Toisin kuin aiemmin ajateltiin, kaljumyyriköt voivat saada syövän. Kuva: Trisha Shears / Wikimedia Commons

 

Suomalainen tiedeyhteisö kohisi vuonna 2016. Hallituksen yliopistoleikkausten jälkimainingeissa Helsingin yliopisto sekä monet muut tutkimuslaitokset (kuten THL ja Itä-Suomen yliopisto) potkivat palkkalistoiltaan professoreja ja muita tutkijoita. Monet tutkijat lähtivät Suomesta ulkomaille – etenkin Ruotsi ja Norja olivat suosittuja kohteita.

Loppujen lopuksi vuosi 2016 todettiin niin ankeaksi, että ympäri maailmaa piti kirjoittaa useampia juttuja siitä, kuinka vuosi 2016 ei ollutkaan ankea.

Samalla kuitenkin Suomelle satoi kunniaa, kun Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinto annettiin ensimmäistä kertaa suomalaiselle, Bengt Holmströmille. PISA-tuloksemme olivat vähän heikentyneet, mutta olemme yhä maailman kärkeä.

Sekä Suomessa että maailmalla puhuttiin totuudenjälkeisestä ajasta, jolloin faktojen painoarvo vähenee, ja poliittisia päätöksiä tehdään vaillinnaisella tiedolla.

 

Missä suomalainen tiede sitten menee juuri nyt? Vuoden loppupuolella julkaistiin sekä Tiedebarometri 2016 että Tieteen tila 2016 -raportti. Edellinen tutkii suomalaisten suhtautumista tieteeseen ja jälkimmäinen puolestaan suomalaisen tiedeyhteisön tutkimustoimintaa.

Kumpikin raportti ovat selkeitä valopilkkuja: tiedebarometri paljastaa, etteivät suomalaisten asenteet tiedettä kohtaan ole vuosien varrella juuri muuttuneet. Pienehkö muutos voidaan nähdä luottamuksen kasvussa tiedettä kohtaan. Samaten ihmiset luottavat aiempaa enemmän tieteen kykyyn ratkaista ihmiskunnan ongelmia. Huuhaan kannatus on vuosien varrella hitaasti pienentynyt samalla kuin geenimuunnellun ruuan hyväksyntä on kasvanut. Myös eläinkokeisiin suhtaudutaan kriittisemmin. Kaikesta huolimatta ihmisten näkemys tieteen tulevaisuudesta ei ole valoisa: vastaajilla on aiempaa kielteisempi kuva tutkimusrahoituksen riittävyydestä, suomalaisen tieteen kehitysnäkymistä ja yliopistojen kansainvälisestä kilpailukyvystä.

Tieteen tila 2016 puolestaan mittaa tutkimuksen tuotteliaisuutta useammasta suunnasta. Suomalaiset tuottavat asukaslukuun nähden rutkasti julkaisuja ja tämä määrä on jatkuvassa kasvussa. Raportissa tarkastellaan tutkimuksen laatua katsomalla kuinka suuri osa julkaisuista kuuluu maailman eniten viitattuun kymmenen prosenttiin julkaisuista. Tälläkin mittarilla Suomen tieteen taso on nousussa: yhä suurempi osa julkaisuista kuuluu tähän parhaaseen kymmeneen prosenttiin. Monissa maissa kuitenkin nämä mittarit ovat parantuneet nopeammin, joten kansainvälinen kilpailu on kiristymässä.

Mittareiden ongelma on tietenkin niiden hitaus: Tieteen tila perustuu julkaisuihin vuoteen 2014 asti. Tieteellinen tutkimus on hidasta: tutkimus, johon viitataan tänä vuonna, on julkaistu vuosi tai useampi sitten. Juuri julkaistun artikkelin aineiston keruusta on puolestaan yleensä useampia vuosia. Aineiston keruun ja ensimmäinen apurahahakemuksen välillä kuluu useita vuosia. Emme pysty reaaliaikaisesti selvittämään tieteen tasoa, sillä tämän vuoden raportit kertovat tilanteesta viidestä kymmeneen vuotta sitten.

 

Lohdullista on, että Suomen hallituksesta tai suomalaisista tutkijoista riippumatta tiede kulkee eteenpäin. Tänä vuonna on tehty useita mielenkiintoisia läpimurtoja: nanopartikkeleilla pystyttiin tuhoamaan antibioottiresistenttejä bakteereita, apinalle tehtiin onnistunut päänsiirto (tai ennemminkin ruumiinsiirto), Grönlannista löydettiin yli 400-vuotias holkeri ja 3,7 miljardia vuotta vanhoja fossiileita, ensimmäinen lapsi, jolla on kolme geneettistä vanhempaa, syntyi, hiirille siirrettiin laboratoriossa kasvatettuja keuhkoja, merihevonen paljastui nopeimmin evolvoituvaksi kalaksi ja meripihkan sisältä löytyi dinosauruksen höyhenten peittämä häntä.

Tieteen saavutuksissa ei vältytty pettymyksiltäkään: kaljumyyriköt voivat sittenkin saada syövän.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014