En nyt ehdi tarkemmin tuohon tutkimukseen tutustumaan, mutta ainakaan tuon kuvion perusteella ei voi tehdä sellaisia johtopäätöksiä kuin sinä teet. Asiaan liittyy ainakin kolme metodologista ongelmaa:

(1) Vauvoille tehtyjen älykkyystestien reliabiliteetti on surkea.

(2) Kymmenen vuoden iässä sosioekonomisen taustan vaikutus ÄO-tuloksiin on vielä vahva, mutta aikuisuutta lähestyttäessä se lähes katoaa. Eräs kuuluisa tutkimus, jossa tämä ilmeni, oli Minnesota Transracial Adoption Study, jossa valkoisiin ylemmän keskiluokan koteihin adoptoidut mustat lapset saivat 7-vuotiaana älykkyystesteissä valkoisen väestön keskiarvoa vastaavia tuloksia. Kun heidät testattiin uudelleen 17 vuoden iässä, tulokset vastasivat kuitenkin mustan väestön keskiarvoa (s.o. noin yhden keskihajonnan valkoisten keskiarvon alapuolella).

Sinällään tämä ei ole mikään rotujuttu, vaan vauraassa perheessä kasvaneet valkoiset adoptiolapset saivat mainitun tutkimuksen mukaan hekin 17 vuoden iässä keskimäärin vain valkoisen väestön keskiarvotuloksia, vaikka 7 vuoden iässä olivat olleet selvästi keskiarvon yläpuolella. Tämä ei tietenkään tarkoita, että hyvin toimeen tulevien, koulutettujen vanhempien lapsena kasvaminen ei monella tapaa vaikuttaisi menestykseen. ÄO-tuloksiin se ei kuitenkaan näytä vaikuttavan.

(3) Kuviossa näkyvä jako korkean ja matalan älykkyyden omaaviin on epäilyttävä. Miksi näin epätarkka mittari?

Marsu - jos se yhtään lohduttaa, niin aikuisiässä sosioekonomisen taustan merkitys älykkyyteen näyttää katoavan ja hallitsevaksi tekijäksi nousevat perintötekijät. Tosin, koska älykkyys vaikuttaa vahvasti sosioekonomiseen asemaan, niin ennen pitkää “kastijaosta” tulee pysyvä ja “klassressanista” harvinaisuus.

Hyvää luettavaa aiheesta on esim:

Rushton, J. P., & Jensen, A. R. (2005). Thirty years of research on race differences in cognitive ability. Psychology, Public Policy, and Law, 11, 235-294.

http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/PPPL1.pdf

Mutta triplassa puhuneen James Heckmanin (http://nobelprize.org/nobel_prizes/economics/laureates/2000/heckman-autobio.html) mukaan myös sellaisilla ei-kognitiivisilla kyvyillä, joihin älykkyyttä enemmän voi vaikuttaa, on myös merkitystä. Näihin kykyihin kuuluvat esimerkiksi sinnikkyys ja peräänantamattomuus. Työhaluttomuus ei onneksi ole geenivirhe, vaan siihen (niihin persoonallisuuden piirteisiin jotka aikuisena ilmenevät työhaluttomuutena) voi vaikuttaa, ja Heckmanin mielestä kannattavinta on vaikuttaa mahdollisimman varhain.

Otsikko kertoo jo paljon: “Kun yhteiskunnalliset tekijät päihittävät luonnon.” Tutkimuksessa seurattiin 17.200 brittivauvaa. Osa oli luonnollisesti fiksumpia kuin toiset ja tätä mitattiin. Kaksivuotiaina ei vanhempien sosioekonomisella statuksella ollut vaikutusta. Mutta jo kuusivuotiaina “rikkaiden” tyhmät ohittivat “köyhien” fiksut ja kymmenvuotiaina “rikkaat” porskuttivat jo ihan omassa sarjassaan. Tähän liittyen rikkaampi kansanosa elää kuusi vuotta pidempään kuin köyhin (vaikka 5%:n ääripäät poistetaan). Positiivinen sanoma on, että kun yhteiskunnalliset tekijät ovat noin voimakkaat, niin asialle voi tehdä jotain. Artikkelissa kehoitettiin tekemään jotain kun lapset ovat vielä lapsia.

Avoimia kysymyksiä:
1) Tarvitaanko tämän lisäksi vielä evoluutiopsykologista fiilistelyä?
2) Onko Suomessa tilanne yhtä paha? Onko se ollut tai onko se menossa pahempaan vai parempaan?

Onko tullut mieleen sellainen seikka että tuo tyhmyyden yleistyminen on viime vuosien ilmiö?

eräs selitys on ammattitaidon kehittymisen estäminen. Jokaisen täytyy olla ns. moniosaaja. Henry Ford kehui tehdastaan, x kappaletta voi olla sokeita, y kappaletta rampoja jne. Nykyisin jokaisen täytyy olla yhtä aikaa pikajuoksija, huippu uimari ja voimanostaja. En ihmettele ellei 20% tähän pysty.

Armeijassa opin vain yhden asian, ellei alainen osaa tai ymmärrä tehtävää, kyse on johtajan epäonnistumisesta. Joko käsky on huonosti muotoiltu tai annettu väärälle miehelle.

Tilastojen valossa 50% on keskimääräistä tyhmempiä, revippä siitä. Miten helvetissä niistä saadaan moniosaajia jotka päihittävät kaikissa hommissa äo 160 kaverit?

.

Neuvolajärjestelmä on Suomessa aina toiminut hyvin. Sitä voisi laajentaa perheisiin niin, että kehittyvät ongelmat huomattaisiin aiemmin, ja pystyttäisiin auttamaan vanhempia kasvattajina ennen kuin he menettävät otteensa. Voisi vähentää myös juoppoja vanhempia jotka kokevat epäonnistuneensa kaikessa.
Kodista se kaikki alkaa. Kun kouluun tullaan, ollaan jo myöhässä.

Eli lapsen koulutus pitää aloittaa jo hyvin varhain. Sitä voi tehdä mukavasti leikin lomassa antamalla lapselle esim. erilaisia pulmatehtäviä ja kannustamalla lasta hyvistä suorituksista. Esim. musiikin soittoharrastus pitää aloittaa jo tuolloin, koska sinä aikana lapsen aivot muuttuvat kaikkein voimakkaimmin.

Esimerkkinä käytettiin teini-ikään saakka tuoliin sidottuna löydettyä lasta. Hän ei koskaan oppinut mitään kieltä, vain joukon yksittäisiä sanoja, koska se aikaikkuna, jolloin lapsi oppii kielen, oli jo sulkeutunut.

Suomen kannattaisi käyttää hyväksi tätä tutkimustietoa ja aloittaa päiväkodeissa pikkulapsten varhaisopetus leikin varjolla. Tämä voisi olla keino rikkoa perinteiset luokkarajat, jonka mukaan duunarin lapsesta tulee duunari ja porvarin lapsesta porvari.