Voi kun tuota oikeaa analyyttis-empiiristä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta joskus esiintyisikin niin Tiede-lehdessä kuin blogissasi. Kysyisinkin, missä kohdin kyseinen pamfletti määrittelee käsitteitä selkeästi? On analyyttinen? Tutkii empiirisesti? Vinkki: myös kotimaassa tehdään laadukasta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta myös julkaisujen muodossa, mutta se ei tietysti useinkaan sovi blogistin agendaan.

Suomalaisessa journalismissa on ikävä kyllä aika tavallista nähdä toimittajan agendan kuultavan läpi sellaisesta uutisjutusta, joka yrittää esiintyä neutraalina. Pahimmillaan se on johtanut siihen, että neutraali, asenteeton ja agendaton journalismi näyttää poikkeuksellisuuttaan siltä, kuin toimittajalla olisi agenda. Esimerkiksi ydinvoimasta fysiikkaan ja lääketieteeseen pohjutuvin asiaperustein kirjoitettu juttu näyttää usein ydinvoiman puolustamiselta tai vähintään kritiikittömyydeltä, koska lehtien lukijat ovat vuosikymmenien varrella tottuneet pitäneet ydinvoimaa ideologisesti vastustavia juttuja vain neutraaleina tai korkeintaan ”kriittisinä”.

Mitä tulee liberalismiin, minusta on reilua, että lukijani tietävät minun olevan 1990-luvun alkupuolelta saakka klassiseen liberalismiin perusmyönteisesti suhtautuva kirjoittaja. Se auttanee tulkitsemaan tekstejäni, kunhan ei kuvittele minun olevan sitoutunut mihinkään ajattelutapaan tai yhteiskunnalliseen liikkeeseen. Mitä tulee tutkimukseen, olen alkanut kyseenalaistaa joitakin liberalismiin kuuluvia ajatustottumuksia nimenomaan sen jostakin älyttömästä syystä oikeistolaiseksi leimatun evoluutiopsykologian ansiosta, josta Tammisalon kirja kertoo. Kateus ei ole sellainen luonnevika, millaiseksi sen joku Wahlroosin esikuva Ayn Rand kuvittelee.

Melenderin ja Hännikäisen kirja ei ole tiedekirja vaan yhteiskunnallinen pamfletti, mutta täysin riippumatta lukijan omasta poliittisesta arvomaailmasta Liberalismin petosta täytyy pitää merkittävänä puheenvuorona selkeän ja analyyttisen yhteiskunnallisen keskustelun puolesta. Olen kehunut myös vasemmistolaista tietokirjailijaa Tommi Uschanovia samasta syystä. Käsitteiden selkeä määrittely, analyyttisyys ja empiristinen, hypoteeseja testaamaan pyrkivä asenne ovat hyveitä, joita ei tule jättää vain luonnontieteilijöille. Tällä blogilla pyrin täysin häpeilemättä levittämään skeptistä asennetta myös politiikan sfääriin, alueelle jota aivan liikaa hallitsevat ideologiat ja populistinen retoriikka.

Ehkä ennemmin kuitenkin klassisen liberalismin pohjan vesittämisestä kohti oligarkiaa. Wahlroos et co. eivät selvästikään tunne klassisen liberalismin ajattelijoiden (Locke, Smith) katsantoa.

Ylipäätään, Nallen kriitikittömässä positiossa joka jättää huomiotta laajan kentän taloustieteellistä teoriaa, on toki kyse myös uskovaisuudesta. Vaikka kapitalismi on vähiten huono kaikista huonoista vaihtoehdoista ja sellaisena järkevin valinta, on puhdasta dogmaattisuutta esittää että se on järjestelmänä täydellinen. Esim. Nallen ”lamat johtuu säätelystä” kanta on analogisesti verrattavissa ajatukseen, jonka mukaan jos 2. kerroksesta tipahtaminen sattuu, niin 7. kerroksesta putoaminen ei sitten enää satukaan …

Mutta juu, samaa mieltä Matti A:n kanssa. Ei tässä blogissa ole enää pitkään aikaan ole ollut millään tavoin tieteellinen ote.

http://www.amazon.com/Cosmic-Impressions-Traces-Nature-ebook/dp/B005NI3BY6

ei ole vieläkään suomennettu, vaikka se sisältää paljon valaisevia fysiikan tosiasioita ja kulttuurihistoriaa; olihan entinen Cernin teoreettisen osaston johtaja nuorempana mm. Einsteinin ja monen muun tunnetun fyysikon työtoveri (opetti mm. Einsteinille kvanttifysiikkaa).
Toisen maailmansodan puhjetessa Thirring joutui lukion penkiltä ilmatorjuntatykille. Hänen opiskellessaan yliopistossa huomattiin, että häneltä puuttui ylioppilastutkinto, mutta kun häntä ruvettiin erottamaan, todettiin, että loppututkinto oli jo suoritettu.

Thirring on myös pianisti ja urkuri sekä säveltäjä. Hän oli veljensä kanssa sopinut, että veli rupeaa fyysikoksi ja hän muusikoksi. Mutta kun veli kaatui sodassa, Walter valitsi fysiikan.

Marko H:n isona ansiona pitäisin hänen rohkeuttaan pistää itsensä likoon kaikissa niissä ajankohtaisissa aihepiireissä, joihin hän on harkinnut asiakseen tarttua. Ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea (kukaan ei kykene sellaiseen); riittää varsin hyvin, jos ”sohaisee muurahaispesää” ja saa aikaan vilkasta mielipiteenvaihtoa mistä tahansa ajankohtaisesta aiheesta.

Itselläni ei ole eläkeläisenä mitään menetettävää, eli voin lukijana ottaa kantaa mihin tahansa asiaan, vaikka kompetenssini ei usein riitäkään. Jos viestejäni jätetään säännöllisesti julkaisematta, osaan kyllä tehdä asiasta oikeat johtopäätökseni.

Oletko lukenut Whitakerin kirjaa Anatomy of an Epidemic? Suosittelen lämpimästi. Noista kirjojesi lyhennelmistä saatujen tietojen perusteella kyseinen kirja tosin tarkastelee enemmän lääkehoitoa ja sen seurauksia kuin sinun kirjasi, mutta toki kunnon skeptikon pitää tarkastella skeptisesti myös muita kuin selvästi huuhaalta kuulostavia asioita.