(Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta) ilmeisesti virtuaaliset hiukkaset ovat olemassa niin lyhyen aikaa, että meidän arkikokemuksemme (makrotason) maailmankaikkeus ei ‘ehdi’ havaita sitä ja siksi niitä ei havaita suoraan. Mutta mm. todellisten hiukkasten välittömässä läheisyydessä ja mustien aukkojen tapahtumahorisontissa ne saavat aikaan havaittavia vaikutuksia myös makrotason maailmaan.

Ja voimakentän olemukseen liittyy oleellisesti, että (Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen mukaan) tarkasti tunnettu (kvantittunut) energiamäärä leviää väistämättä koko tarjolla olevaan fyysiseen tilaan. ‘Leviämisen’ (delokalisaatio?) vuoksi voimakentän virtuaaliset hiukkaset eivät voi olla suoraan havaittavia vaan pysyvät aaltoliikkeenä (elleivät ne vuorovaikuta materian kanssa).

Olenko ymmärtänyt oikein?

Mustien aukkojen tuottamiseen johtava fysiikka vaikuttaisi törmäysprosessien yksityiskohtiin jo alemmilla energioilla kuin millä mustia aukkoja syntyisi.

Siteeraan erästä aiempaa kommenttiani.

“Tiettyjen teorioiden mukaan on olemassa ylimääräisiä ulottuvuuksia, joiden koko on tarpeeksi iso (noin 10^(-20) m), että niitä voidaan luodata LHC:ssä. Joissain tällaisissa teorioissa LHC:n törmäyksissä todella syntyy lyhytikäisiä mustia aukkoja. Mustien aukkojen havaitsemista on tutkittu useissa tieteellisissä artikkeleissa.

Henkilökohtaisesti pidän epäluultavana, että nämä teoriat pitävät paikkansa. Jos ylimääräisiä ulottuvuuksia on olemassa, se energiaskaala, millä mustia aukkoja syntyy törmäyksissä, voi olla mitä tahansa yhden TeVin ja 10^(16) TeVin väliltä. (TeV on 10^(12) elektronivolttia, energian yksikkö, jota en aio tässä selventää.) Mustista aukoista ei ole näkynyt vihjettäkään aiemmissa kiihdyttimissä, joten tiedämme, että skaalan pitää olla vähintään 10 TeV. LHC:n maksimienergia on 14 TeV. Ei ole mitään syytä, miksi mustien aukkojen tuottamisenergia osuisi juuri tähän pieneen väliin.”

Tästä lisää omassa merkinnässään kunhan tuohon maksimienergiaan päästään, toivon mukaan tiistaina.