Kuvassa on Ebola-virioni, eli yksi viruspartikkeli. Kuva: Cynthia Goldsmith / CDC

Kun Ebola-epidemia on käynnistynyt, se on helppo pysäyttää. Paitsi jos yhteiskunta romahtaa.

Ebolan ei pitäisi olla näin suuri ongelma. Ebola on vaarallinen tartuntatauti, joka kuitenkin olisi helppo pysäyttää alkutekijöihinsä. Virus ei tartu helposti ja tunnemme hyvin keinot, miten tartunta estetään: sairastuneet eristetään ja ruumiit haudataan asianmukaisesti. Ebolan kontrolloinnin helppouden takia Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin tuodut tartunnan saaneet eivät ole uhka.

Tautien tarttuvuuteen ei ole yhtä mittaria, koska vaikuttavia tekijöitä on useita. Tarttuvuuteen vaikuttaa esimerkiksi nämä viisi tekijää: kuinka paljon taudin sairastaja levittää tartunnanaiheuttajia ympäristöön, kuinka pitkään tartunnan saanut levittää tautia, miten hyvin tartunnanaiheuttajat selviävät ympäristössä, miten tartunnanaiheuttajat leviävät ja miten monta tartunnanaiheuttajaa tarvitaan tartunnan aiheuttamiseen. Keskeisessä asemassa on tietenkin myös tartunnan saavan immuunipuolustuksen kunto: tähän vaikuttaa niin ikä, yleinen kunto, stressi kuin monet muutkin tekijät. Tartuntaa voidaan mitata tilastollisesti, mutta kyseessä on kuitenkin aina yksilöllinen tapahtuma: pienetkin tartunnanaiheuttajan määrät voivat joskus aiheuttaa tartunnan.

Ebolan tartuntaherkkyyttä voidaan arvioida näiden tekijöiden valossa: tauti ei leviä ilman kautta, vaan ainoastaan veri- ja limakalvokontaktissa tai sarveiskalvon kautta ja se kestää useita päiviä ympäristössä. Jopa yksi viruspartikkeli riittää tartuntaan, mutta tartunta voi levitä ainoastaan oireiden aikana. (Poikkeuksena on ehkä siemenneste, josta löytyy useamman kuukauden tartunnan jälkeen viruksen osia, mutta todisteita tarttumiskykyisistä viruksista ei ole.) Joistain muista isännistä, kuten siasta, Ebola voi tarttua ilmateitse. Tämä johtuu nähtävästi siitä, että sian fysiologiassa on jotain erityistä, joka saa aikaan monien tautien erittymisen niiden hengityksen kautta.

Vertailun vuoksi, influenssa on hyvin tarttuva tauti: se leviää ilman kautta ja tartuntaan tarvitaan 100-1000 virusta. Yhdessä aivastuksessa näitä viruksia on miljoonia tai miljardeja. Tauti voi tarttua pari päivää ennen oireita ja noin viisi päivää oireiden loppumisen jälkeen, joten tartunnan saaneiden eristäminen on hyvin vaikeaa. Virus saattaa selvitä muutamia päiviä ympäristössä. Influenssan levitessä käytännössä kaikki ihmiset altistuvat sille.

Ebolaa vastaavia verenvuotokuumeita on esiintynyt yksittäistapauksina niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin. Niissäkin taudeissa, joissa tartunta on mahdollista ihmisten välillä, se on ollut hyvin vähäistä. Ebola ei ole siis meille millään tasolla suora uhka. Jos Suomeen saapuu Ebola-epäilty, tämä voidaan helposti eristää ja antaa tarvittavaa hoitoa turvallisesti. (Ebola ei tietenkään ole vaaraton missään olosuhteissa: viime viikolla julkaistun Science-artikkelin kirjoittajista viisi ehti kuolla Ebolaan ennen julkaisua - joskus tiede oikeasti on elämän ja kuoleman kysymys.)

Lapin ammattikorkeakoulun huoli tartunnan saapumisesta esimerkiksi Rovaniemelle on kaukaa haettu. Länsi-Afrikasta matkan taittaminen kestää niin kauan, että todennäköisesti oireet puhkeavat jo matkalla. Mahdotonta tietenkään ei ole, että Ebola kulkeutuisi Rovaniemelle: pisin tunnettu Ebolan itämisaika, eli aika altistumisesta taudin oireisiin, on 21 päivää. Lapin yliopiston kansainvälisten asiain johtaja Outi Snellman on oikeilla jäljillä: ”Nyt näemme suuremmaksi huoleksi sen, että joidenkin opiskelijoiden omaiset ja läheiset ovat kriisialueilla, myös Ebola-alueilla. Opiskelijat ovat siitä huolissaan ja he tarvitsevat mahdollisesti tukea.”

Ebola on kriisi Länsi-Afrikassa, ei Suomessa. Meillä - ja muillakaan mailla - ei ole syytä ylireagoida. Esimerkiksi lentorajoitukset Länsi-Afrikan maihin vaikeuttavat tarvittavan avun saamista perille.

Ei ole sattumaa, että tauti leviää juuri maailman köyhimmissä maissa. Ensimmäinen uhri, kaksivuotias lapsi, sai tartunnan erityisen syrjäisellä maaseudulla, jossa terveyden- tai sairaanhoito on käytännössä olematonta. Matka lähimmästä suuresta kaupungista Guéckédouhun, josta epidemia alkoi, kestää autolla 12 tuntia.

Paikalliset hautajaistavat vaikuttavat olevan keskeisin ongelma epidemian jatkumisessa. Omaiset ja ystävät koskettavat hautajaisissa kuollutta toveriaan ja tämä on tietenkin erityisen oivallinen tapa saada Ebola-tartunta. Epidemioiden taltuttaminen ei ole pelkästään luonnontieteellinen, vaan myös hyvinkin paljon kulttuurisidonnainen ongelma. Kuolemaan liittyvät perinteet ovat usein erityisen tärkeitä ihmisille, joten näihin kajoaminen pitäisi suorittaa taiten.

Pelkkä lääkintöhenkilökunta ja kenttäsairaalat eivät riitä. Tiedon puute johtaa epäluottamukseen. Ihmiset ovat muun muassa murtautuneet ruumishuoneille varastamaan Ebolaan kuolleita sukulaisiaan, jotta voisivat haudata heidät säädyllisesti. Paikalliset johtajat levittävät huhuja, että juuri lääkintöhenkilökunta levittää tätä tautia, joten viranomaisia kohtaan on hyökätty ja heidän työskentely pyritään estämään. Kuolleiden määrän noustessa tilanne on edennyt jo niin paniikinomaiseksi, että tilannetta on vaikea muuttaa.

Ebola-epidemia on myös jatkunut jo niin pitkään, että paikallinen terveydenhuollon infrastruktuuri - se vähäinenkin - on käytännössä kadonnut. Monet puutteellisesti suojautuneet lääkärit ja sairaanhoitajat ovat kuolleet ja sairaaloiden kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä hoitamaan ja eristämään näin suuria ihmismääriä. Paikallisesta tilanteesta kertoo paljon SPR:n taannoinen tiedote: Suomesta lähetetään Sierra Leoneen vaatelähetys, koska alueella on pula vaatteista, joita joudutaan polttamaan taudin leviämisen estämiseksi. WHOn arvio on, että kokonaisuudessaan 20 000 ihmistä on saanut tartunnan ennen epidemian loppumista noin 6-9 kuukauden kuluessa. (Yksityiskohtia WHOn suunnitelmista löytyy Ebola response roadmap -raportista.)

Kokonaan oma kysymyksensä on se, voidaanko Ebola-epidemioiden käynnistyminen lopettaa kokonaan. Ebolan tartuntareittejä ei vielä tiedetä, mutta todennäköisesti tauti leviää hedelmälepakoista. Tauti selviää hedelmälepakoissa, joille se ei aiheuta vaarallista tartuntaa. Kun taudinaiheuttajien määrä lepakkopopulatiossa jostain syystä on korkea, ja lepakot joutuvat tekemisiin ihmisten kanssa, tauti voi siirtyä ihmisiin. Englanniksi tästä käytetään nimitystä spillover - ylitsevuotaminen lienee lähin suomenkielinen vastine.

Ebolan ekologia on heikosti tunnettu. Tiedetään, että elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen voi lisätä riskiä tautien siirtymiseen eläimistä ihmisiin, mutta tarkat tekijät ovat tuntemattomia. Nykyisellä epidemia-alueella on tietyin paikoin metsien määrä vähentynyt ja toisaalle taas on kasvanut uutta metsää. Molemmatkin muutokset voivat lisätä ihmisten ja eläinten kontakteja. Yksi merkittävä tekijä vaikuttaa olevan, että Ebola-epidemiat ovat usein alkaneet kuivan kauden alkaessa. Jokin kuivumiseen liittyvä tekijä saa taudin siirtymään lepakoista ihmiseen.

Ilmiselvin apu olisi elintason nousu. Köyhillä alueilla ihmiset metsästävät monenlaisia eläimiä, muun muassa lepakoita, ruuaksi. Epidemioiden riski vähenisi merkittävästi, jos lepakoita ei tarvitsisi metsästää. Elintason nousu myös parantaisi terveyden- ja sairaanhoidon tasoa.

Rokotteesta on hyvin vähän iloa. Ebolan mahdollisella esiintymisalueella elää kymmeniä miljoonia ihmisiä ja rokotuksista saattaisi syntyä enemmän haittoja kuin mahdollisia ihmishenkiä pelastuu. Niinpä rokotetta kannattanee antaa vain sairaanhoitohenkilökunnalle tai tartunnansaaneiden kanssa lähikontaktissa olleille.Lääkkeiden käyttö törmää kuitenkin matalaan elintasoon: lääkkeet ovat kalliita ja niiden toimittaminen toimintakuntoisina kauas lentokentistä on vaikeaa.

Ebola on siis kaksinkertaisesti köyhien vitsaus: epidemiat voivat syntyä ja levitä vain matalan elintason olosuhteissa.

Englanninkielentaitoisille suosittelen Boston Universityn juttukokoelmaa Battling Ebola. National Geographicin perjantainen juttu hoitohenkilökunnan toiminnasta Sierra Leonessa on valaiseva ja hyvä paketti.

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014