Kenttäaseman tartuntatautilaboratoriossa paikallisen assistentin Hermanin kanssa. Kuvan otti Silvija Budaviciute.

Yli puolet maailman eliöistä on loisia. Ei tunneta yhtään eliölajia, jolla ei olisi loisia. Loisiminen on yksi suurimmista elämää muovaavista voimista: evolutiivisesti ja ekologisesti merkittävä tekijä, ihmisten osalta terveydellinen ja taloudellinenkin. Siksi kaiken takana on loinen. Siksi olen loistutkija.

Loisten ”ansioksi” on luettu myös muun muassa suvullinen lisääntyminen. Taudinaiheuttajia on helpompi välttää, kun jälkeläiset eivät ole klooneja, vaan geneettisesti monimuotoisia. Evoluutio ei kuitenkaan pysähdy, siitä ovat esimerkkinä sukupuolitaudit: kun keksimme tavan välttää tauteja, pirulaiset näkevät siinä uuden ekolokeron tai tavan levitä. Tätä kilpajuoksua emme voi voittaa, mutta ainakin väliaikaisesti me länsimaalaiset olemme saaneet hyvän etumatkan.

Olen väitöskirjan loppusuoralla oleva evoluutiobiologi ja minua pyydettiin pitämään blogia täällä Tiede-lehden sivuilla. Pääkohteekseni valikoituivat loiset, koska ne ovat tärkeintä maailmassa ja tämänhetkinen tutkimustyöni kohde. (Hiirimakien loisia aloin tutkia, koska hiirimakit ovat maailman söpöimpiä eläimiä. On siis myös joitain loisimista vahvempia voimia.) Puhun loisista laajassa perspektiivistä: niitä ovat niin pienemmät kuin isommatkin taudinaiheuttajat viruksista useampimetrisiin heisimatoihin.

Otan tauteihin biologin näkökulman. Minua siis kiinnostaa miten taudinaiheuttajat kehittyvät, mikä tekee toisista taudeista hengenvaarallisia ja toisista vaarattomia, miten taudinaiheuttajat leviävät, minkälaisia sopeutumia taudinaiheuttajilla on selviytymiseen ja miten isäntäyksilöt välttelevät tauteja tai tartunnan sattuessa selviytyvät taudeista. Taudeista puhuttaessa unohdetaan usein pitkä yhteiselomme taudinaiheuttajien kanssa: kun käytät kondomia, kyseessä on uusin ase pitkässä evolutiivisessa kilpavarustelussa.

En kuitenkaan kirjoita pelkästään loisista. Kun kirjoitan myöhemmin tarkemmin nykyisestä tutkimuksestani Madagaskarilla, näkökulma tullee leviämään niin kehitysmaiden tilanteeseen, kädellisten biologiaan kuin lajien sukupuuttoihin. Tulen myös epäilemättä kirjoittamaan tiedeviestinnästä, tiedepolitiikasta ja tieteen etiikasta.  Sivuprojektina olen tehnyt tutkimusta genetiikan opettamisesta lukiossa: tieteen opettaminen, viestiminen ja popularisointi on lähellä sydäntäni. Nykyisessä uutisoinnissa geenitutkimukseen liittyvät teemat ovat säännönmukaisesti heikoimmilla: vaikka perinnöllisyyteen liittyvät uutiset kiinnostavat ja ovat myös tärkeitä ihmisten itsetuntemuksen kannalta, tällä saralla tuntuu liikkuvan eniten harhakäsityksiä ja uutisten tasokin on heikointa.

Tällä hetkellä työskentelen kehitysbiologian tutkimusohjelmassa Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutissa, joka on maailmanlaajuisesti yksi parhaista näköalapaikoista havainnoida miten käsityksemme geenien toiminnasta, eliöyksilöiden kehityksestä ja kehityshistoriastamme tarkentuu.

Opettajaluonteeni tulette myös huomaamaan. Ensimmäisenä kotitehtävänä olkoonkin tämän postauksen toinen virke. Jos jokaisella eliölajilla on loisensa, eikö tästä synny loputon ketju yhä pienempiä ja pienempiä loisia? Eikö jossain vaiheessa vastaan tule eliölaji, joka on niin pieni, ettei sillä enää voi olla loista? Vastauksen löytää kyllä tämän tekstin tarkalla lukemisella.

Lyhyempiä kirjoituksiani pääsee seuraamaan twitteristä: @aivelo

Kommentit (12)

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

Kun et itse määritellyt loisimista, niin arvaan: ”niitä ovat niin pienemmät kuin isommatkin taudinaiheuttajat viruksista useampimetrisiin heisimatoihin.” Onko viruksilla loisia?

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä5366

Oli muuten ihan kutkuttava ja hiukan haastavakin esittäytyminen.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

CE-hyväksytty
Liittynyt30.4.2005
Viestejä27444

"Ei tunneta yhtään eliölajia, jolla ei olisi loisia."

Jaa. Päättymätön ketju päättyy ilmeisesti sitten kun menee niin pieneksi että viimeinen loinen ei ole enää eliö? Vai kiertääkö se lenkin jollon jokainen ringissä on toisensa loisen loisen loinen tms..?

Support Soldiers Of Odin Ry Tampere: "Jos tilanne että meitä vastaan hyökätään niin me piiritetään ja hyökätään ensin." :D:D

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Liian helppo tehtävä, kun näin nopeasti ratkesi! Ratkaisun keskiössä on pieni kompa: pienimmät loiset ovat viruksia, virioideja ja prioneja, joita ei pidetä eliöinä. Aineenvaihdunnan ja solurakenteen puuttuessa niitä ei lasketa eliöiden joukkoon ja samasta syystä niillä ei ole loisiakaan. Ehkä. Tuo viimeinen väite pitää minun vielä varmistaa.

dSeis
Liittynyt14.1.2014
Viestejä1

Muistin, että hiljattain löydetyllä jättikokoisella viruksella, jolla on jopa aineenvaihduntageenejä jäljellä, on myös oma virofaginsa.

Joten otin suunnan kohti Wikipediaa... Mamavirus

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä190

Kiitos löydöstä! Tähän ovatko virukset eliöitä -problematiikkaan en nyt ehkä vähään aikaan tartu - minulla kun ei ole vahvaa mielipidettä siitä. Ehkä myöhemmin. Taustalla on kuitenkin perustavanlaatuinen kysymys siitä onko kaikki/osa viruksista samaa sukupuuta kuin me vai syntyneet itsenäisesti.

Lupaan kyllä lähitulevaisuudessa määritellä loisen vähän tarkemmin!

MrKAT
Liittynyt16.3.2005
Viestejä2234

Ihminenkin on loinen, koska olemme toisenvarainen eläin, emmehän elä suoraan valoravinnolla (vaikka huuhari kuinka uskottelisi) vaan toisten tuottamilla ravinteilla.

Ja tämä loinen on monille elukoille hengenvaarallinen ja tuhoisa.

Uskovaisten oli muuten vaikea niellä tätä aatosta. ;D

Homeopatia-skandaali A-talkissa: https://www.youtube.com/watch?v=qXLTz5LhHMU

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Jos loiseksi hyväksytään muukin kuin elollinen olento, voitaisiin ihmiskunnan laajaan osaan sanoa pesiytyneen uuden loisen. Se on vieläpä kiivaassa evolutorisessa vaiheessa ja pyrkii ottamaan yhä pitävämmän otteen kantajastaan. Se tarjoaa kantajalleen vastavuoroisesti myös hyötyjä.

Tämä uusi "loinen" on tietenkin kännykkä. Aivan tavallisten loisten tapaan se toimii energiaa maksimaalisella nopeudella tasoittavana, vapaaenergiaa käyttävänä tekijänä

Uuden loisen struktuuri on tavallisen loisen struktuuria usein paljon laajempi käsittäen hyvinkin koko maapallon alueen. Ja energiaa virtaa; muistelen lukeneeni, että yhden osoitteen auki klikkaamiseen tarvitaan saman verran energiaa kuin kahvikupillisen keittämiseen.

Koska kaikki materia on energiaa, kaikki myös tapahtuu Maupertuisin ensinnä hahmotteleman pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaisesti.

http://www.helsinki.fi/~aannila/arto/

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0304/pekonen.pdf

Niinpä jokaisella isäntä-lois -suhteella on usein vähäinen mutta aina väistämätön merkitys energiavirtojen tasoittamisessa. Isäntäeliön monimutkaisuus ei riittäisi koskemaan kaikkeen sen ulottuvilla olevaan energian virtailuun, vaan tarvitaan pieniä monimutkaisia lisäkkeitä, loisia. Joskus loisilla on suuri, esim. tappava vaikutus isäntään. Tällöin joku energiakynnys äkisti mataloituu.

Joka tapauksessa tuntuu, että loisella ja sen isännällä on aina jokin ko-operatiivinen alue, joka toimii loisen isäntään kiinnittymisen keskiössä. Usein loiset (kuten myös kännykkä) vaikuttavat erityisesti hermostoon. Tavallisten loisten DNA ehkä sekoittuu isännän DNA:n kanssa aiheuttaen erilaisten ärsykkeiden väärintulkintaa. (esim. bakteerin genomillahan on erityisiä geenipiirejä esim. aistivaikutelmien vastaanottamista varten). Esim. toksoplasmoosi tekee joskus ihmisestä heikommin vaaraa tajuavan, joskin sillä on myös muita, dramaattisempia vaikutuksia

http://www.cracked.com/funny-3213-toxoplasma-gondii/

On vaikea selittää ilman Jus-so-Storya, miten suunnaton loisjoukko on voinut kehittyä ja muodostaa DNA-peräisiä yhdyssiteitä isäntänsä kanssa. Yksi vaihtoehto saattaisikin olla luonnon älykkyyden hypoteesi (IN; intelligent nature). Kun kaikki luonnossa kuvautuu pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaisesti, täytyy syyn tähän sijaita koko luonnossa, tämä matemaattisesti kuvautuva periaate on vaikuttanut miljardeja vuosia kaikissa mittakaavoissa ilman että on ollut ketään, edes ihmistäkään, sitä keksimässä.

Elk
Liittynyt19.1.2014
Viestejä1

Olen miettinyt mikä rooli loisilla - tai itse asiassa niiden puuttumisella - on  ihmisten nykyaikana lisääntyneisiin sairauksiin kuten diabetekseen ja allergioihin. Ihmisellä ja loisilla on pitkä yhteinen evoluutio ja voisi ajatella että ihminen myös hyötyy tietystä määrästä tiettyjä loisia ja nyt kun pyritään loisettomaan olotilaan nuo hyödyt jäävät saavuttamatta.

Varmaan ihminen on kautta aikojen osannut häätää suolistoloisia, osaavathan simpanssitkin, jolloin loisten määrä on pysynhyt sellaisissa rajoissa että niistä ei ole koitunut fataalia vahinkoa isäntäeläimelle.

molineux
Liittynyt4.3.2012
Viestejä438

Ihmiskunnan "tulevaisuuden" osalta olisi tehtävä aika jyrkkä ero Afrikan ja muun maailman asukkaiden välillä. Vaaravyöhykkeessä ovat heikomman diversiteetin osalta juuri Afrikan ulkopuolinen väestö. Sen 6 miljardin porukan "geenipankki" on hyvin suppean ehkä vain n. 100 lisääntymiskykyisen naisen tuomaa (+ urokset). Afrikan väestöllä sen sijaan on huomattavasti paremmat lähtökohdat.

Lisäksi on syytä muistaa että evoluutio näyttäisi suosivan juuri syvästi uskonnisia ihmisiä heissä olevan selvästi muuta väestöä voimakkaamman lisääntymisvietin takia. Tämä taas on niitä poliittisesti epäkorrekteja asioita joita tiedemaailma (tietyistä syistä) ei suostu katsomaan avoimesti. (vaikka tietenkin kiistää poliittis-ideologisen vaikutuksen)

“Science is the belief in the ignorance of the experts” – Richard Feynman

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

https://www.google.fi/search?q=strepsiptera+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=IyngUtSgE63zyAPC8oD4Cg&ved=0CCkQsAQ&biw=1024&bih=538#facrc=_&imgdii=_&imgrc=KsHOnNJC5VvSRM%253A%3BpzlEGXHb8xxg5M%3Bhttp%253A%252F%252F1.bp.blogspot.com%252F-_SGMfVwBfbQ%252FT3A251eXPPI%252FAAAAAAAAAMg%252FuSWBx7gmgNw%252Fs1600%252FIMG_2407andrena%25252Bflavipes.jpg%3Bhttp%253A%252F%252Fgoweros.blogspot.com%252F2012%252F03%252Ffall-bay-saturday-24th.html%3B800%3B497

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kierresiipiset

Kierresiipiset ovat varmaan elinkierroltaan ja vaikutuksiltaan maailman monimutkaisimpia loisia. Niiden elinkierrossa saattaa olla vaiheita, jotka auttavat ymmärtämään loisia yleensäkin. Kierresiipisten loisten elämään tutustuminen herättää tunteen, että neodarwinistinen evoluutio ei ole kehityksen viimeinen sana.

Ottaen huomioon loisten perusolemuksen pienimmän vaikutuksen periaatetta noudattaen toimia kokonaisuuden energiagradienttia vastaan maksimaalisella nopeudella herää ajatus luonnossa (luonnon jollakin tasolla) sijaitsevasta älykkyydestä, jota voidaan kartoittaa viime kädessä vain matemaattisesti mekanismeilla, jotka älykäs luonto (IN) itse on tuottanut.

Miksi sitten pienimmän vaikutuksen periaate ei yleensä ole lainkaan ilmeinen silmälle? Tietenkin siksi, että kun prosessit koostuvat myriadeista toisiinsa sekaantuneista ja ristikkäisistä pienimmän vaikutuksen periaatteen (LAP) mukaisista osatapahtumista, niiden kokonaisuudeksi kietoutumat ovat sitten muodostaneet esim. hyönteisten tai minkä tahansa olion muodon ja toiminnot.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014