Kävin toki lukemassa YLEn uutisen, mutta eipä siitä paljoa ymmärtänyt. Mukava kuulla, että blogi on ollut sinulle antoisa.

Tuo teksti olikin ehdotus/pyyntö uuden blogikirjoituksen aiheeksi, mutta laitoin sen tänne, kun en löytänyt yhteystietojasi.

(Zitterbewegun-juttua minä olin itse lyhentänyt - toivottavasti en kuitenkaan muuttanut sisältöä. Alkuperäinen löytyy os. http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/zitterbewegung-ilmio-olemassa)

PS. Kiitos blogistasi!!! Se on todella mielenkiintoinen ja hyvin ymmärrettävästi kirjoitettu.

Pääsääntöisesti en vastaa kysymyksiin, jotka eivät liity blogimerkinnän aiheeseen. (Sen verran sanon, että jopas oli taas tiedeuutisointia. Ajatella, että jotkut tuottavat tällaista tekstiä ammatikseen.)

1) Onko esimerkiksi liikkuva elektroni enemmän luonteeltaan a) elektroni, jota ympäröi virtuaalihiukkasten turkki vai b) kaikkien mahdollisten hiukkasten ja antihiukkasten seos, joka on keskimäärin kuin elektroni.

2) Kuinka ‘hiukkasmaisia’ ovat voimakenttiä välittävät hiukkaset (vai ovatko ne olemassa vain teoriassa, mutta voidaan selittää muka-hiukkasiksi materia-aalto-dualismin perusteella)? Miten elektroni ‘tietää’, että fotoni on sähkö-magneettisen kentän välittäjähiukkanen protonilta (jolloin se vetää puoleensa) eikä toiselta elektronilta (jolloin se työntää poispäin)?

Toivottavasti näihin voi ylipäätään vastata nykytietämyksen perusteella.

Jyri

*****************

Seuraava ote Ylen tiedesivuilta:

Zitterbewegung-ilmiö on olemassa

80 vuotta sitten ennustettu kvanttimekaaninen ilmiö, Zitterbewegung, pystyttiin ensimmäisen kerran osoittamaan todeksi loukkuun sidotuilla ioneilla. Havainto varmistaa että kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian yhdistävä ns. Diracin yhtälö kuvaavat todellisuutta. Diracin yhtälön mukaan elektronien kaltaiset kvanttimekaaniset hiukkaset värähtelevät voimakkaasti, kun ne liikkuvat lähes valon nopeudella.

Kvanttimekaniikan maailmassa hiukkanen voi olla samanaikaisesti kahdessa eri tilassa, värähdellä niiden välillä. Zitterbewegung-värähtely syntyy, kun hiukkanen on materian ja antimaterian yhdistelmänä, superpositiona.