Lävistystäkin voi väittää sopeumaksi. Kuva: Andres Rodriguez / Wikimedia Commons

Kaikki ei oikeasti ollut ennen paremmin.

Viime viikolla Turun yliopisto tiedotti uudesta evoluutiopsykologian sivuaineesta. Tämä herättikin jonkun verran keskutelua, muun muassa Kansan Uutisissa. Hahmottelen tässä ajatuksiani evoluutiopsykologiasta ja sen asemasta tieteen kentällä. Kirjoituksesta tuli valitettavan pitkä, mutta se oli välttämätöntä: näen muodissa olevan paleo-elämäntavan ja evoluutiopsykologian välillä yhtäläisyyttä. Kaartelen ensin paleoajatusten evolutiivisia sudenkuoppia ja siirryn sitten evoluutiopsykologiaan.

Luolamies-myytti elää puolitieteellisessä kirjoittelussa vahvana. Kovin usein, tai ainakin liian usein, puhutaan siitä kuinka ihmiset ovat sopeutuneet kivikaudelle, ja nykymaailma aiheuttaa stressiä, selkäkipuja, kakkostyypin diabetestä, pettämistä, riippuvuuksia tai unettomuutta.  Kapitalismikin nähtävästi nojaa ajatukselle luolamiehen sisäsyntyisestä ahneudesta.

Tässä on vinha perä: ihmistä ei voi ymmärtää ilman että ymmärrämme ihmistä biologisena olentona ja evoluution tuotteena. Olisin kuitenkin varovainen evoluution soveltamisessa: en esimerkiksi lähtisi tästä näkökulmasta antamaan parisuhdevinkkejä.

Kivikausi-nostalgisointi nojaa kahteen oletukseen, jotka molemmat ovat epäilyttäviä:

  1. emme ole pysyneet perässä evoluution perässä sen jälkeen kuin asetuimme aloillemme viljelemään maata ja toisaalta

  2. kivikauden ihmiset olivat erityisen sopeutuneita ympäristöönsä.

Kumpikin näistä tietysti on puppua: viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana on ollut ihmisillä niin suuria eroja selviytyvyydessä, että tilaa valinnalle ja evoluutiolle on ollut runsaasti. Ihminen on tässä ajassa sopeutunut käyttämään enemmän maitoa ja tärkkelystä.

Miksi kivikauden ihminen olisi yhtään paremmin sopeutunut ympäristöönsä kuin me olemme ympäristöömme? Lajimme aikaisemmat painokset olivat aivan yhtä paljon tulossa jostain kaukaisesta evoluutiohistoriasta, mutta matkasivat silti eteenpäin, lisääntyivät ja täyttivät maan. 

Tiedämme vieläkin hyvin vähän esi-isiemme elämäntyylistä, mutta oletamme paljon. Tautien perimä ja paleontologia kertoo tietyistä yksityiskohdista: Tuberkuloosi on ollut riesanamme ainakin 40 000 vuotta, karies ja malaria ainiaan. Fossiloituneet luut ja löydetyt aseet kertovat siitä, minkälaisia ravintoeläimiä käytetään. Hampaiden kiilteestä pystymme arvioimaan lihan ja kasvisravinnon välisiä suhteita. Nähtävästi ihminen on syönyt mitä tahansa on ollut saatavilla.

Tiede on kuitenkin kaukana objektiivisuudesta. Tulkinnat todistusaineistosta tehdään aina tietyssä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Esimerkiksi sukupuolten välisiä suhteita peilataan usein lähimenneisyytemme perspektiivistä. Niinpä tutkijoille on yllätys, kun vain 2 600 vuoden takaisessa haudassa sotilaaksi olikin puettu nainen, eikä mies. Ajatukset siitä kuinka miehet ovat metsästäjiä ja naiset keräilijöitä, perustuu hyvin vähäiseen, epäsuoraan todistusaineistoon.

Jaan saman näkemyksen emeritusprofessori Petter Portinin kanssa (pdf): ihmisen biologisessa tutkimuksessa pitää ottaa huomioon ihmisen erityinen muovautumiskyky. Olemme hyvin sopeutuvaisia erilaisiin olosuhteisiin – ja siksi olemmekin niin menestyksekäs laji! Ihmiselämän ja evolutiivisen historian pelkistäminen geeneiksi pelkistää elämän ihmeen: kehitys hedelmöittyneestä munasolusta yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi on aivan yhtä hämmentävä kehitys kuin lajimme evoluutiohistoria.

Ihmisen muovautumiskyky nostaa esiin kolmannen kivikausi-nostalgisoinnin oletuksen: evoluutiohistoriallamme on väliä käytännön elämässä. Geenimme tiedostamattamme esimerkiksi vaikuttavat siihen minkälaisen yksilön kanssa haluamme pariutua. Tämäkään oletus ei herätä luottamusta. Ihmisen uskomaton muovautumiskyky johtaa siihen, että kulttuurimme on paljon merkittävämpi tekijä kuin luolamiehen vietit. Geenimme eivät rajoita, vaan juuri mahdollistavat kuhunkin tilanteeseen sopivien käyttäytymismallien omaksumisen.

Evoluutiopsykologiasta tuli Turussa sivuaine ja näin ollen tieteenalan institutionaalistuminen on Suomessakin käynnistynyt. Useinhan vakiintuneen tieteenalan merkkeinä pidetään oppiaineen asemaa yliopistolla ja siihen suunnattuja vakituisia toimia.

Suhtaudun evoluutiopsykologiaan hyvin epäluuloisesti, koska en osaa pitää sen lähtökohtia ja tutkimusmenetelmiä kovinkaan tieteellisinä enkä tunnista evoluutiopsykologiasta järkevää evoluutionäkemystä.

Evoluutiopsykologiaa voi hyvin kritisoida mitä väliä -näkökulmasta. Markus Rantalan puheet vastakkaiden sukupuolen haluista ja sukupuolten aivojen erilaisuudesta voi perustellusti kyseenalaistaa argumentoimalla, että kulttuurin merkitys pariutumisessa on huomattavasti suurempi kuin tiedostomattomien evoluutiopsykologisten voimien. (Ja syytä kyseenalaistamiseen olisi, koska Ylen haastattelussa Rantalan lausahdukset tuovat eläväisesti mieleen paleo-ajattelun ja evoluutiopsykogologian hämärillä rajamailla liikkuvan pick up artist -kulttuurin.)

Tämä lähestymistapa kuitenkin lähtökohtaisesti hyväksyy evoluutiopsykologiset päätelmät omasta kehityshistoriastamme ja toiminnastamme. Siihen en ole valmis.

Ongelmallisinta on evoluutiopsykologiaan liittyvä ajatus, että ihmisen toiminta olisi adaptiivista. ”Adaptiivinen” tässä yhteydessä tarkoittaa, että ihmisen käyttäytymistavat johtuisivat evolutiivista sopeumista. Esimerkiksi: ihmiset ottavat tatuointeja ja lävistyksiä, koska tatuoinnit ovat terveysriski ja siten ne ovat merkki hyvästä kunnosta.

Evoluutiobiologit ovat erityisen kiinnostuneita sopeumista ja niinpä sopeuman määritelmä on tiukka. Ominaisuus on sopeuma, jos se parantaa yksilön kelpoisuutta (toisien sanoen: lisää selviytyvien jälkeläisten määrää) ja siihen kohdistuu luonnonvalintaa (toisin sanoen: ominaisuus periytyy geneettisesti). Tämä on paljon helpommin sanottu kuin luonnossa esiintyvästä ominaisuudesta todistettu! Hanna Kokko kirjoittikin tästä osuvasta vuonna 2005 Tieteessä tapahtuu -lehdessä (pdf): ”Jokaiselle evoluutiobiologian opiskelijalle teroitetaan mieleen, että vaikka piirre näyttäisi, maistuisi ja kuulostaisi sopeumalta, se ei silti sellaiseksi tutkimuksissa välttämättä osoittaudu.”

Evoluutiopsykologit ovat vankasti adaptionisteja. Evoluutiopsykologien on olennaista löytää ihmisen käyttäytymispiirteistä takana olevat sopeutumat: mitä hyötyä on homoudesta, olemmeko yksi- vai moniavioisia, minkä muotoiset kasvot ovat parhaita ja miksi pettämissivustot ovat suosittuja. (Ja nähtävästi evoluutiopsykologiasta on myös käytännön hyötyä, esimerkiksi iskemispuuhissa.) Mutta olennainen kysymys jää usein kysymättä: miksi mikään näistä ihmisen piirteistä olisi sopeuma?

Evoluutiobiologien keskuudessa kritiikki evoluutiopsykologiaan kiteytyykin tieteellisen selittämisen heikkouteen. Evoluutiopsykologian tutkimus saa aikaan paljon tuloksia, mutta nämä usein selitetään sopeutumistarinoina ilman todistetta itse sopeumasta. Evoluutiopsykologiset tulokset voi lähes aina aivan hyvin selittää myös muina kuin sopeumina.

Kun nyt evoluutiopsykologia on saanut Suomessakin akateemisen tunnustuksen, tieteenalan olisi aika jo aikuistua ja ottaa vakavasti evoluutiotutkimuksen vaikeus. Haluaisin nähdä hypoteeseja, jotka voidaan testata paleontologisin, arkeologisin, geneettisin tai fysiologisin menetelmin. Lupaan arvostaa evoluutiopsykologisia tutkimuksia, jotka perustelevat käyttäytymiserot geenien tai kehitysprosessin eroilla ja pohtivat ovatko käyttäytymiserot sopeumaa, sattumaa vai ympäristön aiheuttamaa.

Ihminen on valloittanut maailman, joten jotain teemme oikein. Pystymme elämään erilaisissa yhteisöissä erilaisissa ympäristöissä. Ehkäpä kyseessä on se, että olemme sopeutuneet käyttäytymään joustavasti, päinvastoin kuin evoluutiopsykologia haluaa meille kertoa. Ken Weissin sanoin: todellinen tutkimuskohde on miten ihmisestä tulikin näin huikean joustava.

Lisäys 30.7.2014 klo 12.37: Markus Rantala vastasi tähän kirjoitukseen: Evoluutiopsykologia aikuistui jo vuosia sitten - kritiikki ei.

Kommentit (23)

Juoni
Liittynyt20.10.2005
Viestejä1461

Kivikausi-nostalgisointi nojaa kahteen oletukseen, jotka molemmat ovat epäilyttäviä:

 

emme ole pysyneet perässä evoluution perässä sen jälkeen kuin asetuimme aloillemme viljelemään maata ja toisaalta

kivikauden ihmiset olivat erityisen sopeutuneita ympäristöönsä.

Kumpikin näistä tietysti on puppua: Viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana on ollut ihmisillä niin suuria eroja selviytyvyydessä, että tilaa valinnalle ja evoluutiolle on ollut runsaasti.

 

 

Ylläoleva on sangen totta. Ihmisen evoluution nopeus on kiihtynyt viimeisten muutaman vuosikymmentuhannen aikana jopa 100(!)-kertaiseksi. (http://www.pnas.org/content/104/52/20753.long) Tämä ei kuitenkaan toimi yleisenä vasta-argumenttina evoluutiopsykologiaa vastaan (mainittua kivikausi-nostalgointia kylläkin), vaan päinvastoin: Kulttuurievoluutio ei suinkaan pysäyttänyt biologista evoluutiota kuten viime vuosikymmeninä on ollut muotia väittää, vaan päinvastoin kiihdytti sitä valtaisasti. Näinollen myös ihmispopulaatioiden biologiset erot tulee ottaa tutkimuskohteeksi, vaikka se vasemmistoväelle varmasti koville ottaakin.

 

Miksi kivikauden ihminen olisi yhtään paremmin sopeutunut ympäristöönsä kuin me olemme ympäristöömme?

 

Siksi että kivikautta kesti kauemmin kuin niitä muita.

 

Ihmiselämän ja evolutiivisen historian pelkistäminen geeneiksi pelkistää elämän ihmeen

 

Halpamainen olkinukke. En ole kuuna päivänä törmännyt evoluutiopsykologiin joka olisi ns. geneettinen deterministi. Toki jos blogisti on niin olen enemmän kuin innokas kuulemaan asiasta.

Merkillepantavaa sen sijaan on että päinvastaista eli ympäristödeterminismiä harrastetaan maamme yliopistoissa vaikka millä mitalla lähtien siitä että Suomessa harjoitettavan antropologian nimi on sosiaali- ja kulttuuriantropologia. Jos se pyrkisi todella olemaan vakastiotettava tieteenala olisi sen nimi yksinkertaisesti antropologia. Ja sisältö tietysti nimen mukainen.

 

 

Geenimme tiedostamattamme esimerkiksi vaikuttavat siihen minkälaisen yksilön kanssa haluamme pariutua. Tämäkään oletus ei herätä luottamusta.

 

 

 

 

Ei kyseessä ole oletus vaan empiiriseen tutkimukseen (ml. adoptiotutkimuset) perustuva väite. Eikä geenien vaikutus sitäpaitsi useinkaan ole kovinkaan tiedostamatonta. Itse ainankin olen hyvinkin tietoinen siitä että geenini tunteiden ja viettien välityksellä saavat minut himoitsemaan tietynlaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia.

 

 

Ihmisen uskomaton muovautumiskyky johtaa siihen, että kulttuurimme on paljon merkittävämpi tekijä kuin luolamiehen vietit.

 

Mihin tällainen väite perustuu? Mitä tässä tapauksessa on "paljon merkittävämpi"?

 

Markus Rantalan puheet vastakkaiden sukupuolen haluista ja sukupuolten aivojen erilaisuudesta voi perustellusti kyseenalaistaa argumentoimalla, että kulttuurin merkitys pariutumisessa on huomattavasti suurempi kuin tiedostomattomien evoluutiopsykologisten voimien.

 

Jälleen täysin perustelematon "argumentti". Ja edelleen sama geneettisen determinismin olkinukke.

Ylipäätään kysymys siitä missä muodossa ja -määrin geenit vaikuttava esim. sukupuoliseen käyttäytymiseen on nimenomaan (evoluutio)psykologian alainen empiirinen kysymys, eikä sitä voida tällaisella a priori-argumentoinnilla tietää. Jos voisi niin tieteen tekeminen voitaisiin lopettaa tyystin.

 

Kun nyt evoluutiopsykologia on saanut Suomessakin akateemisen tunnustuksen, tieteenalan olisi aika jo aikuistua ja ottaa vakavasti evoluutiotutkimuksen vaikeus. Haluaisin nähdä hypoteeseja, jotka voidaan testata paleontologisin, arkeologisin, geneettisin tai fysiologisin menetelmin. Lupaan arvostaa evoluutiopsykologisia tutkimuksia, jotka perustelevat käyttäytymiserot geenien tai kehitysprosessin eroilla ja pohtivat ovatko käyttäytymiserot sopeumaa, sattumaa vai ympäristön aiheuttamaa.

 

Kuulostaa kohtuulliselta.

 

 

 

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118

Hyvä kirjoitus! Evoluutiopsykologian on eräänlaista tieteellistä populismia, joka antaa erittäin monimutkaisille ja vaikeille ilmiöille yksinkertaisen, houkuttelevan ja helpon selityksen.

Juoni

Eikä geenien vaikutus sitäpaitsi useinkaan ole kovinkaan tiedostamatonta. Itse ainankin olen hyvinkin tietoinen siitä että geenini tunteiden ja viettien välityksellä saavat minut himoitsemaan tietynlaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Sinäkö olet tietoinen geeneistäsi?

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851

Ihan hyvää kyseenalaistamista alotuksessa.

Irtokommenttina täytyy heittää että "evoluutiospekulointia" näkee mediassa paljon.

Mutta mitä hyötyä siitä on?
Siis siitä keskustelusta tai miten se tieteessä  (tai elämässä) vie asioita eteenpäin?

Jotenkin tää koko evoluutio on semmonen juttu että siitä puhutaan paljon, mutta siitä (puheesta) ei käytännössä hyödy kukaan. Eli oli asiat teoriassa niin tai näin tai mitä tahansa johtopäätöksiä sen perusteella tehdään niin mikään ei tunnu menevän eteenpäin. Puhataan että ristiin kuksiminen on ihmisen toinen luonto jne. ja selitellään pettämistä, mut kukaan ei hyödy siitäkään.

Onko tää koko evoluutiopsykologia aivan turha tieteenala pelkää hyödytöntä spekulointia?

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

käyttäjä-4677
Liittynyt28.7.2014
Viestejä1

Minua kivikautisen elämän ja sen aikaisten sopeutumien ihannoimisessa suurin ihmetyksen aihe on se, miksi ihmisen voittokulku alkoi vasta kivikauden jälkeen. Ja toinen seikka joka tulee mieleen, että kivikauden ihminen oli sopeutunut varsin hyvin siihen reilusti alle puolet nykyisestä olleeseen odotettavissaolevaan elinaikaan. Jos menestystä mitataan terveydellä, eliniällä ja populaation koolla, nykyihminen elintapoineen on täysin ylivoimainen.

xork
Liittynyt6.11.2010
Viestejä383

On hauskaa huomata, kuinka sivistynyt ihminenkin toimii eläimellisten vaistojensa varassa. Monille seksi saattaa olla pääasiallinen elämässä eteenpäin ajava tarve, vaikka se ei ole välttämätöntä. Myös kulttuuri on muovautunut korostamaan seksin tarpeellisuutta.

Kuinka kauas pohtiva filosofis-ihminen kykenee päästä eläimellisyydestään? Aina jäljelle jää ainakin hänen ulkoinen eläimen olemuksensa, mutta miltä vaikuttaa ihminen, joka kykenee tiedostamalla sulkemaan pois eläimellisiä "heikkouksiaan"?

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692
Juoni

A --- Ihmisen evoluution nopeus on kiihtynyt viimeisten muutaman vuosikymmentuhannen aikana jopa 100(!)-kertaiseksi. (http://www.pnas.org/content/104/52/20753.long) ...

Miksi kivikauden ihminen olisi yhtään paremmin sopeutunut ympäristöönsä kuin me olemme ympäristöömme?

B --- Siksi että kivikautta kesti kauemmin kuin niitä muita.

(Lisätty merkinnät A ja B)

Ei ihmistä ole suinkaan ollut olemassa eläinlajina koko kivikauden ajan, vaan vain murto-osan siitä, koska vasta noin 200 000 vuotta sitten ilmaantuivat varhaiset Homo sapiens-muodot (http://en.wikipedia.org/wiki/Human_prehistory). Siitä syystä ei voida puhua kivikauden ihmisestä tai  ihmisen sopetutumisesta ennen tuota ajanjaksoa. Jos taas lasketaan Homo erectukset sun muut esi-isät mukaan soputumiseen ympäristöön, niin silloin ne samat esi-isät ja ajanjaksot pitää laskea myös meidän evolutiiviseen sopeutumishistoriaamme.

Kohta A kumoaa kohdan B. Jos kerran evoluution nopeus on viimeisten muutaman vuosikymmentunanne aikana kiihtynyt 100(!)-kertaisesti, lienee ihmisen sopeutuminen pikemminkin parempi kuin kivikauden ihmisen. 

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3647

Itse näen käytännössä kaiken nykyään tehtävän tieteen "evoluutiopsykologiana" kasataan joukko lähtöoletuksia, joita ei saa kyseenalaistaa. Näiden päälle sitten rakennetaan tarinallistamalla himmeli. 

Himmeliä pitää puolustaa, koska se muuten romahtaisi omaan typeryyteensä. Kyseenalaistajat haukutaan denialisteiksi, ja ainoa asia mistä todella kukaan on yksimielinen on se, että apurahat ovat liian pienet ja niitä on liian vähän.

Toki on vieläkin marginaalisen pieni joukko ihmisiä, joita voi kutsua tieteentekijöiksi.

Temppuveli
Liittynyt28.7.2014
Viestejä2

"Miksi kivikauden ihminen olisi yhtään paremmin sopeutunut ympäristöönsä kuin me olemme ympäristöömme?"

Koska heitä edeltävässä evoluutiossa ympäristön muutos oli huomattavasti stabiilimpi kuin esimerkiksi kulttuurin synnyn jälkeisessä evoluutiossa.

Temppuveli
Liittynyt28.7.2014
Viestejä2

"Evoluutiopsykologia on eräänlaista tieteellistä populismia, joka antaa erittäin monimutkaisille ja vaikeille ilmiöille yksinkertaisen, houkuttelevan ja helpon selityksen."

Hieman filosofiaa: Miksi houkutteleva, helppo ja yksinkertainen selitys olisi automaattisesti väärä?

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27231

Blogoisti miettii, oliko kirjoitus liian pitkä? Ei ollut. Ehkä se nykyajan atk-sukupolvelle sitä oli ylitettyään maagisen 140 merkin rajan, mutta itse olisin mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta lukenut pidemmänkin postauksen.

Juoni

Merkillepantavaa sen sijaan on että päinvastaista eli ympäristödeterminismiä harrastetaan maamme yliopistoissa vaikka millä mitalla lähtien siitä että Suomessa harjoitettavan antropologian nimi on sosiaali- ja kulttuuriantropologia. Jos se pyrkisi todella olemaan vakastiotettava tieteenala olisi sen nimi yksinkertaisesti antropologia. Ja sisältö tietysti nimen mukainen.

Ei Oulussa ainakaan mitään sosiaaliantropologiaa ole vaan kulttuuriantripologia vaan. Itse ihmettelen sitä, että miksi tieteenalan täysin pätevä suomalainen nimi kansatiede piti hylätä? http://www.oulu.fi/kulttuuriantropologia/node/4599

Hämmentää.

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851
xork

... mutta miltä vaikuttaa ihminen, joka kykenee tiedostamalla sulkemaan pois eläimellisiä "heikkouksiaan"?

 

Buddhalta?

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

Neonomide
Liittynyt23.6.2005
Viestejä13269

Aiheeesta on julkaistu satoja tieteellisiä papereita ja silti polulaariteidejulkaisussa fantsataan Porthania ja viljellään musta tuntuu -argumentteja. Jopa sukupuolentutkimuksen Top 3-lehdessä Sex Roles oli äskettäin yli 20 artikkelin erikoisnumero evoluutiopsykologiasta. Aihe on ihan tasan takuulla kovaa valuuttaa ja tieteiden väliset keskustelut käyvät tulikuumina.

Tässä alkaa kaivata Hamiloa takaisin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
Temppuveli

"Evoluutiopsykologia on eräänlaista tieteellistä populismia, joka antaa erittäin monimutkaisille ja vaikeille ilmiöille yksinkertaisen, houkuttelevan ja helpon selityksen."

Hieman filosofiaa: Miksi houkutteleva, helppo ja yksinkertainen selitys olisi automaattisesti väärä?

Miten Einstein sen muotoilikaan: selityksen pitää olla mahdollisimman yksinkertainen, muttei liian yksinkertainen.

Ueberweg
Liittynyt12.9.2008
Viestejä1118
Temppuveli

"Evoluutiopsykologia on eräänlaista tieteellistä populismia, joka antaa erittäin monimutkaisille ja vaikeille ilmiöille yksinkertaisen, houkuttelevan ja helpon selityksen."

Hieman filosofiaa: Miksi houkutteleva, helppo ja yksinkertainen selitys olisi automaattisesti väärä?

Yksinkertainen, houkutteleva ja helppo selitys ei tietenkään ole automaattisesti väärä. Se ei myöskään ole automaattisesti todennäköisemmin oikea kuin monimutkaisempi selitys. Aika paljon riippuu siitä, paljonko helppoudelle ja yksinkertaisuudelle pannaan painoa.  

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27231

Entä onko vinkkejä tieteen harrastajalle? Kuinka vakavasti otettavan evoluutiopsykologisen jutun erottaa höpöjutusta? Mitkä sellaiset asiat laadukkaasta evoluutiopsykologisesta artikkelista löytyvät, jotka kehnosta puuttuvat?

Entä kuinka evol.ps. tulisi popularisoida?

Hämmentää.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692
Vatkain

Entä onko vinkkejä tieteen harrastajalle? Kuinka vakavasti otettavan evoluutiopsykologisen jutun erottaa höpöjutusta? Mitkä sellaiset asiat laadukkaasta evoluutiopsykologisesta artikkelista löytyvät, jotka kehnosta puuttuvat?

Blogikirjoituksessa esitetään näin: 

" Haluaisin nähdä hypoteeseja, jotka voidaan testata paleontologisin, arkeologisin, geneettisin tai fysiologisin menetelmin. Lupaan arvostaa evoluutiopsykologisia tutkimuksia, jotka perustelevat käyttäytymiserot geenien tai kehitysprosessin eroilla ja pohtivat ovatko käyttäytymiserot sopeumaa, sattumaa vai ympäristön aiheuttamaa."

Varmaankin ihan validi toive tuo, onhan iso osa piirteistä ja käyttäytymisestä myös esimerkiksi evoluution sivutuotteita, johon ei ole kohdistunut valintaa. Aika usein evoluutiopsykologisissa artikkeleissa tehdään vähän heppoisestikin johtopäätöksiä tai arveluita, että jokin tietty käyttäytyminen johtuisi sopeutumasta, vaikka sitä ei sitten erikseen perusteltaisikaan. Ehkä laadukkaan artikkelin merkki voisi olla sopeuman empiirinen todentaminen?

-:)lauri
Liittynyt13.5.2005
Viestejä25141
Juoni

Geenimme tiedostamattamme esimerkiksi vaikuttavat siihen minkälaisen yksilön kanssa haluamme pariutua. Tämäkään oletus ei herätä luottamusta.

Ei kyseessä ole oletus vaan empiiriseen tutkimukseen (ml. adoptiotutkimuset) perustuva väite. Eikä geenien vaikutus sitäpaitsi useinkaan ole kovinkaan tiedostamatonta. Itse ainankin olen hyvinkin tietoinen siitä että geenini tunteiden ja viettien välityksellä saavat minut himoitsemaan tietynlaisia vastakkaisen sukupuolen edustajia.

Ihmisen uskomaton muovautumiskyky johtaa siihen, että kulttuurimme on paljon merkittävämpi tekijä kuin luolamiehen vietit.

Mihin tällainen väite perustuu? Mitä tässä tapauksessa on "paljon merkittävämpi"?

Vaikea sanoa, missä määrin ongelmat vaivaavat oikeita evolutiopsykologeja mutta ainakin ongelmat vaivaatvat monia evoluutiopsykologiaa apunakäyttäviä tusinatieteilijöitä ja -tietäjiä.

Vaikka olisikin esimerkiksi viitteitä siitä, että jonkun yksilön suosio yhteisössä lisää kyseisen yksilön parinvalintamahdollisuuksia kyseisessä yhteisössä, ominaisuudet, jotka tekevät kyseisestä yksilöstä suositun riippuvat mitä ilmeisimmin olosuhteista tai tarkemmin tuntemattomasta tekijästä X. Tekijä X riippuu hyvin voimakkaasti sattumasta eikä niinkään kehityskulusta toisiaan loogisesti seuraavien välietappien A, B ja C kautta. Muutenkin syy-seuraus -suhteisiin enemmän tai vähemmän täysin tuudittautuneen logiikan on kyseenalaistanut moderni fysiikkakin jo sen sata vuotta sitten. Tämän vuoksi niin tulevaisuuden kuin pitemmälle menneisyydenkin ennustaminen on tuomittu epäonnistumaan jo lähtökuoppiinsa. Ja tämä on yksinkertaistaen se ongelma nykyisellä evoluutiopsykologialla tai sillä käyttäytymistämme selittelevillä "guruilla".

Eli tulevaisuuden ennustaminen kovin pitkälle lienee mahdotonta siis jo tuntemamme fysiikankin mukaan, joko sen satunnaisen luonteensa tai liian pienen laskentatehomme vuoksi kuten fyysikko Lee Smolin avasi aihetta jo kirjassaan Kvanttipainovoimateoria (WSOY 2002). Tai kuten optiomeklari ja filosofi Nassim Nicholas Taleb selvittää kirjassaan Musta Joutsen (Terra Cognita 2007) ihmisten preferenssejä pikemminkin satunnaisuudella, jossa oikeastaan keskeinen tekijä, miksi maailma ei kuitenkaan näytä satunnaisilta, johtuu liian usein vain potemastamme patologisesta jälkiviisausharhasta.

Itse asiassa Neurologi Oliver Sacks taisi kuvata melko äärimmäisen esimerkin jälkiviisausharhaisuudesta kertoessaan potilaastaan ainakin muistaakseni kirjassaan Mies joka luuli vaimoaan hatuksi (Tammi 2011) ja toisen vastaavasta tapauksesta muistaakseni kirjassaan Kirjailija joka kadotti kirjaimet ja muita mielen arvoituksia (Tammi 2012). Potilailta oli aivan tietynlaisen aivovaurion seurauksena kadonnut mm. lähimuisti kokonaan poislukien aivan viimeisten minuuttien tai sekuntien aikana tapahtuneet tässä ja nyt tapahtumat ja potilaat joutuessaan tilanteisiin, joissa heidän olisi olettanut toteavan, että he eivät vain muista miten asia on, he antoivatkin rationaalisia selityksiä, miksi asiat ovat nyt niin kuin ovat, tosin sillä ennustettavalla lopputulemalla etteivät heidän rationaaliset selitykset pitäneet lainkaan paikkaansa. On epäselvää missä määrin he olivat itse tietoisia siitä, että he keksivät kaikki selitykset omissa päissään ja missä määrin he itse uskoivat antamiaan selityksiä asioille, mutta tämän viestin kannalta olenaista on se, että meillä ihmisillä toimii aivoissa melko itsenäisesti ja jonkinlainen ja ilmeisesti jälkiviisausharhastakin vastaava nk. "selittelyautomaatti".

Aivomme ovat mitä ilmeisimmin muovautuneet näkemään korrelaatioiden eli toisiaan riittävän lähellä tapahtuvien asioiden välillä syy-seuraus -suhteen riippumatta siitä, onko havaitsemissamme korrelaatiossa todella kyse myös syy-seuraus -suhteista. Itse asiassa kysymys siitä, milloin kyse on vain korrelaatiosta ja milloin myös syy-seuraus -suhteesta, ei ole välttämättä edes kaikille tieteilijöillekään selvää. Tätä ongelmaa korostaa vielä se mielen ongelma, että aivomme antavat asioille toisinaan myös sellaisia omia pinnalla olevia ennakkoluulojamme palvelevia merkityksiä, joita niillä ei välttämättä ole, kuten mikä tunnetaan "ykköstyypin virheenä" (type I error), missä oletamme asian olevan tavalla, jossa mahdollinen virhepäätelmä ei ole ainakaan päällisin puolin haitallinen kun taas "kakkostyypin virheessä" virhepäätelmästä olisi puolestaan selvää haittaa.

Voimme siten ensinnäkin selittää käyttäytymistämme jossakin evoluutiopsykologisessa merkityksessä helpostikin vaikka kyseisen kaltainen käyttäytyminen olisikin oikeasti vain ympäristön sanelemaa ja rationalisoida selityksemme potemallamme jälkiviisausharhalla.

Jotkut evoluutiopsykologit tai ainakin jotkut evoluutiopsykologialla asioita selittelevät ovat uponneet tähän sudenkuoppaan. Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että joku ottaisi esimerkiksi vallitsevat parinvalinnan preferenssit universaaleina tosina ottamatta huomioon, että ympäristö ja ihmisen käyttäytyminen sen paineessa muuttuvat nopeammin kuin evoluutiopsykologiset teoriat tai ainakin niiden asiantuntijoina esiintyvät henkilöt kykenevät teorioita katsomalla ennustamaan.

Esimerkiksi 1980-1990 -luvuilla kaikki, jotka käyttivät tietokoneita, olivat aika usein erittäin epäseksikkäitä. Nyt 2010-luvulla hän, joka ei käytä tietokoneita lainkaan, on puolestaan erittäin epäseksikäs (jos tietokoneen käyttötaidot evät nyt kuitenkaan ole mikään ainut edellytys edelleenkään). Toki osa omista ikätovereistani elävät epäilemättä edelleenkin 1980-1990-luvuilla ja arvioivat ihmisten tietotekniikkatuntemusta pitkälti edelleenkin 1980-1990-lukujen silmälasein, mutta nykyään esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa syntyneiden keskuudessa olet vähintäänkin friikki jos tietotekniikan käyttö tuottaa ongelmia.

Sen enempää kivikaudella kuin vielä oikeastaan 1990-luvullakaan ei nörttejä lukuunottamatta juurikaan pelailtu tietokonepelejä tai tunnettu juurikaan sosiaalista mediaa, mutta kummasti ne vain ovat erittäin hyvin 15-vuotiaiden hyppysissä nyt 2014 -luvulla ja aika lailla sukupuoleen katsomatta. Tätä kehitystä ei juuri kukaan osannut ennustaa vielä 1990-luvulla, puhumattakaan siitä, että ihmisen geenit olisivat muuttuneet vuosituhannen paikkeilla näin ankarasti, eli se, että kehitys on johtanut tähän, selittyy pikemminkin sattumalla kuin evoluutiopsykologialla ja siten ihmisen käyttäytymistä kuvaavilla teorioilla ja siten ennalta tiedettävissä olleilla syy-seuraus -suhteilla.

1990-luvulla alfamiehen tai -naisen ominaisuuksiin ei kuulunut tietotekniikka-osaaminen, nyt se jossain määrin kuuluu. (Ja vaikka koodaamistaidot eivät edelleenkään kuulu kaikkien preferensseihin, kyseisiä taitoja ei enää kaikkien keskuudessa katsota samalla tavalla kieroon kuin katsottiin 1990-luvulla)

En tiedä, kuinka tarkka kuvaus (olikos se?) elokuva 7 vuotta Tiibetissä on tiibetiläisen ihmisyhteisön parinvalintapreferensseistä, mutta siinä(kin) pätkässä tulee esille länsimaalaisesta ihmisyhteisöstä poikkeavat parinvalintapreferenssit. Eli se, millaiset ihmisen ominaisuudet viittaavat "alfayksilöön" ja millaiset "betayksilöön", sikäli mikäli muistan elokuvan oikein, paikallinen nainen rakastuu päähenkilön hissukkakaveriin, joka länsimaissa miellettäisiin helpommin "beeta"-yksilöksi kun taas päähenkilöllä tyypillisenä länsimaalaisena ja ehkäpä enempi täällä koettuna "alfana" onkin siinä ympäristössä ongelmia.

Toisin sanoen koska se, millaiset yksilölliset ominaisuudet ovat ihmisyhteisössä suosittuja ja siten mahdollisesti seksikkäitä tai ainakin seksikkyyden edellytyksiä, riippuvat enemmän tai vähemmän täysin siitä, millainen ympäristö sattuu kullekin ajanhetkelle siunaantumaan, yksittäisen ihmisen geeneissä ei voi olla kovinkaan tarkkoja käyttäytymissääntöjä ja preferenssejä valmiiksi koodattuina.

Vaikuttaisi (toki pelkästään subjektiivisena mutuna) siltä, että kaikki viittaa pikemminkin siihen, että jos evoluutio on jotakin käyttäytymisen piirrettä parinvalinnassa suosinut, se on suosinut yksilön mielen kykyä mukautua mitä erilaisimpiin olosuhteisiin. Sellainen olisi evolutiivisesti muutenkin analoginen kehityskulku esimerkiksi immuunnijärjestelmämme kehittymisen kanssa, jossa parhaiten pärjänneet järjestelmät ovat epäilemättä olleet ehkä mahdollisiin parinvalintapreferenssien rajoittamiin olosuhteisiin nähden kaikkein muovautuvaisimmat.

Riittoisampi keskustelukumppani.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692

Sori, OFF TOPICIA.

Juoni

Kivikausi-nostalgisointi nojaa kahteen oletukseen, jotka molemmat ovat epäilyttäviä:

emme ole pysyneet perässä evoluution perässä sen jälkeen kuin asetuimme aloillemme viljelemään maata ja toisaalta kivikauden ihmiset olivat erityisen sopeutuneita ympäristöönsä.

Kumpikin näistä tietysti on puppua: Viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana on ollut ihmisillä niin suuria eroja selviytyvyydessä, että tilaa valinnalle ja evoluutiolle on ollut runsaasti.

Ylläoleva on sangen totta. Ihmisen evoluution nopeus on kiihtynyt viimeisten muutaman vuosikymmentuhannen aikana jopa 100(!)-kertaiseksi. (http://www.pnas.org/content/104/52/20753.long) Tämä ei kuitenkaan toimi yleisenä vasta-argumenttina evoluutiopsykologiaa vastaan (mainittua kivikausi-nostalgointia kylläkin), vaan päinvastoin: Kulttuurievoluutio ei suinkaan pysäyttänyt biologista evoluutiota kuten viime vuosikymmeninä on ollut muotia väittää, vaan päinvastoin kiihdytti sitä valtaisasti. Näinollen myös ihmispopulaatioiden biologiset erot tulee ottaa tutkimuskohteeksi, vaikka se vasemmistoväelle varmasti koville ottaakin.

(boldaus minun)

Miksi pitäisi rotubiologista tutkimusta harjoittaa? Sitähän tuo "ihmispopulaatioiden biologisten erojen tutkiminen" kuitenkin on. Tähän asti ihmiskunnan historiassa ei liene mitään hyvää seurannut kenellekään (paitsi ehkä natseille) moisesta?

En tiedä vasemmistoväestä, mutta kai rotubiologialla (ja sen johdannaislla rodunjalostuksella, rotuhygienialla) on sen verran synkkä menneisyys, että useimmat täyspäiset ihmiset kavahtanevat siitä syystä.

Ruotsissa esimerkiksi rotubiologista tutkimusta tehtiin aika natsihenkisesti, ja "tutkimustulosten" perusteella pakkosteriloitiin "heikompaa kansanainesta" (syyksi riitti esimerkiksi tyhmyys, mutta myös köyhyys ja avioton lapsi naisella tai romanitausta) jne..

 Statens institut för rasbiologi

Man oroade sig för att människor med "sämre" egenskaper fick fler barn än människor med "rätt" ekonomisk, social och kulturell bakgrund och att det svenska folket på sikt skulle få vad som ansågs vara sämre egenskaper." 

Rashygien och eugenik i Sverige

Tvångssterilisering i Sverige

"I praktiken steriliserades framför allt kvinnor - många unga och från socialt utsatta grupper - på ganska godtyckliga grunder, exempelvis för att en läkare bedömde dem som promiskuösa eller som tattare."

---

Nykyään tuollaiset pakkosteriloinnit nähdään rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27231

^Myös Suomessa pakkosterilisoitiin vammasia ja mt-potilaita ainakin. Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia.

Hämmentää.

Kaapelijehu
Liittynyt13.4.2009
Viestejä250

Evoluutiopsykologiassa ongelmana on lähinnä se, että emme oikeasti tiedä paljoakaan siitä millainen kivikauden ihminen oli, miten hän eli ja mihin uskoi. Koska tieto on puutteellista, siksi moni seikka perustuu lähinnä arvauksiin ja siksi evoluutiopsykologiassa on vaarana tehdä "tikusta asiaa". Tehdään siis liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä joiden pohjana on enemmänkin arvailut kuin todellinen tieto. Psykologian ongelma on muutenkin se, että kuinka voidaan tehdä psykologisia johtopäätöksiä kovinkaan uskottavasti, luulisin että yksilölliset erot ovat hyvin suuria ihmisten välillä. Miten ihmiset kokevat vaikka onnettomuuden jonka ovat kohdanneet äskettäin. Joku lamaantuu ja murtuu täysin, toinen sisuuntuu jne...

Sen sijaan Darwinistinen evoluutio on niin hidasta ettei moniakaan ilmiöitä voida selittää evoluutiolla. Ajatellaampa miten suomalainen yhteiskunta on muuttunut viimeisen 100 vuoden aikana. Entä monta sukupolvea on ehtinyt kulua samana aikana, neljä? No kuinka paljon suomalaiset siis ovat voineet kehittyä geneettisesti 100 vuoden aikana? Tuskin paljoakaan ja yhteiskunnan kehitys vaan kiihtyy ja nopeutuu. Siksi Darwinismi ei pysy mukana yhteiskunnan kehityksessä. Vaikka joku väittäisikin että yhteiskunnallisen kehityksen muutos on nopeuttanut myös evoluutiota, niin miten selittää tämä nopeutuminen? Lisääntyvätkö ihmiset nykyään muka nopeammin, mahtuuko lyhyempään aikaan muka enemmän sukupolvia kuin ennen? Tässähän on käynyt pikemminkin toisin päin, ensisynnyttäjät ovat entistä iäkkäämpiä kuin ennen. On muistettava, että ihmisen perimä pysyy muuttumattomana koko hänen elämänsä ajan. Hän vain lahjoittaa omille lapsilleen osan perimästään ja toinen puoli tulee toiselta vanhemmalta. Siis mitään evoluutiota ei ole tapahtunut vielä seuraavaan sukupolveen, eikä paljoakaan sitä seuraavanakaan. 

Muuten monissa edellisistä kirjoituksista paistoi lävitse se ajatus, että monille Darwinismi on ilmeisesti jonkinlainen metaeettinen teoria. Kun kerran olemme eläimiä, saamme käyttäytyä kuin eläimet...

Kaapelijehu

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä5692
Vatkain

^Myös Suomessa pakkosterilisoitiin vammasia ja mt-potilaita ainakin. Petteri Pietikäinen: Hulluuden historia.

Kiitos tiedosta.

Pakkosterilointi

"Vuosina 1935-1970 Suomessa steriloitiin yli 7500 ihmistä rotuhygieenisten, noin 43000 lääketieteellisten, yli 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli aviottomien lapsien äitejä, koska kunnat eivät halunneet lisää köyhäinhoidon hoidettavia. [9]"

Nykyään pakkosterilointia pidetään ihmisoikeusrikkomuksena. [12]"

käyttäjä-4696
Liittynyt29.7.2014
Viestejä5
Kaapelijehu

Sen sijaan Darwinistinen evoluutio on niin hidasta ettei moniakaan ilmiöitä voida selittää evoluutiolla. Ajatellaampa miten suomalainen yhteiskunta on muuttunut viimeisen 100 vuoden aikana. Entä monta sukupolvea on ehtinyt kulua samana aikana, neljä? No kuinka paljon suomalaiset siis ovat voineet kehittyä geneettisesti 100 vuoden aikana? Tuskin paljoakaan ja yhteiskunnan kehitys vaan kiihtyy ja nopeutuu. Siksi Darwinismi ei pysy mukana yhteiskunnan kehityksessä.  

Kaapelijehu on oikeassa.  Käytännöllisesti katsoen me emme ole darwinistisessa mielessä muuttuneet lainkaan sitten niistä ajoista kun Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi Tampereella 1882 eikä kukaan ollut polkupyörää nähnytkään.  

Tämän lisäksi on hyvä todeta toinenkin juttu: darwinistinen muutos ei suinkaan nopeudu vaan hidastuu.

Tämä johtuu tietenkin siitä että lapsikuolleisuus ja siihen liittyvät luonnonvalintaiset piirteet ovat poistuneet lähes kokonaan.  Samoin yhteiskunnassa menestymisen ja menestymättä jäämisen merkitys lisääntymiseen ja jälkikasvun lisääntymiseen on kutistunut olemattomiin.  Köyhimmän kansanosan kymmenen vuotta lyhyemmällä elinajan odotteellakaan ei ole vaikutusta koska 60 vuoden iässä lapset on suurin piirtein tehty.

Voisi kuvitella että nykyisessä kovin pintapuolisessa kulttuurissa darwinismi suosisi esim. kauniita naisia, BB julkkiksia, Matti Nykästä, jne. mutta heillä ei näytä olevan sen enempää lapsia kuin muillakaan.

Julistan darwinismin kuolleeksi maassamme.

ROOSTER
Liittynyt21.6.2009
Viestejä5000

Koska huippukiekkoilijat ja -jalkapalloilijat valitsevat yleensä parikseen missin tai valokuvamallin niin seurauksena ei voi olla muuta kuin kauniita ihmisiä joilla on pallo aina hallussa.

 

Yleinen mielipide on aina väärässä.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014