Malarialoisioita punasolujen sisällä. Kuva: Josef Reischig / Wikimedia Commons

 

 

Loisten maailma on kovaa peliä. Sukuaan pääsevät jatkamaan vain ne loiset, jotka onnistuvat leviämään isäntäyksilöstä toiseen.

Loiset eivät kuitenkaan jää lepäilemään laakereillaan, kun ne parantavat lisääntymismahdollisuuksiaan. Kirjoitin aiemmin toksoplasmasta, joka muuttaa isäntäeläimensä käyttäytymistä, jotta pääsee varmemmin seuraavaan isäntäänsä.

Malaria on yksi maailman vaarallisimmista taudeista, joka tappaa vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Ihmisten kärsimys on malarian menestystarina: malariaa aiheuttava malarialoisio on eittämättä yksi parhaiten ihmisiin sopeutuneita loisia, jonka elinkierto on kuin tehty lisäämään sen mahdollisuutta päästä ihmisestä toiseen. Malaria leviää hyttysten pistojen kautta. Malarialoisio tarvitsee siis levitäkseen oikeastaan optimoida kahta asiaa: leviämistä ihmisestä hyttyseen ja hyttysestä ihmiseen.

Malarian taudinkuva edistää malarialoision leviämistä ihmisestä hyttyseen. Kun malariaa sairastava ihminen on kuumeinen ja huonossa kunnossa, ihmisestä tulee hyttysille helpompi kohde. Paikallaan makaava ihminen, joka ei edes jaksa huitoa hyttysiä tiehensä, on verenimijöille helpompi kohde.

Malarialoisiolle tämä ei riitä, vaan se tehostaa leviämistään myös hyttysestä ihmiseen. Malarialoisio heikentää hyttysten toimintakykyä niin, että hyttysen tuntoaisti heikentyy. Tästä on kaksi seurausta: hyttynen joutuu pistämään useamman kerran ennen kuin se löytää kohdan, josta veri virtaa hyvin. Hyttynen myös imee enemmän verta, koska se tajua kylläisyyttään yhtä nopeasti.

Helmikuussa Tukholman yliopiston tutkijat selvittivät jälleen yhden malarialoision sopeutuman: malarialoisiot tekevät ihmisistä houkuttelevampia hyttysille. Tutkijat vertailivat Y-putkessa imevätkö hyttysten mieluummin kalvon läpi verta johon on lisätty malarialoision vapauttamaa HMBPP-yhdistettävä vai normaalia verta. Lähes kaikki hyttyset valitsivat HMBPP:tä sisältävän veren. Seuraavaksi tutkijat selvittivät, että HMBPP:n läsnäolo vapauttaa verestä enemmän hiilidioksidia, aldehydejä ja monoterpeenejä, jotka kaikki osaltaan houkuttelevat hyttysiä veren luokse. Kaiken lisäksi HMBPP lisää hyttysten nauttiman veriannoksen kokoa, joka myös lisää tartunnan leviämisen mahdollisuutta.

Malarialoisio siis tekee isäntäyksilöistään erityisen helposti havaittavia hyttysille ja näin lisää leviämismahdollisuuksiaan. Tässä houkutuksessa voi kuitenkin piillä malariasta eroon hankkiutumisenkin avaimet. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan alkaa suunnitella synteettisiä hyttysen houkuttajia, joilla hyttyset saadan houkuteltua ansaan ja tuhottua. Kun hyttyset eivät enää pääse puremaan ihmistä, malarialoision leviäminen loppuu ja malarian esiintyvyys maailmassa pienenee.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014