PALVELUT
Tilaa Tiede!

Asiakaspalvelu

Osallistu lukijakilpailuun

Palaute toimitukselle

Yhteystiedot

Mediatiedot

Tiedekauppa
TIETEESSÄ NYT
BLOGIT

Skeptikon päiväkirja
Marko Hamilo
Marko Hamilo on Tiede-lehden toimittaja. Hän ei usko homeopatiaan eikä psykoanalyysiin, eikä aina edes päivän Hesariin.

Maailmankaikkeutta etsimässä
Syksy Räsänen
Syksy Räsänen on teoreettinen fyysikko Washington Universityssä. Syksy kirjoittaa kosmologiasta, hiukkasfysiikasta ja niiden tekemisestä, tai ainakin asioista sinne päin.

Tieteen puudeli
Annikka Mutanen
Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimittaja. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.
KESKUSTELUISSA
Koodaamisen itsenäinen
opiskelu
  >>

Energialamppu paukahtaa
rikki
  >>

Lentokoneet ilmaan
linkoamalla
  >>

kemian hapot ja happamat
maut
  >>

Keplerin löytämät
planeetat
  >>

VHH/Paleodieetti   >>

Suurin osa suomalaisista
vastustaa maahanmuuttoa!
  >>

Ahtaajien lakko on
erittäin perusteltu
  >>

Dee ja kilpirauhanen?   >>

Vanhanen, vanha kettu   >>

Mikä mainos ottaa päähän
eniten?
  >>

Miksi ruoka on USA:ssa
paljon parempaa?
  >>

Lalli ja Erik   >>

Intetäänkö taas
painovoimasta?
  >>

Talven 2009-2010 säät
Suomessa - ja muuallakin
  >>

BLOGIT

Syksy Räsänen Maailmankaikkeutta etsimässä
Syksy Räsänen
24.1.2010
Ihmetyksen ja rauhan rakentaminen

Aloitin fysiikan tekemisen kymmenen vuotta sitten, ryhtyessäni väitöskirjatyöhön Helsingissä vuoden 2000 alussa. Silloin kymmenen vuotta saattoi tuntua pitkältä ajalta. Tohtorin tutkinnon saamista kutsutaan valmistumiseksi, mutta se on vasta alku. Tutkimus on jatkuvaa oppimista ja uuden selvittämistä.

Tutkijan aikajänne on lyhyt: artikkeleita pitää julkaista jokunen vuodessa, ja paikka vaihtuu parin vuoden välein. Vaikka mielessä pitäisi pidemmän aikavälin tavoitteita, ei haastavampiin tutkimuskohteisiin tarttuminen välittömien meriittien keräämisen keskellä ole aina helppoa.

Joskus kuulee puhuttavan sellaisesta suunnitelmasta, että kulkisi alkuvaiheessa helppoja reittejä pysyäkseen mukana leikissä, ja siirtyisi oikeasti kiinnostavien ongelmien pariin vasta pysyvän paikan turvallisesta huomasta. Mutta päivittäisen ajattelun ja toiminnan muuttaminen monien vuosien jälkeen on vielä vaikeampaa kuin sen tekeminen riskien keskellä, enkä tiedä onko kukaan tällaisessa strategiassa todella onnistunut.

Väiteltyäni vuonna 2002 olen ollut Oxfordin hiukkasteoriaryhmässä (vaikka enpä minä siellä hiukkasia juuri tutkinut), CERNin teoriayksikössä ja Geneven yliopiston kosmologiaryhmässä. Eräs vaihe tuntuu päättyvän, kun palaan kesäkuussa jokuseksi vuodeksi Helsinkiin fysiikan laitokselle.

Kaikki näiden vuosien aikana tehty ei ole arvokasta, mutta olen tyytyväinen siitä, miten olen saattanut keskeisen tutkimusaiheeni (rakenteiden muodostumisen vaikutus maailmankaikkeuden laajenemiseen) alkuun ja edennyt sen parissa. Ei ole vielä selvää kuinka hyödylliseksi tämä suunta osoittautuu, mutta tutkimusta ei voi ohjata tieto päämäärästä, vaan päätökset tehdään polun joka haarassa. Pitäisin mielelläni ohjenuorana pianisti Glenn Gouldin sanoja:

“The purpose of art is not the release of a momentary ejection of adrenaline but rather the gradual, lifelong construction of a state of wonder and serenity.”

2 vastausta artikkeliin “Ihmetyksen ja rauhan rakentaminen”

  1. nakki kirjoittaa:

    “Epähyödylliset” tutkimukset ovat tärkeitä ja niitä tekevät tiedemiehet kunnioitettavia. Valita tutkimuskohteensa siten, että tulos saattaa päätyä unohdettuihin arkistoihin, on hyvä valinta. Joku toinen jossain vaiheessa kuitenkin tutkisi samaa aihetta. Nyt saamme senkin tiedon (faktan maailmankaikkeudesta tai tiedon ettei tähän tutkimushaaraan kannata käyttää kauheasti aikaa) aikaisemmin paljastettua. Sillä em. toisella tieteilijällä on nyt suurempi todennäköisyys löytää “hyödyllinen” tutkimusaihe.

    Kunnioitukseni kaikille tylsää/peruskauraa/mälsää/hyödytöntä/jne tutkimusta tekeville.

  2. Syksy Räsänen kirjoittaa:

    Selvennettäköön, että viittaan hyödyllisyyteen tieteenalan, eli kosmologian, sisällä. Tässä mielessä aihe ei ole missään nimessä hyödytön, mutta sen hyödyllisyyden aste on vielä epäselvä. Se voi vastata tärkeisiin kysymyksiin, tai vain olla keskeisten oletusten tarkistamista, joka ei sinällään kerro mitään merkittävää, mutta on välttämätöntä muun tutkimuksen asettamiseksi vakaalle pohjalle.

    Eri asia on sitten kosmologian hyödyllisyys yleisemmin; aiheesta ks. http://www.tiede.fi/blog/2008/01/22/laskukone-ja-sateenkaari/

Jätä vastaus