Intternetin tultua ihmiset yhä suurenevassa määrin siirtyvät hakemaan informaationsa intternetistä, koska sen lähteet voi tarkistaa ja sieltä saa sen informaation mitä haluaa (vrt. aikaisenpi tilanne, kun sait käsiisi vain informaation mitä sinun haluttiin saavan käsiisi). Ei ihmetytä yhtään lehtien itkupotqvinqvonqraivarit asijan tiimoilta ja intternetin informaation demonisoiminen aina vaaralliseksi/valheelliseksi. Kummakos tuo, kun omat lusikat menevät ohi soppalautasesta ja monopoli informaation tarjoana alkaa järkkyä ja ihmisten tietoisuus kasvaa. Sehän on vaarallista ihan kaikille ihmisille, joilla valta tällä hetkellä on. Siksi intternettiä yritetään sensuroida ja tehdä siitä vapaan median sijasta valmiiksi tuotetun sisällön mainosportaalia.

Intternet on säilytettävä vapaana mediana samoin, kun on ihmisten oikeudet sanan- ja ilmaisunvapauteen!

Se että ihmiset ostavat iltapäivälehden lööpin perusteella, saattaa muuttua, koska vaihtoehtoannos lööppiviihdettä saadaan lähitulevaisuudessa pienemmin kustannuksin ja vaivattomammin selaimen kautta.

Nettiyhteisöissä ihmiset etsivät vuorovaikutuksessa mm. ymmärretyksi tulemisen kokemusta ainakin itsensä kanssa… Voiko / osaako monikaan mediatalo kilpailla tällä saralla… Osataanko aidosti luoda yksisuuntaisesta tiestä kaksisuuntainen?

Ihminen alkaa kuunnella vasta kun hän kokee tulevansa ymmärretyksi- korvat ikään kuin aukeaa… Tämä edellyttää kaksisuuntaista tietä. Tulevaisuuden yksisuuntaisissa ansaintalogiikoissa ei riitä mediataloille 2 tila. hopeamitalia ei jaeta.

Tällä hetkellä mediatalot mainostoimistot, brandinrakentajat ovat harvinaisen ymmärtämättömiä ja hakevat ratkaisuja teknisistä apuvalineistä, ilmat että näkevät metsää puilta. Ymmärettävyyden kokemus kaksisuuntaisessa viestinnässä luo yhteisöllisyyttä, jonka päälle rakennetaan voittajamediat.

Lainaus Lisa Sounion blogista: ”Jos käytät yhteisön tuottamaa tietoa, mieti, miten palkitset yhteisöä. Suomessa itää monta menestystarinaa, kunhan uskaltaisimme uskoa, että hiljainen kansa ei verkossa halua vaieta.”

Tämä palkitseminen laajasti ymmärrettynä on olennainen markkinointikustannus, joka viestinviejälle tulee miettiä tarkkaan.

“Nettisaitille ei mahdu tarpeeksi mainoksia, eivätkä ne ole tarpeeksi tehokkaita”.
Mainostoimistoihin saatava uutta, tuoretta verta. Printtimedian ammatilaiset eivät vaan osaa tehdä houkuttelevaa nettimainontaa.

Printtimediassakin ilmaislehdet jyräävät, itse luen City-lehteä, Metroa, Gamereactoria yms. mainosrahoitteisia julkaisuja, jotka on vielä jaeltu kätevästi ohikulkureitin varteen, eikä tarvitse kanniskella sylikaupalla paperia kotoa kierrätykseen. Toinen hyvä esimerkki uutistuotannon “uusista” tuulista on 20v vanha Slashdot.org, johon käyttäjät kirjoittavat uutiset toimittajien sijaan. Valta kansalle journalistien sijaan!

Sanomalehtien tarkoitus ei ole tuottaa uutisia, vaan tehdä voittoa. Toimittajien tarve ei ole vähentynyt, vaan omistajien rahanahneus lisääntynyt.
Toki minäkin haluan tuottoa sijoituksilleni, mutta en 100 000%/kk.

Näkisin että maailma rupeaa muuttumaan pienempiä ja tasaisesti tuottavia sijoituksia suosivaksi. Talous ei kestä, että rahaa poistuu sieltä enemmän kuin kierrossa on. Ihmisetkään eivät vain enää halua, että suuret firmat huijaavat heiltä kaikki rahat.

JSN ja muut netin sensurointia vaativat ovat poliittisia toimijoita, jotka pyrkivät ottamaan Kiinasta mallia ja HS yms. haluavat estää ihmisten oman ajattelun ja jatkaa ihmisten aivopesua, jotta olisivat totuuksia ja saisivat rahaa, ja…(rupeaa kiertämään kehää).

Jos sanomalehdistö lakkautettaisiin huomenna, se keksittäisiin ylihuomenna uudestaan palkkaamalla ihmisiä tekemään tätä ikävää työtä uutisravintoketjun alapäähän, jotta bloggaajilla olisi jotakin mistä blogata.

Se että ihmiset haluavat tasokasta tietoa, ei osoita että siitä ollaan valmiita maksamaan. Tieto on yhä enemmän muuttumassa julkishyödykkeeksi jolloin uutisten tuottaminen on ongelma, koska harvat ovat siitä valmiita maksamaan.

Usea työkaveri sanoi minulle, että tilaa suoraan kalusteet Iskusta, koska se on jo kilpailutettu hankintapaikka. Tilasin.

Vuosi myöhemmin tultiin vaatimaan kilpailutuspapereita ja uhattiin syytteellä. Kilpailutus oli ilmeisesti vanhentunut jo aikaa sitten tai joku tietokatko. Lunastin kaiken itselleni ja täällä kotona ne nyt on. Parempi se kuin syyte.

Kun aloitin, niin oman toimiston kalusteet oli luonnollisesti se ensimmäinen hankinta. Mutta viimeinen kerta kun luotan kenekään sanaan. Katson mieluummin kilpailutuspapereita, jopa siinä tapauksessa, että olen hoitanut virkaani vasta 3 tuntia, kuten tässä kävi.

“jokaiselle vuosijäsenelle TEK-lehti sekä valinnaiset kaksi lehteä seuraavista: Tekniikka&Talous, Talouselämä, Forum, Tietoviikko, Fakta, MikroPC, Mainonta&Markkinointi, Metallitekniikka, Energia, Ny teknik, Affärsvärlden tai Arvopaperi.”

En tiedä vastaako tämä kysymykseen.

Verkossa julkaistujen tekstien taso vaihtelee tavattomasti ja siksi verkosta tekstin lukeminen ja arvioiminen vaatii lukijalta enemmän medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Mutta keskeinen viesti yllä oli, tai sen ainakin oli tarkoitus olla, että sitä kriittisyyttä ja medialukutaitoa tarvitaan yhtä lailla perinteistä lehdistöä lukiessa. Ilman kriittisyyttä ei pärjää verkossa ollenkaan ja tavallista lehteä lukiessakin vain välttävästi.

Olen aivan erityisen huolissani niistä jutuista, joiden alaa en tunne, koska minulla on hyvin vähän syitä olettaa että niissä olisi olennaisesti vähemmän asiavirheitä.

Luen esimerkiksi usein eri tieteen- ja tekniikanalojen asiantuntijoiden kirjoittamia blogeja. Minulla ei ole mitään syytä olettaa, että esimerkiksi tunnettujen taloustieteilijöiden blogeissa esitetyt tulkinnat taloustilanteesta olisivat huonompia kuin jonkun sanomalehden taloustoimittajan. Minusta tämä on jotenkin itsestäänselvää.

Edelleen, kuten yllä sanoin, toivon sanomalehtien ja muun perinteisen “auktoriteettimedian” kiristyvää tilannetta lähinnä siksi, että se heräisi tajuamaan minkälaisessa maailmassa me elämme. Toistuva verkkomateriaalin haukkuminen, Hesarin valitsema keskustelujen “moderointi”, joka tähtää lähinnä keskustelun laadun heikkenemiseen (lähteelliset kommentit sensuroidaan, henkilökohtaiset loukkaukset sallitaan) jne, ovat kaikki sellaista yritystä tehdä verkosta jotenkin triviaali tiedonlähteenä, ikäänkuin alleviivata sen huonoutta.

Verkon ongelma on se, että siltä löytyy melkein kaikkea. Se asettaa tavattomat vaatimukset sen lukijoille. Kuitenkin, esimerkiksi julkisuudessa esitetyt säätelyvaatimukset ovat lähtökohdiltaan sellaisia, joissa tuntuisi olevan taustalla joko verkon toimintatavan ja hyödyllisyyden väärinymmärrys tai kyynisemmin tulkittuna, halu jarruttaa kilpailijan toimintaa.