtävän, ettei yleistyksiä kristityistä tai muidenkaan uskontojen edustajista voi tehdä koko äänekkään vähemmistön takia.

Sallitaan toisillemme vapaus uskoa kuin haluamme. Ja jos ateistit haluavat kertoa omista ajatuksistan bussin kyljessä, se tuskin todella haittaa ketään.:)

Näin alkuun sanon että nautin suuresti tämän Blogi osuuden lukemisesta, itse silti hyvin uskonnollisena ja uskovaisena ihmisenä. Mielestäni asioiden tarpeeksi tarkka pohtiminen on aina hyvästä, sillä liian usein niin ateistit kuin uskovaiset tuntuvat tekevän päätöksensä pelkän intuition avulla, vailla sen parempia perusteluja. Siitähän toki usko ja uskonnottomuss kai loppujen lopuksi onkin, mutta siitäkin huolimatta olisi mielestäni aina hyvä jos ihmiset ajattelisivat asioita ennen kuin tuomitsevat suuntaan jos toiseen.

Mutta Hamilon tekstin pätkään tänne tulin vastaamaan joten palaan siihen. (En jaksanut lukea kaikkia kommentteja joten en tiedä onko joku jo kerennyt sanoa samat asiat ennen minua, mutta)

Itseni mielestä ei kenenkään pitäisi ahdistella ateisteja tällaisesta asiasta. Sillä niin sanotusti “ateismin nimissä” tehdyt rikokset eivät ole rinnastettavissa täysin uskonnon nimissä tehtyihin rikoksiin.
Tämä johtuu nimenomaan siitä erosta, että uskovaisilla ihmisillä on Jumala, jonka edessä heidän pitäisi pyrkiä ottamaan vastuu asioista, mutta ateistit ottavat vastuun tekemistään asioista IHMISTEN edessä. Ja Ihmisten edessä myös uskovaiset joutuvat vastuun ottamaan. Tämä on siis asia jota kukaan ei voi välttää: Jos lyöt toista ihmistä, teit sen mistä tahasa syystä tai motiivista, joudut ottamaan teostasi vastuun ihan toisten ihmisten edessä. Olit sitten uskovainen tai et.

Perttu kirjoittaa:
“Kukaan ei ole ateisti. On mahdotonta kieltäytyä uskomasta Jumalaan, koska Jumalan olemassaolemattomuudesta ei ole minkäänlaisia todisteita. Olemme kaikki agnostikkoja. Jos edelleenkin joku väittää olevansa ateisti, niin minulla on sinulle kysymys: onko sinulla todisteita, jotka kumoavat Jumalan olemassaolon? :)”

Tässä minun on pakko huomauttaa epäpätevästä argumentista johon kristinuskossa tunnutaan sortuvan melko usein:

Nimittäin VETOAMINEN TIEDON PUUTTEESEEN

Tarkoittaa väitettä, että jos jotakin ei ole todistettu vääräksi, sen täytyy silloin olla oikein - ja päinvastoin.

* “UFOt ovat vierailleet maassa tuhansia vuosia - kukaan ei ole todistanut etteikö näin olisi.”
(http://keskustelu.skepsis.fi/html/virhelista.htm)

toisin sanoen, koska et voi todistaa tätä väitettä vääräksi, sen tätyy pitää paikkaansa.

Täytynee vielä sen verran sanoa että mielestäni tuo lause “Jumalaa ei ole” oli melko hyvin sanottu.
Eli, mielestäni ateistilla on oikeus sanoa asia niin kuin hän sen ajattelee. Nykyään kaiken on pakko olla niin jossitelevaan ja ehkäilyä. Koska kerran mikään ei ole varmaan en vain VOI sanoa suoraan että Jumalaa ei ole.
Vaikka ateisti ajattelisi että jumala saattaa olla olemassa, mutta itse en usko siihen (oli hän sitten angnostikko tai ei), niin en näe syytä miksei hän saisi sanoa asiaa niinkin yksinkertaisesti kuin “Mielestäni Jumalaa ei ole”.
Samalla tavalla uskovilla on oikeus sanoa asia suoraan “Jumala on olemassa”.
Vaikka itse voin keskustellessani sanoa: “Voihan toki olla, että Jumalaa ei loppujen lopuksi ole, mutta itse silti uskon että on.” on itselläni mielestäni täysi oikeus sanoa jo aikaisemmin toistettu lause “Jumala on.”
Ilman, että kummanakaan näistä lauseista “ei” ja “on” tarvitsee olla tyrkyttävän sävyisiä.

Joten täydet pisteet Hamilolle tästä lausahduksesta!

(Ps. En itse siis usko ufojen vierailevan maan päällä)

Kieltäydyn uskomasta jumalaan, koska Jumalan olemassaolosta ei ole minkäänlaisia todisteita. Se taas on eri juttu kiellänkö sen olemassaolon mahdollisuuden. Tätä varmaan hait takaa, mutta muotoilit sanasi tarkoittamaan muuta.

En kiellä olemassaolon mahdollisuutta, mutta olen arvellut sen mahdollisuuden aika pieneksi, ainakin henkilökohtaisen jumalan (ja muista ei tarvitse paljoa välittääkään), ja olen siten jotakuinkin agnostinen ateisti. Väitänkin, että melkein kaikki itsensä ateisteiksi lukevat ovat tarkemmin agnostisia ateisteja, mutta on käytännöllisempää puhua ateismista.

Ateismi määritellään usein uskon puutteeksi, eikä Jumalan täydelliseksi kieltämiseksi, joten on luontevaa puhua ateismista, kun ehkä pilkkua viilaamalla puhutaan agnostisesta ateismista. Puhdas agnostikko taas ei mielestäni vain tiedä mitä uskoa ja luen sen siirtymävaiheeksi ateismista uskoon tai uskosta ateismiin. Muulloin agnostikko on tarkemmin sanottuna agnostinen ateisti tai agnostinen teisti*.

Muun muassa se maailman pahamaineisin ateisti Richard Dawkins** myöntää jumaluuksien olemassaolon mahdollisuuden eikä siten luokittele itseään 100% ateistiksi. Hänkin on siis agnostinen ateisti, mutta käytännössä on parempi puhua ateistista.

Ps. laskisin mm. evoluution** ja muut luonnollista maailmankuvaa tukevat tiedot todisteiksi (henkilökohtaista) Jumalaa vastaan. Jos näitä tietoja ei olisi, olisi jumaluudenkin olemassaolo todennäköisempää. Mitä enemmän saamme tietoa maailmasta, sitä monimutkaisemmaksi ja kummallisemmaksi jumalahypoteesi menee.

* Agnostinen teismi tarkoittanee heikkoa uskoa tai toivoa jumaluuden olemassaolosta tai jotain sinne päin.
** Dawkinsista ja evoluutiosta esimerkkejä ammentava ateisti on jo aika klisee, mutta ne nyt vaan ovat parhaita esimerkkejä, kun puhutaan ateisteista ja ateistisesta maailmankuvasta.

“Uskonnosta on vähän vaikea tehdä selvärajaista historiallista toimijaa, jonka syyksi lukea asioita. ”

Ja hauki on kala. Tästä huolimatta monet yrittävät kritisoida uskontoa yhtenä pakettina.

“Eikös ihmiset ole oletuksena ateisteja ennenkuin vanhemmat/koulu/kaverit/kirkko/päiväkoti kertoo jumalista jonka helposti auktoriteetteihin uskovat lapset uskovat”

Aloitetaan nuclear holocaust joka vie koko ihmiskunnan kivikaudelle. Kumpi nousee ensin, tieteellinen vai uskonnollinen ajattelu, kummat kehittyvät nopeammin, tieteelliset vai uskonnolliset instituutiot?

Tiedettä (naturalistista ajattelua) pitää vaalia juuri siksi, koska se ei kumpua ihmisluonnosta kuin uskonto (ei-naturalistinen ajattelu).

Eikös ihmiset ole oletuksena ateisteja ennenkuin vanhemmat/koulu/kaverit/kirkko/päiväkoti kertoo jumalista jonka helposti auktoriteetteihin uskovat lapset uskovat

“Ateismi on ainoa vaihtoehto tulevaisuuden ihmiselle. Muuten emme tule toimeen keskenämme.Uskoa ja uskomuksia on ollut jo koko ihmishistorian, mutta sitä huolimatta, tai sen vuoksi, ihmiset tappavat toisiaan.”

Höpö höpö. Kyllä tulevaisuudessa sijaa uskonnollisille ihmisille on.