Toki opetusta pitää kehittää enkä väittänyt ettei sitä kehitettäisi. Toivonkin opetusta vietävän hieman motivoimampaan suuntaan nykyisestä (vaikkapa Annikan jutun esittämää tapaa soveltamalla). Muistutin vain, että on syytä varovaisuuteen, ettei saavutettuja etuja ja saavutuksia menetetä. Kokeiluissa on riskinsä ja ne tulisi minimoida. Kiitän onneani, etten joutunut joukko-oppien avulla opiskelemaan lapsena enkä toivo tulevillekaan sukupolville samantapaista harha-askelta opetuksessa.

Itse olin ala-asteella hyvä matematiikassa ja ratkaisin tuolla tavalla “järkeilemällä” laskuja. Tämä kuitenkin kostautui siinä vaiheessa kun siirryttiin yhtälöihin. Muut siirtyivät heti laskemaan yhtälöiden kautta ja itse järkeilin. Siinä vaiheessa tuli seinä vastaan kun laskut muuttuivat aina vain monimutkaisemmiksi eikä minulla ollut taitoa “oikeaan” yhtälöidenratkaisutapaan.

Monessako psykologian tutkimuksessa on todettu että ihminen kasvaa sellaiseksi kuin ympäristö odottaa häneltä. Lapset alisuoriutuvat koska heidät aliarvioidaan. Heille harvemmin annetaan edes mahdollisuutta ymmärtää opetettavan asian takana piileviä perusteita. Juuri teemaltakin tuli dokkari, jossa todettiin aivojen stimuloinnin älyä vaativilla ärsykkeillä varhaislapsuudessa, vaikuttavan yksilön innostukseen tiedonnälkää kohtaan, aina aikuiseksi asti.

Deriv: “Suomalainen opetus on tietääkseni aika huippuluokkaa kansainvälisissä vertailuissa eli aika varoen tuon soveltamista pitäisi kokeilla.”

Luuletko että muut maat pysyvät staattisessa tilassa opetuksensa kanssa? Luuletko ettei suomalaista opetusta kehitettäisi kokoajan eteenpäin? Opetuksen suhteen ei todellakaan olla savutettu mitään multihuipentumaa. Kognitiivinen psykologian tietämys kasvaa kokoajan, ja jos haluamme säilyttää opetuksen korkeatasoisena kansainvälisissä vertailuissa, opetusta pitää nimenomaan kehittää eteenpäin (ja kasvattaa kaulaa muihin maihin).

Letku: “En haluaisi että lapsestani tulee tupakkaa vetävä alkoholisoitunut fiksu tyyppi, jonka lapsilla on vain toinen vanhempi.”

Koska älykkyyden ja uskonnollisuuden välillä on havaittu negatiivinen korrelaatio, ja taas ateistien avioerojen määrä on pienempi kuin uskovaisten (joudut valitettavasti googlettamaan itse tutkimukset), voidaan tästä löyhästi vetää päätelmä että tilanne on itseasiassa päinvastoin kuin väität. Fiksujen ihmisten lapsilla on useammin molemmat vanhemmat yhdessä hautaan asti.

Lujuus ja sitkeys on lisäksi enemmän opittu kotona, kun lapsi matkii vanhempien käytöstä, kuin koulussa.

Vie nörtti metsään 500m lähimmästä tiestä, niin kuulet lohduttoman itkun 17-vuotiaan miehen aivoista.

Ei maapallolla ole pulaa ideoista, ajatuksista tai mielipiteistä. Pulaa on aikaansaamisesta, sopeutumisesta ja motivaatiosta.

Ja itseasiassa samaa mieltä ovat myös monet suomalaiset, kokeneet opettajat…

Aurinkoisin terveisin Pariisista,

=)

Ranskassa on käytössä vielä esihistorialliset metodit, ja niistä järkyttävin esimerkki oli alakoulun johtajan vanhempainkokouksessa kailottama koulun motto : ulkolukua ajattelun sijaan ! Myönnän että olemme osuneet poikkeuksellisen takapajuiseen kortteliin jossa kurinpidolliset ongelmat on ratkaistu radikaalisti eikä pihalla saa edes juosta.

Kuusivuotiaani on oppinut kyllä ällistyttävän nopeasti lukemaan vaikka ranskankieli onkin ääntämisensä vuoksi erittäin monimutkaista, ja jopa kaunokirjoitus sujuu niillä surullisen kuuluisilla kauniilla koukeroilla. Mutta mitalin kääntöpuolena on mielestäni motivaation nujertaminen, oma-aloitteisuuden lannistaminen ja muottiin survominen. Haaveileva rikkaalla mielikuvituksella varustettu poika saa usein sapiskaa, milloin seiskan käyttäymisestä unohdettuaan penaalin kotiin, milloin nuhteita koska lukee kirjaa eteenpäin liian pitkälle.

Kaipaan kovasti kotimaan pedagogista otetta - j

Olen joutunut olemaan apuna läksyjen tekemisessä jo kielen takia, enkä tiedä miten tuollaiset sujuisivat lapsilta yksin. Kotona Suomessa en osallistunut läksyihin kuin kysymällä, onko ne tehty ja niin on minunkin mielestäni hyvä.

En myöskään missään nimessä haluaisi laittaa lapsia pulpettiin istumaan viisivuotiaina niinkuin täällä tehtään. Siksihän täällä kahdeksanvuotiaat kirjoittavat sujuvasti. Ja tässä koulussa ehkä myös siksi, että se on rankingtuloksiltaan Oxfordin paras ei-yksityinen alakoulu, jonka tulokset ovat hyviä myös siksi että oppilaaksiottoalueella asuu lähinnä hyvin toimeentulevia akateemisia ihmisiä, jotka muuttavat tälle alueelle saakaseen lapsensa tähän kouluun… Kaikissa Englannin kouluissa ei varmaan ole ihan samanlaista.

Opelle terveisiä, että esikoisen kanssa on laskeskeltu välillä tehtäviä myös suomalaisesta Matikkamatka-kirjasta, harjoiteltu allekkain kertolaskua ja opeteltu jakokulmaa, ettei hän Suomeen palatessa olisi ihan hukassa niiden kanssa. Hirmu hyvä kirja minusta, esittää asiat siten että lapset varmasti ymmärtäisivät, mitä ovat tekemässä. On siellä sanallisia tehtäviä ja pähkinöitäkin. Mutta oli kirja mikä on, opettaja ratkaisee, ja hyvät opettajat lapsilla on suomessakin.

Painotusero näyttää kuitenkin selvältä juuri sillä tavalla mitä sanoin.