Eduskuntatalo ennen remonttiaan. Kuva: Johannes Jansson / Wikimedia Commons

Kuukausi sitten järjestettiin Tiedemarssi, joka oli kansainvälisen tiedeyhteisön voimannäytös tieteen puolesta. Parasta marssissa oli sen epämääräisyys: on vaikea sanoa, mitä kaikkea marssilla vaadittiin ja mistä kaikista vaatimuksista marsille osallistujat olisivat samaa mieltä. Silti tapahtumaa leimasi vakaa yhteisymmärrys siitä, että tiede on tärkeää.

Tieteen asemasta ja arvostuksesta Suomessa on kirjoitettu niin monia palstamillimetrejä ennen ja jälkeen marssin, että tuohon en tässä kirjoituksessa tartu. Sen sijaan lienee syytä huomata, miten suomalaista tiedepolitiikkaa – jos sellaisesta nyt voi puhuakaan – leimaa syvä epäluottamus tutkijoita kohtaan.

 

Hallitus päätyi puoliväliriihessä antamaan lisää rahaa yliopistoille. Siinä missä aiemmin Sipilän hallitus oli leikannut yliopistojen perusrahoitusta, nyt uusi rahoitus ohjattiin uusiin rahoitusväyliin. Perusrahoitusta, jolla siis palkataan yliopiston vakituinen henkilökunta, hoidetaan opetus ja maksetaan tilavuokrat, on leikattu tuntuvasti ja pienenä korvauksena lisärahaa tarjotaan suunnatuilla rahoitushauilla.

Siirtyminen perusrahoituksesta yhä enemmän kilpailtuun ja kohdennettuun rahoitukseen on pitkään käynnissä ollut muutos suomalaisessa tieteessä. Toinen esimerkki tästä muutoksesta on jo pitkään jatkunut sektoritutkimuslaitosten, kuten Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alasajo (tai kuten sitä politiikan kielellä puhutaan - profiloiminen). Sektoritutkimuslaitoksilta leikattu rahoitus ohjattiin uudelleen strategisen tutkimuksen rahoituksen nimellä yliopistoille ja tutkimuslaitoksille.

Vielä on vaikeata nähdä mitä uutta strateginen tutkimusrahoitus on luonut, mutta muutokset uhrit ainakin on tiedossa: VTT:llä nano- ja laser-tutkimus, THL:ssä rokote- ja ympäristömyrkkytutkimus ja  STUK:n ympäristösäteilytutkimus. Pitkäkestoinen tutkimus on usein ensimmäisenä tulilinjalla, kun perusrahoitus vähenee, ja Luonnonvarakeskuksessa onkin puhuttu pitkäaikaisseurantojen karsimisesta.

Tutkijoiden suosikkirahoitus on Suomen Akatemian tutkija- ja tutkimusrahoitus, johon kuuluu niin tutkijalle kuin tutkimusryhmillekin tulevaa rahoitusta. Suurin osa Akatemian rahoituksesta jaetaan vertaisarvioinnin pohjalta tutkijoille, joilla on vakuuttavin ansioluettelo ja innostavin tutkimussuunnitelma. Tutkimuksen ei tarvitse täyttää muuta kriteeriä kuin että sen on oltava toteutettavissa ja mielenkiintoista. Tämä raha on vankasti tutkijoiden hyppysissä: hakemusten arvioijat ovat tutkijoita ja toimikunnat, jotka tekevät rahoituspäätökset, muodostuvat tutkijoista. On huomionarvoista, että ”kilpaillun rahoituksen” lisääminen ei ole tarkoittanut näiden määrärahojen kasvua, vaan opetus- ja kulttuuriministeriössä on keskitytty keksimään yhä uusia rahoitusvälineitä.

Uusin kuningasidea on lippulaiva. Hallituksen päättämä uusi rahoitus ohjataan lippulaivaohjelmalle, joka ”vahvistaa suomalaisen tieteen huippuja ja tukee yhdessä innovaatioverkostojen kanssa tutkimuksen yhteiskunnallista ja talouden kasvua tukevaa vaikuttavuutta”. Suomeksi sanottuna: kukaan ei taida tietää mikä tämän rahoituksen pointti on. Lippulaiva-termi lanseerattiin opetusministeriön tutkimuksen kansainvälistymisen työryhmässä, jossa joukko virkamiehiä ja tutkijoita, joilla ulkomaista kokemusta ei juuri ole, pohtivat miten suomalaisesta tutkimuksesta tehdään kansainvälistä.

Lippulaivat kuulostavat pelottavan paljon samalta kuin Akatemian ja Tekesin taannoinen SHOK-rahoitusohjelma. SHOKit, eli Strategisen huippuosaamisen keskittymät, olivat surullisen kuuluisa rahoitus, johon kipattiin satoja miljoonia euroja edesauttamaan tutkijoiden ja yritysten yhteistyötä. Kun ohjelma arvioitiin, lehdistötiedote muotoili, että "SHOKit ovat kehittämiskelpoisia". Helsingin Sanomien muotoilu puolestaan oli, että rahoitusjärjestelmä sai "täyslyttäyksen".  SHOKit hiljaa haudattiin, mutta niiden haamu on nähtävästi jäänyt kummittelemaan opetus- ja kulttuuriministeriön käytäville.

 

Tutkimusrahan kilpailutuksessa saadaan usein sitä mitä rahoitetaan. Jos rahoitetaan pätevää ja mielenkiintoista perustutkimusta, saadaan pätevää ja mielenkiintoista perustutkimusta. Jos rahoitetaan hähmäisiä visioita ja tavoitteita, saadaan hähmäisiä lopputuloksia.

Suuntaus on selkeä: valtion tutkimusrahoitus siirtyy yhä kauemmas tutkijoiden hallinnasta ja poliittinen ohjaus suuntaa yhä suurempaa osaa rahoituksesta. Samaan aikaan kuitenkin valtion tavoitteena on nostaa suomalaisen tutkimuksen tasoa ja kansainvälistä kilpailukykyä. Tässä on räikeä ristiriita. Tutkijat itse ovat parhaita arvioimaan sitä mikä tutkimus on kiinnostavaa ja mielenkiintoista.

Miksi tutkimusrahoitusta sitten siirretään yhä enemmän tarkasti määriteltyihin kohteisiin? Näyttää siltä, että poliittinen ohjaus ei yksinkertaisesti luota siihen, että tutkijat osaavat työnsä. Kun poliitikot ajattelevat pystyvänsä suuntaamaan suomalaista tutkimusta relevantimpiin huippusuuntiin, ollaan pahasti hukassa.

Tuijotan nykyään maailmaa zürichiläisten silmälasien läpi. Työskentelen kaupungin kakkosyliopistossa, jossa professorit saavat vuosittain suoraan merkittävän määrän tutkimusrahaa ilman kilpailutusta. Tämä on luottamusta tutkijan ammattitaitoon.

 

 

Korjaus 18.5.2017, klo 15.09: Täydennettiin, että SHOK-tutkimusvarat jaettiin sekä Tekesin että Suomen Akatemian kautta.

Kommentit (7)

..

Haha..lähdin kauan sitten monen muun tavoin ja hyvä niin, ainakin meille. Suomalainen tiede-elämä on bisnes-poliittis-byrokraattinen vitsi, joka ei tekijäänsä naurata. Sammuttaa nuotionalun ja kiinnostuksen tietoon yhtä varmasti kuin vuotuinen kaatosade syttymäisillään olevan kokon Kempeleen juhannusjuhlilla. Tsemppiä Tuomas, onneksi olet päässyt toisaalle.

Toni

Rahoituksen siirto senhetkisesti pinnalla oleviin hankkeisiin voi tuntua hyvältä idealta, mutta tieteessä se ei toimi pitkällä tähtäimellä. Arvostetuimpia tutkijoita ovat pitkän historian omaavat, ja sellaisia ei saada aikaan lyhyillä projekteilla. On helppo kuvitella tilanne jossa loistava tutkija on heikko rahankerjääjä. Hyvää tutkimusta on voitu tehdä vuosia, mutta mitä jos rahoitusta ei tipahdakaan jollain kierroksella? Siihen loppuu tutkimus ja henkilökunta lähtee muualle. Tutkimusta on hyvin hankala käynnistää uudelleen kun ydinryhmä on pirstoutunut.

Lisäksi jokainen voi miettiä kuinka hyvin se tutkimusraha tulee käyttöön kun budjetista pitää saada työaika (eli raha) hakemusten väsäämiseen ja toisaalta rahoituspuolella tarvitaan helkilöstöä lukemaan niitä hakemuksia. Hyvä tutkija ei ole enää hyvää tutkimusta tekevä, vaan hyvin rahaa kerjäävä.

Valtion panostus rahoitusintrumentteihin pitää toki byrokratian pyörimässä, tutkimusta tehdään vaan vähemmän.

Vierailija

Kirjoituksessa on virhe. Sadat miljoonat SHOK- rahat menivät Tekesin kautta. Akatemialla oli vain yksi pieni ohjelma. Faktoja, kiitos!

AaPee

Sellainen pointti noihin Suomen Akatemia mallisiin 3-5 vuoden projekteihin, että nythän monet tutkimukset käyttävät pitkiä havaintosarjoja tutkimuksissaan ja näillä on pärjätty. Mutta miten monia havaintosarjoja jatketaan tulevaisuuteen jos rahaa tulee 3v. pätkissä eikä aina silloinkaan ?

Turhautunut

Tähän päädytään, koska luonnollisestikaan hallituksessa ei ole mitään käryä siitä, mitä tutkimus on tai mitä edes yliopistoissa tehdään. Luulevat ehkä tietävänsä. Mutta tämän ilmiselvän asian lisäksi on vielä sekin, että yliopistoja kontrolloivassa opetus ja kulttuuriministeriössä ei ole yhtään sen enempää käsitystä siitä, mitä tutkimus on tai mitä yliopistoissa tehdään. Muta hekin virheellisesti luulevat jotain tietävänsä. Miniteriöiden sisäänpäinlämpiävä rekrytointipolitiikka on pitänyt huolen siitä, että siellä ajatellaan asioista edelleen kuten 50-luvulla. Yhtään tutkijaa ei ole päättämässä miten Suomessa tutkimusta tehdään! Yhtään yliopistoissa työskennellyttä ei ole päättämässä, miten yliopistoasioita pitäisi hoitaa! Ja monesti tuntuu, ettei siellä ministeriössä ole edes yhtään yliopistossa opiskelluttakaan.

Vierailija

Raskaasti sanottu, kyllä se hallitus on hiukan tutkimuksesta perillä, mutta omista lähtökohdistaan.

Ei tuo kuitenkaan ole väärin sanottu, mutta tasoituksen vuoksi. Kyllä ne tutkijatkin ovat aika usein pihalla maailman menosta. Yhteiskunnan toiminta ja tarpeet saattavat olla heille varsin outoja.

Kaapelijehu
Liittynyt13.4.2009
Viestejä289

No meillä on oikeistohallitus ja oikeistolla on taipumus käyttää taloudellisia kannustimia tai keppejä kun halutaan ohjata tutkimusta  haluttuun suuntaan. Trump vei ilmastotutkimukselta rahat - poliittinen viesti on selvä: Tutkikaa jotain muuta tai päätykää mieluummin siihen että ihminen ei aiheuta ilmastonmuutosta, niin saatte rahat takaisin. 

Yleensäkin oikeisto haluaa leikata julkista rahoitusta myös tieteeltä ja se mieluumin haluaisi vahvistaa yksityistä rahoitusta. Yksityinen raha taas ei ole arvovapaata, vaan se vaatii yleensä aina taloudellisia tuloksia. Yksityinen puoli ei rahoita mielellään perustutkimusta tai ympäristöntutkimusta. Se rahoittaa mieluummin sellaisia hankkeita joista sijoitetun pääoman saa takaisin mieluummin aika pian - ainakin sijoittajan omana elinaikana. 

Kaapelijehu

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014