BLOGIT

Influenssapandemia on ovella, tai oikeastaan se on jo astunut kynnykselle, mutta ei ole vielä pannut hyrskyn myrskyn. Jos tauti nyt kääntyy takaisin eikä tulekaan, se on mainio asia. Näin voi käydä, jos virus ei ole kovin hyvä tarttumaan eikä sellaiseksi muutu.

Täällä Britanniassa on kahdeksantoista vahvistettua tapausta. Sähköpostilaatikkoon kolahti ohjekirje yliopistolta ja hallitus julkaisi televisiomainoksen, jossa patistetaan  ihmisiä aivastelemaan vastuullisesti. Mutta vaikka kaikki käyttäytyisivät kuinka fiksusti, on melko vaikeaa olla levittämättä herkästi tarttuvaa virusta siinä vaiheessa kun ei tiedä vielä olevansa kantaja. Mietin tätä kun liikuin asioilla. Vein lapset kouluun ja halasin lähtiäisiksi. Kävin kirjastossa, näpelöin kirjaston tietokonetta ja lainasin kirjan. Poikkesin ruokakaupassa ostamassa samppanjaa ja lelukaupassa hankkimassa lapsille saippukuplapullot vappuiloksi. Kenkäkaupassa kokeilin neljät kengät. Kuinka monta ihmistä pystyy tartuttamaan tällaisella reissulla, jos on lähtiessä huomaamattaan kaivanut nenää? Pohdintaan antoi pontta lievästi flunssainen olo.

Luotin kuitenkin siihen, etten kulkenut kylvämässä sikainfluenssaa. Sairastin viisi vuotta sitten tyypillisen influenssan, ja se oli totisesti helppo erottaa nuhakuumeesta. Ensinnäkään nuhaa ei ollut. Toiseksi tauti kävi päälle kuin juna. Illalla töitä lopetellessa tuntui, että taidan tulla kipeäksi ja kotiin päästessäni olin jo korkeassa kuumessa. Tilannetta rankesi se, että koko perhe sairastui saman tien. Kipeitä lapsia täytyi hoivata pitkin yötä yhtä aikaa kun omakin ruumiinlämpö näytti neljääkymmentä ja jokaisella askeleella päähän iski vasara. Eikä se vasara lyönyt tylpällä puolella, jolla nauloja hakataan vaan pikemminkin sillä terävällä  jolla niitä kiskotaan irti.  Mielessä kävi, ettei ole kumma jos heikommilta henki lähtee tässä taudissa. Seitsemän päivän kuluttua kykenin ensimmäisen kerran astumaan ulos ulko-ovesta, varovasti horjahtelin viemään roskapussin roskalaatikkoon.

Hyvällä säkällä uusikaan virus ei ole tämän pahempi. Kuolleita on tähän mennessä sen verran vähän, että sellaista toivoa voi elättää.  Parin vuoden takainen lintuinfluenssa tappoi yli puolet ihmisitä, joihin se tarttui, mutta se ei oppinut tarttumaan ihmisestä toiseen. Siksi pandemian uhka jäi paljon etäämmäksi kuin nyt.

Meille toimittajille on motkotettu siitä, että lintuinfluenssalla peloteltiin ihmisiä turhaan. Kirjoittaminen ei mennyt aivan hukkaan siinä mielessä, että monessa maassa alettiin varautua pandemiaan. Rokotetutkimus tehostui ja antiviraalilääkkeitä on nyt varastoissa.  Jos pandemia ei toteudu tälläkään kertaa, toivon että olemme kuitenkin säikähtäneet sen verran, että aloitamme oman rokotetehtaan  Suomessa tai yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa. Ennemmin tai myöhemmin sitä tarvitaan todella kipeästi, ja katastrofia odotellessakin töitä riittä muiden rokotteiden valmistamisessa.

Ainoa keino ehkäistä uusien vaarallisten influenssojen synty on kuitenkin sika- ja siipikarjatalouden lopettaminen. Lihantuottajat ovat valittaneet epäoikeudenmukaista kohtelua, koska taudin nimittäminen sikainfluenssaksi on heille  imagohaitta.  Eihän influenssatartuntaa tietenkään kinkun syömisestä saa, mutta sitä tosiasiaa ei mikään marina muuta, että juuri siat ovat sekoitusastia, jossa ihmisille vaaralliset uudet influenssavirukset helpoimmin syntyvät. Siat pystyvät saamaan virustartunnan sekä linnuista että ihmisistä. Siksi niissä voivat yhtyä kolmen eläinlajin influnessavirukset yhdistelmäksi, joka pystyy tarttumaan myös ihmisestä toiseen mutta on pintarakenteeltaan ihmisten imuunijärjestelmälle tuntematon.  Mitä suuremmat massat sikoja  elää yhdessä ihmisten kanssa, sitä todennäköisemmin näin käy, ja näin on käynyt nytkin. Guardian-lehden mukaan tämä viruskanta näyttää olevan kotoisin  jättiläismäisistä teollisuussikaloista Pohjois-Carolinasta, alueelta jossa on Pohjois-Amerikan suurin sikatiheys.

Olen itse ihan tavallinen sekasyöjä, mutta viime aikoina olen yhä useammin alkanut miettiä lihasta luopumista. Sen tuottamisesta tuntuu tuntuu olevan niin monenlaista harmia.

Lisää lukemista sikainfluenssasta uudessa New Scientistissa ja lehden nettisvuilla esimerkiksi viruksen tarttuvuusarvioista ja synnystä.

T äm ä artikkeli on julkaistu sunnuntaina 3. toukokuuta 2009 kello 18.53 ja sen aiheena on Tieteen puudeli. Voit seurata t äm än artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.