BLOGI: Skeptikon päiväkirja

Viikko sitten näytti vielä siltä, että sikainfluenssahysteriasta päästäisiin sujuvasti vaihtamaan superbakteerihysteriaan. Mutta sitten toteutuikin rokotevastustajien märkä uni: syntyi epäilys, että sikainfluenssarokotteet aiheuttaisivat lapsilla narkolepsiaa. Tosin se, että kyse on epäilystä, jäi ainakin Iltalehdessä pienen lätkän varaan. Otsikoita lukemalla saattoi saada sen käsityksen, että yhteys on varmistettu.

Vähän laadukkaammissa lehdissä korostettiin, että kyse rokotteen ja narkolepsian yhteydestä toistaiseksi on vielä vain epäilys. Mutta todellisuudessahan THL selvittää, onko lisääntyneiden lasten narkolepsiadiagnoosien taustalla mahdollisesti sikainfluenssainfektio itse, rokote tai mahdollisesti jokin muu tekijä. Mikä journalistinen periaate vaati monia niistäkin lehdistä, jotka ymmärsivät korostaa että kyse on vasta epäilystä, nostamaan kahdesta epäilynaiheesta esiin juuri rokotteen ja piilottamaan itse infektion jonnekin sivulauseen loppuun?

Nyt havaittu narkolepsia-tapausten lisääntyminen osuu ajallisesti sikainfluenssaepidemiahuipun ja pandemiarokotusten jälkeen. On mahdollista, että itse sikainfluenssatauti tai pandemiarokote olisivat voineet laukaista narkolepsian.

Rokotevastustajat tietysti korostavat nyt sitä, kuinka vakavasti elämänlaatua vähentävä tauti narkolepsia on ja kuinka paljon tapauksia on. Ikävä kyllä mahdollisen yhteyden selvittäminen tulee kestämään kuukausia. Mutta mitäpäs sitten jos paljastuukin, että sikainfluenssa on aiheuttanut narkolepsiatapauksia ja rokote olisi voinut ehkäistä niitä? Vähättelevätkö rokotevastustajat sitten narkolepsian vaikutusta elämänlaatuun?

Narkolepsia saattaa olla autoimmuunitauti, eli immuunijärjestelmän käynnistymisen joko infektion tai rokotteen ansiosta voi hyvin uskoa aiheuttavan tämän aivotaudin, vaikka kovin intuitiivista ei tietysti olekaan, että keuhkoilla ja aivoilla olisi tällainen yhteys.

Jos osoittautuu, että narkolepsiatapauksilla on yhteys rokotteeseen, oliko väärin rokottaa lapset? Päätökset tietysti tehtiin sen tiedon varassa mitä oli käytettävissä kun pandemia oli päällä. Mutta jälkikäteen ajatellenkin voi olla mahdollista, että rokotteet pelastivat lapsia kuolemalta enemmän kuin aiheuttivat lisää narkolepsiatapauksia.

Ja on toki sekin vaihtoehto, että sekä sikainfluenssa että rokote ovat lisänneet narkolepsiatapauksia. Tilastollisesti merkitsevän yhteyden osoittaminen voi olla vaikeaa, kun tapauksia on näin vähän ja ylipäätään vain Suomessa ja Ruotsissa.

Kun sikainfluenssa nyt näyttää muuttuneen tavanomaisen kausi-influenssan kaltaiseksi, on ymmärrettävää, että lasten rokottaminen keskeytetään. Narkolepsia-alttius lienee sen verran perinnöllistä, että yksi vaihtoehto vastaavien epäilyjen kohdalla olisi rajata rokoteohjelmasta pois ne lapset, joiden suvussa on tavattu narkolepsiaa.

Lue myös vanha postaukseni Sikainfluenssa ei ollut väärä hälytys.

Nyt se on sitten vahvistettu: Suomi on maailman paras maa, vaikka suomalaiset ehtivät jo epäillä saaneensa ykköstilan laskuvirheen takia! Newsweekin tutkimusta voi tietysti pitää painotukseltaan subjektiivisena. Mutta riittäisikö tämä nyt kuitenkin vaientamaan hetkeksi sen suomalaisen kansallisen itseruoskinnan perinteen, josta olen kirjoittanut aiemminkin?

Tuskin. Aina joku huomauttaa suomalaisesta elämänilottomuudesta (vaikka tutkimusten mukaan suomalaiset ovat maailman onnellisimpia) tai masennuksen yleisyydestä Suomessa (suomalaiset eivät epidemiologien mukaan ole sen masentuneempia kuin muutkaan teollisuusmaiden ihmiset eikä masennus ole yleistynyt). Tai sitten tuodaan esille suomalaiset koulusurmat (ikään kuin niitä ei olisi tapahtunut esimerkiksi Saksassa) tai henkirikollisuuden taso (joka hieman heikensi pisteitämme yhdessä viidestä osa-alueesta, elämänlaatumittarissa.

Suomalaisilla ihmisillä tuskin on sen huonompi itsetunto yksilöinä kuin vaikka yhdysvaltalaisillakaan. Mutta siinä missä amerikkalainen ammentaa itsetuntonsa siitä, että hän asuu maailman parhaassa maassa - joka siis ei pidä nyt Newsweekin metodologialla edes paikkansa - ja katsoo eurooppalaisiakin vähän alaspäin, suomalainen pönkittää itsetuntoaan sillä, että samastuu ennemminkin kansainvälisyyteen tai eurooppalaisuuteen ja katsoo juntimpia suomalaisiaan hieman alaspäin.

Perjantaina julkaistavan nettiuutisemme mukaan yhdysvaltalaisista vähiten ylpeitä omasta maastaan ovat - yllätys - ateistit! Sen sijaan eri etnisten ryhmien välillä ei näytä olevan suuria eroja. Tietty patriotismi kuitenkin läpäisee koko amerikkalaisen yhteiskunnan eliittiä myöten. Suomessa ainakin helposti syntyy vaikutelma, että patrioottisuus on alaluokkaistunut. Talouselämän eliittikin tuntuu välillä edes hieman isänmaalliselta, kun taas varsinkin media ja kirjallinen älymystö rakastaa suomalaisuuden halveksimista.

Jollain tavalla tuon kyllä ymmärtääkin. Negatiivinen Suomi-kuva syntyy lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa, jossa henkirikostilastot todella ovat länsieurooppalaisesta matalasta tasosta poikkeavia. Siellä kannetaan akkaa, heitetään kännykkää, masennutaan ja kuollaan oman käden kautta, ammutaan kouluissa ja kuollaan löylykilpailuissa. Ja sieltähän lähdetään korkeintaan Tallinnaan tai Bulgariaan kyselemään, mitä meistä oikein ajatellaan.

Ne, jotka enemmän matkustavat tai työskentelevät ulkomailla, joutuvat sitten kohtaamaan maalaisserkkujensa luoman Suomi-kuvan - kuvan, josta helsinkiläisen tai turkulaisen voi olla vaikea tunnistaa itseään. Ei ihme, jos eliitti samastuu ennemmin eurooppalaisuuteen kuin suomalaisuuteen.

Ulkoministeri Alexander Stubb riemuitsi Newsweekin rankkauksesta ja kehotti olemaan ylpeitä maastamme. Minusta hän näytti hyvää esimerkkiä. Miksei terve patrioottisuus voisi Suomessakin amerikkalaiseen tapaan kuulua kaikille - ei vain Suomi-paita päällä maahanmuuttajia ylenkatsoville tosimiehille.

Itseruoskinnan puolesta täytyy kuitenkin todeta, että ehkä tämä negatiivinen kansallinen omakuva kuitenkin on yksi niistä tekijöistä, joiden avulla noihin huippupisteisiin on päästy. On vaikea kuvitella maata, jossa syntyisi niin suuri kohu niin vähäisestä korruptionäytöstä kuin mitä vaalirahasotkussa tähän mennessä on selvinnyt. Mutta juuri sen ansiosta saatamme lähivuosina taas päästä korruptiovertailussa takaisin ykköseksi nykyiseltä sijalta 6.

Vielä yksi tärkeä indikaattori - blogin ja Tiede-lehden aihepiirin kannalta tietysti tärkein. Tieteellinen lukutaito (scientific literacy) on Suomessa myös maailman parhaiden maiden tuntumassa, mutta ei aivan kärjessä. Kyllä tuossakin asiassa olisi kiva ohittaa ruotsalaiset.

Ilmeisesti Poriin, Seinäjoelle ja Jyväskylään lennetään Helsingistä tulevaisuudessakin. Mutta kuinka kamalaa näille seuduille olisi ollut, jos lennot olisivat lakanneet?

Ainakin yrityksien viesti on ollut, että olennaista eivät ole yhteydet keskustasta keskustaan, jossa juna on jo melko kilpailukykyinen ajassakin mitattuna. Kyse on siis ennen kaikkea syöttöliikenteestä Helsinki-Vantaan kentältä. Kun illan viimeinen kone tulee Euroopasta, vielä senkin jälkeen pääsee moniin maakuntiin, jopa puoliltaöin.

Mutta voiko ongelma todella olla niin suuri kuin Seinäjoen ja Porin yrittäjät väittävät? Seinäjoella on lentokenttä runsaan kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Vaasan kentälle on matkaa jotain 70 kilometriä. Tukholman keskustastakin on melkein sama matka päälentokentälle Arlandaan, puhumattakaan halpalentokentästä etelämpänä!

Kuinka paljon kokonaismatka-aikaa lisää, jos Seinäjoelle lentää Vaasan kautta? Tuskin enempää kuin tunnin. Lisäksi Vaasaan on jo nyt paremmat yhteydet kuin Seinäjoelle, ja jos osa seinäjoelle menijöistä lentäisi Vaasaan, yhteydet olisivat vieläkin paremmat.

Kansalliseksi ykköspuheenaiheeksi noussut logistinen ongelma olisi ratkaistavissa yhdellä lentokenttäbussilla joka sukkuloisi Vaasan lentoasemalta Seinäjoen keskustaan.

Porin tilanne on hieman huonompi, koska Pirkkalan kentältä matka olisi lähempänä sataa kilometriä, ja Porissa lentoasemalta voi kävellä suoraan kaupunkiin. Matka-aikaan tulisi hieman enemmän lisää kuin se tunti. Entä jos Poriin lähtisi bussi suoraan Helsingistä? Mitä jos Finnair myisi tällaista palvelua niin, että maakuljetus kuuluisi lipun hintaan? Matkatavarat maapalveluväki voisi siirtää suoraan bussiin, joka lähtisi heti kun kone on tullut.

Keski-Euroopassa lentokentiltä pääsee usein paitsi lähikaupunkiin myös muualle maahan junalla. Helsinki-Vantaalla tämä ongelma ei ratkea sillä, että kentälle valmistuu hidas rata. Pääradan pitäisi kulkea lentokentän kautta.

Fysiikka on junan puolella. Keskinopeus rautateille on kasvanut koko sen puolitoista vuosisataa, mitä täällä on junilla kuljettu, eikä loppua näy. Lentoliikenne saavutti lähes äänen nopeuden jo sukupolvi sitten, eikä kukaan suunnittele Concorden seuraajaa. Kruisausnopeutena pysyy näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa 0,85 Mach, eivätkä turvatarkistuksetkaan ole kentillä nopeutuneet, ennemmin päinvastoin.

Tieliikenteen nopeusrajoitukset ovat pysyneet suunnilleen samoina vuosikymmenet. Turkuun on saatu sentään vähän lisää moottoritietä, mutta muuten matka-ajat ovat kumipyöräliikenteessä pysyneet melko lailla vakioina. Mikään ei viittaa siihen, että vapaa nopeus moottoriteillä olisi tulossa takaisin.

Jos maakuntakeskuksissa haluttaisiin katsoa oman alueen elinvoimaisuutta paria vuotta pitemmälle, siellä ei surtaisi lentoliikenteen lakkauttamista, vaan lobattaisiin parempia junayhteyksiä omaan maakuntaan - ja pääradan liikenteen reitittämistä lentoaseman kautta.

Kolesteroli pannasta, otsikoi kollegani Susanne Björkholm Hesarin tiedesivuilla 13.7. Kuulemani mukaan tiedetoimitus sai melkoisesti palautetta sen lisäksi, mitä mielipidesivuilla julkaistiin. Olen Björkholmin kanssa ollut yleensä melkein kaikesta samoilla linjoilla, mutta tämä juttu oli mielestäni floppi.

Journalistisesti jutun ongelma oli siinä, ettei siinä esitetty kiistanalaisille (tai kiistattoman virheellisille, voisi joku sanoa) väitteille ainuttakaan lähdettä. On siis mahdotonta käydä tarkistamassa, onko Björkholm muodostanut käsityksensä esimerkiksi tulkittuaan jotakin sinänsä kelvollista tutkimusta virheellisesti vai onko kyse kenties yksittäisistä tutkimuksista, joiden löydökset eivät sitten jatkotutkimuksissa olekaan toistuneet.

Statiinit alentavat LDL-kolesterolia, tästä ei ole kiistaa. Ne myös alentavat sairastavuutta ja kuolleisuutta. Björkholmin mukaan vaikutusmekanismi olisi kuitenkin se, että statiinit vähentävät LDL-kolesterolin tulehdusreaktiota.

Sydänliiton puheenjohtaja Matti Uusituvan mukaan tulehduksen “kuten hapettumisen todellinen merkitys, on edelleen avoin, kun puhutaan valtimokovettumaplakin kehittymisen estosta ihmisellä. Suuret, vuosia kestäneet antioksidanttitutkimukset ihmisillä ovat vetäneet vesiperän”

“Uusi tutkimustieto ei ole kumonnut LDL-kolesterolin keskeistä merkitystä valtimokovettumataudin synnyssä”, Uusitupa kirjoitti mielipidesivulla.

Mutta entäpä jos onkin? Jos statiinit vaikuttavat, onko väliä sillä, tapahtuuko se kolesterolia alentavan mekanismin vai anti-inflammatorisen vaikutuksen kautta? Björkholmin vasta-argumentit ovat alhaisen kolesterolin väitetyt huonot vaikutukset sekä statiinien hinta.

Länsimaissa kolesteroliarvot ovat kuitenkin huomattavan korkeita luonnonkansojen kolesteroliarvoihin verrattuna. Statiinit eivät alenna kolesterolin määrää niin alas, että sillä olisi tutkittuja terveyshaittoja, vaikka Björkholm niin väittääkin. Sisätautien erikoislääkäri Ari Kemppainen kirjoitti mielipidesivulla, että “esimerkiksi on jo pitkään tiedetty, että matala kolesteroli ei lisää kuolleisuutta. Tällaista kylläkin joskus epäiltiin, mutta asia on sittemmin tulkittu harhaksi. Matala kolesteroli on ollut tutkimuksissa seuraus tutkimuspotilaiden muista vakavista sairauksista (esimerkiksi syöpäpotilailla kolesteroli voi laskea tautiin liittyen). Se ei siis ole syy ylikuolleisuuteen.”

Entäpä statiinien hinta? Kyse on patenttisuojan menettäneistä lääkkeistä, joten mitään erityisen kalliita ne eivät yhteiskunnalle tai yksilölle ole. Statiineja tosin syö moni - minäkin. Sain työterveyshuollon 40-vuotistarkastuksessa aika ikäviä kolesterolilukemia, jotka eivät, kiitos perimäni, millään ruokavaliolla alittaneet viitearvoja.

Kannattaisiko nyt säästää nuo muutamat eurot kuukaudessa, kuten Björkholm ehdottaa? Vaikka statiineista olisikin hyötyä enemmän kuin haittaa, onko tuo hyöty hintansa väärti?

Itä-Suomen yliopiston dosentti Markku Myllykangas on Björkholmin linjoilla. Statiinit pienentävät riskiä sairastua tai kuolla valtimotautiin noin 30 prosenttia. “Jos potilaan riski kuolla valtimotautiin kymmenessä vuodessa on viisi prosenttia (hänenlaisistaan viisi sadasta kuolisi), niin sadasta statiinin käyttäjästä yksi tai kaksi välttäisi valtimotautikuoleman. Lääkkeistä huolimatta neljä potilasta kuolisi. Eli 99 söisi lääkkeitä turhaan”

En tiedä onko tuo viisi prosenttia mielekäs oletus. Kymmenen vuotta on ainakin kovin lyhyt aika. Suomalaisten eliniänodote on sen verran pitkä, että sydäntauti-iässä eletään useita vuosikymmeniä. Mutta annetaan dosentin jatkaa, koska kuolleisuus ei ole ainoa olennainen asia. Sydäntaudit heikentävät elämänlaatua, vaikka henkiin jäisikin.

“Viiden prosentin kuolemanriski vastaa noin 20 prosentin sairastumisriskiä. Statiinien käyttö estäisi parhaimmillaan kuutta henkilöä sadasta käyttäjästä sairastumasta valtimotautiin. Lääkkeistä huolimatta 14 henkilöä sairastuisi. Eli 94 söisi lääkkeitä turhaan. Osa heistä kärsisi statiinien haitoista.”

Kuusi prosenttia siis hyötyisi. Vähän realistisemmilla alkuoletuksilla päästäisiinkin jo sitten varmaankin yli kymmenen prosentin, ehkä jopa parinkymmenen prosentin hyötysuhteeseen.

Mutta erityisen kummallinen on tämä Myllykankaan argumentti:

“Etukäteen ei tiedetä, kuka sairastuu tai kuolee valtimotautiin, eikä sitä, kuka hyötyy statiineista. Hyötyjää ei tiedetä jälkikäteenkään. Kyse on terveysarpajaisista, joissa voittajia ei tiedetä koskaan.”

Niin, tuota. Oliko ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa mitään interventiota, josta etukäteen tiedettäisiin, kuka hyötyy, kuka ei? Edes tupakointi ei tapa kaikkia eikä tupakoinnin lopettaminen aina estä keuhkosyöpää. Etukäteen ei tiedä, kuka hyötyy.

Hassua kyllä, myös Myllykangas kuuluu niihin intellektuelleihin, joiden kanssa olen melkein aina samaa mieltä. Kolesteroli vain tuntuu olevan joillekin aivan järkeville ihmisille samanlainen sokea piste kuin ilmastonmuutosdenialismi eräille skeptikoille.

Myllykangas voisi nimittäin aivan yhtä hyvin laukoa, että etukäteen ei tiedä, kuka loukkaantuu tai kuolee liikenneonnettomuudessa, eikä sitä, kuka hyötyy turvavöistä. Osa joutuu kärsimään turvavöiden aiheuttamasta mukavuushaitasta turhaan. Autoteollisuus ja turvavyövalmistajat tekevät vöillä miljardibisnestä. Kyse on liikenneturvallisuusarpajaisista, joissa voittajaa ei tiedetä ainakaan etukäteen.

Tiedetoimittaja Björkholmin ja dosentti Myllykankaan ystävällisistä neuvoista huolimatta aion edelleenkin syödä statiinini ja käyttää turvavöitä sekä pyöräilykypärää.

Kirjoitan juttua siitä, miten luonnonharrastajien tekemiä havaintoja käytetään tieteellisessä tutkimuksessa hyväksi. Oletko itse lähettänyt lintu- tai perhoshavaintojasi tai kenties kivinäytteitä alan tutkijoille? Oletko löytänyt kuolleen rengastetun linnun ja lähettänyt renkaan yliopistolle?

Kerro kokemuksistasi tässä blogissa tai vaikka suoraan minulle: marko.hamilo@sanomamagazines.fi.

Skeptikko hiljenee elokuun alkuun asti. Lämmintä kesää luontokokemusten parissa!

Kirjoitin aiemmin mielestäni vinoutuneesta journalismista koskien sikainfluenssaa ja rokotuksia. Nimimerkki Pera kommentoi, että

“on erittäin perusteltua kysyä, kenen intressiä esimerkiksi THL ajoi propagoidessaan rokotetta, jota ei muualla Euroopassa edes haluta ottaa? Ja kolmanneksi on syytä muistaa, että esimerkiksi WHO:n ja lääketehtaiden hämäristä suhteista on käynnissä selvitystyö, joka saattaa johtaa rikossyytteisiin.”

Oliko sikainfluenssa lääketehtaiden propagoima kampanja? Tai muuten vain väärä hälytys? Pitäisikö nyt ainakin tunnustaa erehtyneensä, kun kuolleita olikin niin “vähän”?

Muistetaan nyt kuitenkin, että jos sikapiikit pelastivat edes pari-kolmekymmentä ihmistä kuoleamlta, massarokotuksien hyöty olisi jo näilläkin joihinkin kauhukuviin nähden mitättömillä luvuilla samaa luokkaa kuin jos Jokelan, Kauhajoen ja Sellon murhat olisi voitu ehkäistä ennalta. Ja tällaisten harvinaisten tapahtumien varalta ollaan jo luopumassa mielenterveyspotilaiden oikeudesta yksityisyyteen.

Debora MacKenzie kirjoitti valaisevan artikkelin sikainfluenssasta New Scientistissa 22. toukokuuta. Tutkijoilta saamiensa tietojen mukaan sikainfluenssa ei ensinnäkään ollut niin harmiton kuin mitä tilastot saattavat antaa ymmärtää. Ja toisekseen vaikka olisi ollutkin harmiton, viranomaisten reaktio oli silti oikea.

Kun sikainfluenssa lähti liikkeelle Meksikosta, se oli varsin tappava. Huhtikuussa 2009, kun virus tavoitti Yhdysvallat, virus näyttikin vaarattomammalta. Olisiko rokotusohjelmista pitänyt luopua tässä vaiheessa?

Ei. Viruksen tappavuus huhtikuussa on epäoleellista. Viruksen valmistaminen kestää kuusi kuukautta. Viranomaisten piti siis ennustaa, mihin suuntaan virus kehittyy. Evoluution ennustaminen ei ole ihan yksinkertaista. Jos Andromedasta olisi aikanaan tullut joukko biologeja tutkimaan pieniä hirmuliskoja, olisivatko he voineet ennustaa, että näistä kehittyy vielä höyhenpeitteisiä lentäviä lintuja? Evoluutiolla ei ole määränpäätä, joten sikainfluenssavirus olisi voinut aivan yhtä hyvin kehittyä myös tappavampaan suuntaan, eikä sitä vaihtoehtoa olisi voitu sulkea ainakaan nykytietämyksellä pois laskuista. Sen sijaan tiedämme, että espanjantauti paheni levitessään vuonnna 1918.

Mitähän lehdet olisivat kirjoittaneet, jos tuhannet suomalaiset olisivat kuolleet tilanteessa, jossa rokotteita ei olisi varattu suomalaisille ensimmäisten joukossa?

MacKenzien mukaan todellinen skandaali on rokotteiden antiikkisen valmistusteknologian sietämätön hitaus - mikä pätee kaikkiin lääkeyhtiöihin. Yhdysvalloissa, jonne sikainfluenssa iski ensimmäisenä Meksikosta, 12 000 ihmistä kuoli ennen kuin rokotteita oli saatavana.

Parempi rokotteiden valmistusteknologia edellyttäisi lisää tutkimusta ja tuotekehitystä. Mutta juuri se voi olla uhattuna, jos suuren yleisön, lehdistön ja poliitikkojen keskuuteen leviää käsitys, jonka mukaan sikainfluenssan julistaminen pandemiaksi ja siihen varautuminen rokotusohjelmalla oli väärä susi tulee, susi tulee -huuto.

MacKenxien mukaan nopeamman rokotevalmistuksen mahdollistavia teknologioita on olemassa prototyyppivaiheessa, mutta lääkefirmat eivät ole olleet kovin hanakoita investoimaan niihin - yksinkertaisesti siksi, että influenssarokotteet eivät tuota kovin suuria voittoja. Ja populistit syyttävät lääkeyhtiöitä pandemian liioittelusta!

Kun monet maat nyt pyytävät käyttämättömistä rokotteistaan rahoja takaisin, tulevissa pandemioissa lääkeyhtiöt eivät ehkä tarjoa rokotteita. Kun rokotteiden tarjonta on huono, monet maat eivät tilaa niitä ollenkaan. Saatamme olla todella huonosti valmistautuneita seuraavaan pandemiaan.

Antakaa anteeksi kriittisille journalisteille, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

“On niillä ainakin parhaimman näköiset pelaajat”, sanoi naispuolinen kollegani, kun kyselin hänen arviotaan Brasilian mahdollisuuksista jalkapallon MM-kisoissa.

En seuraa lajia niin innokkaasti, että osaisin analysoida eri maajoukkueiden tämänvuotista tasoa. Yksi vinkki kuitenkin niille, jotka ovat lyömässä kaveriporukalla vetoa mestarista tai finalisteista. Muistakaa kotimanneretu!

Tein neljä vuotta sitten Hesarin tiedesivuille jutun kotikenttäedusta urheilusta yleensä ja isäntä edusta jalkapalloilun MM-kisoissa erityisesti. Kotikenttäetuhan on kiinnostava ilmiö, koska siihen vaikuttavia tekijöitä ei oikein tunneta, ja niitä on usein vaikea eristää toisistaan millään helposti toteutettavalla menetelmällä. Onko kyse matkojen rasituksista, kotikentän nurmen tuntemisesta, kannustajien vaikutuksesta pelaajiin, kannustajien vaikutuksesta tuomariin vai mistä.

Ilmiö sen sijaan on erittäin kauniisti toistuva: miehillä ja naisilla, eri lajeissa, sekä sarjoissa että kisoissa, ammattilaisilla ja harrastajilla. Ilmiö on tunnettu 1800-luvulta alkaen ja se ilmenee tilastoissa yhä.

Jalkapallon MM-kisoissa isännyys on tuonut merkittävän edun (en ole varma onko tilastollisesti merkitsevä 0.95 tai kenties jollakin kovemmallakin luottamustasolla, ehkä joku voisi laskeakin), mittasi menestystä miten tahansa. Jos katsotaan vaikka pelkästään niitä maita, jotka ovat mestaruuteen yltäneet, isäntänä ne ovat yltäneet mestaruuteen paljon paremmalla prosentilla kuin muissa kisoissa - lukuunottamatta Brasiliaa, jonka tappio Riossa 1950 Uruguaylle loppuottelua vastaavassa pelissä on maalle kansallinen häpeä yhä. Esimerkiksi Englanti on voittanut vain isäntänä. Olisin tietysti ollut tyytyväisempi jos Saksa olisi pärjännyt vielä paremmin kotonaan 2006, mutta monet pitivät pronssiakin hyvänä saavutukselta silloiselta Saksan joukkueelta.

Katsokaa itse taulukosta.

Myös isännistä, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta, useimmat ovat päässeet kaikkien aikojen parhaaseen tulokseen isäntänä. Nekin jotka eivät ole näin hyvin pärjänneet, ovat sentään isäntänä ylisuoriutuneet suhteessa keskimääräiseen menestykseensä.

Eikä tässä vielä kaikki. Eurooppalainen joukkue ei ole koskaan voittanut Euroopan ulkopuolella. Ei-eurooppalainen joukkue on voittanut Euroopassa vain kerran (Brasilia Tukholmassa 1958).

Esimerkiksi pelkästään omana elinikänäni on pelattu 10 kertaa, joista 5 kertaa Euroopassa ja 5 kertaa muualla. Eurooppalaiset joukkueet voittivat joka kerta Euroopassa eivätkä kertaakaan Euroopan ulkopuolella. Todennäköisyys että tämä olisi sattumaa, jää alle promillen.

Näihin tilastoihin pohjautuen uskaltauduin itse lyömään tuopista vetoa, että kaksi eurooppalaista maata ei kohtaa finaalissa Johannesburgissa 11. heinäkuuta. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, finaaliin mahdollisesti pääsevä eurooppalainen maa häviää (mutta siitä en sentään uskaltanut lyödä vetoa).

Suomi kiirehti eturivissä luopumaan kaapelitalouksissakin analogisista tv-lähetyksistä, vaikkei kiireeseen ollut mitään taloudellista tai teknistä syytä. Sen sijaan oli ainakin yksi hyvä syy olla kiirehtimättä. Moni joutui ostamaan aivan suotta väliaikaisratkaisuna digiboksin perinteistä heikkoresoluutiolähetystä varten, vaikka pari vuotta odottamalla olisi voinut siirtyä suoraan analogisesta televisiosta digitaalisen teräväpiirron aikaan.

Mahtaako televisiota enää olla missään perinteisessä mielessä olemassakaan, kun 3D yleistyy? Kuten painetun Tiede-lehden lukijat ovat voineet uutispuolelta lukea, nyt jo kuluttajille markkinoidaan stereokuvaa ottavia kameroita, joihin on myös integroitu 3D-näyttö. Ei siis mikään sellainen 1950-luvun tyylinen värillisillä suodatinlaseilla katsottava, vaan ihan ilman laseja.

Tekniikkoja toteuttaa lasiton 3D on useita, ja niistä aiomme kirjoittaa lehteen myöhemmin. Täydellisiä ne eivät vielä ole. Ruutua on esimerkiksi katsottava hyvin suoraan keskeltä, ettei kuva vääristy.

Ensi viikolla ilmestyvässä kutosnumerossamme tarjoamme tilaajalahjaksi “silmiköitä”, siis datalaseja. Ne saattavat yleistyä ihan muustakin syystä. Ne ovat kevyitä, tarjoavat laajan kuvakulman, vievät vähän virtaa eivätkä häiriinny auringonpaisteesta. Niihin on tietysti helppo lisätä ominaisuus, että vasempaan silmään menee hieman eri kuva kuin oikeaan.

HS kirjoitti, että 3D voi muuttaa penkkiurheilua. Jalkapallon katsojalle on aika tuttu tilanne, että jokin keskityspallo näyttää televisiokuvassa paljon vaarallisemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Syvyysulottuvuuden puutteessa jää huomaamatta, että pallo jäi metrien päähän syötön vastaanottajasta, vaikka kaksiulotteisessa näkymässä nappisyöttö olisi näyttänyt ihan samalta. Kuulemma Etelä-Afrikan kisoista on tarjolla stereokuvattua lähetystä, jota voi katsella sitten esimerkiksi englantilaisissa pubeissa. Mutta edelleen niillä laseilla.

Porno on yleensä ollut ensimmäisenä omaksumassa uusia tekniikoita ja olisi ihme, ellei kolmiulotteista aikuisviihdettä olisi pian tarjolla yllin kyllin. Ja sitten vielä väitetään, että porno on yksiulotteista!

Mutta yllättävää kyllä, myös tutkijat hyötyvät 3D-näytöistä. Kävin kuukausi sitten Intelin eurooppalaisille toimittajille suuntaamassa tilaisuudessa Brysselissä. Intel näkee 3D:n yhtenä tietotekniikan isoista trendeistä. Esimerkkinä saimme katsella (laseilla) parin metrin levyistä ja korkuista dna-molekyyliä, johon oli tarttumassa toinen molekyyli.Tuntui, kuin kaksoiskierteeseen voisi tarttua.

Tutkijoiden mukaan lääkekehityksessä tietokoneet eivät vieläkään ole korvanneet ihmisaivoja: koulutettu kemisti pystyy tietokonetta paremmin päättelemään esimerkiksi millaisilla muutoksilla lääkemolekyyli istuisi sopivimmin kohdemolekyyliinsä. Älykkäinkään tutkija ei kykene tekemään tätä mielessään kuvittelemalla tai paperille piirtämällä. Kolmiulotteisen molekyylimallin pyörittäminen kaksiulotteisella ruudulla ei sekään anna kemistille yhtä hyvää käsitystä, lääke- ja kohdemolekyylien luonteesta kuin jos tutkija saa hyödyntää stereonäköään.

3D:n hyödyntäminen molekyylibiologiassa linkkaa hauskasti alan syntyhistoriaan. Fancis Crick ja James Watson eivät olisi koskaan keksineet, millaisella tavalla dna-molekyyli on kierteinen ja mitkä emäkset ovat toisiaan vastassa, elleivät he olisi rakentaneet molekyylistä rautalanka- ja pellinpalamallia. Sitä he saattoivat tutkia hyödyntämällä ihmisen näköaistin kykyä arvioida syvyyssuunnassa. Heureka-oivallus syntyikin sitten nopeasti.

Tiede.fi uudistui toukokuun alussa. Kuten uudistuksessa usein käy, alkuun yksi jos toinenkin asia toimii huonosti. Korjailemme bugeja parhaillaan.

Otamme myös mielellämme vastaan palautetta uudistuksesta. Jos jokin asia ei toimi, kerro myös millä nettiselaimella ongelma ilmenee.

Yksi toimitusta hämmentävä asia on, että ihan tavallista palautetta lehdestä tulee vähemmän kuin ennen. Onkohan palautelinkki etusivun ylävalikossa ollut vaikea huomata? Sieltä kuitenkin entiseen tapaan voi lähettää palautetta verkosta tai lehdestä, omana vaihtoehtona on palautekirjoitus lehden lukijapalstalle.

Omien testiemme mukaan tuo palautelomake toimii, mutta jos siinä on jotain häikkää, niin ainakin tätä blogia voi kommentoida entiseen tapaan.

Kirjoitin pyynnöstä Journalistiin Sata sanaa -kolumnin. Aihepiirihän on jo tuttu blogini lukijoille. Käykää linkissä, en tiedä sopiiko tuota uudelleenjulkaista täällä.