Epäilen vahvasti, että jos ihmiskunnalta tai sen osalta jostain syystä olisi tulevaisuudessa kadonnut tieto ydinjätteen vaaroista, siltä on myös kadonnut tieto että sen ympärillä suojana oleva kuparikapseli olisi erityisemmin arvokasta materiaalia. Tietysti toki vain siihen asti, kunnes nämä onnekkaat mutta onnettoman tietämättömät “löytöretkeilijät” keksisivät uudestaan kuparin käyttötarkoituksineen.

Ghanassa on luonnollinen ydinreaktorin jätehauta, eikä jätteitä ole kukaan millään lailla yrittänyt peitellä tai paketoida. Mitähän katastrofeja tästä onkaan aiheutunut, tilannehan on paljon pahempi kuin Onkalon kapseleissa? Eipä taida olla tiedossa yhtään mitään ongelmia.

Jos vihreille ja muille ydinvoimahuuhailijoille säteily on niin kauhean pelottavaa että pitää väen väkisin keksiä “jos-jos-jos-jos” skenaarioita siitä miten muuten alkuihmisen tasolle taantuneet, mutta tehokkaita kallionporauskoneita käyttävät ihmiset 10000 vuoden kuluttua kaivavat esille kapseleita järjettömällä vaivalla satojen metrien syvyydestä, rikkovat ne, kaivavat esiin polttoainesauvat ja pureskelevat niitä päiväkausia että saisivat sisäänsä vähän uraania että siitä voisi olla haittaa, niin miksi he eivät kiinnitä yhtään mitään huomiota jokapäiväiseen, tappavaan radonongelmaan ???

Jyrki Kasvi, J P Roos ja Annikki Mutanen, häpeäisitte järjettömiä kannaottojanne.

Terveisin,

Petrus Pennanen
Ydinfysiikan FT

Toisin sanoen myös tuuli ja vesivoima ovat poissa laskuista? Kuka osaa enää sadanvuoden jälkeen myrkyllisiä kuparimuuntajia purkaa?

Neuvostoliiton romahdus tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten pienikin yhteiskuntajärjestyksen notkahdus voi johtaa dramaattiseen ydinturvallisuuden heikkenemiseen. Onko meillä esimerkiksi edellytykset huolehtia Olkiluoto 3:n turvallisesta purkamisesta 100 vuoden kuluttua. Ydinvoimala tarvitsee toimivan yhteiskunnan koko elinkaarensa ajaksi, aina käyttöönotosta purkamiseen asti, ja maailmanhistoriassa sellaiset 100 vuoden jaksot, joissa ei ole ollut sotia, vallankumouksia, pulakausia tai luonnonmullistuksia ovat harvinaisuuksia.

Minulla on toki aikaa siitä, kun olen 6502-konekieltä lukenut tai kirjoittanut, eikä minulla ole paljoa kokemusta varsinaisesta pelien ohjelmoinnista, mutta kyllä minä(kin) jotain saisin aikaan ja opiskelukavereiden joukosta löytyisi varmaan tiimi tekemään pelin, jos vähän maksettaisiin.

Mitä merkitystä tällä on? Teknologian kehitys tekee osan vanhoista tekniikoista tarpeettomiksi ja siksi jotkut taidot unohtuvat. Kyllä noita teknisiä speksejä löytyy kirjoista ympäri maailman, joten ne voisi opetella uudestaan, jos tarve tulisi. Ihmiset ovat opetelleet jälkikäteen jopa lukemaan kirjoitusta, jota ei enää kukaan tuntenut, joten siitä, että kirjoitustaito hukkuisi, ei myöskään kannata kantaa paljoa huolta.

OL3 voi käyttää mox-polttoainetta, eli ydinjätteemme määrä voisi olla vähenemään päin jo parin vuoden kuluttua, jos niin halutaan.

Samalta Stukin sivula käy myös ilmi, että toisin kuin Xyzzy väittää, säteily ei laske 10 000 vuodessa metrin päässä nipusta taustasäteilyn tasolle, vaan säteilyannos on TUNNISSA sama kuin mitä ihminen saa taustasäteilystä vuodessa. Vasta 250 000 vuoden päästä ydinjäteen säteily on samalla tasolla kuin luonnonuraanin, mutta ei siis kokonaan kadonnut silloinkaan.

Kirjoitustaito ei ole unohtunut tai se on keksitty pian uudestaan. Kuten tulenteko, maanviljely… edelleen ihmettelen mikä taito meiltä on arkeologisen yms. datan mukaan unohtunut. “Kaikki koostuu atoimeista” (kyky rakentaa säteilymittari yms) ei unohdu ellei tapahdu jotakin katastrofaalista.