10
 |
Skeptikon päiväkirja
Marko Hamilo 5.1.2012 |
| Palautetta avioliittojutusta | |
Kirjoitin Tiede-lehden numeroon 12/2011 jutun avioliiton historiasta (ei liene netissä vielä). Eilen postiluukusta tipahtaneessa numerossa 1/2012 oli postipalstalla pari lukijapalautetta tähän teksiin. Palstalla niihin kommentoiminen olisi numerossa 2/2012 jo vähän post festum, joten pari huomiota tässä.
Leena Jääskeläinen Helsingistä huomautti, että homoille ja lesboillekin syntyy lapsia, joten Jääskeläisen mukaan tämän vuoksi hekin tarvitsevat avioliittoa. Jääskeläisellä menevät puurot ja vellit sekaisin. Kyse oli siitä, miksi yhteiskunta on katsonut tarpeelliseksi reguloida miesten ja naisten parisuhteita. Se, että näistä voi syntyä lapsia (jotka perivät vanhempiensa omaisuuden) on historiallisesti ollut se tekijä, joka on tehnyt yksityisestä asiasta yhteiskunnallisesti merkittävän.
Homo- ja lesbosuhteista lapsia ei edelleenkään synny, joten yhteiskunnalla ei voi olla vastaavaa intressiä säännellä homoseksuaalisia kuin heteroseksuaalisia parisuhteita.
Jos homoseksuaalisten parisuhteiden sääntelyyn on muita syitä, ne olisi hyvä tuoda esiin.
Henna Kiiveri väitti minun lainanneen Henry Laasasen väitöskirjaa, mikä ei pidä paikkansa. Ensinnäkin haastattelin Laasasta. Toisekseen Laasasen väitöskirja ei ole valmis, enkä ole lukenut sen käsikirjoitusta.
Kiiverin mukaan naisilla on täysi oikeus valita partnerikseen kenet haluaa. Niin minustakin. Suomen lainsäädännön mukaan näin on myös ollut vuodesta 1926 alkaneen ja 1971 loppuunsaatetun liberalisointiprojektin jälkeen.
Kiiverin mukaan naisella on myös oikeus olla valitsematta valittavaa toimittajaa, joka kokee, että alfaurokset varastavat häneltä kaikki naiset ja kirjoittaa sen pohjalta väitöskirjan siitä kuinka surkeassa asemassa heteroseksuaalinen mies on nykypäivän Suomessa.
Kehenköhän Kiiveri viittaa? Minä en ole kirjoittamassa väitöskirjaa, Laasanen ei ole toimittaja, eikä kumpikaan meistä erityisemmin valita asiantilaa, joka syrjii seksuaalista vallankumousta edeltäneeseen yhteiskuntaan verrattuna lähinnä huonosti koulutettuja tai huonosti taloudellisesti toimeentulevia miehiä.
Kiiveri pahoittelee vihaisuuttaan, jolla hän kokee, että hänelle kuuluvat samat oikeudet kuin miehille. Ei sitä toki tarvitse pahoitella. Minäkin olen vihainen, jos miehillä ja naisella on jossakin eri oikeudet.
“Jatkuvasti diskriminointia kokevana minua raivostuttaa, kuinka kaksi (todennäköisesti heteroseksuaalia) miestä kirjoittaa minunnoikeuksiani loukkaavan tekstin.”
Tuossa lauseessa on paikkansapitävää oikeastaan vain se, mikä siinä on suluissa.
Teksti on minun, Laasanen oli yksi neljästä lähteestä.
Juttu ei ottanut kantaa siihen, miten perheoikeutta tulisi uudistaa jos mitenkään. Se ei siis voinut loukata Kiiverin oikeuksia, koska se ei ottanut kantaa naisten oikeuksiin mitenkään.
Juttu käsitteli sitä, miten muuttunut avioliitto-oikeus on ollut milloin minkäkin ryhmän edun mukaista ja milloin minkäkin ryhmän vastaista. Monien naisten kannalta viime vuosikymmenien uudistukset ovat olleet edullisia, väitti Laasanen, ja Kiiveri näyttäisi olevan kiivaasti samaa mieltä. Valkoinen heteroseksuaalinen mies taas kuuluu sekä voittajiin että häviäjiin. Ei VHM ole mikään yhtenäinen ryhmä, joka olisi äkkiä menettänyt kaiken valtansa mustille lesboille.
Kiiveri halusi myös kertoa minulle ja Laasaselle, että ihmiset menevät naimisiin myös rakkaussuhteista. Koko kirjoitukseni oleellinen pointti olikin tarkastella, mikä avioliiton yhteiskunnallinen funktio tuon kaiken romanttisen rituaalin takana on.
Kiiverin mukaan homot ja lesbot haluavat avioliiton kautta oikeuksia, mitä parisuhteeseen kuuluu. Näitä oikeuksia varten kuitenkin on jo rekisteröity parisuhde. Jää siis selittämättä, mitä erityistä juuri avioliitossa on, mitä homot ja lesbot haluavat, kun edes virallinen parisuhde ei ole kovin suosittu homojen ja lesbojen keskuudessa.
Kiiverin mielestä kyse on sanasta avioliitto. Siinä hän on samalla linjalla niiden arvokonservatiivien kanssa, joille on tärkeää, että avioliitto sanana pysyy miehen ja naisen liittoon viittaavana.
Liberaalina en haluaisi käyttää kauheasti päänvaivaa tällaisten kysymysten pohtimiseen. Minulle oleellista äänestäjänä on, mitä vaikutuksia lainsäädännöllä on. Avioliittolainsäädännöllä ei näyttäisi olevan juuri enää merkitystä heteroseksuaalisuuden sääntelyssä. Homoseksuaalisten parisuhteiden sääntelylle ei ole esitetty mitään sellaisia yhteiskunnallisia perusteluja, miksi asiaa ei voisi jättää homojen ja lesbojen yksityisasiaksi.
Niinpä pidän kiinni artikkelini perusvirityksestä: poliittinen keskustelu avioliitosta on lähes täysin irronnut avioliiton oikeushistoriallisesta perustasta. Sukupuolineutraali avioliitto ei hajottaisi perinteistä avioliittoinstituutiota enää mitenkään, koska siinä ei oikeastaan ole enää mitään hajotettavaa. Vastaavasti sukupuolineutraali avioliitto ei toisi homoille ja lesboille käytännössä yhtään mitään vapauksia tai oikeuksia, joita heillä ei olisi ilmankin spn-avioliittoa, useimmissa tapauksissa ilman rekisteröityä parisuhdettakin.
Symbolisen taistelun arvokonservatiivisen vähemmistön vs. seksivähemmistöjen välillä jättäisin mielelläni jonnekin muualle kuin lainsäädännölliselle areenalle.
5. tammikuuta 2012 kello 16.40
“Vastaavasti sukupuolineutraali avioliitto ei toisi homoille ja lesboille käytännössä yhtään mitään vapauksia tai oikeuksia, joita heillä ei olisi ilmankin spn-avioliittoa, useimmissa tapauksissa ilman rekisteröityä parisuhdettakin.”
Kuitenkin esimerkiksi wikipedian mukaan “Suomessa parisuhteensa rekisteröineillä on osittain samat oikeudet kuin aviopareilla, kuten perimisoikeus, mutta ei oikeutta yhteiseen sukunimeen tai ulkoiseen adoptioon.”. Niin kauan kuin parisuhteen juridisissa velvollisuuksissa ja oikeuksissa on eroja sen mukaan onko kyseessä hetero- vai homopari niin asiantilassa on mielestäni puute joka vaatii korjausta.
5. tammikuuta 2012 kello 16.50
Kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu olisi siis avioliiton poistaminen lainsäädännöstä uskontokuntien sisäisesti säänneltäväksi asiaksi.
Lakiuskovainen tietää, että mies voi olla äiti lapselle ja nainen isä, kunhan eduskunta vain niin päättää.
Muuten: mikä on argumentti, jolla voi puolustaa sukupuolineutraalia avioliittoa mutta ei ikä- tai lukumääräneutraalia avioliittoa?
5. tammikuuta 2012 kello 17.30
Minkähän takia lukiessani Marko Hamilon juttuja tuntuu, että lukisin jonkun perussuomalaisen blogia, jonka tarkoitus on tuoda esiin kirjoittajan poliittisia ja uskonnollisia arvoja vaikutusmielessä? Myönnettäköön, että en ole kovin montaa kertaa Hamilon blogiin eksynyt, eli voin olla väärässäkin, mutta eipä ole koskaan jäänyt kovin Tiede-lehden arvoinen kuva jäbän puheista.
5. tammikuuta 2012 kello 17.57
Käsittääkseni rekisteröity parisuhde ei vielä tuo aivan kaikkia samoja oikeuksia kuin avioliitto. Pikaisen googletuksen perusteella erot näyttäisivät olevan adoptio-oikeudessa ja yhteisessä sukunimessä, lisäksi vielä se että sukupuolinen suuntautuminen vaikuttaa joihinkin lomakkeisiin jossa on erikseen kohdat “avioliitossa” ja “rekisteröidyssä parisuhteessa”. Tämä viimeinen on sinällään pieni seikka, mutta syrjivä silti, koska joutuu julkaisemaan sukupuolisen suuntautumisensa sellaisiin paikkoihin missä sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä.
Ymmärtääkseni vaatimukset homojen ja lesbojen avioliitto-oikeudesta juontavat juurensa pääosin näihin seikkoihin, joissa tasa-arvo hetero-avioliiton suhteen ei toteudu. Jos ne korjataan rekisteröityyn parisuhteeseen, niin itse uskon että sitten suurimmalle osalle homoista ja lesboista olisi aivan sama mikä sen liiton nimi on. Mutta tällä hetkellä lienee helpompi kuitenkin ajaa sukupuolineutraalia avioliittoa kuin korjausta rekisteröidyn parisuhteen lainsäädäntöön, tulisi sitten se nimiasiakin hoidettua samalla (niiden joidenkin iloksi joille sillä kuitenkin on väliä).
5. tammikuuta 2012 kello 18.55
En valitettavasti ole lukenut Tiede-lehden juttua, joten kommentti voi vaikuttaa vähän hupsulta.
Homo- ja lesbosuhteista lapsia ei edelleenkään synny, joten yhteiskunnalla ei voi olla vastaavaa intressiä säännellä homoseksuaalisia kuin heteroseksuaalisia parisuhteita.
Eikö lesbosuhteessa oleva nainen voi saada jo nykyäänkin hedelmöityshoitoja halutessaan? Kun tämän lisäksi perheen sisäinen adoptio on kai nykyään mahdollista niin, eikö lesbosuhteisiin voi näin ollen syntyä lapsia, joille molemmat parisuhteen osapuolet ovat “vanhempia”. Edelleen tulevaisuudessa homojen/lesbojen mahdollinen adoptio-oikeus tai mahdollisuus kohdunvuokraukseen tekisivät kuviosta vielä monimutkaisemman. Sillä ovatko lapset molempien “vanhempien” biologisia lapsia vai eivät, ei kai ole hirveästi väliä, jos parisuhteiden säätelyssä on kysymys lähtökohtaisesti perimiseen liittyvistä oikeuksista.
Joka tapauksessa myönnän, että minun ongelmani nykyisen parisuhdelainsäädännön kanssa on enemmän periaatteellinen kuin käytännöllinen. Nykyisessä lainsäädännössä minua kiusaa se, että parisuhteiden säätelyyn tarvitaan kaksi eri lakia, avioliittolaki ja lakirekisteröidyistä parisuhteista. Nykyinen tilanne on vähän kuin olisi erikseen naisten rikoslaki ja miesten rikoslaki. Vaikka näiden rikoslakien sisällöt olisivat oleellisesti samanlaiset, olisi tilanne varmaankin useimpien ihmisten mielestä ainakin jossain määrin epätyydyttävä.
On tietysti totta, että oikeus historiallisesta näkökulmasta nykyinen tilanne on ymmärrettävissä, mutta entä sitten? Niin voisi olla erillinen rikoslainsäädäntö miehille ja naisillekin. Eikä tämä varmaankaan tekisi tällaisesta mallista yhtään hyväksyttävämpää.
5. tammikuuta 2012 kello 20.37
“Minkähän takia lukiessani Marko Hamilon juttuja tuntuu, että lukisin jonkun perussuomalaisen blogia, jonka tarkoitus on tuoda esiin kirjoittajan poliittisia ja uskonnollisia arvoja vaikutusmielessä?”
Perussuomalaiset, tuo liberaali ateistipuolue?
Olen kiinnostunut yhteiskuntatieteistä ja kyllä, on minulle myös mielipiteitä yhteiskunnasta. Tiede-lehdessä ja tällä blogilla minua kiinnostaa kuitenkin tutkimusnäyttö yhteiskunnallisista kysymyksistä, eivät omat tai muiden mielipiteet.
5. tammikuuta 2012 kello 20.43
“Homo- ja lesbosuhteista lapsia ei edelleenkään synny, joten yhteiskunnalla ei voi olla vastaavaa intressiä säännellä homoseksuaalisia kuin heteroseksuaalisia parisuhteita.
Eikö lesbosuhteessa oleva nainen voi saada jo nykyäänkin hedelmöityshoitoja halutessaan?”
Lapsia ei synny lesbojen keskinäisessä seksissä, joten sen sääntely on tarpeetonta - ainakin niillä argumenteilla, jotka ovat vuosisadat puoltaneet heterosuhteiden sääntelyä. Kun lisäksi heteroseksistäkin on tehty yksityisasia, on minulle hämärää, millä argumentilla homoseksuaalisuuden pitäisi kuulua yhteiskunnalle.
Ne pari asiaa koskien joissa rekisteröity parisuhde eroaa avioliitosta olisi varmasti helppo ratkaista sen parisuhdelain puitteissa, jos asioiden ratkaiseminen olisi tärkeämpää kuin konfliktin ylläpitäminen.
5. tammikuuta 2012 kello 23.57
“Jatkuvasti diskriminointia kokevana minua raivostuttaa, kuinka kaksi (todennäköisesti heteroseksuaalia) miestä kirjoittaa minunnoikeuksiani loukkaavan tekstin.”
Jotenkin tuli mieleen tämä kulttiklassikko: http://www.hackcanada.com/canadian/zines/spacemoose/polisci.gif
6. tammikuuta 2012 kello 2.52
Mielestäni sekä Marko että Henry kirjoittavat älykkäästi asiasta. Mainitut kommentoijat taas ovat klassisia “loukkaantujia” - ah -näitä aikamme hedelmiä. Mutta se heille sallittakoon kunhan eivät automaattisesti oleta että heidän loukkaantumisensa asiasta on riittävä peruste käytännön muuttamiseen.
Ongelmahan tässä koko keskustelussa on se, että nyt spn-porukka yrittää mennä takamus edellä puuhun. Avioliitto kun on kristillisen ja parin muunkin kirkkokunnan yksi sakramentti. Sen muuttaminen täytyy tehdä kirkon sisältä, koska se on kirkon juttu eikä sen sisällöstä voi kukaan muu mennä määräämään. Vaihtoehtokin kun on, muttei toki kirkon tarjoamana. Eli siitä vaan kirkollisvaaleihin ehdokkaaksi ja vaikuttamaan, se on oikea tie.
Tästä pääsemmekin asian ytimeen, eli siihen että aatteellisen yhdistyksen yhtä riittiä käytetään lainsäädännössä perusteena verotusyhtymän luomiseksi. Lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että kirkko ja valtio viimeinkin erotetaan. Lainsäädännön nykyisin avioliittona tuntema koalitio pitäisi rekisteröidä maistraatissa ja sitä voidaan sen jälkeen kutsua vaikkapa “rekisteröidyksi parisuhteeksi”. Seurakuntien jäsenet voivat edelleen mennä avioon, mutta joutuvat sen lisäksi rekisteröimään parisuhteensa. Jos näin sovitaan, niin aviolliselle vihkimiselle voidaan toki tehdä automaattinen rekisteröityminenkin. Pääasia on kuitenkin se, että avioliitto on vain yhden tyyppinen rekisteröity parisuhde. Lopputulemana oltaisiin siviilisäädyllisesti vain joko yksityinen ihminen tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Jos on esim. ev.lut.-seurakunnan jäsen, voi kirkkokunnan omien sääntöjen mukaista rekisteröityä parisuhdettaan kutsua avioliitoksi ja sanoa olevansa aviopari.
Offtopic:
En panisi pahakseni vaikka tässä segregaatiossa myös kirkon verotusoikeus poistettaisiin jolloin yhdistys saisi tehdä varainhankintansa jäsenmaksuperustaisesti kuten muutkin jäsenperustaiset yhdistykset. Jäsenhankintakin voitaisiin yhdistää esimerkiksi rippikoulun käymiseen. Nythän jäseneksi liitetään alaikäinen suomen kansalainen siten, että hänelle koituu siitä ulosottokelpoinen maksuseuraamus loppuiäkseen mikäli ei erikseen (opt-out) ilmoita eroavansa. Ja oliko eroamisoikeuskin vielä sidottu johonkin vaadittavaan ikään?
6. tammikuuta 2012 kello 12.41
“Jatkuvasti diskriminointia kokevana minua raivostuttaa,”
Tässäpä noiden kirjoittelijanaisten motiivi tulikin. On hupaisaa, kun suomalainen nainen väittää kokevansa “jatkuvaa diskriminointia”. Vähän samaa kuin buuri valittaisi apartheidista. Suomalaisten naisten pitäisi pikku hiljaa saada kalloonsa läpi, että he ovat pikemminkin etuoikeutettuja kuin syrjittyjä.
P.S. Sukupuolineutraali avioliitto toisi homoseksuaaleille ainakin perheenulkoisen adoptio-oikeuden. Tämä oikeastaan on se tärkein kysymys asiassa.
6. tammikuuta 2012 kello 14.36
En ole itse lukenut alkuperäistä juttua, mutta minusta historiallisesti selvää, että avioliittoja on solmittu myös muista syistä kuin lasten hankkimiseksi. Yksi selkeä esimerkki siitä on avioliittojen solmiminen hyvin iäkkäiden naisten kanssa, jotka ikänsä puolesta mitä ilmeisemmin eivät ole olleet enää hedelmällisessä iässä.
Vaikka esimerkiksi profeetta Mohamed Suomessa muistetaan paremmin hyvin nuoresta Aisha-vaimosta, on syytä muistaa että osa muista vaimoista oli huomattavan vanhoja. Ensimmäisen kerran Mohamed meni 25-vuotiaana naimisiin rikkaan työnantajansa, 40-vuotiaan Khadijah kanssa, joka tosin ilmeisesti pystyi hankkimaan ainakin yhden yhteisen lapsen ja lisäksi adoptiolapsen. Toinen tai kolmas vaimo puolestaan oli 55-vuotias Sawda, joka ikänsä puolesta oli varmaankin ohittanut jo hedelmälliset vuotensa.
Toisaalta, mielestäni nykyisessä lainsäädännössä ei kannata tuijottaa pelkkään historiaan. Moni asia on muuttunut vuosien varrella ja mielestäni monessa asiassa muutos on myös ollut parempaan suuntaan. Mielestäni sukupuolineutraali avioliittolaki ei myöskään olisi hirveän suuri muutos nykytilanteeseen, mutta se kuitenkin yksinkertaistaisi ja hieman selkeyttäisikin nykyistä lainsäädäntöä.
6. tammikuuta 2012 kello 14.38
Sukupuolineuraalille avioliitolle on yksi peruste ja se riittää: Ihmisten tasavertainen kohtelu lain edessä. Biologialla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa, joten se pitäisi sitä koskevassa lainsäädännössä myös unohtaa. Biologian kannalta on täysin merkityksetöntä onko hedelmöitetty nainen avioliitossa vai ei, ja minkä sukupuolen edustajaa hän rakastaa. Sama koskee yhdessä asumista, perintöä jne. Koska ei ole edes viitteitä siitä, että homoseksuaalit eivät voisi kasvattaa lasta ns. normaaliksi aikuiseksi, niin asia on myös adoptio-oikeuden kannalta yhdentekevä. Jäljelle jää kysymys: Mikä on se hyväksyttävä syy, jolla perustuslain § 6 kanssa ristiriidassa oleva avioliittolaki voidaan perustella?
“6 §
Yhdenvertaisuus
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.”
Perusteluksi kelvannee siten Seppo Rätyä mukaillen: Koska Suomi on paska maa — edes perustuslakia ei kunnioiteta.
6. tammikuuta 2012 kello 16.47
Juttua lukematta veikkaan, että Hamilo kirjoittaa järkevästi ja saa siksi feministien vihan päälleen.
Poliittisesti Hamilo on kuitenkin minun makuuni liian liberaali. Siis joidenkin aiempien kirjoitusten perusteella. Vaikka minua ja Hamiloa ei ehkä kuulukaan holhota, yhteiskuntaa kuuluu. Se puolestaan, ikävä kyllä, johtaa yksilöiden holhoamiseen. Ei voi auttaa.
Ilmiselvä esimerkki on vaikkapa negatiivinen ulkoisvaikutus. Minusta voi olla kiva luukuttaa stereoita täysillä parvekkeella kello kolme aamulla. Joku naapuri saattaa olla eri mieltä. Se, kumpi on oikeassa, ratkaistaan viime kädessä väkivaltamonopolin toimesta. Jos en muuten suostu hiljenemään, poliisi tulee ovesta sisään karmit kaulassa.
Avioliitto on yhteiskunnan keskeisin instituutio, sitä väkivaltamonopoliakin keskeisempi. Tarkoitan siis tätä yhden naisen ja yhden miehen ja rakkauden hedelmien eli lasten muodostamaa kokonaisuutta.
Sitä on suojeltava. Evoluutiokin on niin tarkoittanut. (Laasanen on väärässä väittäessään, että moniavioisuus on luonnollista.)
Olen kuullut, että monet naiset voivat suht helposti valita, ryhtyvätkö sukupuolisuhteeseen naisen vai miehen kanssa. Nuorten naisten lesboilu on kuulemma lisääntynyt viime vuosina. Ehkä olen hakoteillä mutta kysyn silti, uhkaako naisten välisen avioliiton ja hedelmöityshoitojen salliminen keskeisintä instituutiotamme.
Tämä siis näkökulmaksi siihen, kun jotkut pöntöt väittävät, että avioliitto on yksityisasia, johon valtio ei saa puuttua. (Tiukempi näkökulma syntyisi kysymällä, pitääkö sallia moniavioisuus tai lapsiavioliitot, mutta niitä ei kai sentään kukaan ole sallimassakaan ainakaan toistaiseksi — paitsi ehkä Vihreät nuoret.)
6. tammikuuta 2012 kello 17.25
Minusta olisi loogista, että laillinen parisuhde, niin vähäpätöinen oikeusvaikutuksiltaan ja tarpeeton kuin se siksi onkaan, olisi tosiaankin sukupuolineutraali ja kansainvälisissä yhteyksissä rinnastuisi muiden maiden avioliittoihin.
Näin toteutuisi pilkulleen se yhdenvertaisuusvaatimus, jota hlbt-sektorilta ja heidän puolestauhriutujiltaan niin kovasti kuulee. En näe nykytilanteessa mitään erityistä yhdenvertaisuusongelmaa, koska näen avioliiton ylipäätään kontrollina enkä etuutena. Mutta tämän jälkeen kaikki olisi pilkulleen oikein.
Kaksi kirkkoa irti valtiosta, ja sitten jääköön kirkkojen itse päätettäväksi, kutsuvatko toimituksensa lopputulosta jumalan edessä avioliitoksi vai miksi, ja onko se vain valkoisille heteroseksuaaleille vai kaikille muillekin.
Tällainen järjestely olisi nähdäkseni arvoliberaalein mahdollinen. Lain edessä kaikkia kohdeltaisiin samoin, mutta lain vaikutukset olisivat hyvin vähäiset. Symboliikka sitten kunkin oman vakaumuksen mukaan.
6. tammikuuta 2012 kello 17.42
Jouni, ikäneutraaliutta vastaan on yksinkertainen argumentti: osapuolten pitää olla oikeustoimikelpoisia .
Lukumääräneutraalius olisi minusta periaatteessa pakko hyväksyä, jos katsotaan että pelkästään yhdenvertaisuusperiaate riittää velvoittamaan lainsäätäjän sukupuolineutraalin avioliiton kannalle. Mutta mikä sen sisältö olisi? Sukupuolineutraalius on mahdollistaa toteuttaa muuttamatta puolisoiden oikeuksia ja velvollisuuksia. Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia olisi kahden naisen ja kolmen miehen kimpalla osapuolilla toisiinsa ja tällä koko konkkaronkalla suhteessa valtioon?
Minusta on parempi löytää kompromissi, joka kelpaa Setalle, mutta ei vakiinnuta sellaista yhdenvertaisuuden tulkintaa, että joka ryhmälle pitäisi olla omat lait. Alkuperäinen yhdenvertaisuusperiaate tarkoittaa vain sitä, että homomies saa mennä naimisiin naisen kanssa siinä missä heteromieskin, eikä poliisi tule tarkastamaan, mitä avioliitossa oikeasti tapahtuu. Onneksi tällaisille kulissiliitoille ei ole enää tarvetta.
6. tammikuuta 2012 kello 17.44
“Marko Hamilo kirjoittaa:
6. tammikuuta 2012 kello 17.25″
Meikäläisen kello näyttää 16.45, joten oletan, että Tiede-lehden toimituksessa on keksitty aikakone, tai sitten palvelimen kelloa pitäisi rukata.
6. tammikuuta 2012 kello 19.58
Muotilesbous lienee todellinen ilmiö. Pienessä mittakaavassa se tuskin johtaa sen isompaan markkinahäiriöön kuin hyvätuloisten miesten peräkkäiset avioliitot, mikä sentään on ollut kohtalaisen yleinen käytäntö jo jonkin aikaa.
Moniavioisuuslainsäädäntö tuskin tekisi monenkeskisistä suhteista juuri sen yleisempiä kuin ne ovat nytkään. Laillisiahan ne ovat olleet vuodesta 1926, mikä monelta unohtuu.
Laasanen ei tainnut puhua moniavioisuuden luonnollisuudesta. Niin ajateltiin yleisesti vasemmistoälymystön piirissä 1800-luvulla (Engels et al.). Westermarck osoitti heitä vastaan, että parisuhteita ylläpitävät tunnevalmiudet ovat universaaleja, eivätkä porvarillis-kristillisiä konstruktioita.
6. tammikuuta 2012 kello 20.09
MK on asian ytimessä: “Sukupuolineuraalille avioliitolle on yksi peruste ja se riittää: Ihmisten tasavertainen kohtelu lain edessä. Biologialla ei ole mitään tekemistä avioliiton kanssa, joten se pitäisi sitä koskevassa lainsäädännössä myös unohtaa.” Tälle ei löydy asiapohjaisia vasta-argumentteja joten muuta ei asiasta oikeastaan tarvitse sanoa.
En tiedä Hamilon parisuhdehistoriaa, mutta avioliitto ei suinkaan ole “vähäpätöinen oikeusvaikutuksiltaan” vaan se tarjoaa mm. merkittävää turvaa puolisolle kuolemantapauksen tms. yhteydessä, puhumattakaan näistä adoptio-, isyys-, elatus- yms. kysymyksistä. Se, ettei hän “näe nykytilanteessa yhdenvertaisuusongelmaa” osoittaa vain, kuinka hankala näennäisesti fiksujenkin ihmisten on joskus nähdä sellaisen vallitsevan asiantilan ongelmia joka ei heitä henkilökohtaisesti kosketa.
Sp-neutraali avioliitto ei edes olisi keneltäkään pois. Heterot saisivat yhä mennä naimisiin keskenään. Kirkot saisivat vihkiä avioliittoon omien sakramenttiensa mukaan täsmälleen ne henkilöt ketä haluavatkin - ja olla vihkimättä vaikka vihreään pukeutuneita, jos siltä tuntuu.
Mikä hitto tässä on niin vaikeaa?
PS. Ikäkysymys jo käsiteltiinkin, henkilöiden oikeustoimikelpoisuutena ja se riittää perusteluksi ja toteutuu jo nykyään hyvin. Lukumääräneutraaliuden suhteen taas perusteluna voi olla sekä asian monimutkaisuus (vrt. sukupuolineutraali) sekä marginaali-ilmiön luonne nykyään. Jos tulevaisuudessa merkittävä osa parisuhteista alkaa olla polyamorisia niin tilannetta voidaan joutua tarkastelemaan uudelleen.
PPS. Yhdenvertaisuusperiaatekin kannattaa päivittää vastaamaan 2000-luvun maailmankuvaa.
7. tammikuuta 2012 kello 0.19
Yhdenvertaisuus on wikipediassa selitetty tavalla, joka vastaa klassisen liberaalin tulkintaa eli yhdenvertaisuutta lain edessä siten kun se on 1700-luvulta alkaen tuotu demokraattisten maiden perustuslakeihin.
“Yhdenvertaisuus tarkoittaa kaikille ihmisille samoja ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia, riippumatta kansalaisuudesta, etnisestä alkuperästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, iästä, sukupuolesta, vammasta, sairaudesta tai näihin rinnastettavasta. Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa merkitsee samoja mahdollisuuksia päästä koulutukseen, saada työtä ja sosiaalisia palveluja.
Yhdenvertaisuus ei tarkoita samoja yhteiskunnallisia etuuksia tai lainsäädännön perusteella myönnettäviä oikeuksia kaikille yksilöille tai ihmisryhmille, vaan etuuksia ja oikeuksia rajoitetaan lainsäädännössä moraalisin sekä rationaalisin perustein.”
Toisin sanoen yhdenvertaisuus lain edessä tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä että lakia sovelletaan samoin jokaiseen. Jos joku on oikeutettu lain mukaan johonkin (esimerkiksi) avioliittoon, ei tuota oikeutta voi evätä sillä, että sehän muuten on homo, juutalainen, ruotsinkielinen tai näitä kaikkea.
Avioliiton oikeusvaikutukset ovat heikentyneet merkittävästi, koska
- avioliitto ei ole seksin edellytys eikä ulkoaviollisen seksin este
- eron saa mistä syystä vain milloin vain
- omaisuuden voi suojata aviopuolisolta laajasti
Kyse on asioista, jotka ihmiset voisivat sopia keskenäänkin, jos tarvetta on. Olenkin ihmetellyt, miksi arvokonservatiivit eivät ole tehneet yksityisiä sopimuksia, joissa sopimusrikkomuksista on paljon kovempia sanktioita. Tosin ilmeisesti sharia. Soveltaminen länsimaissa jonkinlaisena paraoikeudellisena järjestelmänä on tuomassa tällaisia vaihtoehtoja tutuksi.
Joka tapauksessa rekisteröity parisuhde on jo tuonut samat oikeusvaikutukset kuin avioliitto.
7. tammikuuta 2012 kello 13.03
“Joka tapauksessa rekisteröity parisuhde on jo tuonut samat oikeusvaikutukset kuin avioliitto.”
Onko? Kun minun nähdäkseni ns. pakasta puuttuu vielä parisuhteen ulkopuolinen adoptio sekä tietyt perintökysymykset. Jälkimmäisen voi toteuttaa ilman avioliittoakin, adoptiota kai ei.
7. tammikuuta 2012 kello 19.26
Käsittääkseni parisuhdelaki ei mahdollista puolison nimen ottamista, vaan sitä muutosta tulisi hakea erikseen.
Laki lapseksiottamisesta on erikseen eikä siihen sisälly mitään automaattia, että spn-avioliitto muuttaisi myös adoptiokriteerit.
Mitään merkitystä tuollakaan ei olisi. Ruotsissa on ollut jo jonkin aikaa adoptio laillista eikä yhtään ole tehty. Kysyntä on vähäistä ja homoille tarjonta vielä vähäisempää, ajatteli lainsäätäjä mitä tahansa.
9. tammikuuta 2012 kello 12.38
“Joka tapauksessa rekisteröity parisuhde on jo tuonut samat oikeusvaikutukset kuin avioliitto.”
Käsittääkseni vain lähes samat, mutta vaikka oikeudet olisivat täsmälleen samat, niin kyse on periaatteesta: Lailla asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella silloin, kun siihen ei ole biologista eikä muutakaan tieteellistä perustetta. Sanojen historialla ei tässä ole mitään merkitystä. Myös määrä on täysin asiaankuulumaton seikka, koska se ei ole henkilön ominaisuus (vrt. ikä, sukupuoli tai vaikka uskonnollinen suuntaus).
Jonkun pitäisi oikeasti viedä tämä asia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Suomen perustuslaki kieltää eriarvoisen kohtelun, eikä avioliittolakia ole tietääkseni säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä, joten käytäntö on laiton. Kyllä maan pitäisi noudattaa omaa perustuslakiaan ja erityisesti sen kaikkein tärkeintä kohtaa eli ihmisten perusoikeuksia.
9. tammikuuta 2012 kello 23.57
“Euroopan neuvoston ministerineuvosto hyväksyi toukokuussa 2008 uudistetun version Euroopan neuvoston lasten adoptiota koskevasta yleissopimuksesta vuodelta 1967. Sopimuksen uudistetussa versiossa mainitaan (§ 7), että adoption tulee olla mahdollista eri sukupuolta oleville pareille ja yksittäisille hakijoille. Tämän ohella sopimusvaltiot voivat halutessaan ulottaa adoptiomahdollisuuden myös samaa sukupuolta oleviin pareihin.”
26. tammikuuta 2012 kello 18.06
Avioliitto on perinteinen instituutio. Avioliitto on yhden naisen ja yhden miehen muodostama, kahden ihmisen liitto. Tällä liitolla on pitkäaikainen ja vakiintunut merkitys. Jos jonkinlaiset muut yhdistelmät haluavat muodostaa liittoja, nämä muut ryhmittymät ovat oikeutettuja vapaasti valitsemaan niille omista lähtökohdistaan sopivimmat ei-varatut nimikkeet. Avioliitto-käsite on jo varattu!
31. tammikuuta 2012 kello 11.57
Täytyisi varmaan lukea Tiede-lehden numero 12/2011, muuten tuosta en millään pääse kärryille mitä tuolla tarkoitetaan:
“Homo- ja lesbosuhteista lapsia ei edelleenkään synny, joten yhteiskunnalla ei voi olla vastaavaa intressiä säännellä homoseksuaalisia kuin heteroseksuaalisia parisuhteita.”
ja
“Lapsia ei synny lesbojen keskinäisessä seksissä, joten sen sääntely on tarpeetonta - ainakin niillä argumenteilla, jotka ovat vuosisadat puoltaneet heterosuhteiden sääntelyä. Kun lisäksi heteroseksistäkin on tehty yksityisasia, on minulle hämärää, millä argumentilla homoseksuaalisuuden pitäisi kuulua yhteiskunnalle.”
Oon lukenu tuon monta kertaa ja myönnän suoraan etten ymmärrä yhtään mitä tuossa tarkoitetaan.
Tuosta kumpuaa lisää kysymyksiä vain:
No entäpä kun tekniikka ottaa askeleen eteenpäin ja kahdesta munasolusta tai spermasta on mahdollista rakentaa jälkeläisiä, niin mikä sääntely intressi siitä silloin tulee valtiolle? Ja mikä sääntely? Ja miksei kuuluisi jo nyt lesbojen asiat yhteiskunnalle, yhteis huoltajuus, kuoleman sattuessa valtion maksama elatusapu? lesken eläke? Vuosi sadat puoltaneet? mitä historialla on tekemistä tämän kanssa? Löytyyhän historiasta jopa uskonnolliset liturgiat homo avioliitoille.
Noi kysymykset eivät välttämättä mitenkään liity väittämiisi, en vain tajua mikä niissä on pointtina. Väännä rautalangasta.
1. helmikuuta 2012 kello 13.45
3karhu ei ymmärrä, että avioliitto instituutiona on olemassa sen säätelemiseksi, mitä kahden avioliiton yhdistämän suvun omaisuus jaetaan aviollisen seksielämän tuottamille jälkipolville.
Jos suhteesta ei voi syntyä perillisiä, avioliitolle ei ole oikein mitään tarvetta.
Jos taas katsotaan näitä erilaisia sosiaalipoliittisia etuja, joita yksilö saa avioliitossa, voi hyvin kysyä, miksi aviosäätyisiä suositaan ja ei-aviosäätyisiä syrjitään. Miten se tasa-arvo?
Yksi perustelu avioliiton olemassaololle on että se tukee monogamiaa heterosuhteissa, mikä hyödyttää koko yhteiskuntaa. Tästä seuraavassa postauksessa. Homojen kohdalla vakituiseen parisuhteeseen ohjaavan normiston ja instituutioiden kannattaminen on minusta tarpeetonta moralismia. Minä hyväksyn yhtä hyvin hedonistiset irtosuhteita harrastavat homot kuin parisuhteissa elävätkin.
1. helmikuuta 2012 kello 16.08
“Jos suhteesta ei voi syntyä perillisiä, avioliitolle ei ole oikein mitään tarvetta.”
Ihminen on sosiaalinen eläin, jolla on geneettinen tarve pariutumiselle. On useitakin lääketieteellisiä syitä sille, että parisuhteesta ei synny jälkeläisiä. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että pariutuminen tapahtuu kaikesta huolimatta. Yhteiskunnan lainsäädännön pitää huolehtia siitä, että pariutuneet voivat esim. adoptoida lapsen kasvattaakseen tästä kunniallisen ja tasa-arvoisen kansalaisen, olipa lähtökohtana sitten homo-, lesbo- tai heterosuhde.
2. helmikuuta 2012 kello 17.42
“3karhu ei ymmärrä, että avioliitto instituutiona on olemassa sen säätelemiseksi, mitä kahden avioliiton yhdistämän suvun omaisuus jaetaan aviollisen seksielämän tuottamille jälkipolville.”
Jep. No nyt on juttu luettu. Kyllä sitä voidaan myöskin tarkastella tuosta historiallisesta persvektiivistä. Koko avioliitto käsite joutaisikin roskiin ja joutaakin vain tuolta kantilta tarkasteltuna. Nyttenmin siihen on myös lisätty oikeusvaikutuksia (etuja) valtion puolesta. Eikä suinkaan vain vähennetty näitä (esteitä) oikeusvaikutukset yhteiskunnan puolesta. Yksilöt kyllä osan voisivatkin sopia keskenään, valtion etuuksia/velvollisuuksia he eivät kuitenkaan voi.
“Jos taas katsotaan näitä erilaisia sosiaalipoliittisia etuja, joita yksilö saa avioliitossa, voi hyvin kysyä, miksi aviosäätyisiä suositaan ja ei-aviosäätyisiä syrjitään. Miten se tasa-arvo?”
Tämäpä hyvä kysymys. Tässä ei tasa-arvo toteudu heterojenkaan keskuudessa. Hetero parilla on kuitenkin VAPAUS valita tämä.
“Homojen kohdalla vakituiseen parisuhteeseen ohjaavan normiston ja instituutioiden kannattaminen on minusta tarpeetonta moralismia. Minä hyväksyn yhtä hyvin hedonistiset irtosuhteita harrastavat homot kuin parisuhteissa elävätkin.”
Minusta mikään ei ole tarpeetonta silloin kysymyksessä on ihmisoikeuksien tasa-arvoistaminen. Huomaa, tässä ei ole edes sitä vapautta valita (saman arvoista).
“Ruotsissa on ollut jo jonkin aikaa adoptio laillista eikä yhtään ole tehty. Kysyntä on vähäistä ja homoille tarjonta vielä vähäisempää, ajatteli lainsäätäjä mitä tahansa.”
Tuo kuulostaa hyvältä, kaikin puolin ;). Kysynnän vähäisyys ei kuitenkaan ole mikään syy eriarvoisitavalle laille.