Loisimista voi hahmottaa kuvaajassa jossa vaakasuunnassa kuvataan kahden lajin läheisyyttä ja pystysuunnassa kuvataan lajien keskinäistä hyötyä.

Loisimisen ymmärtämiseen tarvitaan kahta ekologista ulottuvuutta.

Edellisen blogimerkinnän  kommenteissa todettiin, etten missään vaiheessa määritellyt mitä loinen tarkoittaa. Avataan siis hieman loisten monimuotoisuutta ja loisimisen luonnetta. Jos pidät pulmatehtävistä, voit muotoilla mielessäsi (tai voit myös etsiä sanakirjasta) loisen määritelmän. Kokeillaan miten hyvin määritelmäsi toimii.

Ensimmäiseksi voidaan heittää roskiin kaikki taksonomiset määritelmät.  Lajiryhmien perusteella loisia on turha luokitella, koska lähes mihin tahansa laajempaan ryhmään kuuluu loisia ja lajeja jotka eivät loisi. Niin bakteereista, sukkulamadoista, hyönteisistä kuin kanervakasveista on helppo nimetä loisivia lajeja tai vapaana eläviä lajeja.

Niinpä, käännytään toiminnalliseen määritelmään. Yleensä se koostuu kahdesta osasta: loisimiseen liittyy kahden lajin läheinen suhde ja se että toinen lajeista (’loinen’) hyötyy, kun toinen (’isäntä’) kärsii.

Mitä tarkoittaa läheinen suhde? Ainakin veressä kiertävät loiset, kuten malarialoisio, tai suolistossa elävät loiset, kuten lapamato (ammattislangilla: leveä heisimato), ovat läheisiä ihmisen kanssa. Ongelmat löytyvät laajalta harmaalta vyöhykkeeltä: Eikö loisintaa ole myös se, kun käki munii muiden lajien pesiin tai kun perhostoukka varastaa ruokaa muurahaisilta. Onko kyse kuitenkaan läheisestä suhteesta? Kirvaa on varmaan helppo ajatella kasvin loisena, mutta onko hyttynen samalla tavoin ihmisen loinen? Mutta miten ruohoa syövä lehmä eroaa kirvasta tai hyönteisestä? Entä perhosen toukka joka elää vain yhdellä kasvilla koko elämänsä? Sairaaloissa käytetyt kärpästen toukat, jotka syövät pois kuollutta kudosta? Mihin tahansa määritelmään tarttuu, se johtaa enemmän tai vähemmän ongelmiin.

Entä sitten lajien välinen hyötyjen ja haittojen suhde? Kahden lajin läheisessä suhteessa voidaan myös huojua molemmille hyödyllisen suhteen (mutualismin) ja loisinnan välillä. Wolbachia on bakteeri joka joillain lajeilla tekee hyönteiskoiraista hedelmättömiä, mutta toisilla lajeilla taas on isännän lisääntymiselle välttämätön.  Tiehytmato Podocotyloides stenometra ei aiheuta varsinaisesti haittaa pääisännälleen perhokalalle, mutta vaatii kehittyäkseen elinvaiheen korallipolyypissä. Korallipolyyppi normaalisti karkaa turvaan suojakuoreensa, mutta madon tartunnan saanut polyyppi kasvaa niin isoksi, ettei mahdu turvaan. Perhokalat saavat näin syötyä polyypin ja mato pääsee pääisäntäänsä. Onko kyse kuitenkaan loisimisesta, jos kaloille ei aiheudu loisesta liiemmin haittaa, mutta ne saavat loisten takia helpommin ravintoa?

Myös parasitoidismi on hankala tapaus. Parasitoidismissa eläin, usein pistiäishyönteinen, munii saaliseläimensä sisälle. Kun toukka on kasvanut riittävän isoksi, se koteloituu ja lopulta kuoriutuessaan tappaa isäntänsä.  Loisiminen ei yleensä ole kohtalokasta isäntälajille, mutta parasitoidismi on. Mikä erottaa sitten parasitoidismin saalistuksesta?

Jos keksimäsi määritelmä selviää kaikista muista haasteista, eiköhän Cymothoa exigua aiheuta lopullisen tyrmäyksen. Tämä siirojen sukulainen asettuu kalan kielelle, syö kielen ja muuntuu sitten itse kieleksi. Huikeinta on, että äyriäinen on tämän jälkeen täysin toiminnallinen kalan kieli. Tämä vaikuttaa loisinnalta ällöttävimmillään, mutta voiko siiraa sanoa loiseksi, jos se kuitenkin korvaa tekemänsä vahingon?

Näissä ongelmissa palaan kehityshistoriaan. Jos isännän ja loisen välillä on pitkä yhteinen evoluutio, jossa ne ovat kehittäneet tapoja välttää toisiaan ja selvitä toistensa kanssa, olen valmis kutsumaan ilmiötä loisimiseksi. Tällöin ilmenevät ainakin mielenkiintoisimmat ilmiöt: miten loinen löytää itselleen isännän, miten loinen saa käytettyä hyödyksi isäntäänsä ja miten isäntä pystyy estämään tämän.

Yhteinen kehityshistoria vaikuttaa myös yksilöiden kehitykseen. Loisilla ovat monet elimistöt surkastuneet ilman tarvetta – esimerkiksi lapamadolta ei löydy monimutkaista hermostoa, ruuansulatusjärjestelmää tai tuki- ja liikuntaelimistöä. Toiset elimistöt taas ovat hyvinkin monimutkaisia, kuten erityselimistöt, jotta loiset voivat huijata isäntäänsä.

Ehkäpä siis: jos se näyttää loiselta, se on loinen.

Kommentit (7)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

https://www.google.fi/#q=loinen+vaikuttaa+is%C3%A4nt%C3%A4ns%C3%A4+geeneihin

Arvelisin, että loisen pitää vaikuttaa isäntänsä geeneihin aiheuttaen isännässä jonkun muutoksen, että kyseessä olisi aito loinen.

Näin ollen joku monta isäntää läpi käyvä eliö ei toimisi jokaiselle isännälleen välttämättä loisena.

Jos isäntä vastavuoroisesti vaikuttaa loisensa geeneihin, niin isäntä on loisensa loinen.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä4706

Mikä sitten on loinen? Fysiikan näkökulmasta sanoisin, että ei mikään tai sitten kaikki. Loisiminen on osa evoluutiota. Biologinen elämä on osa evoluutiota. Meemien elämä on osa kulttuurievoluutiota. Evoluutiolla ei ole tarkoituksia eikä päämääriä. On vain sopeutumista. Ei ole evoluution tai kulttuurievoluution ID:tä.

Biologia/kemia ovat emergenttejä tieteenaloja fysiikasta. Biologia loisii fysiikasta/fysiikassa, viime kädessä kvanttifysiikasta (tai päinvastoin). Negentropian varastaminen auringosta on biosfäärin loisimista.

 

MrKAT sanoi hyvin: ihminen on yksi vaarallisimmista loisista. 

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä241

Voitaisiinko genomia pitää isäntäeliönsä loisena? Käypä biologiatiede tätä tuskin mahdollistaa, silä mitäpä hyötyä genomille olisi solujen sisässä loisimisesta. Nyt kuitenkin on alkanut kertyä merkkejä, jotka voitaisiin tulkita genomin ja isäntänsä (varsinkin ihmisen) molemminpuoliseksi hyötymiseksi kaskinäisessä suhteessaan.

 

http://www.ernestrossi.com/ernestrossi/keypapers/ABT%20ART%20BEAUTY.pdf

Psychosocial genomics focuses on how the highly personal and subjective states of human consciousness can modulate gene expression in the brain and body for illness or health (Rossi,2002, 2004a).

 

http://eng.wavegenetic.ru/index.php?option=com_content&task=view&id=2&Itemid=1

 

In that bio-system, as the carriers of a field epi-gene-matrix - wave fronts are being used, which are assigned by gene-holograms and so-called solitons on DNA – distinct type of acoustic and electromagnetic fields, produced by biogenetic apparatus of the organism/bio-system under consideration and being a medium of strategic regulatory data/information exchange between cells, tissues and organs of the bio-system.

Genomi joka tapauksessa säätelee isäntäänsä monipuolisesti aiheuttaen tälle milloin hyvää, milloin pahaa. Mutta tuottaako isäntä mitään genomilleen? Jospa genomi käyttää isäntäänsä saavuttaakseen korkeamman tietoisuuden tilan. Jospa genomin tällä hetkellä saavuttama tietoisuuden taso sisältyy ihmisaivojen genomikollektiivin osajoukkoihin.

Paul M
Liittynyt16.3.2005
Viestejä8558

Heräsin aamulla siihen kun vanhempi mäyräkoiristamme tuli varovasti jalkoihin peiton alle. Mietin sitten että koirien kanssa olemme symbioosissa. Sosiaalisessa symbioosissa. Joilla ei ole kokemusta koirista ei voi tajuta.

Ihan vain siksi toin tämän symbioosinkin tähän, kun alkuperäisessä kirjoituksessa se on mukana.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

MikkoKolkkala
Liittynyt23.12.2010
Viestejä10

Hieno kirjoitus! Olenkin kaipaillut tällaista juttua, missä kunnolla pohdittaisiin loisen määrittelemisen pulmia.

Taksonomiset rajoitukset sille, mikä voi olla loinen ovat tosiaan turhia ja jotenkin keinotekoisia (lääketiede: bakteerit eivät voi olla loisia, mutta yksisoluiset eukaryootit voivat  - paitsi silloin, kun ne sattuvat olemaan sieniä).

Loisen määritteleminen menee entistä kimurantimmaksi, jos sen ei tarvitse olla edes elävä. Edellisessä kirjoituksessasi mainitsit virukset. Jos virukset voivat olla loisia, joudutaan pohtimaan, että voivatko myös retrotransposonit ja muut perimän sisällä monistuvat ja hyppivät dna:n palaset olla loisia – entä tietokonevirukset?

Parasitoidin ja pedon ero tuntuu käytännössä olevan selkeä,  eiainakaan tule mieleen mitään harmaan vyöhykkeen välimuotoa. (Alien olisi sellainen.) Kasvien sisältä jäytäviä otuksia ei kai lasketa parasitoideiksi, koska sitten kasvin kokonaisena haukkaava lehmä pitäisi laskea pedoksi?  Petoloinen voisi olla hyvä suomennos parasitoidille

”Jos se näyttää loiselta, se on loinen” on aika toimiva ”määritelmä” :-) Ongelmia senkin kanssa tulee esimerkiksi krottikalojen suhteen.  En haluaisi luokitella kääpiökoiraita loisiksi - siinä ollaan äkkiä sillä tiellä, että kaikkien lajien koiraat pitäisi luokitella loisiksi.

Olen aikanaan tutkinut muurahaisten sosiaalisia loisia (orjuuttajia ja inkviliinejä) mutta mielellään kutsuisin niitäkin jollain muulla nimellä (vaikka sitten huijarimuurahaisiksi), loinen on niin arvolatautunut sana (”yhteiskunnan loinen”).

-Mikko

Tuomas Aivelo
Liittynyt3.1.2014
Viestejä189

Tämä perimä/itsekäs geeni/transposonit/virus-DNA perimässä ansainnee ainakin yhden (tai useamman) postauksen myöhemmässä vaiheessa. Vaikea kokonaisuus - en ole vielä muodostanut niistä mielipidettä :)

Pistiäisissä on kyllä potentiaalisia parasitoidin ja pedon välimuotoja. Siellähän on lajeja jotka kaivaa kuopan ja sitten muuraa sinne sisälle elävän toukan ja munii perään. Toisaalta on lajeja jotka kaivaa kuopan ja sitten muuraa sinne sisälle kuolleen toukan ja munii perään.

Ja koiraat on tavallaan loisia. Mutta sitten on amatsoninmollinaaraat, jotka tarvitsevat hedelmöitykseen toisen mollilajin koiraan, mutta eivät ota näiden geenejä.

Monimutkaista ja siksi niin kiehtovaa!

Seuraa 

Kaiken takana on loinen

Tuomas Aivelo on ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Zürichin yliopistossa. Hän karkaa arjestaan tutkimaan punkkeja ja metsämyyriä Alpeille, pohtimaan biologian oppimista tai ihan vain ihastelemaan loisia.

Teemat

Blogiarkisto

2015
2014