Kuva: Sean McGrath / Wikimedia Commons

Tiede etenee, mutta vika on aina vanhemmissa.

Mikä yhdistää seuraavia ruokia ja juomia? Punaviini, konjakki, sinihomejuusto, tartarpihvi, graavattu Itämeren lohi, paistetut silakat, haukipullat, inkivääri ja korvasienet. Ne ovat ruokia, joita säännöllisesti käytän ja joista minun olisi vaikea luopua.  Onneksi minun ei tarvitse niistä luopua, koska olen mies, enkä voi tulla raskaaksi.

Naiset ovat tunnetusti kaiken pahan alku ja juuri. Äitejä ja huonoa vanhemmuutta on vuosien aikoina syytetty monista asioista, joiden tiedämme nykyään olevan soopaa: Viime vuosisadan puolivaiheilla yleistyi ajatus siitä, että äidin tunnekylmyys johtaa lapsen autismiin. Crackin käytön yleistyminen nosti paniikin crack-vauvojen syntymisestä, mutta näitä uhkia liioteltiin huomattavasti – crack ei ole sikiölle vaarallisempaa kuin tupakka tai alkoholi.

Naisten ohjeistaminen on niin helppoa, koska olemme jokainen viettäneet ensimmäiset yhdeksän kuukauttamme äitimme armoilla kohdussa. Sikiöllä kun on vain vähän kykyä valikoida mitä se verenkierrossa saa. Ruoka on pitkään ollut tyypillisin ohjeistuksen kohde, niin määrän kuin laadunkin suhteen. Edellämainituissa ruoka-aineissa sikiöön voi päätyä taudinaiheuttajia tai myrkkyjä, mutta muunlaistakin ohjausta on. Esimerkiksi äidin lihavuus aiheuttaa suoria ja epäsuoria ongelmia sikiölle.

Syyllistäjillä on nyt uusi ase: epigenetiikka. Raskausajan tapahtumat jättävät jälkensä lapsen loppuelämään epigeneettisen säätelyn kautta. Nälkä, lihavuus, stressi, pelko, liiallinen tai liian vähäinen liikunta - kaikista jälki jää. Kaikki voimme varmasti syyttä äitiämme jostain virheestä, jonka hän raskauden aikana teki.

Kesällä Sarah Richardson ja kumppanit kirjoittivat Natureen mielipidekirjoituksen. Heidän sanomansa oli yksinkertainen: naisia ei saa syyllistää. Heidän mielestään monesti epigenetiikan uutisointi vain lisää äitien stressiä, vaikka kyse on hyvin pienistä vaikutuksista ja epäluotettavista alustavista tuloksista. Lisäksi tasa-arvo on tässäkin asiassa vielä kaukana. Yhä enemmän epigenetiikka alkaa kuitenkin osoittaa syyttävää sormea isiäkin kohtaan. Miehen stressi nimittäin aiheuttaa muutoksia siittiöiden epigenomissa! Parempi siis lisääntyä huolettomana.

Yleinen varoituksen sana epigenetiikasta lienee paikallaan: tutkimus on vasta alkutekijöissään ja perustuu lähinnä tutkimukseen hiirillä ja rotilla. Monet laajat epidemiologiset tutkimukset ovat tuottaneet ristiriitaisia tuloksia. Vielä emme ole niin pitkällä, että tuloksista voisi oikeasti johtaa ohjeita tuleville äideille tai isille.

Johanna Ahola-Launonen nostaakin esiin olennaisen kysymyksen: miksi sikiöstä ollaan niin huolissaan, mutta huoli katoaa – tai ainakin merkittävästi vähenee – kun kyseessä on lapsi? Miksi äidin ruokavaliota ollaan valmiita säätelemään tiukasti, mutta lastenruokateollisuus saa tuottaa kohdusta selvinneille epäterveellisiä ruokia? Onko tässä kaikessa takana huoli ihmisten terveydestä vai halu kontrolloida naisia?

Oma suosikkini monista  epigenetiikkaa popularisoivista artikkeleista on Virve Pohjanpalo juttu viime vuonna Yliopisto-lehdessä: selkeä ja avaa mitä epigenetiikka oikeasti tarkoittaa.

Lisäys: Jukka Ruukki toi tietooni, että onhan Tiede-lehtikin kirjoittanut oivasti epigenetiikasta.

Kommentit (6)

Anomalia++
Liittynyt9.2.2012
Viestejä1256
MrKAT

Rasvakarppaus voi näkyä lasten ja lastenlasten lisääntyvinä diabetes ym  sairauksina, joku hiirikoe näytti tähän suuntaan.

Mahdolliset tulevaisuudessa ilmenevät uhkat.

Yleisin pelottelun muoto, jota on mahdoton täysin kumota millään argumentilla.

Uudistunut virkamies: jokainen päivä on samankaltainen.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä25032

Otetaan käytännön esimerkki/haaste joka pitäisi pystyä hoitamaan kuntoon ilman isompia tunnepurkauksia tai syyllistämisiä mihinkään suuntaan.

WHO:n tavoitearvojen mukaan suomalaisilla aikuisilla on lievä jodin puutos, kertovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) FINRISKI-tutkimukset. Jodin puutos havaittiin FINRISK 2002 ja FINRISK 2012 tutkimuksissa kerättyjen virtsanäytteiden analyyseissä. Myös FINRAVINTO 2012 tutkimuksessa tehdyt haastattelut vahvistavat, että vain harva suomalainen saa ravinnostaan suositellun määrän jodia. 

http://www.thl.fi/fi/-/vain-harva-suomalainen-saa-riittavasti-jodia

Iodine deficiency in pregnant women in Austria

Even mild iodine deficiency during gestation may lead to neurocognitive sequelae in the offspring.

Conclusions:
This study shows that pregnant women in the Vienna area have a potentially clinically significant iodine deficiency and that currently recommended doses of iodine supplementation may not be sufficient.

http://www.nature.com/ejcn/journal/vaop/ncurrent/full/ejcn2014253a.html

Iodine deficiency disorders

Iodine deficiency is the world’s most prevalent, yet easily preventable, cause of brain damage. Today we are on the verge of eliminating it – an achievement that will be hailed as a major public health triumph that ranks with getting rid of smallpox and poliomyelitis.

http://www.who.int/nutrition/topics/idd/en/

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234
Anomalia++
MrKAT

Rasvakarppaus voi näkyä lasten ja lastenlasten lisääntyvinä diabetes ym  sairauksina, joku hiirikoe näytti tähän suuntaan.

Mahdolliset tulevaisuudessa ilmenevät uhkat.

Yleisin pelottelun muoto, jota on mahdoton täysin kumota millään argumentilla.

Voidaanpas. Postdiktioin.

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Epigenetiikka tarkoittaa jotain geenien päälle asettunutta. Näistä tunnetaan parhaiten metyyliryhmien sijoittuminen geenien tiettyihin paikkoihin aiheuttaen niiden säätelykyvyn muutoksia.

Epigenetiikalla ajatellaan olevan pääasiassa positiivinen vaikutus sen tehdessä sopeutumiskyvyn joustavammaksi, mutta epigenetiikkaan liittyy ilmeisesti myös haittatekijöiden vaara.

Tutkijat epäilevät, että epigeneettisiä tekijöitä on metyyliryhmien lisäksi muitakin, muun muassa histonit, joiden tutkimiseen ei kuitenkaan ole vielä kovin tehokkaita menetelmiä ja laitteita. Esimerkiksi metyyliryhmien poiston jälkeen genomiin voi olla jäänyt jäljelle "tietoa" alkuperäisen muutoksen aiheuttamasta epigeneettisestä tilasta.

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=7447

Epigenetiikka on jo muuttanut esimerkiksi evoluutiokuvaa tehden siitä samalla myös paljon entistä monimutkaisemman. Esimerkiksi kauan hylättynä ollut Lamarckin idea hankinnaisominaisuuksien periytymisestä näyttää nykyään jossain määrin toteutuvan epigeneettisten muutosten periytymisen kautta. Miten tämä tapahtuu, ei ymmärretä vielä läheskään täydellisesti.

Epigeneettiset muutokset ovat usein hyvin herkkiä eri asioille kuten juuri blogissa kerrotuille ravitsemus- ja stressitekijöille. Jotkut ajattelevat koko yhteisöllisen olemisen eri muotojen jättävän jälkiä epigeneettiseen peitteeseen.

Voimakkaiden epigeneettistä tilaa muuttavien asioiden kuten ravitsemuksen ja stressitekijöiden ohella tulee mieleen sellainen erityisesti runsaat sata vuotta kestänyt pyöreästi kuuden tunnin päivittäinen istumispakko, joka nykynäkemyksen mukaan terveydelle hyvin haitallisena voisi aiheuttaa ja olla jo aiheuttanut muutoksia epigeneesissä. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi koululaiset oppivat merkittävästi paremmin seisoma- kuin istumapulpeteissa.

Ja mitä muutoksia istumispakko olisi aiheuttanut uusiin sukupolviin? Asia voi olla vaikea, mutta ei kenties täysin mahdoton selvittää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Epigenetiikan tutkimus on tuonut uutta valoa esim. syöpäsolujen luonteeseen. Ennen saatettiin ajatella, että syöpäsolu syntyi geneettisen mutaation seurauksena, mutta nyt tiedetään, että ei ole yhtään syöpäsolua, joiden epigeneettinen tila ei myöskin olisi sangen epänormaali. Syöpäsolun erilaiset epigeneettiset epänormaalisuudet vaativat aivan erilaisen hoidon ja lääkityksen.

Kehitteillä onkin epigeneettisen peitteen epänormaalisuuksia korjaavia lääkkeitä.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo10005

Moniin autismityyppeihin liittyy myös geneettisiä mutaatioita. Ottaen huomioon solun epigeneettisen tilan vaikutuksen geenien ilmenemiseen on herännyt ajatus, että autismissa usein olisi kyseessä myös epimutaatio. Pelkän epimutaation ollessa kyseessä arvelen, että ravitsemustekijöillä voi olla helppo korjata autistin tilaa.

Tunnetaan tapauksia, jolloin esim. lisäravinteiden kuten E-EPAn ja karnosiinin nauttiminen on saanut nopeasti aikaan huomattavaa toipumista vakavista autismioireista.

Nykyään puhutaan paljon opettajiin kohdistetusta häirinnästä ja kiusaamisesta. Väistämättä tulee mieleen, että nyt koulua käyvä kolmas tai neljäs kuuden tunnin pakkoistutuksella kasvatettu sukupolvi voisi olla kerännyt genomiinsa sen verran epänormaalin istumisen aiheuttamia epimutaatioita, että ne pikkuhiljaa alkaisivat ilmetä käyttäytymisessäkin.

Tämä ei nyt asiaan varsinaisesti kuulu, mutta tulee mieleen, että vaikka liitutaulu onkin korvattu valkokankaalla ja smartboardilla, opetuksen sisältö saattaa olla säilyttänyt muiston liitu- ja leukamentaliteetista, jotka - erityisesti juuri mahdollisen epimutaation vuoksi - olisi korvattava entistä mielekkäämmillä, oppilasta palkitsevammilla ja mikäli mahdollista todellisia toimintavalmiuksia antavammilla menetelmillä

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014