Artikkelin Miksi kajakkia pitäisi meloa? kommentit

Kirjoittaja: Marko Hamilo

Marko Hamilo — Mon, 29 Mar 2010 10:18:04 +0000

JuSa, minulle taas mahdollisuus kulkea yksin meloen tai polkien on asia josta en halua tinkiä, ja tavallisten kajakkien turvallisuusajattelun kanssahan se tosiaan on ristiriidassa.

Esimerkiksi Utöstä Kökariin melonta viime kesänä oli huikea elämys, kun tajusi että 10 kilometrin säteellä ei ollut yhtään alusta eikä kesämökkiä. Näyttäkääpä kartalta Lapista yhtä erämainen paikka!

Harmi kyllä jouduin tuulien takia yöpymään Luckuskärillä, vaikka jälkikäteen olen sitten ymmärtänyt että Mörskärissä olisi ihan nähtävyyksiäkin.

Kiitos linkistä. Juuri tuollaisista aluksista olen haaveillut. Oma ilmatäytteinen kajakkini on aivan pikkaisen liian kapea ja lyhyt, että siinä voisi mukavasti nukkua. Ei siis vesillä tietenkään, mutta ehkä pitemmässä mallissa saisi kelpo yöunet luodolla, jos vetäisi pressun kajakin päälle.

Kirjoittaja: JuSa

JuSa — Mon, 29 Mar 2010 06:52:03 +0000

Yksi melonnan turvallisuusajattelun keskeisiä sisältöjä on, että ei saisi koskaan meloa yksin (minä rikon tätä sääntöä todella paljon). Jos meloo porukassa, kajakeista hyvin usein tehdään lautta, huilimista, ruokailua, jopa “tyhjennystä” varten. Kajkit yhdistetään meloilla tukevaksi lautaksi, jonka päällä voi vaikka seistä. Avomeriyksimelojat (äärimmäisyyksien harrastajat) käyttävät puhallettavia lisäkellukkeita ruokaillessaan ja jopa nukkuessaan. Liikkeelle lähdettessä kellukkeet taas otetaan pois. Kalastaessa niitä myöskin voi käyttää.
Minulle melonnalla on kaksi roolia: kestävyysliikunta ja sitten luontokokemukset. Teen harvoin pidempiä retkiä, ehkä kerran kesässä, mutta yhden päivän piknikretket ovat tavallisia. En kiikaroi kajakissa, kuvaan kyllä. Piknikkien oleellinen sisältö on ruokailutauko ja kävelyretki saarissa, kuvaten ja katsellen, nautiskellen.
Poljettava kajuutallinen kanootti pitkille retkille voisi olla mukava ajatus:
http://yachtpals.com/node/4900

Kirjoittaja: Marko Hamilo

Marko Hamilo — Sat, 27 Mar 2010 07:59:26 +0000

Melontakurssi tuskin auttaa, jos ei ole kiinnostunut niinkään melomisesta vaan esimerkiksi lintujen tarkkailusta (minä), metsästyksestä tai kalastuksesta (kalastajille noita poljettaviakin myydään paljon).

Aluksen pitää pysyä pystyssä myös silloin kun katsoo kahdell kädellä kiikareilla jonnekin takaviistoon hankalassa asennossa, ja vielä liikkuvaa lintua. Siinä ei voi samanaikaisesti keikuttaa takapuoltaan tasapainon ylläpitämiseksi eikä myöskään käyttää melaa.

Kirjoittaja: JuSa

JuSa — Thu, 25 Mar 2010 11:59:33 +0000

Kaikenlaisille käyttäjille on markkinatilaa monenlaisille vesikulkuneuvoille, mutta käyttäjien pitäisi ymmärtää paattiensa hyvät ja huonot puolet. Toivon, että nimike “kajakki” säilytetään kannellisella, aukkopeiteen kanssa käytettävällä ja kaksilapaisella melalla melottavalla kapealla, kevyelllä vesikulkuneuvolla. Niitä, jotka eivät ole kuvauksen mukaisia, voi kutsua yleisnimityksellä “kanootti”. Kajakki on yksi kanoottien alaryhmä.
Kajakille on tyypillistä pieni kulkuvastus ja matalan kannen vuoksi myös pieni tuulikuorma. Ilmatäytteiset eivät täytä näitä ehtoja. Kajakki pidetään pystyssä melalla ja reflekseillä aivan kuten kaksipyöräisellä pyörällä liikkuva osaa pitää itsensä pystyssä tankoa kääntämällä ja kallistelemalla. Taito on samaa luokkaa. Eivät oppineet pyöräilijätkään tarvitse apupyöriä. Liika leveys ja tasapohjaisuus pilaavat oleellisen osan kajakin merikelpoisuutta. Poljettavaa kanoottia ei voi oikein pitää pystyssä kanootin keinoin, joten oletan, että sen merikelpoisuus on huonompi kuin kajakilla.
Purjekanootit ovat aivan oma tarinansa.
Minusta jo jossakin aikaisemmassa jutussa tuntui siltä, että Marko ei ole sisäistänyt kajakin ominaispiirteitä, hyviä puolia. Melontakurssi voisi auttaa. Minäkin kävin kurssilla aikoinaan, vaikka olin melonut jo vuosia (hyvin vakaalla) kajakkikaksikolla. Minusta tuli intohimoinen yksikkömeloja kun tajusin juonen.
Ei, en mitenkään vastusta poljettavia vesikulkuneuvoja, mutta mielestäni ne tarvitsivat painokölin, joka itsestään nosta ne kallistumisen yhteydessä pystyyn. Eikös avomeripoljettavissa ole sellainen?
Mutta kajakki on nerokkaan yksinkertainen.

Kirjoittaja: Marko Hamilo

Marko Hamilo — Tue, 16 Mar 2010 06:03:09 +0000

Merikajakissa on sellainen pieni ongelma, että sellaisen varustaminen purjeilla voi olla vaikeaa.

Ellen väärin muista, 3km/h vauhti (joka hieman alle puolet runkonopeudesta) kuluttaa niin vähän, että akku riittää 8 tunniksi. Muistelisin akun olleen jotakin 250Wh eli jollain 40 watin tehollakin mennään jo eteenpäin.

Kirjoittaja: Jaakko Mynttinen

Jaakko Mynttinen — Mon, 15 Mar 2010 13:46:11 +0000

Harrastan kumpaakin, kajakkimelontaa ja saaristoa, mutten kumpaakaan samaan aikaan. Tai ainkakin moottorivene on pääasiallinen saaristokulkuväline.

Itse lähden kajakilla pikku lenkille saaresta varhain aamulla lähinnä kiertelemään lähiluodot ja poukamat. Arvaostan hyvin liukuvaa kunnon merikajakkia joka yhdellä melanvedolla liukuu 50m ja voi rauhassa kuunnella lintuja. Kokeilemani ilmatäytteiset eivät luikuneet yhtä hyvin. Toisaalta olisi kiva jos olisi aina kajakkisalkku takakontissa jos sattuu kaunis vesistö jossaikin.

Sähkömoottoreita kajakkeihin;

http://4.bp.blogspot.com/_MuVQ-R4B2B4/SEv5DX5ppcI/AAAAAAAAAKo/91RtEZvCLtw/s320/motoronkayak.JPG

http://www.islandhopperoutboards.com/images/100_2484b.jpg

Sähkömoottorilla pääset helposti kajakin runkonopeuteen j0 ehkä 100W teholla. Sillä teholla 60Ah akku riittää pitkäänkin ajopäivään eikä se akku niin raskas ole ettei voisi olla kakskin mukana. Jos rahaa löytyy voi rakentää akut NiMH tai LiIon tai LiPo -tekniikalla, eikä sekään itse asiassa ole kovinkaan kallista:

http://www.evcomponents.com/ProductDetails.asp?ProductCode=TS-LFP90AHA

Noilla LFP90AHA -kennoilla saisi nuutamalla sadalla eurolla kevyen ja tehokkaan kajakkiakuston. Kennot ovat tuttuja sähköautoista.

Kirjoittaja: Gorgo

Gorgo — Mon, 15 Mar 2010 11:07:30 +0000

Pohjois-Amerikassa ja Grönlannissa on varmasti koeteltu vuosituhensien kuluessa lukematon määrä erilaisia vesikulkuneuvomalleja ennen päätymistä kajakkiin. Myös inuiteilla on kajakkeja erilaisia eri tarpeisiin: osa vakaita tasapohjaisia, Advanced-elementsin tapaan, rahdin kuljetukseen ja mursunmetsästykseen; osa keveämpikulkuisia ja nopeampia, itse asiassa muodoltaan identtisiä nykyisten merikajakkien kanssa, pidemmille metsästysreissuille. Jopa pohjoisten merien hyytävissä lämpötiloissa inuitit näkivät hyödyn kajakin ketteryydessä sen kiikkeryydenkin hinnalla.

Kuvittelisin, että saariston harrastaminenkin on mukavampaa kovemmalla tuulella kauniisti aaltoja halkovalla merikajakilla kuin tuulta ikävästi haukkaavalla puhallettavalla kajakilla. Se kaatuminen ja pystyyn nouseminen ovat tekniikkakysymyksiä. Ei välinetekniikka- vaan melontatekniikka. Ei kuin opettelemaan melomaan.

Kirjoittaja: Hamilton

Hamilton — Sun, 14 Mar 2010 20:25:56 +0000

“ikään kuin olisi ominaisuus eikä bugi, että tavallisen kajakin saa nurin”

En tiedä miten hyvin nuo pumpattavat kajakit keikkuvat, mutta käsittääkseni tavallisen kajakin kohdalla se haluttu ominaisuus ei niinkään ole se, että sen saa nurin, vaan että sen saa helposti takaisin oikeinpäin kun se sitten väistämättä jossain koskessa / tyrskyssä / valaan tönäisemänä lopulta kaatuu.

Varsinkin kauempana rannasta on ikävää jos kanootti tai soutuvene sattuu kääntymään väärinpäin, kun taas kajakilla kyse on vain yhdestä ylimääräisestä melan vedosta ja taas mennään.

Kirjoittaja: lektu

lektu — Sun, 14 Mar 2010 19:59:32 +0000

Harrastan latuja enkä hiihtämistä. Latujen välit eli luistelutyylin hiihtäjien reitti on niin kovaksi tampattu, että siinä voi pyöräillä tavallisella maastopyörällä vallan mainiosti. Viime viikolla n. 100km.