Lactobacillus on yksi tyypillisimpiä ihon limakalvon suojaavia bakteereita. Kuva Janice Carr / CDC

Ihmiskehossa on suunnaton määrä bakteereita, mutta mitä ne tekevät?

Tämän tiedon olet varmasti kuullut: jokaisessa ihmisessä on kymmenen kertaa enemmän mikrobisoluja kuin ihmissoluja. Luku iskee tajuntaan - olemme omassa vartalossamme selkeässä vähemmistössä, kertaluokkaa vähäisempiä kuin seuralaisbakteerimme. Syykin tähän on selvä: esitumallisten, siis bakteerien arkkien, solut ovat niin paljon pienempiä kuin omat solumme.

Harmi vain, että tämä luku menee metsään. Judah L. Rosner selvitti luvun taustoja vuosi sitten Microbe –lehdessä (pdf) ja totesi, että luku perustuu hyvin epävarmoihin arvioihin. Mikrobien määrä perustuu Thomas Luckeyn arvioon, jonka hän teki vuonna 1972 suolistobakteerien laskemisen perusteella ja olettamalla että aikuisen suolistossa on kilo ulostetta.  Ihmisvartalon solujen määrä sen sijaan perustuu Theodosius Dobzhanskyn vuonna 1970 kirjoittamaan oppikirjaan, jossa lukumäärä ei perustella lainkaan.

Rosner syytti tutkijoita laiskuudesta, koska tuota epäluotettavaa suhdetta toistellaan julkaisusta toiseen ja esitelmästä toiseen. Ehkäpä, mutta ihmiskehon solujen laskeminen on oikeasti hyvin vaikeaa.

Ihmisen solujen laskeminen pitäisi olla periaatteessa helppo tehtävä, koska tunnemme itsemme niin hyvin. Totuus on jotain muuta. Koostumme monesta erilaisesta kudoksesta ja joidenkin kudoksien, kuten hermokudoksen, solumäärän laskeminen on vaikeaa. Ainoa vaihtoehto on arvioida kudos kerrallaan solujen määrä ihmisessä ja laskea yhteen. Tätä ei ole vielä tehty. Lähimmäksi pääsee tutkimus, jossa käytettiin 30 erilaista kudostyyppiä arvion tekemiseen. Ihmiskehon solumääräksi arvioitiin 37 200 000 000 000 eli 37 biljoonaa, 95% luottamusvälin ollessa 8 biljoonaa.

Bakteerisolujen määrän arviointi on vielä vaikeampaa. Suurin osa bakteerimassastamme epäilemättä on suolistossamme, jonka solumäärän arviointi on suhteellisen helppoa mittaamalla toistuvasti minkä verran soluja löytyy grammassa ulostetta. Muilta pinnoilta solujen määrä onkin jo vähän vaikeampi laskea. Bakteerisolut ovat kuitenkin jatkuvassa liikkeessä. Yksi vessakäynti tai saunominen voi romahduttaa bakteerisolujen määrän. Niinpä yhdenkin ihmisen bakteerimäärän vaihtelussa saatetaan puhua kahden kertaluokan eroista.

Tämänhetkinen Yhdysvaltain mikrobiologiseuran antama arvio on, että mikrobeja on keskimääräisessä ihmiskehossa keskimäärin noin kolme kertaa ihmisten solujen määrä.

Mutta onko solujen lukumäärän tietämisellä  mitään väliä? Tutkijoille tietenkin on: kun alamme valmistaa kantasoluista ihmisen varaosia, olisi hyvä olla jonkinlainen käsitys siitä paljonko varaosia tarvitaan. Sen sijaan bakteerien suhteen laatu lienee merkittävämpi tekijä kuin määrä. Pienikin määrä häirikköbakteereita voi saada aikaan pahan taudin.

Pitäisikö meidän mitata mieluummin kuinka merkittävä bakteerien aineenvaihdunta on verrattuna ihmisen aineenvaihduntaan? Olisiko järkevämpää fiilistellä sitä, kuinka paljon enemmän bakteereissa on geenejä kuin omassa kehossamme? Human Microbiome Projectin arvio on, että kehomme bakteerigeenien määrä on noin 360-kertainen verrattuna omiin proteiinia koodaaviin geeneihin. Emme kuitenkaan tiedä geeneistäkään juuri kuin tuon lukumäärän. Kuinka suuri osa niistä toimii aktiivisesti? Minkä verran nämä geenit vaikuttavat ihmisen toimintaan?

Jos johonkin voi luottaa, niin siihen, että tutkittava ei maailmasta lopu. Olemme vasta vaiheessa, jossa selvitämme perusasioita, kuten sitä minkälainen on tyypillinen ihmisen mikrobiomilajisto ja kuinka paljon se vaihtelee.

Kommentit (4)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

Jo 60-luvulla jotkut oivalsivat esim. ihon bakteerien tärkeyden. Niinpä keskustellessani kokeneen patologin kanssa hän totesi, että kylvyssä käydessä ei ihoa tulisi saippuoida kuin korkeintaan vähän joistakin paikoista.

Ihmisen ihokarvojen olemassaoloa on äimistelty kauan - ja äimistellään yhä, vaikka muutama vuosi sitten tutkimus osoitti, että ihokarvojen juuriin johtavat syvennykset ovat ihon hyödyllisten bakteerien lisääntymiskeskuksia.

Asiaan kuulumattomana sivujuonteena muistan sen nautinnollisen viileyttä antavan tunteen, kun kuumana päivänä sahalla pöyhäisi rintakarvojaan.. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1110

http://www.nature.com/ncomms/2014/140708/ncomms5344/abs/ncomms5344.html

Useilla esimerkiksi suoliston bakteerilajeilla on oma itsenäinen rytmi, jolla ko. bakteerilaji voi aluksi olla runsaana esiintyvä ja sitten nopeasti hävitä jokseenkin olemattomiin, totesivat Helsingin yliopiston tutkijat yhteistyössä hollantilaisten kanssa. Bakteerilaji ilmentää siis bistabiilisuutta.

Tämä odottamaton ilmiö voi paremmin ymmärrettynä osoittautua tärkeäksi esim. päätellessä suoliston tilan perusteella alttiutta erilaisiin sairauksiin.

http://www.livescience.com/49373-google-hangout-on-brain-and-microbiome.html

Suoliston tilan vaikutusta aivoihin tutkittaessa havaittiin aivojen tilan ja mielialan heti muuttuvan, kun koehenkilölle (esim. potilaalle) annettiin probiootteja ja fermentoitua maitoa, siis piimää, jugurttia jne. Itse suosittelisin myös hapankaalia liitettäväksi nokare jokaiseen ateriaan.

......

Jo kauan sitten huomasin migreenifosfeeneja (kirkkaita sahalaitoja silmissä) alkavan kehittyä suolistohäiriöiden yhteydessä. Siihen aikaan ei vielä puhuttu mikrobiotasta, mutta tunnettiin kuitenkin ainakin yksi välittäjämolekyyli, bombesiini, joka muodosti sillan suoliston ja aivojen välille. Nykyään tiedetään, että jos ahdistuneen hiiren mikrobiotan erittämiä molekyylejä siirretään normaaliin hiireen, tämäkin ahdistuu.

Yoken Suru
Liittynyt10.4.2015
Viestejä426

Ihminen voi huonosti jos hänen bakteerikantansa on elämäntilanteeseen sopimaton.

Ihmetyttää, miten esim. aineenvaihdunnan bakteerit löytävät oikean tasapainotilan sen jälkeen kun ne on antibiooteilla tuhottu lähes "viimeiseen mikrobiin".

Mikä on se mekanismi joka määrää mikrobilajien suhteet ja määrän? Happamuusko?

Yoken Suru
Liittynyt10.4.2015
Viestejä426

Bakteerikantansa voi myös yksipuolistaa dramaattisesti dramaattisella ruokavaliolla.

Brittiopiskelija menetti 1 400 bakteerilajia suolistossaan kymmenen päivän koejakson aikana.   Olin menettänyt 1 400 bakteerilajia suolistossani vain kymmenessä päivässä, mikä oli uskomatonta. Oltuani sen jälkeen viikon ajan normaalilla opiskelijadieetillä olin palautunut hieman, mutta en täysin. En vieläkään tiedä, onko lajien monimuotoisuus palautunut täysin suolistossani.

Lähtötilanteessa Spectorin suolistossa oli 3 500 eri bakteerilajia, joten määrä putosi yli kolmanneksella.   http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1431648538692.html  

Luonnon monimuotoisuus on tärkeää, myös ihmiskehon sisällä.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014