Kun aistihavainnot aiheuttavat mielihyvaa (= “efedriinia” erittyy aivoissa), on aistihavaintojen aiheuttama event mielestamme “kaunis”.

V.

Yllättävää kyllä erityisesti sosiaalinen elämänmuoto on, toisin kuin ennen ajateltiin, geneettistä kuten refleksitkin. Sosiaalisen yhteisön rakenne ja toiminnot ovat siis eräänlainen “yleistynyt refleksi”. Oletettavasti monet muutkin ehkä tajuntaan perustuvaksi luullut toiminnot ja valinnat ovat olennaisilta osiltaan genomiperäisiä yleistyneitä refleksejä..

http://www.nytimes.com/2011/12/20/science/genes-play-major-role-in-primate-social-behavior-study-finds.html?_r=1&ref=evolution

Epäilen, että yhtälöt ovat kyllä täsmällisesti asetettuja ja näin ollen on olemassa myös täsmällinen ratkaisuavaruus. Taisit tarkoittaa, että ratkaisua ei voi esittää ns. suljetussa muodossa, ts. alkeisfunktioiden avulla, täsmälliset ratkaisut ovat tietysti olemassa sillä jokainen annettu vastaus toteuttaa ratkaisun tai ei toteuta. Ratkaisun konstruktioiminen vain voi olla ongelma. Toisaalta teoreettisessa matematiikassa alkeisfunktiotkin, exp(x), cos(x), sin(x), jne., määritellään yleensä ei suljetussa muodossa, koska esimerkiksi visuaalinen konstruktio funktiolle on vähintäänkin kyseenalaista. Esimerkiksi klassisessa mekaniikassa kaikille ongelmille on määrätty vastaus, mutta vastauksen konstruktio voi olla jälleen kerran ongelmallista.

LG: Eivät refleksit ole “tietoa”.

Oletko varma tästä? Onko sähköiset ja kemialliset toiminnot aivoissasi tietoa? Miksei refleksi voi olla tietoa, hermosto tietää jotain se ei ole vain “tietoisuutesi”, ts. aivojesi, saatavilla?

LG: “Ei pidä samaistaa yksinkertaisuutta ja kauneutta.”

Se, jos yksinkertaisella kaavalla, voidaan selittää useita asioita on mielestäni kaunista tai on kaunista jos kaksi asiaa ovat jostain syystä jossain hienossa relaatiossa, joka on kuin se olisi meille annettu ilman selvää yhteyttä. Kauneus on subjektiivista, se että sinä pidät eri asioita kauniina on sinun oma kokemuksesi kauneudesta ja piste. Toisaalta a=1 on hyvin yksinkertainen, mutta ei vaikuta kovin kauniilta - se kauneus ei siis ole pelkkää yksinkertaisuutta. Mutta, jos jokin fysiikan suure, suhde, kerroin tai vakio vaikka saa arvokseen aina pi*e^2*(yksikkö) tai valonnopeus c pamahtaa ulos yllättäen kaavasta sitä voi ruveta pohtimaan, että mistä tälläinen mystinen relaatio johtuu - se voi joissakin ihmisissä nostaa samoja tunteita kuin vaikka loistavan musiikkikappaleen ensimmäinen kuuntelukerta.

LG: “Matemaattiset oliot ovat artifakteja, vain.”

Tästäkään ei voi olla ihan varma. Toisaalta tuntuu, että ne olisi jo olemassa ja pitää vain löytää. Vai miten selität sen, että kaikilla matematiikan hyvin asetetuilla väitteillä on olemassa vastaus, totta tai epätotta, riippumatta väitteen asettajasta, todistajasta tai pohtijasta. Joitain väitteitä ei tietysti pystytä ratkaisemaan monimutkaisuuden (tutkijoiden kyvyttömyyden), tai ihan teorian suppeuteen liittyen (tutkijoista riippumattomasta syystä).

LG: “Ei teoria kerro mitään “syistä”. Teoria on vain yleisempi hypoteettinen malli, eräänlainen metamalli.”

Oletamme, että jotain on olemassa ja ne noudattavat tiettyjä lakeja, jos emme oleta mitään emme kyllä voi tehdä yhtään mitään (edes arkielämässä). Sitten voimme ratkaista suurimman osa hyvin asetetuista kysymyksistä, osa näistä on matemaattisista syistä tietysti mahdotonta tai erittäin vaikea ratkaista. Teoria antaa syyn: on olemassa jotain miestä riippumatonta, objektit ja niiden relaatiot. Tietysti voi kysyä, että “miksi on olemassa objektit ja relaatiot?” Mutta yo. teoria vastaa siihen, että “miksi meidän havainnot menevät näin?”, antaa syyn siihen ehkä järkevämpään kysymykseen.

Syksy avaa hyvin nimenomaan matemaattisen kauneuden käsitettä; tietysti fyysikon näkökulmasta. On mukava kuulla, että matematiikka on (teoreettiselle) fyysikolle muutakin kuin lapio. Kauneus käsitteenä voidaan määritellä varmasti tuhannella tavalla, siksi on turhaa vaatia, että tämä nimenomainen matemaattisen kauneuden kuvaus vastaisi esimerkiksi juuri SINUN käsitystäsi kauneuden määritelmästä. Tosiasia kuitenkin on, että valtaenemmistö teoreetikoista on likimain samaa mieltä siitä, mitkä mallit ovat toisia kauniimpia; on siis mielekästä puhua kauneudesta. Se ei ole välttämättä ihan pelkkää yksinkertaisuutta myöskään.

Ja voi ei, Lauri Gröhn tälläkin foorumilla. Lajityypilliset refleksit ovat kuin ovatkin tietoa, ainakin informaatioteoreettisessa mielessä; mutta myös käytännöllisessä mielessä, niille voi antaa tulkinnan. Ne biologisessa evoluutiossa kodifioitunutta tietoa ympäristöstä, jossa laji on kehittynyt.

http://www.tiede.fi/keskustelut/kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/maailman-paras-matemaatikko-t20506-30.html

SR: “Niinpä kauneuskäsitys, jolla arvioidaan matemaattisia rakenteita on tärkeä opas fysiikassa. ” Näin ovat monet fyysikot ajatelleet, esimerkiksi Dirac:

http://www.google.fi/#hl=fi&cp=19&gs_id=4a&xhr=t&q=dirac+beauty+of+mathematics&pf=p&sclient=psy-ab&biw=1280&bih=646&source=hp&pbx=1&oq=dirac+beauty+of+mat&aq=0w&aqi=q-w1&aql=&gs_sm=&gs_upl=&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=3bba856bcbbcd354

Fyysikon kauneuskäsitys ei varmaan rajoitu kaavojen ulkonaiseen kauneuteen, vaan kaavassa ilmaistujen suureiden jännitteisyys on mukana fyysikon “taideteoksessa”.

LG: “Ei teoria kerro mitään “syistä”. Teoria on vain yleisempi hypoteettinen malli, eräänlainen metamalli.” Monet teoriat kyllä pyrkivät selittämään ilmiötä vetoamalla syihin, vaikka ne eivät olisikaan perimmäiset syyt. Esimerkiksi massan hitausominaisuutta, joka sisältyy tuttuun kaavaan F=ma, on yritetty selittää moniin erilaisiin erilaisiin syihin vetoamalla.

http://www.google.fi/#q=jennison+drinkwater+inertia&hl=fi&prmd=imvnsob&ei=XUobT_b1N8ae-wa-4fmsCg&start=0&sa=N&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.,cf.osb&fp=3bba856bcbbcd354&biw=1280&bih=646

Yrityksiä ovat tehneet mm. Rueda ja Haisch ehdottaen syyksi nollapistevärähtelyä, Petkov ehdottaen syyksi sähköistä itsevaikutusta Jennison & Drinkwater säteilyonteloteoriallaan (ja minä hiukkasiin jo W-S-teoriassa kätkeytyneen Nambun-Goldstonen kentän defektinmuodostukseen perustuen).

http://www.tiede.fi/keskustelut/kemia-fysiikka-ja-matematiikka-f3/inertia-ja-hitausvoima-t45311-75.html

“Perhosefekti” on kansanomainen nimitys “Lorenzin attractorille”, Lorenz itse käytti sitä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Lorenz_attractor

Eivät refleksit ole “tietoa”.

SR: ” fyysikot itse usein sekoittavat mallin ja teorian. Malli kertoo tiiviissä muodossa, millainen maailma on, millaista järjestystä havainnoissa on. Teoria kertoo lisäksi miksi näin on, mitkä ovat syyt järjestyksen takana.”

Ei teoria kerro mitään “syistä”. Teoria on vain yleisempi hypoteettinen malli, eräänlainen metamalli.

SR: ” tuo ymmärrys tiivistyy teorian matemaattiseen rakenteeseen.”

Matematiikka ei ole tiede, vaan abstraktien olioiden teknologia. Ei rakennuspiirustuskaan “tiivistä ymmärrystä”.

SR: “Niinpä kauneuskäsitys, jolla arvioidaan matemaattisia rakenteita on tärkeä opas fysiikassa. ”

Ei pidä samaistaa yksinkertaisuutta ja kauneutta.

SR: “Onko matematiikka olemassa erillään todellisuudesta?”

Matemaattiset oliot ovat artifakteja, vain.

HT: “Ne ovat äärimmäisen herkkiä lähtöarvoille, Lorenz kutsui “perhosefektiksi”

Perhosefekti on vain huono metafora, jota ylipäätänsä ei pitäisi käyttää.

Tunnetusti fyysikot ovat huonoja tieteenfilosofeja ja kääntäen.