Oma poikani on teini-ikäinen. Kun seuraan hänen ja kavereiden asenteita, toimintaa ja keskustelua niin maailmasta on tulossa hyvin erilainen. Kova-jätkä ei ole enää se joka vetää kaikkia turpaan, vaan se, jolla on virtuaalimaailmassa kovin maine. Koulussa fyysisellä voimallaan päteviä pidetään lähinnä pelleinä. Hakkaan sut- mentaliitilla ei saa seuraajia, jos ei myös löydy kompetenssia virtuaalimaailman tai urheilun parista. Nuorriso jääkiekon parissa toimineena ja poikani kavereita seuranneena voi sanoa, että näillä “menneiden aikojen” koviksilla ei ole enää sitä vetovoimaa, kun oli vielä minun nuoruudessani.

Jos haluamme verrata suomalaisten toimintaa Venajään, Etelä-Afrikkaan tai esim. Palestiinalaisalueisiin, siitä vain (Suomessa turvallisempaa), mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että niissä viiteryhmissä mihin YLEENSÄ luemme itsemme eli juuri noihin oECD-maihint ia Länsi-Eurooppaan, olemme aika surkealla tolalla väkivaltaisuustilaistoissa ja erityisesti kuolemaan johtavissa väkivallan teoissa.

Jotenkin yleisesti nyt tuntuu oelvan “muotia” mitätöidä ihan selvät faktat, 1. miehet tekevät Suomessa enemmän väkivallantekoja kuin naiset, 2. Suomalaiset tekevät kuolemaan johtavia väkivallantekoja useimmiten kuin muut Euroopan kansat, vaikka humalajuominenkin on ihan yhtä yleistä monissa maissa, 2. käsiaseet ovat Suomessa yleisempia kuin muissa länsimaissa Yhdysvaltoja lukuunottamatta, 4. 30 vuoden aikana noin 70 000 äitiä ja lasta on turvautunut ensi- ja turvakoteihin, miehiä ehkä vastaavana aikana pari prosenttia.

Vaikka sanotaan, että tilastot ovat helposti manipuloitavissa, kaipaisin nyt pikkuisen sisälukutaitoa - kiitos.

Salmi, Venla (2009) ”Nuoret seurusteluväkivallan uhreina”, teoksessa Nuorten uhrikäyttäytyminen ja rikoskokemukset, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 246.

Nostaisin Marko silti pöydälle myös suomalaiseen kulttuuriin ainakin nykyään hyvin keskeisenä kuuluvan talvisota-armeija-teeman, jonka poikkeuksellisuus ainakin eurooppalaisessa mittakaavassa on kyllä erittäin selvä. Eipä “kaikkia koskevaa” asevelvollisuuttakaan enää taida meidän lisäksemme löytää kuin Kyprokselta. Sodan myyttisyyden ja kansanhenkeä luovan merkityksen korostaminen on meillä jokavuotinen riitti, parin päivän päästä taas ajankohtaisesti. Aseet, takaisin antaminen, kosto, katkeruus, valistautuminen pahimpaan - kyllä tätä aggressiota pidetään meillä hyvin yllä.

“Kyllä niin suomalaiset miehet kuin teinitytötkin riehuvat humalapäissään keskieurooppalaisia lajitovereitaan enemmän. Olen itse ollut suomalainen teinityttö ja asunut usean suomalaisen miehen kanssa, ja siksi tämän tiedän.”

Kaikki kissat ovat mustia. Olen asunut mustan kissan kanssa ja siksi tämän tiedän.

“Valon ja D-vitamiinin vähyys sotkee hormonit ja aiheuttaa ahdistusta. Tästähän on ollut viime aikoina tutkimuksia.”

Ihan yhtä vähän valoa on samoilla leveysasteilla muissakin maissa.

“Väkivaltainen käyttäytyminen humalassa ON Suomessa kulttuurisesti hyväksyttävää!”

Ja perustelu oli? Koska se vaan “ON”. Teepä vaikka katugalluppia kysymyksellä “hyväksytkö väkivaltaisen käyttäytymisen humalassa”. Kerro sitten, montako kyllä-vastausta sait.

“Ruotsissa on korkeammat väkivaltatilastot koska siellä asuu enemmän maahanmuuttajia. Ählämit vaan lopettaa siveettömiä siskojaan ja uhrailee lampaita.”

Muslimeja on ruotsin väestöstä 2,1 prosenttia. Heistäkin osa on ihan tavallisia ruotsalaisia, ei edes maahanmuuttajia. Nämä maahanmuuttajatkaan tuskin onnistuvat väkivaltatilastoja rumentamaan. Niin sanottuja kunniamurhia on Ruotsissa tehty muutama, ja vaikka ne aika raflaavia ovatkin otsikoissa, tilastoissa yksittäistapaukset eivät näy.

“sääliksi käy suomalaista miestä joka kansainvälisellä mittapuulla on hyvinkin moderni ja joviaali”

Äsken se oli vielä väkivaltainen alkoholisti.

Eikös tuo tarkoittaisi vain, että “näin on aina tehty”? Perinteisen nykykäytännön selittämistä perinteellä. Eli kyse ei ole selittämisestä vaan vain toteamuksesta, että väkivallan perinne elää. Ja sehän elää. Kovin usein tuo “selittää” tarkoittaa samaa kuin “hyväksyä”: Hiljaa hyväksytään ja selitetään väkivallan perinne itsellään. Harmi vaan, että moni suomalainen mies todellakin muistaa (ja toteuttaa) aika ajoin tuon tietynlaisen miehisyyden myytin ja siihen liittyvän toimintamallin ja sen hyväksynnän. Naisetkin muistavat ja (totetuttavat): “Vedä sitä turpaan, Pentti”, kuuluu baarin edustoilta ja illanvietoissa harvasen ilta. Ja Pentti vetää, koska ei halua olla akkamainen vätys, vaan suomalainen mies.
Itsekin olin viimeviikolla pikkujoulussa todistamassa tällaista. Siellä myös “Pentin” ystävättäret (4kpl) kukin kävivät itsekin tönimässä ja läpsimässä “kaupunkilaismiestä”, jonka mielipiteet olivat liian erilaiset. Kun ei sopivia sanoja löytynyt, turvaudutiin väkivaltaan “vakuuttavana argumenttina”. Eli väkivaltaisia miehiä ja naisia. Alempaa keskiluokkaa. Ei niitä toisiaan puukottavia spurgukaveruksia, joiden piikkiin Marko (vai joku lähde?) mielellään pistäisi suomalaisen väkivallan.

No, tämä nyt oli vain eräs sosiaalisen havainnoijan havainto. Mutta noita havaintoja lienee suomalaisilla sen verran, että niitä kyselemällä tuon väkivaltakulttuurin saisi paremmin esiin kuin putkatilastoista (tai tutkijan kammiossa pysytellen arvuuttelemassa onko väkivallan perinteestä puhuminen yleistämistä, lyöko jokainen suomalainen mies, vai vain liian moni jne.)

“Mitä yleistyksiä koko miesväestöön voi tehdä tämän ryhmän perusteella?”

Ne ei “koko” miesväestöön tietenkään voi yleistyksiä tehdä (muutakuin että he ovat kaikki miehiä). Mutta toisaalta, tässäkin blogissa yleistyksillä pelataan varsin kovaa peliä (feministit, sosiologit, yliopistojen käytävillä parveilevat postmodernit sosiaalikonstruktionistit, ym. väärineläjien ismit, lokerot, joihin jäännöksettä ja väkivaltaisesti sullotaan sinne vähänkin viittaavat väärinajattelijat, niin että he ovat sitten tuon ismin tai luokkansa edustajina täysin teilattavissa, ja tämä teilauskin tehdään lähinnä pejoratiivisella halveeraamisella pikemminkin kuin vakuuttavilla argumenteilla), että suomalaismiehen väkivaltaisuudesta yleistävästi puhuminen lienee vähemmän huuhaata yleistämistä. (Koska väkivalta on oikea ongelma, ja siitä puhuminen voi vähentää nyrkinheilumista: sen sijaan sukupuolta kieltäviä ja ovenläpi käveleviä postmodernisteja ei ole oikeasti olemassa, joten heidän yleistävä lokeroiminen haukkumista varten tapahtuu yleistämällä ex nihilo, toisin kuin väkivallan kohdalla, ja on vain retorinen konstruktio nälvimistarkoituksessa).

“Suomalaismiehen väkivaltaisuus” (hyväksyttynä) “myyttinäkin” pitää yllä ihan konkreettista väkivallan perinnettä. Pitäisi mennä kentälle ja tehdä tutkimus turpiinvetoihin johtaneista sosiaalisista asetelmista: siellä voi alkoholin lisäksi erottua tuo ajatus “suomalaisen miehen uhosta”, kirveestä, lumihangesta, perheestä jne. jonkinlaisena motiivina, joka helpottaa nyrkin heilauttamista maskuliinisena ja kulttuurisesti hyväksyttynä eleenä. Väkivallan tilanteissa verbaalinen argumentointi nimittäin tuppaa jäämään nyrkin varjoon, jälkimmäinen saa jopa tietynlaisen arvostuksen. Sovitteleva “filosofi” saa turpaan ja jää yleisön mieleen akkamaisena selittelijänä. Nyrkinkäyttäjä jää mieleen sankarina, kovana suomalaismiehenä, joka ei jauha paskaa. Hänelle annetaan anteeksi.

“Teinityttöjen väkivaltaisuus voisi olla jonkun antifeministin vasta-argumentti Oksaselle, mutta se kaatuisi siihen, että HS:n uutisoima tyttöjen väkivaltaisuus oli huuhaata.”

Voisi, vaan ei ilmeisesti ollut. Sen esiinnostaminen “mahdollisena” vasta-argumenttina on vähän kyseenalaista. Ei kai se suomalaisten miesten väkivaltaisuutta vähennä, jos teinitytötkin tappalevat. Kyse voi olla samasta väkivallan hyväksyvästä kulttuurista.

Syyt:
1.) kulttuuri, jossa alkoholin kanssa ei syödä mitään ja sitten verensokerin laskiessa tullaan pahalle päälle. Silloin, kun viinaa on tarjolla, on ruoka suomalaiselle pelkkä välttämätön paha eikä suinkaan juhlien kunniavieras.
2.) Valon ja D-vitamiinin vähyys sotkee hormonit ja aiheuttaa ahdistusta. Tästähän on ollut viime aikoina tutkimuksia. Ja
3.) Väkivaltainen käyttäytyminen humalassa ON Suomessa kulttuurisesti hyväksyttävää!

Ruotsissa on korkeammat väkivaltatilastot koska siellä asuu enemmän maahanmuuttajia. Suomalaisten ei siis tarvitse nyt taputtaa itseään eikä sitä ryyppykaveri-Kakea selkään. Eivät ne rakkaimmat vihollisemme siellä humalapäissään riehu. Ählämit vaan lopettaa siveettömiä siskojaan ja uhrailee lampaita.

Niin, muita yleistyksiä suomalaiseen miesväestöön ei tässä todellakaan voi tehdä kuin sen, että sääliksi käy suomalaista miestä joka kansainvälisellä mittapuulla on hyvinkin moderni ja joviaali, mutta suomalaisen feministin peniskateus vain ei ota talttuakseen ennen kuin on saatu kaikki isät kotiin vauvojen kanssa ja kaikki äidit huippujohtajan pallille ja yökerhoon kourimaan viattomia miehiä. Feministi ei kertakaikkiaan rauhoitu ennen kuin on saanut muokattua itsestään tuollaisen maskuliinisen, aggressiivisen, kiimaisen ja itsekeskeisen olennon jollaisena miehiä pitää. En tosin usko Sofin olevan tällainen. Sofilla on luultavasti vain samat geenit kuin sillä Prisman brittiläisellä juoksijalla, jonka aivokuvissa aktivoituivat mielihyväalueet kun hänelle näytettiin raakoja ja ahdistavia kuvia. Ilmeisesti ainakin osittain tämän vuoksi hänestä oli tullut niin hyvä juoksija.

Se varsinainen kysymyshän kuului: voiko nykysuomalaista väkivaltaa selittää väkivallan perinteellä (ja vielä jollakin tunteista puhumattomuudella yms)?

Ja mitä silloin selitetään? Sitä, että väkivaltaa on Suomessa niin paljon vai että sitä on niin vähän?

Jos halutaan selittää sitä osuutta henkirikoksista, mikä Suomessa ylittää eurooppalaisen keskiarvon, siihen riittää hyvin alkoholisoituneiden, syrjäytyneiden miesten humalaväkivalta, joka todellakin poikkeaa muista maista.

Mitä yleistyksiä koko miesväestöön voi tehdä tämän ryhmän perusteella?