Tohtorien ja maistereiden määrän ero ei selity muutoksella, joka olisi tapahtunut neljässä vuodessa. Kolmannen kerran: naisten osuus on fysiikan laitoksella maistereista suurempi kuin opintonsa aloittavista opiskelijoista. On siis mahdotonta selittää sukupuolten epäsuhtaa pelkästään millään ajan tai vaativuuden suhteen monotonisella tekijällä.

Professorien suhteen argumentti on oleellisempi (kuten raportissa todetaan), mutta se ei yksin selitä sukupuolten epäsuhtaa. Epäsuhta nimittäin ei ole pienentynyt korkeammilla tasoilla tasaisesti viiveellä. Huomattakoon myös, että epäsuhta on fysiikassa isompi kuin muilla aloilla, vaikka vaihtuvuuden aikaskaala on sama.

Mitä muihin mainitsemiisi tekijöihin tulee, mitä todisteita niistä on? Millä perusteella miehet erikoistuvat enemmän, ja jos tällainen ero on, onko sillä syy-seuraus-suhde sukupuolten lukumääräepäsuhtaan, ja jos on, niin millainen? (Muuten, en näe fysiikassa yksinkertaista korrelaatiota tutkimuksen kapea-alaisuuden ja paikkojen saamisen kanssa.) Onko miesten älykkyyden ja kotitöiden tekemisen välillä todellakin negatiivinen korrelaatio?

Sanottakoon vielä, että paikkojen jakamiseen fysiikassa vaikuttavat monet tekijät, ja keskinkertainen fyysikko voi kyllä pärjätä ja saada pysyvän työpaikan, siinä missä lahjakkaampi siirtyy toisille hiekkalaatikoille. Tehtyä tutkimusta voi arvottaa monilla tavoilla, ja tämä on viime kädessä sosiaalinen kysymys. Fysiikassa sosiaalisen arvotuksen rooli on toki erilainen, ja luullakseni se on pienempi kuin joillain ei-luonnontieteellisillä aloilla. Tähän liittyen, ks. http://www.tiede.fi/blog/2008/04/30/turhuudesta/ ja http://www.tiede.fi/blog/2008/05/12/tavoitteista/. Palaan kenties aiheeseen myöhemmin.

Miehet yleensä erikoistuvat kapeammalle sektorille kuin naiset. Menestyminen tieteessä vaatii tällaista.

Miehet useammin kelpuuttavat kotia hoitavan kumppanin, vaikka tämä ei olisi yhtä älykäs eikä panostaisi uraansa kovin paljon. Naiset useammin vaativat, että kumppanin pitää tehdä omaa uraa tai ainakin olla niin fiksu, että halunnee tehdä uraa ja tuskin haluaa tehdä niin paljon kotona. Nekin, jotka kelpuuttavat tyhmemmän, harvemmin löytävät sellaista miehistä. Siksi ratkaisevina vuosina raskaus, vanhempainvapaat ja lopulta pienten lasten äitiys verottavat liikaa, etenkin, kun naiset usein hankkivat lapset nuorempina kuin miehet. Leena Palotien mukaan pitäisi ensin hankkia dosentuuri.

Lisäksi älykkäimmistä (ja tyhmimmistä) ylivoimaisesti suurin osa on miehiä, ja huippumatemaatikot ja -fyysikot ovat hyvin älykkäitä. Monissa muissa tieteissä keskinkertaisemmatkin voivat pärjätä ja politiikka ratkaisee enemmän, ja noissakin joskus vähän keskinkertaisemmatkin pääsevät proffiksi.

Silti on paljon päteviä naisia ja jopa aivan huipputekijöitä. Älykkyyden, erikoistumistarpeen ja perhetekijöiden vaikutus ei siis yksin ratkaise. Tai ehkä joissain muissa tärkeissä ominaisuuksissa naiset ovat vastaavasti miehiä parempia?

Syksy huomautti, että vaihtelut maasta toiseen ovat suuria ja että tämä todistaa, että vielä nykyaikanakin kulttuuri vaikuttaa paljon. Voi olla, että nobelistien ja fields-mitalistien tasolla vaihtelu on vähäisempää mutta se on yhä merkittävää. Siis ilmeisesti kulttuuriset tekijät voivat vaikuttaa yhä paljon.

Vaikuttavatko ne siten, että Etelä-Euroopan päteviä miehiä ei matematiikka kiinnosta, vai että siellä naisten kiinnostusta tai menestymistä haitataan vähemmän?

En puhunut mistään korkeimmasta tasosta.

Ai maisterin tutkinto on se korkein taso josta puhuit? On hyvin tiedettyä, että kaikki erot saadaan hävitettyä tai jopa käännettyä, jos cutoff asetetaan tarpeeksi matalalle. Jos esimerkiksi matematiikan testi sisältää pelkkiä yhteenlaskuja pienillä luvuilla, niin eroa ei havaita ekaluokkalaisten ja matematiikan professoreiden välillä.

“Mitä tulee muihin kohtiin, huomaan, että tutkimusmetodi on seuraava. Hypoteesi on se, että sukupuolten epäsuhta johtuu synnynnäisistä, ei kulttuurillisista tekijöistä. Mikäli tästä hypoteesista seuraavat ennusteet eivät vastaa havaintoja, ennusteiden virheellisyys selitetään kulttuurillisilla tekijöillä.”

Vääristelyä. Kaikki ennusteet ovat tilastollisia, joten anomaliat, joihin todisteita en ole edes nähnyt (sivumennen sanoen uskon kaikissa kulttuureissa ja etnisyyksiissä näkyvän eroja jos vain cutoff asetetaan riittävän korkealle), eivät riitä kumoaan hypoteesia jos niiden määrä on pieni.

Mitä tulee kohtaan d), naisten osuus maistereista on fysiikan laitoksella isompi kuin opintonsa aloittaneista (kuten merkinnässä mainitsin).

Mitä tulee muihin kohtiin, huomaan, että tutkimusmetodi on seuraava. Hypoteesi on se, että sukupuolten epäsuhta johtuu synnynnäisistä, ei kulttuurillisista tekijöistä. Mikäli tästä hypoteesista seuraavat ennusteet eivät vastaa havaintoja, ennusteiden virheellisyys selitetään kulttuurillisilla tekijöillä.

Luonnontieteellinen koulutus on hyödyllinen juuri tällaisen päättelyn karsimisessa.

Miksi?

Koska kummallakin meni lukio aivan heittämällä ja yliopiston ensimmäinen vuosi samaten. Korkeat arvosanat tulivat itsestään, ja puurtamista ei tarvittu. Kun tulimme yliopistoon, jatkoimme samalla tavalla kuin ennenkin, mutta opintojen vaikeutuessa ne, joilla oikeasti oli lukurutiinia, puursivat tasaisella tahdilla ja paremmalla menestyksellä ohitsemme. Vähän vähemmällä lahjakkuudella olisimme ehkä oppineet opiskelemaan vähän aikaisemmin.

Tietenkin osa kaikkein lahjakkaimmista on myös oppinut puurtamaan, ja osa on niin lahjakkaita ja nopeita oppimaan, että heikompikin opiskelutekniikka riittää. Ei kuitenkaan ole itsestäänselvää, että kaikkein älykkäimmästä ja/tai lahjakkaimmasta tulee korkeiten koulutettu, eniten palkittu tai huipuista huipuin. Lahjakkuus ja laiskuus on voi olla surkea yhdistelmä, ja joskus älykkyys voi yhdistyä niin huonoihin sosiaalisiin taitoihin (tai motivaatioon) ettei älyköstä ole toimimaan edes tiedeyhteisössä, vaikka tiedeyhteisössä pärjääkin pienemmillä sosiaalisilla taidoilla kuin edes hiekkalaatikolla.

Älykkyys ja lahjakkuus ei välttämättä ennusta suoraan koulutustasoa. Koulutusjärjestelmässä ja elämässä yleensä on niin monta mutkaa ja niin monta muuta vaikuttavaa tekijää, että älykkyystestien tuloksista ekstrapoloiminen on ongelmallista, ja sitä ongelmallisempaa mitä alempaa tasoa katsotaan. On varmaan helpompi todistaa että Nobelin palkinnon saajilla on huomattavan korkeat älykkyysosamäärät, mutta mitä vaaditaan professuuriin? väittelemiseen? graduun? LuKiin? lukioon? Missä vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa opiskelutaidot, sosiaaliset kyvyt tai motivaatio nousevat älykkyyden rinnalle tai ohi?

Toisekseen, en hirveästi vetäisi johtopäätöksiä siitä, että fysiikan Nobelistit ovat miesvaltaista sakkia. Nobelistien sukupuolijakauma on tuskin irrallinen professorien ja väitelleiden sukupuolijakaumasta, ja saattaa olla että se palautuu kysymykseen “miksi naiset eivät opiskele fysiikkaa?” eikä kysymykseen “miksi naiset eivät pärjää fysiikassa?” Entä onko naisia kaikissa tilanteissa pidetty tasa-arvoisina Nobel-kandidaatteina, tai ylipäätään tasa-arvoisina tutkijoina? (*ysk*Meitner*ysk*)

On tietysti mahdollista esittaa muita tekijoita, jotka saisivat aikaan sen, etta kohdat b)-d) eivat toteudu. Tassa tullaan asian ytimeen: on olemassa tunnettuja kulttuurisia tekijoita, jotka ovat hyvin voimakkaita, niin etta mahdollisen biologisen eron mihin vain suuntaan (jollainen voi toki olla olemassa) selvittaminen sosiaalisten tekijoiden vaikutuksen alta on toivotonta.

Gc, kysymys siita, onko ero biologinen vai kulttuurillinen on oleellinen, koska kritisoit kirjoitusta siita etta en maininnut lahjakkuuseroja, vaikka kasittelin kylla kulttuurin vaikutusta. (Esimerkiksi on selvaa, etta jos fysiikan ja matematiikan kouluopetus kulttuurisista syista johtuen kiinnostaa enemman poikia, niin tyttojen lahjakkuus aloilla jaa keskimaarin heikommaksi.)