Argonne National Laboratory esittelee tutkimustyötä Chicagon alueen lukiolaisille. Kuva: George Joch / Wikimedia Commons

Nopealla valmistelulla ei tule hyvää jälkeä.

Opetushallitus on julkaissut luonnokset lukion uusista kansallista opetussuunnitelmien perusteista. Aiemmin jo kirjoitin, että valmistelu on ollut fiasko, koska perusteet on kyhätty kasaan muutamassa kuukaudessa. Valmistelun laadun kyllä näkee: selailin biologian osuuden läpi ja se on mielestäni yksinkertaisesti monin paikoin huono.

Opetushallitus kertoi perusteiden laadinnan alussa, että suuria muutoksia ei ehditä tekemään, koska aikaa on niin vähän. Käytännössä on siis otettu vanhat opetussuunnitelmien perusteet ja tehty pientä pintaremonttia. Hieman toivoin, että nyt korjattaisiin räikeät ongelmat ja isommat muutokset jätetään paremmalle ajalle. Toisin kävi: räikeitä tunnettuja ongelmia jäi, ja tyhmiä isoja muutoksia tehdään.

Luonnoksissa on merkittävä muutos: solu ja genetiikka –kurssi on siirretty syventäväksi (eli valinnaiseksi) kurssiksi ja ympäristöekologia on tuotu pakolliseksi kurssiksi. Tästä lähin lukiolaisille ei siis ole pakollista genetiikan opeusta. Tämä muutos – ja suunnitelmatekstin muutokset yleensä – herättää kysymyksen, että ollaanko biologiaa muuttamassa ympäristötieteeksi. Ympäristöekologian kurssi on maineeltaan hajanainen, vähäsisältöinen ja kaukana biologiasta. Näissä luonnoksissa se on myös ongelma- ja uhkakeskeinen: ympäristö nähdään vain ja ainoastaan sitä uhkaavan (ihmis)toiminnan kautta.

Genetiikka olisi ollut syytä pitää esillä pakollisissa kursseissa. Sen painoarvo ei tule vähenemään tulevaisuudessa. GM-kiistat eivät tule vähenemään, oman genomin tunteminen tulee olemaan keskeinen tekijä muutaman vuoden päästä ja geenitekniikan sovelluksia on kaikkialla ympärillämme. Nyt luonnoksista ei tajua, että biologia on tärkeä tieteenala myös itsetuntemuksen kannalta: miten minusta tuli minä, miten vanhempieni geenit vaikuttavat asiaan ja miten geenit määrittelevät toimintaani.

Opetussuunnitelmissa on – ainakin biologian osalta – selkeä viehtymys sisältöihin ja niiden tarkkaan listaamiseen. Tämä on ongelmallista.

Opettajan näkökulmasta vaikeita ovat omituiset käsitteet, kuten ”evoluutiovoimat ja lisääntymisstrategiat” tai ”periytymismekanismit”. Nämä eivät ole vakiintuneita käsitteitä, joten jokaisella opettajalla on oma käsityksensä, mitä ne voisivat tarkoittaa. Ylioppilaskirjoitukset perustuvat opetussuunnitelman perusteisiin, joten "periytymismekanismit" on se sisältö, jota Ylioppilastutkintolautakunta tulee testaamaan. Lopputuloksena opettajien, oppikirjailijoiden ja YTL:n välillä on hermoja raastava leikki, jossa jokainen yrittää pohtia miten muut tajuavat nämä käsitteet.

Toisaalta sidosryhmät haluavat sisältöihin mukaan omat trendisanansa. Tällä kertaa luonnoksissa näkyy muun muassa termit 'biotalous', 'ekososiaalinen sivistys', 'genomitieto' ja 'kiertotalous'. En ole kuullut näitä sanoja käytettävän juuri muualla kuin Sitran seminaareissa. Kymmenen vuoden päästä opetussuunnitelmia lukeva epäilemättä joutuu pohtimaan hetken jos toisenkin, että mitäköhän näillä oikeasti tarkoitetaan. Vastaavasti jokainen opettaja haluaa omat lemmikkisisältönsä mukaan.

Lopputuloksena kursseista tulee silppuisia kokonaisuuksia, joista puuttuu punainen lanka. Siltä biologiankin opetussuunnitelma nyt näyttää. Varovaisissa toiveissani olisi, että evoluutio näyttäyisi biologian johtavana teemana – nyt se on esillä yhdellä kurssilla. Monet opettajat toivoivat sisältöjen karsimista, mutta tätäkään ei liiemmin ole tapahtunut.

Samaan aikaan koulussa pyritään liikkumaan juuri toiseen suuntaan: rikkomaan aineiden välisiä rajoja, harrastamaan ilmiöpohjaisuutta ja panostamaan luonnontieteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Ehkäpä ensi kerralla biologiassakin keskitytään laajempiin kokonaisuuksiin.

Hyvääkin uusissa perusteissa on. Jokaisen kurssin sisältöön on lisätty oman tutkimuksen tekeminen. Tämä on tärkeä ja merkittävä muutos. Ehkäpä vihdoin lukion biologia olisi muuttumassa kokeelliseksi luonnontieteeksi.

Luonnoksia voi kommentoida 6.5. asti Opetushallituksen verkkokyselyssä.

Kommentit (14)

vihersuvakki
Liittynyt27.2.2015
Viestejä358

Tästä olen täysin samaa mieltä.

 

Tekee terää, että genetiikkaa opetetaan juuri kyseisistä syistä. Geenien vaikutuksen ymmärtäminen auttaa oppilasta takuulla hahmottamaan itseään ja ihmisen toimintaa paremmin, koska täten voidaan torjuta geneettistä/kulttuurillista ylitulkintaa, kun ymmärretään esimerkiksi miten se yhteistoiminta voi esiintyä.

 

Tämän lisäksi genetiikka on monessa suhteessa juurikin tärkeä tulevaisuuden kannalta ihan liiketaloudellisessakin mielessä. Esimerkiksi juuri heille, jotka lääkkikseen menevät.

Olen feministi ja tuomitsen sekä radikaalifeministien vihateot ja feministeihin kohdistuvat vihateot. Onneksi kaikki feminismikritiikki ei ole vihaa eikä kaikki feministit vihaa, ääripäiden touhua.

HuuHaata
Liittynyt8.11.2012
Viestejä3645

Vastustan kaikkea poliittista toimintaa lukio-opetuksessa. Biologian opetuksessa ei ole mitään syytä tuoda siihen epäselviä kiistanalaisia mielipiteestä riippuvia kokonaisuuksia. Ja erityisesti biologiassa kuten kaikissa aineissa lukio tasolla ei pääse vielä juuri mihinkään, joten on aivan ok oppilaalle tuoda esille etteivät he juuri mitään mistään tiedä muutaman hassun lukion kurssin käytyään.

 

Peruskoulussa tulisi kierrättämiset ym. elämäntaitoasiat käsitellä pikaisesti omalla kurssillaan. Vailla mitään syyllistämisiä tai faktoihin perustumattomia väitelauseita.

vihersuvakki
Liittynyt27.2.2015
Viestejä358

Saanen olla ensimmäinen viherhihhuli, joka on Tuomaksen kanssa samaa mieltä.

 

Ei sillä etteikö luonto ole tärkeää, mutta sillä, että noin asia pelkistyy eikä biologiaa jää paljoa jäljelle. Luonnonsuojelu tulee olemaan toki varmasti prioriteetti tulevaisuudessa, mutta tälläisenä "korvaajana" se ei ole hyvä juttu eikä juuri niin suppeasti esitettynä mitä Tuomas kuvasi.

Olen feministi ja tuomitsen sekä radikaalifeministien vihateot ja feministeihin kohdistuvat vihateot. Onneksi kaikki feminismikritiikki ei ole vihaa eikä kaikki feministit vihaa, ääripäiden touhua.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230

Tuommosia elämäntapa-arvoja pitäisi tuoda esille läpi opetussuunnitelman aineesta riippumatta, kasvattaa lapset kestävän kehityksen ajatteluun ja siihen, että ympäristö pitää ottaa kaikissa tekemisissämme huomioon. Luonnonsuojelun (vastakohtana haaskaamiselle) pitäisi olla samanlainen kulttuurinen normi kuin hernekeittotorstain, kirjastossa hiljaa puhumisen tai jokamiehenoikeudet.

Sillä kai johonkin kasvanut on paremmin hallussa kuin jonkun yhden kurssin tenttinyt?

Hämmentää.

tammukka
Liittynyt9.5.2010
Viestejä564
Vatkain

Tuommosia elämäntapa-arvoja pitäisi tuoda esille läpi opetussuunnitelman aineesta riippumatta, kasvattaa lapset kestävän kehityksen ajatteluun ja siihen, että ympäristö pitää ottaa kaikissa tekemisissämme huomioon. Luonnonsuojelun (vastakohtana haaskaamiselle) pitäisi olla samanlainen kulttuurinen normi kuin hernekeittotorstain, kirjastossa hiljaa puhumisen tai jokamiehenoikeudet.

Sillä kai johonkin kasvanut on paremmin hallussa kuin jonkun yhden kurssin tenttinyt?

Puhut täyttä asiaa.

Matti 72
Liittynyt24.4.2015
Viestejä1

Uskomatonta - puna-viher-politiikka tuodaan osaksi pakkosyöttöä, kas kun ei kreationismia?

Ilmastotiede on huomattavan kyseenalainen mm. tiedepiireissä, josta kiistellään, koska politiikan on annettu vaikuttaa sen kehittymiseen ja siihen, mitä osia siitä tuodaan julkisuuteen ja mistä vaietaan. Herää vain kysymys: Ovatko juuri kreationistit päässeet vaikuttamaan, kun evoluution ymmärryksen kannalta olennaista tietoa poistetaan opetussuunnitelmasta ja tilalle laitetaan vahvan poliittisen latauksen omaava osio?

Kaapelijehu
Liittynyt13.4.2009
Viestejä250
Matti 72

Uskomatonta - puna-viher-politiikka tuodaan osaksi pakkosyöttöä, kas kun ei kreationismia?

Ilmastotiede on huomattavan kyseenalainen mm. tiedepiireissä, josta kiistellään, koska politiikan on annettu vaikuttaa sen kehittymiseen ja siihen, mitä osia siitä tuodaan julkisuuteen ja mistä vaietaan. Herää vain kysymys: Ovatko juuri kreationistit päässeet vaikuttamaan, kun evoluution ymmärryksen kannalta olennaista tietoa poistetaan opetussuunnitelmasta ja tilalle laitetaan vahvan poliittisen latauksen omaava osio?

 

Kas kun julkisuuteen ei koskaan tule mitään tietoa siitä, miten tiedemiehet kiistelevät ilmastonmuutoksesta. Tiedemiehet näyttävät olevan varsin yksimielisiä ilmastonmuutoksen suhteen, mutta netti on täynnä denialisteja, jotka ovat täysin vakuuttuneita siitä, että kyseessä on hirveä huijaus. Merkillepantavaa näissä denialisteissa on se, että heti jos joku esittää jotain joka on taloudelle haitallista, niin alkaa syyttely poliittisuudesta ja uskonnollisuudesta. Ikäänkuin nämä deanialistit uskoisivat, että tiede on jonkinlainen menestysteologia jossa väittämän tieteellisyys riippuu sen taloudellisesta hyödyllisyydestä. 

Kaapelijehu

Pine
Liittynyt5.3.2012
Viestejä233

Olen samaa mieltä Tuomaksen kanssa. Opetusohjelmia suunnitellaan täytsin tietopohjalta ymmärryksen kustannuksella.

Genetiikantuntemus on tulevaisuudessa todella tärkeää. Eikä pelkästään GMO:n ja muiden geenihäsläyksien takia. Kymmenen - kahdenkymmenen vuoden sisällä jokainen tietää omat geneettiset riskitekijänsä ja pitäisi jollakin tasolla ymmärtää niiden vaikutukset. Lisäksi olisi hyvä ymmärtää eri taudinaiheuttajien geneettisestä muuntelusta, mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27230

^Tosi hyviä pointteja. En itse huomannut noita kaikkia ajatellakaan. Varmaan siksi kun en ole käynyt lukiota? Enkä kyllä pahemmin sitä yläastettakaan...

Hämmentää.

Opettaja
Liittynyt22.7.2011
Viestejä1816
Pine

Olen samaa mieltä Tuomaksen kanssa. Opetusohjelmia suunnitellaan täytsin tietopohjalta ymmärryksen kustannuksella.

Genetiikantuntemus on tulevaisuudessa todella tärkeää. Eikä pelkästään GMO:n ja muiden geenihäsläyksien takia. Kymmenen - kahdenkymmenen vuoden sisällä jokainen tietää omat geneettiset riskitekijänsä ja pitäisi jollakin tasolla ymmärtää niiden vaikutukset. Lisäksi olisi hyvä ymmärtää eri taudinaiheuttajien geneettisestä muuntelusta, mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei.

Jospa suunnitelijoilla on tullut ns. järki käteen. On ajateltu, että tällainen vaikeampi asia esitellään sellaisille, jotka ovat ehkä asioista kiinnostuneita ja saattavat siitä jotain ymmärtääkin. Koulun ulkopuolisilla näyttää olevan käsitys, että jos jotain opetussuunnitelmassa luetellaan, sen myös kaikki oppivat, ymmärtävät ja muistavat lopun ikäänsä. Tosiasiasia kuitenkin on, että tuollaiset alkeistiedot saa yhtä hyvin sanomalehtiä lukemalla, jos on oppinut oikeasti lukemaan. Asia tietysti erikseen, osataanko lukea ja onko luettavaa jatkossa olemassa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1108
Opettaja
Pine

Olen samaa mieltä Tuomaksen kanssa. Opetusohjelmia suunnitellaan täytsin tietopohjalta ymmärryksen kustannuksella.

Genetiikantuntemus on tulevaisuudessa todella tärkeää. Eikä pelkästään GMO:n ja muiden geenihäsläyksien takia. Kymmenen - kahdenkymmenen vuoden sisällä jokainen tietää omat geneettiset riskitekijänsä ja pitäisi jollakin tasolla ymmärtää niiden vaikutukset. Lisäksi olisi hyvä ymmärtää eri taudinaiheuttajien geneettisestä muuntelusta, mikä on oikeasti mahdollista ja mikä ei.

Jospa suunnitelijoilla on tullut ns. järki käteen. On ajateltu, että tällainen vaikeampi asia esitellään sellaisille, jotka ovat ehkä asioista kiinnostuneita ja saattavat siitä jotain ymmärtääkin. Koulun ulkopuolisilla näyttää olevan käsitys, että jos jotain opetussuunnitelmassa luetellaan, sen myös kaikki oppivat, ymmärtävät ja muistavat lopun ikäänsä. Tosiasiasia kuitenkin on, että tuollaiset alkeistiedot saa yhtä hyvin sanomalehtiä lukemalla, jos on oppinut oikeasti lukemaan. Asia tietysti erikseen, osataanko lukea ja onko luettavaa jatkossa olemassa.

Oppiakseen genetiikkaa sanomalehdistä saa kyllä olla erittäin intohimoinen tai huippuälykäs; itse en ainakaan oppisi. Mutta oppikirjasta oppiminenkin on kiven takana. Muutama vuosi sitten opetin yksityisesti lukion biologian kakkoskurssin solunjakautumisen ja genetiikan alkeineen. Oppilaani sai tosin ysin, mutta itse totesin, että monet kirjojen kohdat (käytin kahta kirjaa ja opettajan monisteita) olivat varsin epäpedagogisesti esitettyjä. Tuli mieleen, että kirjoittajat siinä esittelevät omia tietojan välittämättä esityksensä selkeydestä.

Tässä valossa tarkasteltuna genetiikan ja solunjakautumisen siirtäminen vain valittujen opiskelijoiden saataville ja tilan säästäminen pehmoiluun tyytyväisien ykkösluokkalaisten (kuten fysiikassa tyttöjen) mieluummin opiskelemiin kohteisiin tuntuisi mielekkäältä. Mutta  Pinen perustellusti toteama kaikkein tärkein alue biologiasta jää tällöin suurimmalle osalle lukiolaisia ikuisesti tuntemattomaksi.

Analysoimalla genetiikan ja solunjakautumisen esittämistapoja suhteessa vastaanottajien valmiuteen kurssin keskeiset perusasiat voitaisiin esittää varsin luontevasti ilman kohtuutonta ponnistelua ja epäonnistumisen tunnetta opittavaksi. Jos perusasioiden osaamista ymmärrettäisiin vielä systemaattisesti palkita, kurssista kehkeytyisi tosi antoisa.

Perusasioiden esittämisen rinnalle voitaisiin liittää osio, jossa väläytettäisiin myös genetiikan uusia tuloksia ja tämän hetken ongelmia, mikä kannustaisi jo virittyneimpiä opiskelijoita jatko-opintojen suuntaan.

Genetiikan alkeita tulisi esitellä jo ykköskurssissa paljolti sellaisen aineksen tilalla, josta tosiaan saa vaivatta tietoa vaikkapa sanomalehdestä.

käyttäjä-8268
Liittynyt29.4.2015
Viestejä1

Lukion opetussuunnitelmauudistuksen luonnos on biologiassa todella hyvä. Kurssit ovat luonnoksessa paljon loogisempia kokonaisuuksia kuin aiemmin.

Aivelo syyllistyy kirjoituksessaan juuri siihen, mistä hän syyttää muita. Hän arvostelee sitä, että jokainen sidosryhmä yrittää saada opetussuunnitelmaan läpi omat näkemyksensä. Tätähän evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Aivelo itsekin juuri tekee eli yrittää saada opetussuunnitelmaan läpi entistä näkyvämmin omat kiinnostuksen kohteesta solusta ja evoluutiosta, joita juuri hän sattuu pitämään tärkeinä.

Vanhassa opetussuunnitelmassa evoluutio opetettiin ensimmäisenä ilman mitään solu- ja perinnöllisyysasioiden opettamista. Uudessa opetussuunnitelmassa pakolliselle evoluutiokurssille on lisätty asiaa siolusta ja perinnöllisyydestä, mikä helpottaa evoluutioasioiden ymmärtämistä. Aivelon mainitsema ongelma on siis korjattu.

Tosin syvällisimmät solu- ja perinnöllisyysasiat on siirretty aiemmin pakolliselta kakkoskurssilta valinnaiselle kurssille, mikä on hyvä asia, kuten edellä jossakin kommentissa jo mainittiinkin (asiat vaikeita opettaa ja omaksua lyhyessä ajassa eivätkä sovi kaikille pakolliseksi ainekseksi). Kaiken kaikkiaan opetussuunnitelman luonnoksessa soluasiaa on aiempaa enemmän, mutta painopiste on siirtynyt pakollisilta valinnaisille kursseille.

Lukion opetussuunnitelman sekä vanhoissa että uusissa perusteissa kestävän kehityksen (ympäristöasioiden) sanotaan olevan aihepiiri, jota kaikissa oppiaineissa pitäisi opettaa. Koska opetus muissa oppiaineissa ei kuitenkaan ole toteutunut opetussuunnitelman mukaisesti, kestävän kehityksen opettaminen on tutkimusten mukaan jäänyt biologian ja maantieteen opettajien vastuulle. Siksi on perusteltua ja ymmärrettävää opettaa pakollisella kurssilla ympäristöekologiaa, jonka pitäisi olla kaiken yhteiskuntasuunnittelunkin pohja. Ilman luontoa ei ole myöskään taloutta ja talouskasvua.

Millä perusteella Aivelo väittää ympäristöekologian kurssin olevan vähäsisältöinen? Jo nykyiselläkin ympäristöekologian kurssilla on käsitelty mm. happamoituminen, rehevöityminen, ilmastonmuutos, raskasmetallit, aineiden kiertokulku (mm. rikin ja typen kiertokulku), otsonikato, säteily, kaupunkiekologia jne. Nämäkö vähäsisältöisiä ja merkityksettömiä aiheita?

Uuden opetussuunnitelman luonnokseen on vielä lisätty ympäristöekologian kurssille kaikki perusekologia (perustermistö, populaatio, lajien suhteet jne.) entiseltä ykköskurssilta, koska uudelle ykköskurssille on tarvittu tilaa soluun ja perinnöllisyyteen liittyville perusasioille evoluution entistä syvällisemmäksi ymmärtämiseksi.

Opetussuunnitelmia ei voi laatia muutaman Helsingin huippulukion perusteella. Aivelolle tekisi varmasti hyvää tulla opettamaan johonkin lukioon, johon opiskelijat ovat päässeet sisään alhaisemmalla keskiarviolla. Kuinkahan helposti hän saisi opiskelijat omaksumaan monimutkaisia asioita ja ehtisi vielä toteuttaa pienen tuntimäärän puitteissa kaiken kokeellisen työskentelynkin?

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189
Opettaja

Jospa suunnitelijoilla on tullut ns. järki käteen. On ajateltu, että tällainen vaikeampi asia esitellään sellaisille, jotka ovat ehkä asioista kiinnostuneita ja saattavat siitä jotain ymmärtääkin. Koulun ulkopuolisilla näyttää olevan käsitys, että jos jotain opetussuunnitelmassa luetellaan, sen myös kaikki oppivat, ymmärtävät ja muistavat lopun ikäänsä. Tosiasiasia kuitenkin on, että tuollaiset alkeistiedot saa yhtä hyvin sanomalehtiä lukemalla, jos on oppinut oikeasti lukemaan. Asia tietysti erikseen, osataanko lukea ja onko luettavaa jatkossa olemassa.

Jos tässä olisi tullut ns. järki käteen, niin kurssin rakennetta olisi varmaan muokattu paremmaksi. Genetiikkakurssin sisältöhän ei sen sijaan ole tippaakaan selkeämpi. Nyt epäilen, että tässä on ns. nostettu kädet ilmaan, koska genetiikkaa ei ole pidetty yhtä tärkeänä kuin ympäristöasioita.

Jos uutisointia vertailee, genetiikka-aiheissa ollaan huomattavasti enemmän kujalla kuin ympäristöaiheissa. Lehtiä lukemalla saa jonkinlaisen käsityksen ympäristöongelmista, mutta genetiikasta ei. Siksipä tuon genetiikan käsittely myös puolustaisi paikkaansa.

Hate Virta

Aivelo syyllistyy kirjoituksessaan juuri siihen, mistä hän syyttää muita. Hän arvostelee sitä, että jokainen sidosryhmä yrittää saada opetussuunnitelmaan läpi omat näkemyksensä. Tätähän evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Aivelo itsekin juuri tekee eli yrittää saada opetussuunnitelmaan läpi entistä näkyvämmin omat kiinnostuksen kohteesta solusta ja evoluutiosta, joita juuri hän sattuu pitämään tärkeinä.

---

Tosin syvällisimmät solu- ja perinnöllisyysasiat on siirretty aiemmin pakolliselta kakkoskurssilta valinnaiselle kurssille, mikä on hyvä asia, kuten edellä jossakin kommentissa jo mainittiinkin (asiat vaikeita opettaa ja omaksua lyhyessä ajassa eivätkä sovi kaikille pakolliseksi ainekseksi). Kaiken kaikkiaan opetussuunnitelman luonnoksessa soluasiaa on aiempaa enemmän, mutta painopiste on siirtynyt pakollisilta valinnaisille kursseille.

Ainakaan vielä en koe itseäni sidosryhmäksi, ihan yksilönä tässä ollaan liikkeellä. Ja tutkimuskohteeni on suolistoloisten ekologia ja evoluutio - tätä en ole nyt opetussuunnitelmaan ajamassa, vaan genetiikkaa.

En myöskään hyväksy ajatusta, että genetiikka olisi niin vaikea aihe, ettei sitä voisi kaikille opettaa.

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014