Koira tuijottaa. Kuva: Karruption / Wikimedia Commons

Koiran ja ihmisen symbioosin läheisyys näkyy silmistä.

Helsingin Sanomissa oli viime vuonna hieno juttu eläinkunnan silmistä. Jos vertaa jutun eläimiä ihmiseen, huomaa heti selkeän eron. Ihmiset ovat harvinainen eläinkunnan edustaja sikäli, että meidän silmämme kovakalvo on valkoinen, joten suurin osa silmästämme näyttää ulospäin valkoiselta.

Valkoinen tausta pupillille ja värikalvolle tarkoittaa sitä, että silmästä näkee helposti mihin suuntaan sillä katsotaan.  Tämän ansiosta ihmisten kommunikaatio perustuu hyvin paljon toisen silmien seuraamiseen. Omien ajatusten ja toiveiden piilotteleminen on vaikeaa, kun keskustelukumppani tietää jatkuvasti mihin silmäsi on suunnattu.

Valkoisesta silmästä on muutakin haittaa kuin juoniemme paljastuminen. Väijyminen ja piilottelu on vaikeampaa,  kun silmämuna mahdollisesti hohtaa pimeässä.

Yksi selitys ihmisen silmien valkoisuudelle voisi olla yhteistyöhypoteesi: silmät, joista näkee katseen suunnan, auttavat yhteistyössä, on se sitten marjojen poimintaa tai metsästystä. Sanojen oppiminen on helpompaa kun vauvat pystyvät katseesta päättelemään mihin vanhempi katsoo. Silmillä voidaan myös esittää tunteita sanattomasti: silmien pyörittelyyn eivät muut eläimet pysty.

Tämä on suhteellisen suoraviivaista ja mielenkiintoista, joskaan ei maata järisyttävää. Ihmisellä on monia sosiaalisen elämän sopeutumia, ja silmät voivat olla yksi niistä. Koira tekee silmistä oikeasti jännän. Toisin kuin monet muut eläimet, koirat pystyvät seuraamaan ihmisen katsetta. Koira näkee mihin katsomme.

Koira onkin ollut evoluutiokumppanimme. Kumppanuus on muuttanut koiraa monin tavoin: koirat esimerkiksi pystyvät tarkkailemaan mihin ihminen katsoo, mutta sudet eivät tätä tee. Koirien jalostumisen aikana ihminen on suosinut lyhytnokkaisia koiria, joiden katseen näkee helpommin. Ihminen siis seuraa myös koirien silmiä.

Kuinka pitkälle koira sitten tietää mitä ihminen katsoo? Koirien toimintaa voidaan tutkia antamalla niille pieni kiusaus, kuten herkkupala, ja sitten kieltää koiria syömästä sitä. Koirat rikkovat käskyä useammin, jos tutkija pitää silmiään kiinni tai on kääntynyt poispäin. Viimeisimmässä saksalaisten tutkijoiden kokeessa (pdf) koiraa kiellettiin syömästä ruokaa ja kokeiltiin miten tutkijan ja ruuan valaiseminen vaikuttaa tutkimukseen. Sillä ei ollut väliä, oliko tutkija valaistu vai ei, mutta koirat varastivat harvemmin ruokaa, kun se on valaistu. Koirilla vaikuttaa olevan siis erittäin hyvä käsitys paitsi siitä, mihin katsomme, myös siitä mitä näemme.

Koiran katse myös lisää kiintymystä. Kun omistaja ja koira tuijottavat toisiaan, molempien oksitosiinin eritys lisääntyy. Oksitosiini on keskeinen sosiaaliseen kiintymykseen liittyvä hormoni, jonka toiminta on keskeisessä asemassa esimerkiksi äidin ja vauvan välisen kiintymyksen luomisessa.

Ihmisen ja koiran katseen läheistä yhteyttä on spekuloitu esimerkiksi syyksi, miksi nykyihminen voitti kilpailussa neandertalilaisen – tästä lisää esimerkiksi Tiina Raevaaran blogissa. Tulevaisuudessa pystymme ehkä neandertalin genomista päättelemään oliko neandertalilaiselle silmänvalkuaista. Jos ei ollut, koiran apu saattoi hyvinkin olla yksi monista syistä miksi lajimme voitti rotevamman lähisukulaisensa. Toistaiseksi teoriassa on kuitenkin yksi suuri aukko: nykytietämyksen mukaan kesykoira on  15 000 - 30 000 vuotta vanha, kun taas neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon noin 40 000 – 30 000 vuotta sitten.

Kommentit (5)

SamikoKu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä5366

Veikkaan että koira on ollut apuna paljon kauemmin kuin 15000-30000 vuotta. Ei ne mitään lemmikkejä ole ollut vaan eläneet sybioosissa mistä molemmat hyötyy.

Uskomalla tieteeseen voi olla vain hetkittäin oikeassa.
"Olet väärässä: Kirjoitusoikeutesi on peruttu."

kasvisruoka
Liittynyt8.5.2015
Viestejä453

Ainakin meillä näyttäisi tosiaan olevan niin, että koira tietää koska katson ja koska ei. Aavistellut olen tätä jo aikaisemminkin...

 

Koira on jotenkin samantyyppinen kuin simpanssikin. Siinä on jotenkin mystisellä tavalla jotain samaa kuin ihmisissäkin, mutta ei sitten ihan kuitenkaan, erilaisuus tulee äkkiarvaamatta esille.

Tiedätte kyllä kuka.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1112

Koiran katse myös lisää kiintymystä. Kun omistaja ja koira tuijottavat toisiaan, molempien oksitosiinin eritys lisääntyy. Oksitosiini on keskeinen sosiaaliseen kiintymykseen liittyvä hormoni, jonka toiminta on keskeisessä asemassa esimerkiksi äidin ja vauvan välisen kiintymyksen luomisessa.

Tosiaan! Tästä sain harvinaisen kokemuksen ollessani viime kesänä kävelyllä pikku tiellä, jolla usein talutetaan koiria. Jotkut koirat suorastaan kerjäävät katsetta, ja niitä on melkein pakko myös vilkaista. Jos koirassa on vihaisuuden merkkejä, suuntaan aina katseeni pois koirasta.

Kun kuljin hiljalleen, ohitseni meni kävelyttäjä kahden villakoiran kanssa. Toinen koirista katsoi ohittaessaan minua silmiin ja tunsin, miten oksitosiiniryöppy tuli. Ilmeisesti koiralle kävi samoin, koska se suorastaan käveli takaperin - taluttaja ei huomannut tapausta. Koiran olisi todella tehnyt mieli tulla hyväiltäväksi.

Normaalisti koira ei kovin kauan vilkuile ohi mentyään, mutta tämä kääntyi aina kymmenen metriä kuljettuaan. Vielä paljon yli sadan metrin päästä saatoin erottaa kaihoisan katseen sen tuon tuostakin kääntyessä minuun päin.

Vaikka minulla on ollut lämmin koirasuhde hyvin moneen koiraan ja olen tehnyt mm. vihaisista koirista ystäviä, edellä kuvatun kaltaisesta en ole osannut uneksiakaan.

Paul M
Liittynyt16.3.2005
Viestejä8558

Kannattaa muistaa että koira tulkitsee kohdetta lähinnä hajun mukaan. Ilmeisesti ne haistavat myös kovan stressitason, pelon ja sairauksia.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

taucalm
Liittynyt3.9.2009
Viestejä7047

Eiköhän jokainen eläin, jonka kanssa muodostaa symbioosin varasta paljon vähemmän, kun ensin kielletään ja sitten tuijotetaan eläintä, että totteleeko se. Aika nollatutkimus.

"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014